Miksi mun elämä piti pilata?

Ensiksi synnyn perheeseen jossa riidellään joka viikko, isä juo joka ilta olutta, mulla ei oo mitään rajoja. 11v murrosikään tullessa elämäni lähtee lapasesta, alan meikkaamaan, pukeutumaan seksikkäästi, seurustelen useiden poikien kanssa. Lapsena sana 'moraali' merkitsi mulle ärsyttävää nipottamista ja puhuin myös muista seläntakana pahaa, olin epäluotettava ystävä. Ylä-asteelle mennessä mulla oli h.oron maine ja olen joutunut kokemaan henkistä sekä fyysistä väkivaltaa esim niin että kun mua lyötiin niin muut nauroi ja taputti ympärillä. Pelkäsin tuolloin niin paljon että tärisin sisäänpäin ja tunsin myös häpeää. Sitten pettää stressin seurauksena monin tavoin terveys ja stressi johtuu kiusaamisesta.

7-luokan aikana tajusin jo miten mun ois pitänyt toisin ja siitä lähtien olen parantanut käytöstäni ja 16v eteenpäin käyttäytynyt hyvin, nyt olen 24v. Silti kiusaaminen ei loppunut vaikka olin muuttanut tyyliäni ja käyttäytymistäni paremmaksi ja olen monta kertaa miettinyt että miksi mun täytyy olla ihmisenä sellainen nolo joka oppii vaan mokaamisen kautta, miksi mun täytyy mokata paljon elämässäni, miksei mulla äly riitä ajattelemaan ensin niin kuin suurimmalla osaa muista ikäisistäni riitti ja siksi he vältti nämä ongelmat joihin minä olen joutunut... Olenko oikeasti tosi paha ihminen ja siksi elämäni on täynnä kärsimystä? pakkohan mun on olla tosi paha ei mulla muuten olisi niin paljon vihaajia... mutta samaan aikaan mietin että tunteeko paha ihminen esim empatiaa cp-vammaista kohtaan ja pystyy olemaan sellaisen henkilön ystävä, minä nimittäin en enää syrji ketään sairauden tai vamman takia. Kipu kasvattaa ja opettaa.

Mietin monta kertaa myös että olisiko tämä mun henkinen kasvu voinut tapahtua ilman terveyden menettämistä, oliko mua pakko kiusata niin paljon että menetin terveyden. Mulla oli syntyessäni hyvät lähtökohdat tähän maailmaan silleen, että synnyin terveenä 10 pisteen tyttönä, sen jälkeen olen kussut kaiken. Nykyään olen sairas, ruma, köyhä, ei ole ystäviä, ei miestä, neitsyt edelleen, ei ammattia, minusta ei tule ikinä nuorta äitiä joka oli yks suurimmista unelmistani ja kiusaajat ovat saaneet nuorena lapsia. Minua on rääkätty jokaiseen suuntaan ja jos minut nyt toimeentulotuella eläessä hakattaisiin ja raiskattaisiin niin mun pitäisi syödä kärsimyskorvaukset ja isäni on voittanut lotossa päälle miljoonan, se oli kanssa jälleen yks isku vasten kasvoja ja sai minut tuntemaan että isäni sai palkkion siitä että antoi mulle tasapainottoman lapsuuden! En näe enää ulospääsyä.