Uskontojen ajat

En ole ikinä käsittänyt ihmisten ja uskontojen itseriittoisuutta. Ollaan niin oikeassa, että voidaan tappaa toisenlaista uskontoa julistava naapuri.
Jumalaa ei kuitenkaan ole kukaan nähnyt. Ei jumaluus ole määrännyt ihmistä, vaan joku valaistuneen tiedon saanut ihminen on tuonut kaiken kansan eteen jumalallisen tahdon. Jokaisessa uskonnossa on se ihmisen ja jumalan yhteysmies, jonka sanaan uskotaan ja luotetaan.
Ihmisillä on käsityksensä. Heillä on pyhät kirjansa, palvontamenonsa, perinteensä.

Uskonto on toisissa kulttuureissa väkevä ja väkivaltainen. Jumala vaatii uskoviltaan ehdotonta lakien seuraamista ja oikeuttaa tappamaan eri mieltä olevat- Kuka nämä lait on laatinut! Satoja vuosia sitten on maailma kaikin tavoin ollut erilainen kuin tänään, mutta yhä ollaan uskonnon lakien alaiset kuten aikoinaan uskonnon syntyaikoina. Silloin on haluttu hallita ja vallita uskonnon avulla ja luotu suuntaviivat ja määräykset, joiden mukaan on elettävä. Soveltaen niitä sitten noudatetaan vuosisatoja, esimerkiksi pyhissä toimituksissa, jotka ovat eri uskonnoissa erilaiset ja eri tarkoituksiin laaditut.

Huomattava on, että uskonnotkin elävät aikansa ja hiipuvat sitten toisten, uusien uskontojen tieltä.
Jokainen uskonto on ajanut tahtoaan läpi miekalla ja väkivallalla, kunnes se on rauhoittunut aidoksi maailmankatsomukseksi. Uskonto auttaa ihmistä elämän tiellä. Se tuo turvan ja tukee vaikeuksissa. Se yhdistää kansoja ja heimoja. Se on voimavara.

Monet uskonnot ovat jo tässä vaiheessa. Tarkoittaako se sitä, että uusi, rajulla tavalla esiin tunkeva uskonto tukahduttaa vanhat ja muuttaa maailmaa uuteen suuntaan?
Nyt uhataan islamilla. Pitääkö muun maailman todella pelätä?