Kävin jokunen vuosi sitten juttelemassa koulukuraattorilla masennuksesta ja ahdistuksesta. En kuitenkaan osannut yhtään avautua, ja se meni sitten siihen että aloin valehtelemaan että kaikki on hyvin ja lopetin siellä käymisen. Hän muutenki kysyi koko ajan vaikeita kysymyksiä, ja kaikki se kyseli vain hermostutti minua. Kertokaa onko teillä kuraattori auttanut ja miten uskallan alkaa avautumaan kaikesta?
Kokemuksia koulukuraattoreista
Anonyymi
2233
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No periaatteessa kannattaa kuunnella itseään ja luottaa omiin tuntemuksiinsa. Jos ei tunnu turvalliselta avautua, niin se viesti sisimmästä voi olla siinä tilanteessa ihan oikea. Koska kaikki ihmiset jotka kyselevät, vaikka olisivat koulukuraattoreita tai mitä vain, eivät voi ymmärtää toista tarpeeksi hyvin että avautumisesta olisi hyötyä. PItää olla toimivat henkilökemiat ja muuta, jotta keskinäinen luottamus syntyisi.
Ehkä hän siis ei vaan ollut sinulle oikea ihminen. Tai sitten ei ollut oikein tehtävänsä tasalla; tähän viittaa se että hän kyseli koululaiselta kysymyksiä jotka tämä koki "vaikeina". Osasikohan eläytyä nuoren ajattelutapaan?
On hirveän monenlaisia ihmisiä, kaikissa ammateissa. Psyykkisissä pulmissa ja elämäntilanteen vaikeuksissa pätevä ammattiapu ei ole sitä että joku edellyttää sinun vastaavan kaikkiin kysymyksiin kuin lääkäri jolle menet polvivaivan takia. Pitää olla tunne että itsemäärääminen on suojattu, ja että määrität itse rajasi, päätät mitä kerrot kellekin ja milloin.
On myös hyvä neuvotella mitä kuraattori kirjaa keskustelusta Kantaan, ettei sinne tule mitään mikä on liian henkilökohtaista. Pääset itse tarkistamaan ne jälkeenpäin, ja vielä silloin voit vaatia oikaisuja. Ja voi sopia etteivät vanhemmat pääse lukemaan niitä Omakannasta ellet halua, nyt kun laki on tainnut muuttua jo niin että pääsevät jos lapsi on alle 18.
Jos tuntui että sait kontaktin häneen kuitenkin, ja että piditte toisistanne, niin ehkä kannattaisi vielä koettaa käydä ja katsoa jos juttu lähtee luistamaan. Jos ei, niin ehkä löytyy joku toinen, joissain kouluissa voi olla mahdollisuus vaihtaa. TaI käydä jossain muualla juttelemassa. On myös hyviä auttavia puhelimia. Kun jakaa jonkun kanssa mieltä painavat asiat ne alkavat vähitellen helpottaa. Tsemppiä!:)
Hei,
Hyvä, että pohdit avun hakemista! Kuten edellinen kirjoittaja jo sanoikin, niin kannattaa yrittää vielä uudestaan tai selvittää voisiko asioida toisen henkilön kanssa.
Tässä tiedoksesi lisäksi pari paikkaa, joihin voit halutessasi olla yhteydessä, jos haluat jutella tilanteestasi ulkopuolisen tahon kanssa. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:
- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/
Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.
- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilön löydät kohdasta Mieli Tukisuhde. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
Ystävällisin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata