Eikös UT:n kirjat ole tehty aika monta vuotta jeesuksen kuoleman jälkeen? Mikä on vanhin UT:n kirja ja milloin se on tehty? Muistaakseni evankeliumit on tehty noin 50-100 jkr. Kuka ne oikeasti on kirjoittanut?
Kun tänäkin päivänä saamme mm. lukea epämääräisten pastoreiden NDE-kokemuksista yms, niin miten varma voimme olla että Raamatun aikaan kirjoitettiin totta eikä uskoa vahvistavaa bullshittiä? Tänä päivänä ei ainakaan voi luottaa kenenkään todistukseen mistään uskonasioista. Valehtelu on sallittua uskonnollisen "totuuden" pönkittämisessä - kaikisa uskonnoissa!
Mitä jos Jeesus ei tehnytkään mitään ihmetekoja eikä noussut kuolleista? Jos hänen seuraajansa kirjoittivat miten olisivat halunneet asian olevan? Käsittääkseni Jeesuksen ihmeteoista ei kerrota missään muualla kuin Raamatussa.
Miten on? Voimmeko olla varmoja, että Jeesus oli se mistä saamme Raamatusta tai Mormonin kirjasta lukea?
Kun tänäkin päivänä saamme mm. lukea epämääräisten pastoreiden NDE-kokemuksista yms, niin miten varma voimme olla että Raamatun aikaan kirjoitettiin totta eikä uskoa vahvistavaa bullshittiä? Tänä päivänä ei ainakaan voi luottaa kenenkään todistukseen mistään uskonasioista. Valehtelu on sallittua uskonnollisen "totuuden" pönkittämisessä - kaikisa uskonnoissa!
Mitä jos Jeesus ei tehnytkään mitään ihmetekoja eikä noussut kuolleista? Jos hänen seuraajansa kirjoittivat miten olisivat halunneet asian olevan? Käsittääkseni Jeesuksen ihmeteoista ei kerrota missään muualla kuin Raamatussa.
Miten on? Voimmeko olla varmoja, että Jeesus oli se mistä saamme Raamatusta tai Mormonin kirjasta lukea?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Apostoleiden kirjeet ovat mielestäni "luotettavampia" kuin evankeliumit. Evankeliumeissa apostolit yrittävät pukea sanoiksi omia henkisiä oivalluksiaan ja kokemuksiaan Jeesuksen seurassa sekä tapahtumia, jotka ovat ylittäneet heidän järkensä käsityskyvyn. Jokin Jeesuksen opetuksessa on ollut niin vallankumouksellista ja ainutlaatuisen arvokasta, että sitä on haluttu sen ajan parhain kertomisen ja kuvaaamisen taidoin tähdentää.
Raamattua on vaikea ymmärtää, jos ei tunne antiikin yleistä kulttuuripiiriä samalta ajalta. Kun sen tuntee esimerkiksi veden muuttaminen viiniksi Kaanaan häissä tulee paljon ymmärrettävämmäksi - olihan myös Dionysoksen, arvostetun Kreikkalaisten jumalan, temppelissä menossa koko ajan sama muuttumisen ihme (taidokkaan laitteiston avulla, jonka vain salaisuuteen vihityt tunsivat).
Minusta faktojen ehdoton todenpitävyys tai hataruus ei ole Uuden testamentin olennaisin asia, vaan Jeesuksen opetuksen sisältö ja sanoma kuoleman voittamisesta ja iankaikkisesta elämästä, armosta ja rakkaudesta joka ei katso henkilöön, vaan on miehille ja naisille, orjille ja vapaille, koko maailmalle.
Kirja Joseph Campbell: Sankarin tuhannet kasvot avaa uusia ajatuksia aiheeseen (uskonto ja mytologia), se on inspiroiva ja helppolukuinen. Aivan jännittävä lukukokemus oli Arvid Järjnefeltin julkaisuja N:o 5 (Helsinki 1907): Jeesuksen syntyminen ihmisestä ja jumalasta, joka esittelee teorian Jeesuksesta essealaisveljeskunnan jäsenenä. Sen mukaan essealaisveljet saivat ristiltä Jeesuksen elävänä (joskin tajuttomana ja heikossa kunnossa) ja saivat virvoiteltua hänet vielä henkiin.
Mitkään teoriat suuntaan tai toiseen eivät häiritse uskoani, sillä se ei ole tietoa eikä perustu tietoon vaan on nimenomaan uskoa.
Mormonismissa on erityisen ikävää minusta ollut juuri tiedon sekoittaminen uskoon - ne ovat aivan eri kategorioiden asioita ja eri tapoja hahmottaa todellisuutta. Taiteilija katsoo auringonlaskua merellä ihan eri tavoin kuin säätieteilijä tai kauppalaivan puolimatruusi. Nämä kolmet havainnot yhteensä ovat tietysti enemmän kuin vain yhden havainnot. Kaikki ovat oikeassa, sovitaan niin. Mutta aurinko ja meri kohtaavat aina iltaisin, vaikka kaikki olisivat myös väärässä.
Kirja, joka esittää teorian essealaisveljistä on nimeltään tuo, mutta siihen on sidottu samaan useita eri kirjoja.
Tämä jota erityisesti tarkoitan on nimeltään Miten Jeesus kuoli,
"tärkeitä historiallisia tietoja esesalaisveljeyskuntaan kuuluvan silminnäkijän latinalaisesta käsikirjoituksesta", mukaellen ruotsalaisen ja saksalaisen painoksen mukaan suomentanut A.B.Sarlin (1908 Vihtori Kososen kirjapaino, Helsinki).
Tarina siis vain, mutta kuljetukseltaan aivan yhtä johdonmukainen, samoihin tapahtumiin perustuva, mutta eri tulkinta siitä mitä "oikeasti" todella tapahtui.
Minä en ainakaan pohdi liian pitkälle noita asioita.
Kyllä minä luopiokin olen saanut rukouksen kautta todistuksen siitä että Kristus elää.
Ei usko pelkkänä uskona toimi (kuulostaa hieman oudolta..) Uskon pitää mielestäni olla elävää yhteyttä Jumalaan rukouksen kautta. Kun tajuamme että Jumala todellakin rakastaa meitä vioistamme huolimatta, lopetamme itsemme moittimisen ja teemme hyvää niinkuin Kristus opettaa emmekä tuijota sääntöihin ja kriteereihin. Olemme Jumalan rakkaita lapsia kaikki.
Luin juuri todella lohduttavan kirjan josta olen vaahdonnut ystävilleni: Roland Buck: Enkelit puhuvat minulle.
Onko tuttu kummallekaan?
Kuulutko muuten ent.mormoni mihinkään kirkkoon tätä nykyä?
Kiitos kirjavinkistä. Kerään kirjavihjeita almanakan taakse ja aina kirjastossa käydessäni sitten otan myös jonkun vinkatun kirjan.
Sillä tavalla olen tullut lukeneeksi tai ainakin vilkaisseeksi sellaista, jota en muuten koskaan olisi ajatellut lukevani. On avartavaa!
En kuulu mihinkään kirkkoon, mutta käyn kyllä eri kirkoissa ja hengellisissä tilaisuuksissa kerran pari viikossa.
Ahaa..Eikö sulle ole tullut fiilistä että haluat säilyttää "ehtoollisyhteyden" Kristukseen?
Tuo Roland Buckin kirja on tosi hyvä...Itse jäin ihan totaalisen koukkuun kun aloitin lukemaan sitä... =)
Ehtoollinen on minulle vaikea asia. Olen monet kerrat ev.lut kirkossa käydessäni halunnut mennä ehtoolliselle, mutta kun en ole edes rippikoulua käynyt. Asiaa ei ole auttanut, että muutamakin tuttu pappi on rohkaissut osallistumaan.
Minulla on myös muutama ortodoksiystävä ja olen lukenut viime aikoina ortodoksista hengelistä kirjallisuutta, jonka koen läheiseksi. Voipi olla, että ajan myötä kotiudun ortodoksiseurakuntaan, mutta minulla on myös hyviä kokemuksia helluntaiseurakunnasta ja erityisesti helluntailaisista naapureista.
Valinnan vaikeutta on ja siksi kuljeskelen.
Muuten olen onnekseni /johdatusta! tutustunut myös hengellisiä kysymyksiä yhdessä pohtivaan yhteisöön alunperin erään raitistuneen ystävän kautta. Se ei ei ole mihinkään tiettyyn uskonsuuntaan sitoutunutta joukkoa, mutta uskovat kyllä johonkin Korkeampaan Voimaan, kristittyjä kait on suurin osa. Siinä joukossa tunnen hengellisesti olevani eniten kotonani.
Viimeinen kappale. Pyrimme täydelliseen hengelliseen heräämiseen.
Turust
väitöskirjan, olisiko ollut valtiotieteiden alueelta. Väitöksessään hän tuli johtopäätökseen, että jo 60 vuoden takaiset johtopäätökset sodasta ovat osittain mytologisointuneet.
Arvelisin eräille yksityiskohdille käyneen samoin Raamatussa. Tämä ei tietenkään merkitse valhetta, vaan ihminen jonka kirjoittama Raamattukin lopulta on, pyrkii ajattelemaan ja kirjoittamaan aikansa logiikan mukaan. Varmana voimme pitää, että jotakin aikansa ihmisille käsittämätöntä tapahtui.
Yleisesti ottaen pidän Raamatun totuutena, pelkästään jo siksi, että ihmisen kyky rakentaa täydellinen valhe on kovasti rajallinen, varsinkin ilman motiivia. UT sanoma on rakkaus Joka on puettu Jeesuksen ympärille.
Miksi ihminen jonka eräs varsin keskeinen ominaisuus on kateus, olisi tuolloin nostanut Jeesuksen jalustalle? Henkensä kaupalla.
Apostoli Paavali oli käytännöllisesti katsoen aikalainen, juutalainen oppinut, joka alun perin vastusti Jeesusta. Mikä sai hänet muuttamaan mielensä? Tuskin kykenen puolueettomuuteen, vähiin kuitenkin ovat jääneet ne todisteet jolla Jeesus on yritetty todistaa olemattomaksi.
Evankeliumien kirjoittajat tuskin kaikki olivat tavanneet toisiaan. Kirjapainotaitoa ei ollut olemassa, he tuskin olivat nähneet toistensa kirjoituksia. Evankeliumien keskeinen sisältö on kuitenkin sama. Miten on mahdollista, että olisi useita samansisältöisiä valheita.
Lisäksi juutalainen historioitsija Josefus mainitsee Jeesuksen muistaakseni n. 60 luvulla eli 30 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Valehteleminen tälläkin palstalla on parhaimmillaan ainoastaan muunneltua totuutta. Tai Tapanin sanoin luuloa jolle ei ole helposti nähtävää katetta.
UT:n kirjoitukset kerättiin yhteen vasta 300 luvulla suurin ponnistuksin. Miksi aikansa oppineet näin olisivat tehneet? Ei muitakaan kirjoja tuolla tavalla ole rakennettu. Kyllä lähtökohta kaikin loogisin syin on, että Jeesus oli todellinen historiallinen henkilö josta Raamattu mahdollisemman oikein meille kertoo.
Kokonaan toinen asia on esimerkiksi katolisten traditio joka on ajan mukana syntynyt ja paisunut.
Oma mielipiteeni on että Rooman kirkon traditio voi olla hyödyksi joillekin, samoin kuin Mormonin kirja, välttämättömiä jos edes tarpeellisia ne eivät uskolle ole.
Kaiken jonka tarvitsemme moraalimme ja rakkautemme tueksi voimme löytää Raamatusta. Varsinaista etua ei meillä ole kannoimme ristiä tai pyhänä pitämäämme ihokokasta. Keskeinen kuuliaisuuden osoitus Jumalalle on rakkautemme jota osoitamme lähimmäisillemme.
Teologit ovat tulleet johtopäätökseen, jonka mukaan ilmestyskirja olisi kirjoitettu 90 luvulla muiden UT:n kirjoitusten jälkeen. Koko ajanlaskumme ajan ilmestyskirjasta on esitetty mielipiteitä joiden mukaan se ei olisi varsinainen UT:n osa.
Tämä tämän päivän mielipiteistäni.
Turust
Täytyykin kaivaa taas Raamattu esiin ja vähän lueskella... Meikäläisellä pakkaa ajatukset laukkaamaan tuonne ateismin suuntaan aika helposti.
Vaikka edellisen viestin kirjoitin, niin en ole koskaan epäillyt Jeesuksen olemassaoloa. Sen sijaan ihmetekoja olen miettinyt. Otetaanpa analogia: Anoppini kertoo nähneensä joskus nuorena enkelin. Kyseessä on ilmeisesti tilanne, jossa pienelle tytölle on kerrottu enkeleistä ja tyttö on niin paljon halunnut nähdä enkelin, että on sitten keksinyt omasta päästään, että on nähnyt enkelin. Sitten kun vuosia on kulunut, niin hän itsekin uskoo nähneensä enkelin, puhumattakaan niistä ihmisistä, joille hän on kokemuksensa kertonut. Nyt koko suku TIETÄÄ, että enkeleitä on olemassa. Vastaavasti MAP-temppelissä sinetöitävänä ollut pikkupoika kertoi nähneensä henkiolentoja, ja nyt moni ihminen lounaissuomalaisessa seurakunnassa uskoo tämän...
Jostain tällaisesta on hyvin voinut lähteä liikkeelle jutut ihmeteoista. Jotain olisi haluttu Jeesukselle tapahtuvan ja kun sitä ei tapahtunut, "muunneltiin totuutta" - ja kas, ihmeteko on tapahtunut. Sitten vaan juoru liikkeelle, niin varmasti tieto ko ihmeestä kiirii aikanaan evankeliumin kirjoittajillekin. Jos kerran tämän päivän ihmiset tekevät tätä, niin miksei sitten 2000v sitten?
Mainitsit, että lähimmäisen palvelu on sitä Jumalan palvelemista.... Tästä olen aina ollut samaa mieltä kanssasi ja tulen jatkossakin olemaan!