Katselin Easy Riderin ja minua ainakin puhutteli todella paljon kohtaus jossa Kapteeni Amerikka ja Billy menivät bordelliin New Orleansissa ja taustalla soi Kyrie eleison soitettuna sähkökitaralla.
Siitä tuli mieleeni miksei koskaan messussa käytettäisi hiukan räväkämpiä sovituksia vanhojen iänikuisten versioiden sijaan.
Jerry Lee Lewishan aikoinaan oli seminaarissa ja sai sieltä potkut, kun lauloi noita messun kuvioita hiukan modernimmeilla sävelillä.
Siitä tuli mieleeni miksei koskaan messussa käytettäisi hiukan räväkämpiä sovituksia vanhojen iänikuisten versioiden sijaan.
Jerry Lee Lewishan aikoinaan oli seminaarissa ja sai sieltä potkut, kun lauloi noita messun kuvioita hiukan modernimmeilla sävelillä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei tarvitse sovittaa uudestaan, vaan ottaa käyttöön joku lukemattomista sävellyksistä. Eikä siis aina veivata sitä iänikuista de angelis -messua (oliko mainitsemasi Kyrie tämä?).
Muuan isä Jan toimitti muinaisella 80-luvulla kerran "nuorisomessun" Henkassa, jossa musiikkipuolen hoiteli rautalankabändi...
Voisikohan tuollaisen tehdä uudelleen?
No, jokatapauksessa olisi joskus kivaa, jos ei aina veisattaisi samalla sävelellä ja joksus voisi laulaa muitakin värsyjä kuin noita samoja virsiä.
Selvyyden vuoksi totean, että EN todellakaan halua mitään kitaranrämpytystä messuun. Tarkoitin, että Graduale Romanumissa on monia muitakin messuja kuin de angelis.
sen on olla päämessussa? Eikö sellaisia voisi jäjestää muulloinkin, jos se vaan sopisi eräille... En väitä ettäkö katolisen kirkon tarvitsisi värvätä väkeä, mutta silti pieni piristys silloin tällöin haittaisi.
Neokatekumenaalien tilaisuuksissa ja messuissa sitä vetävää musiikkia on, jos niin kuin kiinnostaisi.
Muistelen muinoin olleeni Sveitsissä pienessä kyläkirkossa messussa, jossa pappi skulas skittaa - puhuivat focolaremessusta.
Münsterissä lauloivat gregoriaanista. Oli menossa vesper. Päämessussa sitten pauhaavat urut. Mielestäni on kaunista/luovaa/järkevää valita soitin/soittimet kulloisenkin tilanteen mukaan.
On myös otettava huomioon kunkin maan kulttuuri ja perinteet. Esimerkiksi monet eksoottiset messut, kuten Missa Creole, on erittäin hyvää mietiskelymusiikkia kotioloissa tai konsertissa, mutta minun mielipiteeni on, ettei katoliseen kirkkoon - ainakaan korkeamessuun - pidä tuoda musiikkia, joka voi ärsyttää joitakin osallistujia. Onhan tarkoitus ylistää yhdessä Jumalaa, ei ärsyttää toinen toisiamme. Sitä paitsi ainakaan Suomesta ei oman kirkkomme piiristä taida aina löytyä korkeatasoisia esittäjiä. Kirkkokonsertissa voi esittää melkein mitä tahansa kirkóllista musiikkia, jos paikallinen kirkkoherra sen hyväksyy.
Siis: perinteet kunniaan, unohtamatta nykypäivääkään.
Henrikin päämessussa tietääkseni lauletaan suomennettua gregorianiikkaa. Eli sinänsä poikkeuksellista ja mielenkiintoista sekä tilanteeseen sopivaa musiikkia. On totta, että esim. juhlapyhinä voi olla vaikea saada paikalle oikeita laulajia (ilmaiseksi).