Teosofian käsitys Jumalasta

H. P. Blavatsky

Jehova on yksi Elohimeista

Jos meitä vaaditaan tilille siitä, että uskomme toimiviin jumaliin ja henkiin, vaikka hylkäämme persoonallisen Jumalan, niin vastaamme teisteille ja yksijumalaisille: myöntäkää, että teidän Jehovanne on yksi Elohimeista, niin me olemme valmiit häntä tunnustamaan. Mutta jos teette hänestä, kuten teette, Äärettömän, AINOAN ja Ikuisen Jumalan, niin me emme koskaan häntä tunnusta sellaiseksi. Kansallisjumalia on ollut monta; Ainoa Kaikkiallinen Jumaluus on prinsiippi, abstraktinen juuri-aate, jolla ei ole mitään tekemistä rajallisen muodon epäpuhtaan työskentelyn kanssa. Me emme palvele jumalia, me ainoastaan kunnioitamme Niitä itseämme korkeampina olentoina. Siinä me seuraamme Mooseksen säädöstä, vaikka kristityt eivät omaa raamattuaan tottele — lähetyssaarnaajat eivät varsinkaan. "Älä puhu pahaa jumalista" [englantilainen tekstinmukainen käännös] sanoo yksi heistä — Jehova 2 Moos. 22:28, mutta samalla 20. jakeessa sanotaan: "Se, joka uhraa jumalille eikä ainoalle Herralle, pitää kirottu oleman." Alkutekstissä on monikko ("jumalille" = "Elohim") ja Jehova on yksi Elohimeistä, kuten näkyy hänen omista sanoistaan I Moos. 3:22: "Ja Herra Jumala sanoi: katso, ihminen on tullut niin kuin yksi meistä." Sen tähden sekä ne, jotka palvellen uhraavat Elohimeille, enkeleille ja Jehovalle, että ne, jotka puhuvat pahaa kanssaihmistensä jumalista, ovat kummatkin paljon suurempia rikollisia kuin salatieteilijät tai mikään teosofi. Muuten monet jälkimäisistä haluavat uskoa yhteen tai toiseen "Herraan" ja he ovat aivan vapaat uskomaan kuinka mielivät.
Lisäys edelliseen:
http://www.teosofia.net/teos/SO/ihmisen_synty.htm: (lähde sama kuin ed.)
"Huolimatta kaikista ponnistuksistaan kristillinen teologia – joka oli ottanut rasitteekseen juutalaisten esoteerisen kertomuksen ihmisen luomisesta, jonka se käsitti kirjaimellisesti – ei voi löytää yhtään järkevää puolustusta "Jumalalleen, Luojalleen", joka tuotti älyttömän ja tunteettoman ihmisen; eikä se voi liioin puolustaa rangaistusta, joka seurasi kielletystä teosta, koska Adam ja Eeva saattoivat vedota syyntakeettomuuteensa. Sillä jos myönnetään, että tämä pari oli tietämätön hyvästä ja pahasta, ennen kuin se söi kiellettyä hedelmää, kuinka sen voitiin edellyttää tietäneen, että tottelemattomuus oli pahaa?
Jos alkuperäisen ihmisen oli määrä pysyä puoliälyisenä eli oikeammin älyttömänä olentona, silloin hänen luomisensa oli tarkoitukseton ja vieläpä julma, jos sen sai aikaan kaikkivaltias ja täydellinen Jumala. Mutta jopa 1. Moos. kirjassa osoitetaan, että Adamin ja Evan olivat luoneet alempien jumalallisten olentojen luokat, elohimit, jotka olivat niin kateellisia omista etuoikeuksistaan järkevinä ja älykkäinä olentoina, että eivät tahtoneet suoda ihmisen tulevan "yhdeksi meistä".
Tämä on selvää jo raamatun kuolleen kirjaimenkin mukaan. Gnostikot olivat siis oikeassa, kun he sijoittivat juutalaisten Jumalan näkymättömän maailman alempien, aineellisten eikä kovin pyhien asukkaiden luokkaan."
Sisällysluettelo: http://www.teosofia.net/teos/SO/salainen_oppi.htm