Lääkäreiden moraali ei kohtaa potilaiden tarpeita

En ole oikein koskaan ollut mitään mieltä Suomen sairaaloiden palveluista tai julkisista lääkäripalveluista., mutta kun täytin 50 vuotta niin johan rupes rattaat pyörimään. Ja kaikki lähti viattomasta ajokorttia varten suoritettavasta lääkärintarkastuksesta.

Ensimmäinen lääkäri kyseli että onko mitään ongelmia ja minä vastailin että polvinivelet alkaa olla jo kuluneet joten maratonit voi jättää sikseen. Se minkä lääkäri löysi oli korkea verenpaine. Ja siitä paikasta vaihtoehtoina olivat joko ensiavun kautta osastolle lepäämään tai ajo-oikeus pois. No, kiristyksen uhrina minä valitsin amerikkalaisen koululääketieteen holististen konsulttien ehdotuksen. Eli siis, lääkehoitoon. No, paino nousi 10kg kuukaudessa jonka seurauksena ruvettiin etsimään sokeritautia, hienommalta nimeltään "kakkosyypin diabetestä". Mutta kun sokerit olivat rajoissa jopa syödyn aamupalan jälkeen (kukaan ei varoittanut ettei saa syödä aamulla) niin se ei sitten ollutkaan sokeritautia.

No, sitten etsittiin sydämen vajaatoimintaoa mutta kun kuvauksissa ja scannauksissa kävi selville että valtimoiden seinämät eivät ole kalkkeutuneet tai rasvoittuneet lainkaan eikä sydämen seinämänvahvuudessa ole kuin 1mm muutos (vaikka lääkäri lausumansa jälkeen kirjoittikin papereihin 2mm) niin sekin oli pois suljettu.

Sitten lähetettiin uniapneatutkimuksiin ja sielähän todettii vaikealaatuinen uniapnea. Voi voi sentään. Ja kotiin kiikutettavaksi annettiin vuokralaite joka maksaa yhteiskunnalle ihan ...keleesti euroja. Ja kun sen laitten käyttö aiheutti enemmän väsymystä, silmien kirvelyä ja nukahtelua kuin ilman konetta niin sen palautaminen olikin sitten ...keleen vaikea homma. Kolme kertaa sitä piti palauttaa ennenkuin löytyi taho joka otti sen vastaan. Eikä sekään olisi ottanut mutta kun jätin sen pöydälle.

Ja kun loppujen lopuksi lopetin verenpainelääkkeiden käytön niin kaikki palautui entiselleen. Lääkärit kautta osastojen hurrasivat ja heittivät kärrynpyörää että "vihdoin, monen vuoden jälkeen, potilas on saatu parannettua". Ilo lässähti nopeammin kuin ilmapallo puhkeaa kun sain sananvuoron ja ilmoitin että minä vain lopetin verenpainelääkkeet. Lääkräiden viha oli käsin osketeltavissa. Mutta minä olin koko ajan kertonut mitä oireita mikäkin lääke aihetutaa ja miten ne näkyvät elimistössä. Esim. yhden verenpainelääkkeen jälkeen en pystynyt nousemaan kuin neljä askelmaa. Ja sitten piti pysähtyä hengittelemään että jaksoi seuraavt neljä. Ja lääkärien mukaan se oli mahdotonta että lääke noin olisi vaikuttanut.

Nyt sitten kun olen käynyt yksityisellä niin sielä saadun kokemuksen mukaan minulla on vain pari litraa pienemmän keuhkot kuin kokoisillani keskimäärin. Eli siitä johtuu pidempi unentarve sekä kohonnut verenpaine.

Mutta että TAYS:issa jokaisella lääkärillä on tarve löytää oman erikoistumisalansa sairaus vaikka väkisin jokaiselta potilaalta. Eikä ketään voida jättää rauhaan koska silloinhan lääkäreillä ei olisi töitä eikä palkkaa. Eikä varsinkaan jonoja.

Härskeimmät ehdotukset tulivat hoitavilta lääkäreiltä jotka yhteiskunnan palkkalistoilla tarjosivat omia palveluitaan yksityisvastaanotolla. Operaatioita ja hoitoja "lyhyemällä jonotusajalla". Erona olisi vain omavastuu. Mutta kun en näihin ehdotuksiin suostunut, niin sen jälkeen aina kaikki vaikeutui.

Teille lääkäreille sanon: Me "potilaat" jotka tunnemme olevamme terveitä: Jättäkää meidäta rauhaan. Sielä on ihan riittävästi jonoissa niitä rahastettavia. Kyllä mekin tulemme aikanaan potilaiksi, se on varmaa., Mutta nyt pitää tehdä töitä ja olla yhteiskunnan tuottavina yksiköinä, vielä kun pystymme.

Ja turha on 60:senä tarjota suonikohjuleikkauksia. Kyllä näillä jaloilla maaliin päästään. Silloin 30:senä olisin halunnut mutta silloin sanottin "Voi, ei niitä näi nuorilta leikata". Ne ovat yhtä pahat kuin silloinkin, mutta olen jo liian vanha toipumaan moisesta. Sama silmäluomien kanssa. Kun 40:senä olisin halunnut luomet leikttaviksi niin eihän se sopinut. Yksityistä vaan suositeltiin jos näkökenttä rajautun. No, nyt hämärällä puolet pupillista on luomen takana. Ja saa olla siihen asti kunnes kuolen.

Lääkäreiden moraali ei kohtaa ptilaiden tarpeita. Ne viat joista potilas kertoo, ne eivät ole lääkärien mielestä vakavia. Vaikka juuri ne ovat niitä jotka haittaavat potilaan elämää. Mutta kaikkia muita kyllä löydetään ja niihin tuhlataan yhteiskunnan verovaroja.

Niin että hyvää joulua ja itsetutkiskelua kautta koko lääkärikunnan.