Samuel Cummingsin johtama kansainvälinen aseliike Interarmco osti Suomen puolustusministeriöltä vuonna 1959 suuren määrän erilaista ylijäämäaseistusta ja niihin kuuluvia ampumatarvikkeita. Kauppasopimukseen sisältyi 239 panssarintorjuntatykkiä ja niihin 237 300 laukausta.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että samassa kaupassa myytiin Suomesta pois myös kaikki jäljellä olleet sotien aikaiset panssarinkauhut ja panssarinyrkit, joiden käytöstä oli päätetty luopua.
Näillä samoilla aseilla sodittiin vielä monta sotaa eri puolilla maailman kriisialueita.
Tyhmä Suomi harjoitti jo tuolloin yksipuolista aseistariisuntaa, kuten romuttaessaan liki 300 panssarivaunua vuonna 2007.
2007 puolustusvoimat päätti romuttaa 240 taistelupanssarivaunua, 220 kuljetus- tai rynnäkköpanssarivaunua ja yli 200 kenttätykkiä.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että samassa kaupassa myytiin Suomesta pois myös kaikki jäljellä olleet sotien aikaiset panssarinkauhut ja panssarinyrkit, joiden käytöstä oli päätetty luopua.
Näillä samoilla aseilla sodittiin vielä monta sotaa eri puolilla maailman kriisialueita.
Tyhmä Suomi harjoitti jo tuolloin yksipuolista aseistariisuntaa, kuten romuttaessaan liki 300 panssarivaunua vuonna 2007.
2007 puolustusvoimat päätti romuttaa 240 taistelupanssarivaunua, 220 kuljetus- tai rynnäkköpanssarivaunua ja yli 200 kenttätykkiä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
"Näillä samoilla aseilla sodittiin vielä monta sotaa eri puolilla maailman kriisialueita."
No silläpä ne aseet Suomi myikin, kun ei ollut tarvetta sotia, kiitos YYA- sopimuksen.
"No silläpä ne aseet Suomi myikin, kun ei ollut tarvetta sotia, kiitos YYA- sopimuksen."
Ahaa? YYA-sopimusko peräti ESTI SODAN? Minkä ihmeen sodan? Olisiko ilman sitä Neuvostoliitto hyökännyt Suomeen?
Sikäli ihan viisaasti tehty, että romumetallin arvo pompsahti ennätyslukemiin, mutta saattaa olla, että näitä päätöksiä ohjaillaan ulkomaisista tiedustelupalveluista.
Kulunut 15 vuotta oli pitkä aika! Jos myytiin vaikkapa jäljellä olevat pst-tykit ( 37, 45 ja75 mm) niin ne tuskin enää läpäisivät vuoden 1959 ps-vaunuja! Aika saattoi olla myös liian pitkäps-nyrkkien ja -kauhujen luotettavalle toiminnalle.
Ja vielä jäikin. 80-luvulla intissä ammuttiin sodanaikaisia patruunoita. Kallioluolissa on edelleen sodanaikaisia tykistön ammuksia. Ja varusmiehille jaetaan näkkileipää vm. 1944.
Vaikka loittaja ei sitätiedä,on lähinnä kaksi tapaa päästä eroon vanhentuneista aseista niihin liittyvästä muusta materiaalista,kuten ampumatarvikkeista.
Ne voidaan käyttää loppuun ja romuttaa itse, tai ellei käyttöä löydy,myydäpois kuleksimasta ja saada ehkä vähän tuloakin.
Joskus käyttökelpoista kalustoa myös lahjoitetaan sopivalle valtiolle.,
Tätä tekee käytännössä jokainen maa maailmassa.
Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Ihan sama vaikkei tykit panssareihin enää tehonneetkaan, niin jv-tukiaseina, siis ns. piiskatykkeinä, kevyet pst-tykit on vieläkin erinomaisia. Samoin Norsupyssyt myytiin ja/tai romutettiin. Ne oli tarkkoja yli 500 metriin ja esim. kk-pesäkkeitä vastaa tehokkaita tai tavallisiin ajoneuvoihin ja helikoptereihin jne.
Tyhmää hommaa myydä ja romuttaa kun varastoissa säilyvät rasvoissaan ja ammuksetkin toimii pitkään ja niitä on helpompaa valmistaa kuin aseita.
Kumma on tuo rakkaus vanhoihin, tehottomiin ja hankalasti huollettaviin aseisiin, joita usein on hankittu parempien puutteessa, kun on halvalla saatu.
Onhan se eräs laillinen tapa ilmoittaa, ettei ymmärrä mitään tästäkään asiasta.
Norsupyssyjen ( 20mm puoliautomaatti pst-kivääri) hävittämistä harmiteltiin jopa armeijankin piirissä kun taistelukoptereiden torjuntaa mietittiin.
Kummallista kuinka maailman paras ase, eli Suomi-kp, lakkasi olemasta maailman paras... ja poistettiin käytöstä. Kuitenkin neukut hehkutti siitä tehtyä varianttiaan erääksi voiton avaimeksi II ms:ssa ja olihan se meilläkin testattu 3:ssa sodassa ja hyväksi todettu!
Ei rynkky ole sen korvaaja.
Eli norsupyssyjen ja panssarinyrkkien ja piiskatykkien käyttöön on joka ikäluokasta koulutettava joukkoja. Panssarinyrkkipataljoona, jolle on varattava tuleviksi vuosikymmeniksi kalusto, ampumatarvikkeet vanhentuvien lisäksi, kouluttajat ja ylläpidettävä taitoja kertaamalla.
Toki tulevat ikäluokat olisi vaihtoehtoisesti koulutettava esim ohjusjoukkoihin, panssarijoukkoihin eikä vanhentuneisiin järjestelmiin.
Omat sisäiset vihollisemme ovat aina tehneet korvaamatonta vahinkoa Suomelle ja tekevät yhä. Ahneus ja vallanhimo johtaa aina päättäviin asemiin sen kaikkein tyhmimmän kansanosan ja siksi Suomi, Suomaa on suossa, aina siellä pysyy ja yhä syvemmälle uppoaa.
Tyhmä ja vähän fiksumpikin kansanosa äänestää vaaleissa näistä ennalta valituista pyrkyreistä sortajikseen niitä, joitten nimi on jotenkin jäänyt mieleen, yleensä pahassa eikä hyvässä. Ääntenlaskijat sitten toteuttavat lopputuloksen saamiensa määräysten mukaisiksi. Tätä sisäiset vihollisemme sanovat demokratiaksi ja kansaa maailman onnellisimmaksi faktoista välittämättä. Näin on aina Suomessa ollut ja näin on aina oleva. Sisäisten vihollistemme propaganda aina vaientaa raa-at faktat. Väärinajattelijoille käy Ilja Janitskinit tai Litvinenkot. Sama tahti on askelten niin Suomaassa kuin Putingradissa.
Ainakaan v 1944 syntyneitten ikäluokalle ei sotimista ja ihmisten tappamista opetettu ollenkaan Vaasan, Oulun ja Sodankylän varuskunnissa. Luennoitiin kyllä sotalaeista eli siitä, miten sinua rangaistaan ja milloin sinut tapetaan jos et esiHerraasi jumaloi ja palvele zombena. Oli toki myös sulkeisiakin.
Mainittakoon tässä yhteydessä, että samassa kaupassa myytiin Suomesta pois myös kaikki jäljellä olleet sotien aikaiset panssarinkauhut ja panssarinyrkit, joiden käytöstä oli päätetty luopua niiden vaarallisuuden vuoksi ja ennen kaikkea siksi, että ne voitiin korvata uusilla singoilla. Kotimaisia kevyitä sinkoja 55 S 55 oli valmistunut puolustusvoimille vuosina 1956-1959 kaikkiaan 4 300 kappaletta. Kotimaisten sinkotyyppien tuotannon päästyä vauhtiin Pääesikunnan asetoimisto päätti vuonna 1960 korvata raskailla singoilla kaikki 45 mm:n ja 76 mm:n jalkaväkitykit (76 RK/27), joita oli tuolloin 470 166 kappaletta. Sen sijaan 75 mm:n kanuunat m/40 ja m/97-38, joita oli yhteensä 183 kappaletta (144 39), päätettiin säilyttää määrävahvuuksissa panssarintorjunta-aseina sinkoaseiden ohella. Tehty päätös merkitsi sitä, että sotien aikaisista pst-tykeistä ainoastaan 75-milliset jäivät enää panssarintorjunta-aseiksi ja kaikki muut oli jo jatkosodan ajoista lähtien siirretty asteittain muihin käyttötarkoituksiin, rannikkopuolustukselle, maahanlaskujen torjuntaan jne. Vaikka venäläisiä 45 mm:n sekä suomalaisia ja saksalaisia 37 mm:n panssarintorjuntatykkejä onkin sotien jälkeisinä vuosikymmeninä käytetty sotilasopetuslaitoksissa ja joukoissa jalkaväen koulutusaseina, niiden käyttötarkoitus ja sodan ajan sijoitukset ovat painottuneet muuhun kuin panssarintorjuntaan. Tätä ilmentää myös niiden nimikkeen muuttuminen sotien aikaisesta muodosta panssarintorjuntakanuuna (PstK) jalkaväkikanuunaksi (JvK).
Kun sekalaisimmat ja tehottomimmat asemallit oli karsittu pois, muu osa vanhaa panssarintorjuntatykkikalustoa pysyi puolustusvoimien käytössä ja sodanajan varauksissa 1980-luvulle asti. Tuolloin hylättiin ensiksi saksalaiset 37 mmm tykit, joita myytiin lähinnä kokoelmaesineiksi niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Pian tämän jälkeen poistettiin käytöstä ja hylättiin 50 mmm ja 75 mmm saksalaiset tykit m/38 (13 kpl), m/97-38 (39 kpl) sekä m/40 (141 kpl). Kaikista näistä Sotamuseo pääsi valitsemaan useita kappaleita kokoelmiinsa ja puolustusvoimien muuhun perinnekäyttöön, minkä jälkeen loput asetettiin myyntiin. Vain harvoja heikkokuntoisia tai puutteellisia yksilöitä romutettiin. Myyntien kautta tykkejä siirtyi sekä oman maan keräilijöille että ulkomaille. Vuonna 1998 tämän kaluston jälkikäsittely oli jo kokonaan ohitse. Merivoimien ja rannikkopuolustuksen käytössä koko sotien jälkeisen ajan olleet 20 mm:n Madsen-konetykit hylättiin asteittain 1980-luvulta lähtien ja niitä koottiin asevarikoihin odottamaan jälkikäsittelyä, johon kuuluivat museointi, myynti tai romutus. Hylkäysvaiheessa kenttälavettisia oli 102 kappaletta, joista 90 oli yleislavetilla ja 12 panssarintorjuntalavetilla. Suomen sotien panssarintorjuntatykkimalleista viimeisinä jäivät vielä kriisiajan varaukseen venäläiset 45 mmm kanuunat, joiden yhteismäärä vuonna 1985 oli 433 kappaletta koostuen seuraavista malleista: 185 kpl m/32, 78 kpl m/37, 114 kpl m/38, 54 kpl m/38-41, ja 2 kpl m/42. Koulutuksellisista syistä jätettiin käyttöön vielä 202 kappaletta suomalais- ja ruotsalaisvalmisteisia 37 mmm jalkaväki-kanuunoita m/36. Samaa mallia oli puolalaisvalmisteisena 19 kappaletta, jotka tuolloin kuitenkin hylättiin.Talvisodan suurena toivona pidetty 37 mmm Bofors-tykki poistui koulutuksesta ja hylättiin mallina Suomen puolustusvoimien aseistuksesta 1980-luvun lopulla. Kaluston jälkikäsittely tapahtui pääosin seuraavina vuosina. Sitkeimpänä ja viimeisenä varauksissa pysyi viholliselta sodassa vallattu 45 mmm tykkikalusto, yhteismäärältään 431 asetta. Venäläiset jalkaväkitykit m/32, m/37, m/38 ja m/38-41 poistettiin malleina puolustusvoimien käytöstä esittelyssä sotavarustepäällikölle 5.5.1993. Aseet koottiin aluevarastoista pääosin Vammalan Asevarikkoon sekä Santahaminaan ja niiden jälkikäsittely oli osittain kesken vielä vuonna 1998.
http://sshs.fi/pdf/Sotahistoriallinen aikakausikirja 17 1998.pdf
MARKKU PALOKANGAS:
Suomen panssarintorjunnan tykkiaseistus....................... 242-305
Tämähän on juuri näin:
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020/19470020_2
Rauhansopimus Suomen kanssa.
Artiklat 13, 19 ja 24 velvoitti Suomen ties millaisiin myönnytyksiin.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16162327/lehmatkin-piti-palauttaa-suomelta-rosvottuun-karjalaan
Jatkosodan jälkeen sotasaalisajonevot palautettiin Suomesta tehdaskunnostettuina.
Suomi kyseli toistuvasti NL:lta mitä ylijäämäaseille pitää tehdä. Lopulta tehtiin valtava asekauppa ( romukauppa ) amerikkalaisen Cummingsin kanssa 1959 ja sinne meni kymmeniä tuhansia aseita. Suomen puolustusvoimien asemäärähän rajattiin koskemaan vain rauhansopimuksessa mainittua miesmäärää vastaavaksi ja aseistusta oli paljon yli 600 000 vahvuudelle. Eli reilusti jopa 10 x miesmäärälle. Varikoissa oli aseet vähintään 15 divisioonalle.
NL ei sitten vaatinutkaan sotasaalisaseita palautettavaksi YYA-sopimuksen vuoksi, koska siinä määrättiin Suomi puolustamaan aluettaan "kaikin saatavissa olevin voimin".
Sotasaalisautot yms piti palauttaa. Vieläpä "täysin hyvässä kunnossa"
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1947/19470020/19470020_2#idp446712080
24 artikla.
Suomi sitoutuu, mikäli se ei ole vielä niin tehnyt, Neuvostoliiton hallituksen osoittamissa määräajoissa palauttamaan Neuvostoliitolle täysin hyvässä kunnossa kaikki sodan aikana Neuvostoliiton alueelta viedyt valtiolle, yleisille tai osuustoiminnallisille järjestöille, yrityksille tai laitoksille taikka yksityisille kansalaisille kuuluvat arvoesineet ja tavarat, kuten tehtaiden ja teollisuuslaitosten varusteet, veturit, liikkuvan rautatiekaluston, traktorit, moottoriajoneuvot, historialliset muistomerkit, museoarvoesineet ja kaiken muun omaisuuden.
Kaikista typerintä oli kun Halosen Tarja (Sdp) liitätytti Suomen Ottawan miinaat kieltävään sopimukseen.
Ulkomailta ohjatut Suomen sisäiset viholliset ovat aina osanneet hoitaa maamme asiat saamiensa määräysten mukaiseen lopputulokseen. Siksi meillä menee rahvaalla juuri niin kuin meillä menee. Olemme silti maailman onnellisin, demokraattisin ja kaikin puolin paras maa aivan samalla tavalla kuin Neuvostoliitto oli viime vuosisadan ajan. Sama propaganda, sama elintaso muuhun maailmaan verrattuna, samanlaiset oligarkit ja muut vallannauttijat. Toiminta joskus avoimempaa, mutta yleensä salatumpaa, lopputulos yleensä sama.
"Sodan päättyessä oli käytöstä poistumassa oleville 7S mm tykeille varastossa vielä
260 000 ja 76 mm tykeille 870 000 laukausta, joka on asetta kohti noin 430 ja 380
kpl. Uudemmille ja lisääntymässä oleville 105 mm tykeille varastossa oli 320 000 ja
152 mm tykeille 190 000 laukausta, joka on asetta kohti kummallakin kaliberilla
vähän yli 100 kpl.
Näyttää todennäköiseltä, ettei tarvittavan varaston suuruutta arvioitaessa ole
otettu huomioon kaluston iän aiheuttamaa loppuunkulumista."
Lähde: Yleisesikuntaeversti, diplomi-insinööri Risto Erjola
AMPUMATARVIKKEET SOTIEN 1939-1945 AIKANA SUOMESSA
Ampumatarvikkeet sotien 1939-1945 aikana Suomessa
Risto Erjola Suomen Sotatieteellinen Seura
https://journal.fi/ta/article/view/47724/13599
Erjola, R. (1990). Ampumatarvikkeet sotien 1939-1945 aikana Suomessa. Tiede Ja Ase, 48(48), 154 - 172. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47724
Tiede ja Ase Vol 48 (1990)
Osasto Artikkelit
https://journal.fi/ta/issue/view/3119
Ampumatarvikkeet sotien 1939-1945 aikana Suomessa
Risto Erjola
Avainsanat: Ampumatarvikkeet, talvi- ja jatkosota, logistiikka
Abstrakti
Artikkelin alussa käsitellään ampumatarvikkeiden sodanajan tuotannon valmisteluja. Erilaisten toimikuntien esitykset hyväksyttiin kirjoittajan mukaan vuoden 1938 perushankintasuunnitelmaan, mutta tuotanto käynnistyi liian myöhään talvisotaa ajatellen. Toisessa luvussa tarkastellaan kiväärin- ja pistoolinpatruunoiden tuotantoa ja niiden hankintoja. Seuraava luku käsittelee panssarintorjunta-aseiden ampumatarvikkeita, tarkastellen muun muassa niiden tuotantoa, kulutusta ja ominaisuuksia. Vastaavalla tavalla käsitellään seuraavissa luvuissa kranaatinheittimistön ja kenttätykistön sekä ilmatorjuntatykistön ampumatarvikkeita. Lisäksi tuodaan esille sytyttimien sekä ruutien ja räjähdysaineiden tuotantoa sekä niihin liittyviä erityispiirteitä. Viimeisessä luvussa tehdään ampumatarvikkeiden kulutuksen vertailuja talvisodan, kesän 1941 hyökkäysvaiheen ja kesän 1944 torjuntataistelujen kesken. Yhdistelmässä todetaan, että" Ottaen huomioon ne vaikeudet, jotka kotimaisella tuotannolla sekä maahan tuonnilla sotien aikana oli, on todettava, että ampumatarvikesektorilla tehtävät hoidettiin hyvin. "
ISBN: 952-90-2125-9
Nyt on käyty noin 18 kk Ukrainassa kulutus sotaa. Kaikki sota materiaali on siellä käytössä mitä irti maailmalta saadaan. Suomen romuttamat 240 T-72 tankkia olisivat nyt rahanarvoista tavaraa. Venäjä ja Ukraina sotivat siellä paljon huonommallakin ja vanhemmalla kalustolla. Toisen maailmansodan aseet ovat jatkuvassa käytössä tuossa sodassa, jopa ensimmäisen maailman sodan aikaista kalustoa on rintamalla. Vanhat Maxim konekiväärit ja Mosin Nagant kiväärit. Suomen päätökset hävittää täysin toimivaa ja käyttökelpoista aseistusta vajaat 20 vuotta sitten pitäisi asettaa tutkintaan ja vastuulliset henkilöt oikeuden eteen maanpuolustuksen romuttamisen johdosta. Tarja Halonen tulisi asettaa syytteeseen maanpetoksesta, samoin silloiset hallitukset.
Vanhentuneet aseet ja muu sellainen romuasteen sälä aiheuttaa vain kuluja.
Vain idiootit kuvittelevat romulla olevan taisteluarvoa.
Jokainen täysijärkinen valtio romuttaa vanhentuneen kaluston ja hankkii uusia tilalle.
Näin myös ihannemaanne Venäjä.
Eri asia on, jos jostain syystä ei kyetä tai haluta uusintaa tekemään.
Se vaatii sotilaallista asiantuntemusta ja muuta osaamista, mikä esimerkiksi T-72-kaluston romuttamisen arvostelijoilta puuttuu täysin.
Kantakoski ei vaivautunut harkitsemaan kaluston uusinnan laiminlyönnin seurauksia.
Hävityn sodan sankarit luopuivat aseistaan joita hävityssä hyökkäyssodassaan käyttivät.
Taas yksi kommunisti länkyttää!
Niinhän tuo kommunistikoira taas älähti, kun kalikka kalahti!
Jenkkeihin on myyty harrastelijoille paljon suomalaisia aseita, mosin-nagantteja, suomi-konepistooleita, pst-kivääreitä, jopa tykkejä. Löytyy myös videoita, missä ammuskelevat suomesta ostetuilla kiväärinpatruunoilla, jotka ovat sodanaikaisia, neukulta saatua sotasaalista ja hyvin toimivat yhä! Eivät varmasti ole paljoa maksaneet niistä.
Ja Suomen sisäiset viholliset hierovat karvaisia käsiään!