Ohjaako epigenetiikka evoluutiota?

Epigenetiikka on palstan kreationistien suosikkiolkiukko kun yritetään todistaa rappeutumista ja DNA:n passiivisuutta eliön kehityksessä. Epigenetiikka on todellisuudessa eliön DNA:n tuottamiin välittäjäaineisiin (jotka ohjaavat eliön body-planin mukaista rakentumista) vaikuttamista. Jos eliö kehittyy normaalin ympäristön rajoissa, epigenetiikalla ei ole merkittävää eliön kehitykseen.

Epänormaalissa ympäristössä kehittyessään alkion epigenetiikalla on merkittävä vaikutus. Tämä tulee esille ihmisalkion kehityksessä erityisesti kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana. Silloin äidin pitää välttää monia kemikaaleja, kuten esimerkiksi natriumvalproaattia ja talidomidia. Molemmat aineet vaikuttavat DNA:n ohjaamien välittäjäaineiden toimintaan, mutta eivät itse DNA:han. Natriumvalproaatti ja talidomidi eivät saa aikaan mutaatioita, vaan ne pelkästään häiritsevät DNA:n tuottamia välittäjäaineita ja sen seurauksena saavat aikaan epämuodostumia ja kehityshäiriöitä.

Palstan kreationistitollo ROT on nostanut esille esimerkiksi maustekurkuman epigeneettiset vaikutukset. On totta, että maustekurkuma vaimentaa/korjaa alkoholin vaikutuksia sikiön kehitykseen, mutta ihmisalkio kehittyy normaaliksi ilman maustekurkumaakin kun äiti ei käytä alkoholia.

Epigeneettinen säätely kuuluu siis ihan normaaliin alkionkehitykseen ja jos olosuhteet ovat normaalit, ei epigenetiikkaa tarvitse erityisesti huomioida. On muistettava, että kaikilla nisäkkäillä tapahtuu elinkaaren aikana epigeneettinen uudelleen ohjelmointi kaksi kertaa. Epigenettiset merkittävät poikkeukset siis säätelevät fenotyyppiä, esim. talidomidin aiheuttamat kehityshäiriöt, mutta normaalin rajoissa epigenetiikasta ei tarvitse erityisesti huolestua. Toki epigenetiikka ei ole läpikotaisin tunnettua ja se varmasti aiheuttaa vielä lisää diversiteettiä pelkän genomin säätelemään fenotyyppiin.