Ateismi, kristinusko ja islam

Kaikki ateistit tekevät juuri noin, mm. Halla-aho.

Vihervasemmisto nimenomaan ajaa islamin ja muslimien etuja.
Heissä on paljon muslimeita.

Eikä Islamilaisilla yhteisöillä ole verotusoikeutta tai muita epäteiluja erioikeuksia, joita voisi vastustaa.

Anonyymi kirjoitti:

Vihervasemmisto nimenomaan ajaa islamin ja muslimien etuja.
Heissä on paljon muslimeita.

Juuri tämänkaltaisesta päättömästä inttämisestä avauksessa puhuttiin.

Anonyymi kirjoitti:

Vihervasemmisto nimenomaan ajaa islamin ja muslimien etuja.
Heissä on paljon muslimeita.

Ateisti Halla-aho ei ole vihervasemmistolainen, vaikka uskovainen Timo Soini häntä fillarikommarin näköiseksi sanoikin.

Siihen uskotaan ja luotetaan, että valhekin alkaa kuulostamaan uskottavalta kun sitä vain toistaa ja toistaa ja toista ja ...

Minä puolestani en usko, että te uskoisitte Jumalaan, olette kaappiateisteja.

Enkä muuta mieltäni, ennen kuin menette eduskuntatalon eteen seisomaan päällään.

ps saatan tosin kyseenalaistaa uskonne jo seuraavana päivänä, jolloin teillä on edessä uusi päälläänseisontakeissi

"Ateismi tosin on vielä erittäin paljon näitä typerämpi ja perusteettomampi uskonnon kaltainen aate. Kun ei ole kokemuksia henkivalloista tai jumalista, niin oletetaan suoralta kädeltä, ettei näitä ole olemassakaan."

Ahaa. Mielestäsi on siis typerää ja perusteetonta olla uskomatta Saunatonttuun. Oletat vain suoralta kädeltä, ettei sitä ole olemassaka, olettaen siis, ettei sinulla ole kokemusta Saunatontusta. Eli et ymmärrä oikeasti yhtään mitään mistä nyt puhut. Ateismi on sitä, ettei uskota jumaliin, ja sitä on sen takia olemassa, ettei jumalista ole mitään sellaista objektiivista näyttöä, joka saisi kaikki uskomaan. Aivan samalla tavalla sinä et usko Odiniin, Ahtiin, tai Dionysokseen. Onko niin vaikeaa käsittää, että jotkut eivät usko MIHINKÄÄN jumaliin?

"Esimerkiksi meillä kristityillä taas on kokemuksia henkivaltojen ja Jumalan toiminnasta ja olemassaolosta, niin on aika luonnollista, että myös uskomme niiden olemassaoloon."

Skitsofreenikoilla kuulemma voi olla esim. sellaisia kokemuksia, että naapurissa asuvat demonit lähettävät myrkkykaasuja hänen pistorasiastaan sisään tai, että hänen hampaansa salakuuntelevat häntä. Kun skitsofreenikko repii omat silmänsä päästään,hän voi kokea toimivansa Jumalan ohjauksessa. On luonnollista, että skitsofreenikko uskoo harhansa todellisiksi asioiksi. Pitäisikö meidän muidenkin siis pitää skitsojen harhoja totena vain siksi, että ne ovat sitä heille?

"Kannattaisi teidän ateistienkin ottaa hieman enemmän onkeenne näistä subjektiivisista todistuksista, eikä mitätöidä niitä niin helposti kuin nyt teette."

Eli ateistien vain pitäisi uskoa mitä tahansa mitä joku sanoo? No mutta ethän sinäkään uskoisi, jos joku väittäisi Saunatonttua todelliseksi. Miksi ateistin pitäisi uskoa sinun väitteet jumalastasi yhtään sen enempä, kuin sinun uskoa jonkun väitteet Saunatontusta? Miksi sinä siis mitätöit Saunatontun niin helposti kuin nyt teet?

"Sillä joka tapauksessahan todisteet asian näin ollen viittaavat nyt enemmän siihen suuntaan, että henkivaltoja on."

Todisteet ovat sellainen asia, minkä pystyt esittämään objektiivisesti muillekin. Subjektiivinen kokemus ei tietenkään ole mikään todiste, eli on aivan täysin yhdentekevää kuinka paljon sinulla on subjektiivisia kokemuksia henkivalloista. Ne eivät tosiaan ole objektiivisessa mielessä sen uskottavampia kuin skitson harhat.

"Yleisestikin ottaen se, jolla EI ole todisteita jostain asiasta, ei ole siitä asiasta kelvollinen todistamaan."

Aivan. Ja jumalten todistamisen suhteen täysin samassa veneessä ovat jumaliin uskovat kuin nekin, jotka eivät usko. Todisteitahan ei ole kenelläkään, vaikka jotkut uskovatkin, että heillä olisi todisteita.

"Ei, vaan todistajiksi kelpaavat paljon paremmin ne, joilla kokemuksellisia todisteita, tässä tapauksessa näkemistä, kuulemista ja tuntemista, on."

Nuo eivät tosiaan ole mitään todisteita.

usko.vain.en kirjoitti:

"Ateismi tosin on vielä erittäin paljon näitä typerämpi ja perusteettomampi uskonnon kaltainen aate. Kun ei ole kokemuksia henkivalloista tai jumalista, niin oletetaan suoralta kädeltä, ettei näitä ole olemassakaan."

Ahaa. Mielestäsi on siis typerää ja perusteetonta olla uskomatta Saunatonttuun. Oletat vain suoralta kädeltä, ettei sitä ole olemassaka, olettaen siis, ettei sinulla ole kokemusta Saunatontusta. Eli et ymmärrä oikeasti yhtään mitään mistä nyt puhut. Ateismi on sitä, ettei uskota jumaliin, ja sitä on sen takia olemassa, ettei jumalista ole mitään sellaista objektiivista näyttöä, joka saisi kaikki uskomaan. Aivan samalla tavalla sinä et usko Odiniin, Ahtiin, tai Dionysokseen. Onko niin vaikeaa käsittää, että jotkut eivät usko MIHINKÄÄN jumaliin?

"Esimerkiksi meillä kristityillä taas on kokemuksia henkivaltojen ja Jumalan toiminnasta ja olemassaolosta, niin on aika luonnollista, että myös uskomme niiden olemassaoloon."

Skitsofreenikoilla kuulemma voi olla esim. sellaisia kokemuksia, että naapurissa asuvat demonit lähettävät myrkkykaasuja hänen pistorasiastaan sisään tai, että hänen hampaansa salakuuntelevat häntä. Kun skitsofreenikko repii omat silmänsä päästään,hän voi kokea toimivansa Jumalan ohjauksessa. On luonnollista, että skitsofreenikko uskoo harhansa todellisiksi asioiksi. Pitäisikö meidän muidenkin siis pitää skitsojen harhoja totena vain siksi, että ne ovat sitä heille?

"Kannattaisi teidän ateistienkin ottaa hieman enemmän onkeenne näistä subjektiivisista todistuksista, eikä mitätöidä niitä niin helposti kuin nyt teette."

Eli ateistien vain pitäisi uskoa mitä tahansa mitä joku sanoo? No mutta ethän sinäkään uskoisi, jos joku väittäisi Saunatonttua todelliseksi. Miksi ateistin pitäisi uskoa sinun väitteet jumalastasi yhtään sen enempä, kuin sinun uskoa jonkun väitteet Saunatontusta? Miksi sinä siis mitätöit Saunatontun niin helposti kuin nyt teet?

"Sillä joka tapauksessahan todisteet asian näin ollen viittaavat nyt enemmän siihen suuntaan, että henkivaltoja on."

Todisteet ovat sellainen asia, minkä pystyt esittämään objektiivisesti muillekin. Subjektiivinen kokemus ei tietenkään ole mikään todiste, eli on aivan täysin yhdentekevää kuinka paljon sinulla on subjektiivisia kokemuksia henkivalloista. Ne eivät tosiaan ole objektiivisessa mielessä sen uskottavampia kuin skitson harhat.

"Yleisestikin ottaen se, jolla EI ole todisteita jostain asiasta, ei ole siitä asiasta kelvollinen todistamaan."

Aivan. Ja jumalten todistamisen suhteen täysin samassa veneessä ovat jumaliin uskovat kuin nekin, jotka eivät usko. Todisteitahan ei ole kenelläkään, vaikka jotkut uskovatkin, että heillä olisi todisteita.

"Ei, vaan todistajiksi kelpaavat paljon paremmin ne, joilla kokemuksellisia todisteita, tässä tapauksessa näkemistä, kuulemista ja tuntemista, on."

Nuo eivät tosiaan ole mitään todisteita.

Lue lisää

Höpö höpö. Kristinuskon rinnastaminen saunatonttuihin uskomiseen on yksinomaisesti typerää. Tiedät sen kyllä itsekin. Kunhan pitää vain sinunkin jotain sontaa heittää, kun ääliömäisyytenne paljastetaan selvästi.

Anonyymi kirjoitti:

Höpö höpö. Kristinuskon rinnastaminen saunatonttuihin uskomiseen on yksinomaisesti typerää. Tiedät sen kyllä itsekin. Kunhan pitää vain sinunkin jotain sontaa heittää, kun ääliömäisyytenne paljastetaan selvästi.

Lue lisää

Mitä jos kokeilisit perustella väitteesi sen sijaan, että yrität sumuttaa tuolla tavalla, että "tiedät itsekin". Voisinhan minäkin vain vastata sinulle, että kyllä sinäkin itse tiedät miksi tehty rinnastus on täysin pätevä, mutta minulla ei ole tarvetta alentua noin halpoihin yrityksiin hämätä ketään.

Yllä oli puhe asioista, joita koskien jotkut väittävät olevan todisteita sellaiset, että on henkilökohtaisia kokemuksia. Muidenkin pitäisi vain ottaa onkeensa noista kokemuksista aivan kuin ne olisivat ilmiselviä tosiasioita. Otin aivan aiheellisesti esimerkiksi Saunatontun, sillä voihan sitä koskien ihan yhtä lailla joku kertoa omakohtaisia "todisteitaan". Miten ne muka eroavat kristinuskon "todisteista"?

usko.vain.en kirjoitti:

Mitä jos kokeilisit perustella väitteesi sen sijaan, että yrität sumuttaa tuolla tavalla, että "tiedät itsekin". Voisinhan minäkin vain vastata sinulle, että kyllä sinäkin itse tiedät miksi tehty rinnastus on täysin pätevä, mutta minulla ei ole tarvetta alentua noin halpoihin yrityksiin hämätä ketään.

Yllä oli puhe asioista, joita koskien jotkut väittävät olevan todisteita sellaiset, että on henkilökohtaisia kokemuksia. Muidenkin pitäisi vain ottaa onkeensa noista kokemuksista aivan kuin ne olisivat ilmiselviä tosiasioita. Otin aivan aiheellisesti esimerkiksi Saunatontun, sillä voihan sitä koskien ihan yhtä lailla joku kertoa omakohtaisia "todisteitaan". Miten ne muka eroavat kristinuskon "todisteista"?

Lue lisää

No laitapa tänne maailmanlaajuisen saunatonttuihin uskovien seuran todistuksia malliksi, niin katsotaan, miten ne eroavat kristinuskon vastaavista. 🤔 - - Heh heh, älä kuule jaksa tuota sontaasi enempää yrittää syöttää! 😄

>> Kannattaisi teidän ateistienkin ottaa hieman enemmän onkeenne näistä subjektiivisista todistuksista, eikä mitätöidä niitä niin helposti kuin nyt teette. <<

Jumaluskoisen vahvin todiste oman Jumalansa olemassaolon puolesta on juuri tuo subjektiivinen, päänsisäinen kokemus.

Ihmiset uskoo lukemattomissa uskonnoissa ainakin satoihin eri jumaliin ja he kokevat niitä subjektiivisia, päänsisäisiä todisteita sen oman Jumalansa olemassaolon puolesta, he kommunikoivat sen kanssa jne.

Mutta koska nuo sadat eri Jumalat eivät voi olla yhtä aikaa olemassa edes uskovien omasta mielestä, niin se tarkoittaa sitä, että nuo subjektiiviset kokemukset on mahdollista kokea ilman, että juuri se oma Jumala ei sattuisikaan olemaan olemassa.

Niinpä tuon subjektiivisen kokemuksen todistusarvo Jumalan olemassaolon puolesta on todistusarvoisesti nolla.

Anonyymi kirjoitti:

No laitapa tänne maailmanlaajuisen saunatonttuihin uskovien seuran todistuksia malliksi, niin katsotaan, miten ne eroavat kristinuskon vastaavista. 🤔 - - Heh heh, älä kuule jaksa tuota sontaasi enempää yrittää syöttää! 😄

Lue lisää

"No laitapa tänne maailmanlaajuisen saunatonttuihin uskovien seuran todistuksia malliksi, niin katsotaan, miten ne eroavat kristinuskon vastaavista."

Miksi? Miksi olisi edellytys noiden uskomusten rinnastamiseksi, että kummankin uskomuksen kannatuksen olisi oltava a) maailmanlaajuista ja b) esiinnyttävä juuri SEURAN muodossa? Eihän esim. kristinusko itsekään esiinny minään yhtenä ja samana maailmanlaajuisena seurana, vaan tosiasiassa se on jakaantunut keskenään riitelevien eri käsityksiä ja painotuksia omaavien suuntausten ja lahkojen joukoksi. Yhteistä Saunatonttuun uskomiselle niillä kaikilla on kuitenkin se, että kyse on uskomuksista, ei todisteista.

"Heh heh, älä kuule jaksa tuota sontaasi enempää yrittää syöttää!"

En ole syöttänytkään mitän sontaa, vaan olen faktoilla ja logiikalla osoittanut "argumenttisi" ateismia vastaan pelkäksi öyhötykseksi.

"Ateismi tosin on vielä erittäin paljon näitä typerämpi ja perusteettomampi uskonnon kaltainen aate. Kun ei ole kokemuksia henkivalloista tai jumalista, niin oletetaan suoralta kädeltä, ettei näitä ole olemassakaan."

Uskovaisten uskonsa todisteena kauppaama "henkilökohtaine kokemus" tai "subjektiivinen varmuus" on ristiriitainen ja pätemätön perustelu, koska se perustuu omahyväisesti vain oman "henkilökohtaisen kokemuksen" kunnioittamiselle ja samalla muiden eri tavalla kokeneiden kokemusten täydelliselle mitätöinnille.

Kristitty kokee oman kokemuksensa "armosta" "Jumalan läsnäolosta" yms todistuvoimana, mutta kiistää tai vähintään pitää "vääristyneenä" niiden kokemukset, jotka ovat vakuuttuneet samlla perusteella Shivan, Krishan, Ahura Mazdan, Allahin, Mami Watan jne olemassaolosta ja vaikutuksesta. Uskova nostaa itsekkäästi oman kokemuksensa muiden ihmisten kokemuksia paremmaksi ja todemmaksi vain sillä perusteella että se on hänen.

Kokemuksethan ovat kokijalleen aitoja. Tässä esimekki hyvin dokumentoidusta joukkokokemuksesta eli ns. hindujen maitoihmeestä. Siinä Intiassa alkoi levitä "kokemus" että hindujumalien patsaat aidosti juovat niille uhrattua maitoa. Ilmiön voimakkuudesta kuvaa jotain se, että Delhissä maidonmyynti kasvoi 30%, kun jumalat "joivat" sitä niin paljon:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ganesha_drinking_milk_miracle

Mistä kristityn mielestä hindujen kokema ihme oli todiste?

qwertyilija kirjoitti:

>> Kannattaisi teidän ateistienkin ottaa hieman enemmän onkeenne näistä subjektiivisista todistuksista, eikä mitätöidä niitä niin helposti kuin nyt teette. <<

Jumaluskoisen vahvin todiste oman Jumalansa olemassaolon puolesta on juuri tuo subjektiivinen, päänsisäinen kokemus.

Ihmiset uskoo lukemattomissa uskonnoissa ainakin satoihin eri jumaliin ja he kokevat niitä subjektiivisia, päänsisäisiä todisteita sen oman Jumalansa olemassaolon puolesta, he kommunikoivat sen kanssa jne.

Mutta koska nuo sadat eri Jumalat eivät voi olla yhtä aikaa olemassa edes uskovien omasta mielestä, niin se tarkoittaa sitä, että nuo subjektiiviset kokemukset on mahdollista kokea ilman, että juuri se oma Jumala ei sattuisikaan olemaan olemassa.

Niinpä tuon subjektiivisen kokemuksen todistusarvo Jumalan olemassaolon puolesta on todistusarvoisesti nolla.

Lue lisää

Niinkö päätit pienessä mielessäsi, että kristittyjen todistus on nollan arvoinen?

Minä taasen päätän laajemmassa tajunnassani, että teidän ateistien todistusarvo on negatiivinen - kun olemattomia henkivaltoja pitää noin ahkerasti olla kiistämässä, ettei juuri muuta kerkiä tekemään, niin niiden täytyy kyllä olla olemassa! 😄

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö päätit pienessä mielessäsi, että kristittyjen todistus on nollan arvoinen?

Minä taasen päätän laajemmassa tajunnassani, että teidän ateistien todistusarvo on negatiivinen - kun olemattomia henkivaltoja pitää noin ahkerasti olla kiistämässä, ettei juuri muuta kerkiä tekemään, niin niiden täytyy kyllä olla olemassa! 😄

Lue lisää

Lue-tu-ta tuo kom-men-tti-ni jol-lain tu-tul-la-si ja pyy-dä hän-tä ker-to-maan sit-ten si-nul-le, että mi-tä tuo teks-ti-ni tar-koit-ti.

Anonyymi kirjoitti:

Niinkö päätit pienessä mielessäsi, että kristittyjen todistus on nollan arvoinen?

Minä taasen päätän laajemmassa tajunnassani, että teidän ateistien todistusarvo on negatiivinen - kun olemattomia henkivaltoja pitää noin ahkerasti olla kiistämässä, ettei juuri muuta kerkiä tekemään, niin niiden täytyy kyllä olla olemassa! 😄

Lue lisää

Elikkä jos joku toitottaa kovasti, että älkää ihmiset juottako hopeavettä vauvoillenne, niin hopeaveden täytyy olla vauvoille hyväksi. Näin siis sinun logiikallasi, mutta ei tietenkään oikeasti.

qwertyilija kirjoitti:

Lue-tu-ta tuo kom-men-tti-ni jol-lain tu-tul-la-si ja pyy-dä hän-tä ker-to-maan sit-ten si-nul-le, että mi-tä tuo teks-ti-ni tar-koit-ti.

Yritänpä minäkin kirjoittaa selkeästi oikein ranskalaisilla viivoilla, jos vaikka siten menisi perille:

- teillä ateisteilla ei ole todisteita henkivalloista
- teillä ei ole todisteita, että niitä ei ole
- summa summarum: teillä ei ole mitään
- paitsi että suuta voi tietysti aina soittaa
- suunsoitto on vain paskanjauhantaa
- maailma on pullollaan suunsoittajia
- paskanjauhantaa siis vielä enemmän
- ketään ei oikeastaan kiinnosta tarkemmin
tutkia sitä ja perehtyä sen syvemmin
kaiken maailman paskapuheisiin
- ei ainakaan minua eikä tuttaviani
- 😅

Anonyymi kirjoitti:

Yritänpä minäkin kirjoittaa selkeästi oikein ranskalaisilla viivoilla, jos vaikka siten menisi perille:

- teillä ateisteilla ei ole todisteita henkivalloista
- teillä ei ole todisteita, että niitä ei ole
- summa summarum: teillä ei ole mitään
- paitsi että suuta voi tietysti aina soittaa
- suunsoitto on vain paskanjauhantaa
- maailma on pullollaan suunsoittajia
- paskanjauhantaa siis vielä enemmän
- ketään ei oikeastaan kiinnosta tarkemmin
tutkia sitä ja perehtyä sen syvemmin
kaiken maailman paskapuheisiin
- ei ainakaan minua eikä tuttaviani
- 😅

Lue lisää

"teillä ateisteilla ei ole todisteita henkivalloista"

Kenelläkään ei liene todisteita henkivalloista, koska sellaisia todisteita ei ole ikinä esitetty, vaikka niistä kovasti on meuhkattu. Vähintäänkin siis vaikuttaa epäilyttävältä koko asia.

"teillä ei ole todisteita, että niitä ei ole"

Eikä tarvitsekaan olla. Mutta mennään siihen kohta. Katsotaanpa ensin, että miksi jauhat ateistien suhtautumisesta henkivaltoja väitetysti koskevaan näyttöön? Ateismihan on vain se kannanotto, ettei uskota jumaliin. Mikään ei siis estä ateistia uskomasta muihin kuin jumalallisiin henkivaltoihin, ja olemasta jopa sitä mieltä, että hänellä itselläänkin olisi todisteita sellaisista.

Mutta niin, tietenkään kenelläkään ei ole taakkaa todistaa, ettei jotain ole olemassa, vaan todistustaakkaa on positiivisen väitteen esittäjällä, eli tässä tapauksessa sillä, joka väittää henkivaltoja olevan olemassa. Jos et hyväksy tätä periaatetta, niin sen johdonmukainen seuraus olisi, että sinun tulisi hyväksyä mitä tahansa väitteitä, jos et pysty osoittamaan, ettei niille ole todisteita. Näin ollen sinunkin olisi uskottava esim. siihen Saunatonttuun, mikäli joku vain sinulle väittäisi sellaisen olevan olemassa.

"summa summarum: teillä ei ole mitään"

Eihän tietenkään se, ettei kenelläkään näytä olevan todisteita henkivalloista ole summaus, ettei ateisteilla olisi mitään. Onhan ateisteilla vaikka mitä, koska se kaikki muu mitä heillä on, ei riipu siitä onko henkivalloista kellään todisteita vai ei.

"paitsi että suuta voi tietysti aina soittaa"

No sitähän te teette, kun ette kerran pysty todistamaan niitä henkivaltojanne.

"suunsoitto on vain paskanjauhantaa"

Voi tuota teidän touhuanne noinkin muotoillen luonnehtia.

"maailma on pullollaan suunsoittajia"

Pitää valitettavasti paikkansa.

"paskanjauhantaa siis vielä enemmän"

Tuo on se vääjäämätön seuraus siitä, että jos suunsoitto määritellään noin.

"ketään ei oikeastaan kiinnosta tarkemmin"

Joskin asiasta kuitenkin käydään jatkuvasti kiivastakin keskustelua puolin ja toisin, eli ei ainakaan näytä siltä, ettei ketään kiinnostaisi. Vaihtoehto tuolle on, että ihmiset ottavat osaa keskusteluihin, jotka eivät heitä kiinnosta.

"tutkia sitä ja perehtyä sen syvemmin"

Jaa, minä kyllä olen kiinnostunut noista teidän jutuistanne ja siksi kyselenkin objektiivisten todisteiden perään, epäuskottavia väittämiänne koskien. Näin pystyn osoittamaan, ettei jutuissanne ole oikein perää, kun niitä todisteita ei kuulu.

"kaiken maailman paskapuheisiin"

Ei ehkä kaikenmaailman, mutta tuollaisiin mitä olet esittänyt, niin olen kyllä kiinnostunut saamaan perusteltuja vastauksia. Kumma kyllä, niitä ei koskaan saada. Johtuisikohan siitä, ettei teillä ole esittää sellaisia vastauksia, koska niitä ei ole olemassa, eikä niitä ole olemassa siksi, ettei kokemusmaailmaanne luotaavan ajattelunne piirteissä ole mitään koherenssia tai rehellisyyttä? Siltä ainakin näyttää, ja näyttää aina siltä.

"ei ainakaan minua eikä tuttaviani"

Sinä ja kenties tuttavasikin siis jauhatte kyllä paskaa, mutta ette suostu perustelemaan väitteitänne, ettekä valottamaan motiivejanne. Ja sitten sinä vielä kehtaat kirjoittaa, että ateismi olisi perustelemattomampi ja uskonnonkaltaisempi aate. Kyllä noita teidän absurdeja ja röyhkeitä juttujanne ainakin nauraa saa, jos ei niistä muutoin mitään irti saa!

usko.vain.en kirjoitti:

"teillä ateisteilla ei ole todisteita henkivalloista"

Kenelläkään ei liene todisteita henkivalloista, koska sellaisia todisteita ei ole ikinä esitetty, vaikka niistä kovasti on meuhkattu. Vähintäänkin siis vaikuttaa epäilyttävältä koko asia.

"teillä ei ole todisteita, että niitä ei ole"

Eikä tarvitsekaan olla. Mutta mennään siihen kohta. Katsotaanpa ensin, että miksi jauhat ateistien suhtautumisesta henkivaltoja väitetysti koskevaan näyttöön? Ateismihan on vain se kannanotto, ettei uskota jumaliin. Mikään ei siis estä ateistia uskomasta muihin kuin jumalallisiin henkivaltoihin, ja olemasta jopa sitä mieltä, että hänellä itselläänkin olisi todisteita sellaisista.

Mutta niin, tietenkään kenelläkään ei ole taakkaa todistaa, ettei jotain ole olemassa, vaan todistustaakkaa on positiivisen väitteen esittäjällä, eli tässä tapauksessa sillä, joka väittää henkivaltoja olevan olemassa. Jos et hyväksy tätä periaatetta, niin sen johdonmukainen seuraus olisi, että sinun tulisi hyväksyä mitä tahansa väitteitä, jos et pysty osoittamaan, ettei niille ole todisteita. Näin ollen sinunkin olisi uskottava esim. siihen Saunatonttuun, mikäli joku vain sinulle väittäisi sellaisen olevan olemassa.

"summa summarum: teillä ei ole mitään"

Eihän tietenkään se, ettei kenelläkään näytä olevan todisteita henkivalloista ole summaus, ettei ateisteilla olisi mitään. Onhan ateisteilla vaikka mitä, koska se kaikki muu mitä heillä on, ei riipu siitä onko henkivalloista kellään todisteita vai ei.

"paitsi että suuta voi tietysti aina soittaa"

No sitähän te teette, kun ette kerran pysty todistamaan niitä henkivaltojanne.

"suunsoitto on vain paskanjauhantaa"

Voi tuota teidän touhuanne noinkin muotoillen luonnehtia.

"maailma on pullollaan suunsoittajia"

Pitää valitettavasti paikkansa.

"paskanjauhantaa siis vielä enemmän"

Tuo on se vääjäämätön seuraus siitä, että jos suunsoitto määritellään noin.

"ketään ei oikeastaan kiinnosta tarkemmin"

Joskin asiasta kuitenkin käydään jatkuvasti kiivastakin keskustelua puolin ja toisin, eli ei ainakaan näytä siltä, ettei ketään kiinnostaisi. Vaihtoehto tuolle on, että ihmiset ottavat osaa keskusteluihin, jotka eivät heitä kiinnosta.

"tutkia sitä ja perehtyä sen syvemmin"

Jaa, minä kyllä olen kiinnostunut noista teidän jutuistanne ja siksi kyselenkin objektiivisten todisteiden perään, epäuskottavia väittämiänne koskien. Näin pystyn osoittamaan, ettei jutuissanne ole oikein perää, kun niitä todisteita ei kuulu.

"kaiken maailman paskapuheisiin"

Ei ehkä kaikenmaailman, mutta tuollaisiin mitä olet esittänyt, niin olen kyllä kiinnostunut saamaan perusteltuja vastauksia. Kumma kyllä, niitä ei koskaan saada. Johtuisikohan siitä, ettei teillä ole esittää sellaisia vastauksia, koska niitä ei ole olemassa, eikä niitä ole olemassa siksi, ettei kokemusmaailmaanne luotaavan ajattelunne piirteissä ole mitään koherenssia tai rehellisyyttä? Siltä ainakin näyttää, ja näyttää aina siltä.

"ei ainakaan minua eikä tuttaviani"

Sinä ja kenties tuttavasikin siis jauhatte kyllä paskaa, mutta ette suostu perustelemaan väitteitänne, ettekä valottamaan motiivejanne. Ja sitten sinä vielä kehtaat kirjoittaa, että ateismi olisi perustelemattomampi ja uskonnonkaltaisempi aate. Kyllä noita teidän absurdeja ja röyhkeitä juttujanne ainakin nauraa saa, jos ei niistä muutoin mitään irti saa!

Lue lisää

Suunsoittosi on hyödytöntä. Ne, jotka Jumala tahtoo armahtaa yhteyteensä, hän kyllä osaa vetää etsimään itseään. Joko todisteita antamalla tai sitten muuten.

Objektiivisia todisteita ei muuten tietenkään anneta kirjoituksilla, jotka ovat aina kertomuksia joko todellisista tai sitten ei todellisista tapahtumista ja tämän luonteensa tähden aina kiistettävissä.

Ja on aivan luonnollista, että ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta, eivät jaa kokemuksia henkivalloista. Niitä on haettava henkivalloilta, mutta se taas vaatii hiukan uskoa ensi alkuun. Joten siitä vain uskovien yhteyden pariin etsimään itsellenne niitä omakohtaisia todisteita. Tai ihan vaan rukoukseen!

Mutta ymmärrän kyllä tosin, jos teitä pahimpia suunsoittajia ei yksinkertaisesti vain haluta mukaan "piiriin" niin uskovien kuin Jumalankaan taholta - tehän pilaatte negatiivisuudellanne ja paskanheitollanne ilman ja ilmapiirin joka paikassa, missä vain olette läsnä. 😑

Anonyymi kirjoitti:

Suunsoittosi on hyödytöntä. Ne, jotka Jumala tahtoo armahtaa yhteyteensä, hän kyllä osaa vetää etsimään itseään. Joko todisteita antamalla tai sitten muuten.

Objektiivisia todisteita ei muuten tietenkään anneta kirjoituksilla, jotka ovat aina kertomuksia joko todellisista tai sitten ei todellisista tapahtumista ja tämän luonteensa tähden aina kiistettävissä.

Ja on aivan luonnollista, että ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta, eivät jaa kokemuksia henkivalloista. Niitä on haettava henkivalloilta, mutta se taas vaatii hiukan uskoa ensi alkuun. Joten siitä vain uskovien yhteyden pariin etsimään itsellenne niitä omakohtaisia todisteita. Tai ihan vaan rukoukseen!

Mutta ymmärrän kyllä tosin, jos teitä pahimpia suunsoittajia ei yksinkertaisesti vain haluta mukaan "piiriin" niin uskovien kuin Jumalankaan taholta - tehän pilaatte negatiivisuudellanne ja paskanheitollanne ilman ja ilmapiirin joka paikassa, missä vain olette läsnä. 😑

Lue lisää

"Suunsoittosi on hyödytöntä."

En soita suutani, vaan kerron faktoja ja loogisia johtopäätöksiä, mitä niistä on vedettävissä. Sekös sinua varmaan kismittääkin, koska yrität jatkuvasti vain vähätellä esittelemiäni seikkoja, etkä pysty vastaamaan itse asiaan mitenkään.

"Ne, jotka Jumala tahtoo armahtaa yhteyteensä, hän kyllä osaa vetää etsimään itseään. Joko todisteita antamalla tai sitten muuten."

Eli nyt sinä sitten pyörrät käytännössä puheesi siitä, että ateismi olisi jotenkin perusteeton katsomuksena. Mikäli Jumala kerran päättää siitä kuka saa todisteita, eli voi hyvin myös päättää olla niitä antamatta, niin eihän sitten ole mitään perusteettomuutta olla ateisti - paitsi jos olet sitä mieltä, että on järkevää uskoa jotain ilman mitään syytä.

"Objektiivisia todisteita ei muuten tietenkään anneta kirjoituksilla, jotka ovat aina kertomuksia joko todellisista tai sitten ei todellisista tapahtumista ja tämän luonteensa tähden aina kiistettävissä."

No ei tietenkään. Mutta tuo siis tarkoittaa sitä, ettei todisteita ole. Subjektiiviset kokemukset eivät ole todisteita, vaan todiste on semmoinen, jonka voi näyttää toisellekin. Jos et hyväksy tätä, niin sitten joutuisit hyväksymään vaikka sellaisen absurditeetin, että minäkin voisin vain ilmoittaa sinulle, että minulla on henkilökohtaisia, kokemusperäisiä todisteita, että olet minulle miljardi euroa velkaa.

"Ja on aivan luonnollista, että ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta, eivät jaa kokemuksia henkivalloista. Niitä on haettava henkivalloilta, mutta se taas vaatii hiukan uskoa ensi alkuun."

Tuo nyt on aivan täyttä potaskaa. Tosiasiassa mikään juttu tässä maailmassa ei mene noin, että ensin ei uskota johonkin, mutta sitten uskotaankin, kun on vähän edes koetettu uskoa. Jos et usko, niin et usko ja sillä selvä. On epärehellistä, että jos ei usko, että sitten vain teeskenteleekin uskovansa, ja sitten jo uskookin oikeasti. Tuollainen peruste uskolle osoittaisi, että usko perustuu itsepetokseen.

"Joten siitä vain uskovien yhteyden pariin etsimään itsellenne niitä omakohtaisia todisteita. Tai ihan vaan rukoukseen!"

Tekisitkö muka saman jos sinulle väitettäisiin, että uskomalla Saunatonttuun elämäsi laatu paranisi? Että vaikka et nyt uskoisikaan Häneen, niin mikäli vähän uskoisit, niin sitten saisitkin uskoa jo oikein kunnolla? Jos et tekisi niin, niin miksi oletat, että joku muu tekisi noin?

"Mutta ymmärrän kyllä tosin, jos teitä pahimpia suunsoittajia ei yksinkertaisesti vain haluta mukaan "piiriin" niin uskovien kuin Jumalankaan taholta - tehän pilaatte negatiivisuudellanne ja paskanheitollanne ilman ja ilmapiirin joka paikassa, missä vain olette läsnä."

Tuossa kohtaa "ymmärryksesi" on ristiriidassa lähetyskäskyn kanssa. Huomaan, että linjasi lipsuu nyt siihen malliin, että tuo jatkuva suunsoittamisesta jankuttamisesi taitaakin olla silkkaa projisointia.

usko.vain.en kirjoitti:

"Suunsoittosi on hyödytöntä."

En soita suutani, vaan kerron faktoja ja loogisia johtopäätöksiä, mitä niistä on vedettävissä. Sekös sinua varmaan kismittääkin, koska yrität jatkuvasti vain vähätellä esittelemiäni seikkoja, etkä pysty vastaamaan itse asiaan mitenkään.

"Ne, jotka Jumala tahtoo armahtaa yhteyteensä, hän kyllä osaa vetää etsimään itseään. Joko todisteita antamalla tai sitten muuten."

Eli nyt sinä sitten pyörrät käytännössä puheesi siitä, että ateismi olisi jotenkin perusteeton katsomuksena. Mikäli Jumala kerran päättää siitä kuka saa todisteita, eli voi hyvin myös päättää olla niitä antamatta, niin eihän sitten ole mitään perusteettomuutta olla ateisti - paitsi jos olet sitä mieltä, että on järkevää uskoa jotain ilman mitään syytä.

"Objektiivisia todisteita ei muuten tietenkään anneta kirjoituksilla, jotka ovat aina kertomuksia joko todellisista tai sitten ei todellisista tapahtumista ja tämän luonteensa tähden aina kiistettävissä."

No ei tietenkään. Mutta tuo siis tarkoittaa sitä, ettei todisteita ole. Subjektiiviset kokemukset eivät ole todisteita, vaan todiste on semmoinen, jonka voi näyttää toisellekin. Jos et hyväksy tätä, niin sitten joutuisit hyväksymään vaikka sellaisen absurditeetin, että minäkin voisin vain ilmoittaa sinulle, että minulla on henkilökohtaisia, kokemusperäisiä todisteita, että olet minulle miljardi euroa velkaa.

"Ja on aivan luonnollista, että ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta, eivät jaa kokemuksia henkivalloista. Niitä on haettava henkivalloilta, mutta se taas vaatii hiukan uskoa ensi alkuun."

Tuo nyt on aivan täyttä potaskaa. Tosiasiassa mikään juttu tässä maailmassa ei mene noin, että ensin ei uskota johonkin, mutta sitten uskotaankin, kun on vähän edes koetettu uskoa. Jos et usko, niin et usko ja sillä selvä. On epärehellistä, että jos ei usko, että sitten vain teeskenteleekin uskovansa, ja sitten jo uskookin oikeasti. Tuollainen peruste uskolle osoittaisi, että usko perustuu itsepetokseen.

"Joten siitä vain uskovien yhteyden pariin etsimään itsellenne niitä omakohtaisia todisteita. Tai ihan vaan rukoukseen!"

Tekisitkö muka saman jos sinulle väitettäisiin, että uskomalla Saunatonttuun elämäsi laatu paranisi? Että vaikka et nyt uskoisikaan Häneen, niin mikäli vähän uskoisit, niin sitten saisitkin uskoa jo oikein kunnolla? Jos et tekisi niin, niin miksi oletat, että joku muu tekisi noin?

"Mutta ymmärrän kyllä tosin, jos teitä pahimpia suunsoittajia ei yksinkertaisesti vain haluta mukaan "piiriin" niin uskovien kuin Jumalankaan taholta - tehän pilaatte negatiivisuudellanne ja paskanheitollanne ilman ja ilmapiirin joka paikassa, missä vain olette läsnä."

Tuossa kohtaa "ymmärryksesi" on ristiriidassa lähetyskäskyn kanssa. Huomaan, että linjasi lipsuu nyt siihen malliin, että tuo jatkuva suunsoittamisesta jankuttamisesi taitaakin olla silkkaa projisointia.

Lue lisää

Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita. Johan nyt on tosi ääliömäistä väittää, että todisteet eivät ole todisteita! Vankilatkin ovat täynnä jengiä, jotka on toimitettu niihin vain kertomusten perusteella, koska kertojat on arvioitu luotettaviksi. Siinä onkin syy sille, miksi te ateistit olette lähteneet tuolle paskanheittolinjalle yrittämään leimata kristittyjä yleisesti epäluotettaviksi.

Jos itse katsot olevasi uskottava hölmöilyissäsi, niin mene toki esittämään mitä tahansa keksimiäsi väitteitä ihan kenelle vaan. Sittenhän se selviää, onko ne todella uskottavia ja oletko sinä muiden mielestä uskottava. Minun mielestäni et ole ja ulosantisi on vain arvotonta törkyä ja suunpieksäntää.

Kristinusko taas ainakin on ollut tähän päivään asti yleisestikin ottaen erittäin uskottavaa ja tulee olemaan sitä jatkossakin ihan teistä sonnanlevittäjistä huolimatta.

usko.vain.en kirjoitti:

"Suunsoittosi on hyödytöntä."

En soita suutani, vaan kerron faktoja ja loogisia johtopäätöksiä, mitä niistä on vedettävissä. Sekös sinua varmaan kismittääkin, koska yrität jatkuvasti vain vähätellä esittelemiäni seikkoja, etkä pysty vastaamaan itse asiaan mitenkään.

"Ne, jotka Jumala tahtoo armahtaa yhteyteensä, hän kyllä osaa vetää etsimään itseään. Joko todisteita antamalla tai sitten muuten."

Eli nyt sinä sitten pyörrät käytännössä puheesi siitä, että ateismi olisi jotenkin perusteeton katsomuksena. Mikäli Jumala kerran päättää siitä kuka saa todisteita, eli voi hyvin myös päättää olla niitä antamatta, niin eihän sitten ole mitään perusteettomuutta olla ateisti - paitsi jos olet sitä mieltä, että on järkevää uskoa jotain ilman mitään syytä.

"Objektiivisia todisteita ei muuten tietenkään anneta kirjoituksilla, jotka ovat aina kertomuksia joko todellisista tai sitten ei todellisista tapahtumista ja tämän luonteensa tähden aina kiistettävissä."

No ei tietenkään. Mutta tuo siis tarkoittaa sitä, ettei todisteita ole. Subjektiiviset kokemukset eivät ole todisteita, vaan todiste on semmoinen, jonka voi näyttää toisellekin. Jos et hyväksy tätä, niin sitten joutuisit hyväksymään vaikka sellaisen absurditeetin, että minäkin voisin vain ilmoittaa sinulle, että minulla on henkilökohtaisia, kokemusperäisiä todisteita, että olet minulle miljardi euroa velkaa.

"Ja on aivan luonnollista, että ihmiset, jotka ovat lihaa ja verta, eivät jaa kokemuksia henkivalloista. Niitä on haettava henkivalloilta, mutta se taas vaatii hiukan uskoa ensi alkuun."

Tuo nyt on aivan täyttä potaskaa. Tosiasiassa mikään juttu tässä maailmassa ei mene noin, että ensin ei uskota johonkin, mutta sitten uskotaankin, kun on vähän edes koetettu uskoa. Jos et usko, niin et usko ja sillä selvä. On epärehellistä, että jos ei usko, että sitten vain teeskenteleekin uskovansa, ja sitten jo uskookin oikeasti. Tuollainen peruste uskolle osoittaisi, että usko perustuu itsepetokseen.

"Joten siitä vain uskovien yhteyden pariin etsimään itsellenne niitä omakohtaisia todisteita. Tai ihan vaan rukoukseen!"

Tekisitkö muka saman jos sinulle väitettäisiin, että uskomalla Saunatonttuun elämäsi laatu paranisi? Että vaikka et nyt uskoisikaan Häneen, niin mikäli vähän uskoisit, niin sitten saisitkin uskoa jo oikein kunnolla? Jos et tekisi niin, niin miksi oletat, että joku muu tekisi noin?

"Mutta ymmärrän kyllä tosin, jos teitä pahimpia suunsoittajia ei yksinkertaisesti vain haluta mukaan "piiriin" niin uskovien kuin Jumalankaan taholta - tehän pilaatte negatiivisuudellanne ja paskanheitollanne ilman ja ilmapiirin joka paikassa, missä vain olette läsnä."

Tuossa kohtaa "ymmärryksesi" on ristiriidassa lähetyskäskyn kanssa. Huomaan, että linjasi lipsuu nyt siihen malliin, että tuo jatkuva suunsoittamisesta jankuttamisesi taitaakin olla silkkaa projisointia.

Lue lisää

Tietyt asiat ovat uskonasioita. Maailma ilman mitään uskoa lienee aika utopiaa. Tänään usko, huomenna jo ehkä tieto. Moniin juttuihin on ensin uskottu tieteessäkin, ennen kuin ne on voitu osoittaa todeksi. Vain mielikuvitus on rajanamme.

En siis itse ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, en ateisti, olen ehkä "univerasaali" ja uskon, että kaikessa on totuuden siemen, eikä mikään ole täysin oikeassa. Kristinuskossa on kaikenlaista mystistä ja se tuntuu joillekin toimivan ja mikäs siinä, voisi uskonto huonompikin olla. Islam taas, huoh, ei paljon ole valitettavasti hyvää sanottavaa sillä hedelmistään puu tunnetaan. Sama Jumala meillä ei ainkaan ole, koska miksi Jumalalla olisi useita uskontoja, jotka tappavat toisiaan tai sitten Jumalan täytyy olla myös paha. Miten voi olla samanaikaisesti hyvä ja paha?

Ja tietys asiat täytyy kokea itse, eikä kukaan voi antaa kokemusta toiselle, joten sitä ennen on vaan uskottava muiden kokemuksia, jos niissä olisi se totuuden siemen. Itselleäni on jonkin verran kokemuksia henkiolennoista, joten jos niitä on olemassa, niin miksei Jumalakin, jonka sanotaan olevan myös henki. Jos kokemus puuttuu, niin toki aivan ymmärrettävää, että ei sitten usko. Jumala ilmeisesti salaa itsensä, koska se antaa meille vapautta, mutta myös haastetta. Ateistikin voi kiittää Jumalaa siitä, että Jumala teki hänestä ateistin. Mikä me olemme kiistämään siis Jumalan viisautta.

Eksyin siis tähän ketjuun ja luin joitain juttujanne.

Anonyymi kirjoitti:

Yritänpä minäkin kirjoittaa selkeästi oikein ranskalaisilla viivoilla, jos vaikka siten menisi perille:

- teillä ateisteilla ei ole todisteita henkivalloista
- teillä ei ole todisteita, että niitä ei ole
- summa summarum: teillä ei ole mitään
- paitsi että suuta voi tietysti aina soittaa
- suunsoitto on vain paskanjauhantaa
- maailma on pullollaan suunsoittajia
- paskanjauhantaa siis vielä enemmän
- ketään ei oikeastaan kiinnosta tarkemmin
tutkia sitä ja perehtyä sen syvemmin
kaiken maailman paskapuheisiin
- ei ainakaan minua eikä tuttaviani
- 😅

Lue lisää

Onko siis sinusta voodoohon uskovan karibialaisen kokema voodoo-jumalatar Mami Watan vaikutus todistus siitä, että Mami Wata on olemassa?

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita. Johan nyt on tosi ääliömäistä väittää, että todisteet eivät ole todisteita! Vankilatkin ovat täynnä jengiä, jotka on toimitettu niihin vain kertomusten perusteella, koska kertojat on arvioitu luotettaviksi. Siinä onkin syy sille, miksi te ateistit olette lähteneet tuolle paskanheittolinjalle yrittämään leimata kristittyjä yleisesti epäluotettaviksi.

Jos itse katsot olevasi uskottava hölmöilyissäsi, niin mene toki esittämään mitä tahansa keksimiäsi väitteitä ihan kenelle vaan. Sittenhän se selviää, onko ne todella uskottavia ja oletko sinä muiden mielestä uskottava. Minun mielestäni et ole ja ulosantisi on vain arvotonta törkyä ja suunpieksäntää.

Kristinusko taas ainakin on ollut tähän päivään asti yleisestikin ottaen erittäin uskottavaa ja tulee olemaan sitä jatkossakin ihan teistä sonnanlevittäjistä huolimatta.

Lue lisää

"Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita."

Toistan mitä kirjoitin ylempänä:
Kokemuksethan ovat kokijalleen aitoja. Tässä esimekki hyvin dokumentoidusta joukkokokemuksesta eli ns. hindujen maitoihmeestä. Siinä Intiassa alkoi levitä "kokemus" että hindujumalien patsaat aidosti juovat niille uhrattua maitoa. Ilmiön voimakkuudesta kuvaa jotain se, että Delhissä maidonmyynti kasvoi 30%, kun jumalat "joivat" sitä niin paljon:
https://en.wikipedia.org/wiki/Ganesha_drinking_milk_miracle

Mistä kristityn mielestä hindujen kokema ihme oli todiste?

Anonyymi kirjoitti:

Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita. Johan nyt on tosi ääliömäistä väittää, että todisteet eivät ole todisteita! Vankilatkin ovat täynnä jengiä, jotka on toimitettu niihin vain kertomusten perusteella, koska kertojat on arvioitu luotettaviksi. Siinä onkin syy sille, miksi te ateistit olette lähteneet tuolle paskanheittolinjalle yrittämään leimata kristittyjä yleisesti epäluotettaviksi.

Jos itse katsot olevasi uskottava hölmöilyissäsi, niin mene toki esittämään mitä tahansa keksimiäsi väitteitä ihan kenelle vaan. Sittenhän se selviää, onko ne todella uskottavia ja oletko sinä muiden mielestä uskottava. Minun mielestäni et ole ja ulosantisi on vain arvotonta törkyä ja suunpieksäntää.

Kristinusko taas ainakin on ollut tähän päivään asti yleisestikin ottaen erittäin uskottavaa ja tulee olemaan sitä jatkossakin ihan teistä sonnanlevittäjistä huolimatta.

Lue lisää

"Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita. Johan nyt on tosi ääliömäistä väittää, että todisteet eivät ole todisteita!"

Käytännössä koko todisteen idea menettää merkityksensä, jos se on vain yhden mielen tiedossa. Siispä "subjektiivinen todiste" on käytännössä vain kokemus. Mutta näin ollen siis joudut allekirjoittamaan olevasi ääliö, jos et usko, että mitä tahansa mitä minä saan päähäni väittää todisteeksi, ei ole oikea todiste. Eli jos minä nyt väitän, sinulla on tapana syödä paskaa, niin pidäthän tätä nyt totena kun vain väitän sinulle, että minulla on sitä koskien subjektiiviset todisteet.

"Vankilatkin ovat täynnä jengiä, jotka on toimitettu niihin vain kertomusten perusteella, koska kertojat on arvioitu luotettaviksi. Siinä onkin syy sille, miksi te ateistit olette lähteneet tuolle paskanheittolinjalle yrittämään leimata kristittyjä yleisesti epäluotettaviksi."

Siis nuo kaksi asiaa eli tuomitseminen kertomuksen perusteella ja ateistien epäileväisyys kristittyjen luotettavuutta kohtaan, ovat kaksi täysin eri asiaa, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. En tiedä mitä oikein sekoilet nyt, kun yhdistät ne noin, että lyöt niiden välille oikein kausaation. Eikä muuten edes pidä paikkaansa, että vankilat olisivat täynnä jengiä, jotka olisi tuomittu tuollaisin perustein. Kyllähän usein edellytetään nimenomaan todisteita eikä vain kertomuksia.

Kertomus ei ole mikään sellainen asiatodiste kuten vaikkapa DNA-jälki, valvontakamerakuva tms. verrattua kertomukseen. Valitetavasti oikeudella ei vain aina ole muuta vaihtoehtoa kuin vain arvioida, että onko kertomus uskottava, mutta eivät nekään tapaukset joka kerta ole yhtä epämääräisiä, vaan on olemassa erilaisia seikkoja, miksi yhtä kertomusta voidaan pitää uskottavampana kuin toista.

"Jos itse katsot olevasi uskottava hölmöilyissäsi, niin mene toki esittämään mitä tahansa keksimiäsi väitteitä ihan kenelle vaan."

Tässähän minä niitä esitänkin ihan kenelle vaan. Kuka vaan voi täällä näitä juttuja lukea. Eikä KUKAAN ole tähän mennessä pystynyt argumentoimaan väitteitäni kumoonkaan, joten ihan turhaan teeskentelet, että jos minulla ei ole tässä jatkuvasti jotain fanikeroa läsnä, niin pointtini olisivat siksi vääriä.

Päteehän sama sinuunkin; ei täällä arvioida sinun näkemyksiäsi sillä perusteella kuinka moni sattuu olemaan samaa mieltä, vaan sillä, että perusteletko sinä väitteesi. On ihan sama kuinka moni on samaa mieltä, jos kaikki ovat väärässä. Sen kannalta, että onko joku oikeassa vai ei, perustelut merkitsevät, ei se kuinka moni on jotain mieltä.

Ja niinpä sinä siinä jatkuvasti roikut lässyttämässä minulle vastaan, mutta et käsittele esittämiäni pointteja millään tavalla etkä osoita mikä argumentoinnissani olisi pielessä. Yrität vain teeskennellä, että tulet niin tehneeksi kuin vain väität väitteitäni huonoiks, mutta ei se kenellekään normaalijärkiselle täällä läpi mene.

"Sittenhän se selviää, onko ne todella uskottavia ja oletko sinä muiden mielestä uskottava. Minun mielestäni et ole ja ulosantisi on vain arvotonta törkyä ja suunpieksäntää."

Mutta jos et pysty osoittamaan argumentatiivisesti faktoihin ja logiikkaan vedoten mikä jutuissani olisi pielessä, niin miksi luulet tuon mielipiteesi olevan jotenkin merkityksellinen? Voisinhan minäkin vain laillasi toitottaa, että piekset vain suutasi, mutta kun minulla on vähän enemmän kykyjä kuin jankuttaa samaa pointtia ilman perusteluita. Siksi tartunkin jokaiseen väittämääsi ja osoitan mikä siinä on pielessä, jos tarvis on. Etkä sinä ole pystynyt tähän mennessä toimimaan vastaavasti.

"Kristinusko taas ainakin on ollut tähän päivään asti yleisestikin ottaen erittäin uskottavaa ja tulee olemaan sitä jatkossakin ihan teistä sonnanlevittäjistä huolimatta."

Suurimman osan ihmiskunnan historiasta uskomus, että maa olisi litteä, on ollut "uskottava", jos peruste on se, kuinka moni kyseisen uskomuksen on suhteellisesti omannut. On uskottu noitin, maahisiin, siihen, että kivillä ja kasveilla on henki ja että jonkun ihmisen voi maagisesti kirota tai pelastaa. Suurin osa ihmisistä omaa tänäkin päivänä, myös sivistyneissä länsimaissa valtavasti kaikenlaisia väärinkäsityksiä, ja tuikitavalliset muutoin normaalijärkisen oloiset uskovat esim. horoskooppeihin. Onko tämä syy uskoa niihin? Että aikuinenkin ihminen voi olla niin tyhmä, että nielee sellaista huuhaata? Onko hyvä idea juoda hopeavettä siksi, että sattuu asumaan järkijättöisten tuppukylässä, missä ihmisillä ei näytä olevan muuta tekemistä kuin keksiä toinen toistaan typerämpiä tapoja myrkyttää itseään?

Tarkoittaako tuo niiden suosio, että ne ovat uskottavia juttuja? Ei, vaan se tarkoittaa, että ne ovat uskottuja. Maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka tekevät täysin järjettömiä ja haitallisia asioita; joo, ne asiat ovat tehtävissä siinä samoin missä taikausko on "uskottavaa", mutta se ei tarkoita sitä, että siinä missä niitten asioitten tekemisessä oikeasti olisi järkeä, olisi taikauskon kohde oikeasti totta sillä tavalla kuin on uskottu.

Anonyymi kirjoitti:

Tietyt asiat ovat uskonasioita. Maailma ilman mitään uskoa lienee aika utopiaa. Tänään usko, huomenna jo ehkä tieto. Moniin juttuihin on ensin uskottu tieteessäkin, ennen kuin ne on voitu osoittaa todeksi. Vain mielikuvitus on rajanamme.

En siis itse ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, en ateisti, olen ehkä "univerasaali" ja uskon, että kaikessa on totuuden siemen, eikä mikään ole täysin oikeassa. Kristinuskossa on kaikenlaista mystistä ja se tuntuu joillekin toimivan ja mikäs siinä, voisi uskonto huonompikin olla. Islam taas, huoh, ei paljon ole valitettavasti hyvää sanottavaa sillä hedelmistään puu tunnetaan. Sama Jumala meillä ei ainkaan ole, koska miksi Jumalalla olisi useita uskontoja, jotka tappavat toisiaan tai sitten Jumalan täytyy olla myös paha. Miten voi olla samanaikaisesti hyvä ja paha?

Ja tietys asiat täytyy kokea itse, eikä kukaan voi antaa kokemusta toiselle, joten sitä ennen on vaan uskottava muiden kokemuksia, jos niissä olisi se totuuden siemen. Itselleäni on jonkin verran kokemuksia henkiolennoista, joten jos niitä on olemassa, niin miksei Jumalakin, jonka sanotaan olevan myös henki. Jos kokemus puuttuu, niin toki aivan ymmärrettävää, että ei sitten usko. Jumala ilmeisesti salaa itsensä, koska se antaa meille vapautta, mutta myös haastetta. Ateistikin voi kiittää Jumalaa siitä, että Jumala teki hänestä ateistin. Mikä me olemme kiistämään siis Jumalan viisautta.

Eksyin siis tähän ketjuun ja luin joitain juttujanne.

Lue lisää

"Tietyt asiat ovat uskonasioita."

Sitähän minä olen tässä tuolle eräälle koettanut teroittaa.

"Maailma ilman mitään uskoa lienee aika utopiaa."

Varsinkin kun tuo usko on niin epämääräinen käsite, niin tuohon on vaikeaa ottaa kantaa. Usko tarkoittaa suomen kielessä niin montaa asiaa, että ensin pitäisi käydä niitä vaihtoehtoja läpi, että mistä nyt edes puhutaan. Tässä keskustelussa on aiemmin puhuttu kirjauskontomaisesta uskonnollisesta, hengellisestä uskosta yliluonnollisiin asioiohin - joita eräs pitää todisteinaan omalle uskolleen.

"Tänään usko, huomenna jo ehkä tieto. Moniin juttuihin on ensin uskottu tieteessäkin, ennen kuin ne on voitu osoittaa todeksi. Vain mielikuvitus on rajanamme."

Jos aivan mistä tahansa uskomuksista yleisesti ottaen puhutaan, niin kaikkea tietoa voidaan väittää pohjimmiltaan uskomukseksi. Tieteelliset uskomukset ovat yleensä hyvällä pohjalla, valikoituneet sillä perusteella mitä on järkevää olettaa jo tiedetyn perusteella. Mutta on meillä muitakin rajoja kuin mielikuvitus. Tietyt fyysiset rajoitteet tekevät mahdottomaksi hankkia aivan kaikkea tietoa universumista.

"En siis itse ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, en ateisti, olen ehkä "univerasaali" ja uskon, että kaikessa on totuuden siemen, eikä mikään ole täysin oikeassa."

Minusta tuollainen positio on lähinnä diipadaapaa. Mitä sitten jos "kaikessa on totuuden siemen"? Mitä tuo aforismi informaationa ajatellen hyödyttää? Mikä se totuuden siemen milloinkin missäkin on ja miten sen erottaa siitä, mikä ei ole totta? Ja miksei mikään voisi olla täysin oikeassa? Esim. väite "jotain on olemassa" on oltava täysin oikeassa.

"Kristinuskossa on kaikenlaista mystistä ja se tuntuu joillekin toimivan ja mikäs siinä, voisi uskonto huonompikin olla."

Hmh. Niin, jos olisi aivan pakko mitä brutaaleimman ja tuskallisimman kidutuksen uhalla valita, niin tokihan sitä kulauttaisi mielummin hörpyn virtsaa kuin haukkaisi palan kakkapökäleestä. En kommentoi tässä nyt varsinaisesti mitään tiettyä uskontoa vaan sitä, että vaikka kaikki toki on kovin suhteellista, niin mitä sitten? Onhan sitä varmasti kristinuskoa huonompia uskontoja, mutta saisiko juuri se asia kuitenkaan minua näkemään kristinuskoa positiivisessa valossa? Yhtä lailla voisi sanoa, että onhan sitä kristinuskoa parempiakin uskontoja, tai että uskonnottomuushan se vasta kaikista parasta onkin.

"Islam taas, huoh, ei paljon ole valitettavasti hyvää sanottavaa sillä hedelmistään puu tunnetaan. Sama Jumala meillä ei ainkaan ole, koska miksi Jumalalla olisi useita uskontoja, jotka tappavat toisiaan tai sitten Jumalan täytyy olla myös paha."

No onhan monissa uskonnoissa kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa useita eri lahkojakin. Jos jonkin noista uskonnoista Jumala, mikäli se ei voi olla sama kaikissa, on olemassa, niin miksi hänen uskonnostaan on olemassa eri versioita? Juutalaisten keskinäisistä selkkauksista en tiedä, mutta eri kristityt ovat tappaneet toisiaan. Samoin eri muslimit ovat tappaneet toisiaan. Jos vaikka kristinuskon Jumala on totuus, niin onko hän samaan aikaan hyvä ja paha, koska kristityt tappavat toisiaan? Vai näkisitkö, että kyse olisikin vain kristittyjen tulkinnoista, ja itse asiassa hyviä tai pahoja voivat olla ne kristityt itse, olipa heidän jumalansa olemassa tai ei?

"Miten voi olla samanaikaisesti hyvä ja paha?"

Tuo on sen verran pitkän pohdinnan edellyttävä kysymys, etten vastaa siihen tässä. Saatan palata siihen.

"Ja tietys asiat täytyy kokea itse, eikä kukaan voi antaa kokemusta toiselle, joten sitä ennen on vaan uskottava muiden kokemuksia, jos niissä olisi se totuuden siemen."

Miten niin on vaan uskottava? Nähdäkseni mitään pakkoa uskoa muiden kokemuksia ei ole, eikä olisi mitään järkeä olla. Voihan ihminen valehdella kokemuksistaan. Se on tietysti toinen asia, että hyvin voinenkin uskoa, että ihminen kokee kokeneensa jotain - eikä se välttämättä ole totta mitä hän on kokenut, mutta hän ei sitä välttämättä tiedä.

" Itselleäni on jonkin verran kokemuksia henkiolennoista, joten jos niitä on olemassa, niin miksei Jumalakin, jonka sanotaan olevan myös henki. Jos kokemus puuttuu, niin toki aivan ymmärrettävää, että ei sitten usko."

Kiistakumppanini mielestä taas on perusteetonta olla uskomatta vain siksi, ettei itsellä ole todisteita. Minusta on täysin perusteltua olla uskomatta jotain, mistä ei ole mitään näyttöä. Kuka vain voi väittää mitä vain ja olisi sulaa hullutta, että joutuisimme uskomaan aivan kaiken.

"Jumala ilmeisesti salaa itsensä, koska se antaa meille vapautta, mutta myös haastetta."

Niin, tai sitten ei ole edes olemassa.

"Ateistikin voi kiittää Jumalaa siitä, että Jumala teki hänestä ateistin. Mikä me olemme kiistämään siis Jumalan viisautta."

Ei ateisti kiitä oliota, jonka olemassaoloon ei usko.

usko.vain.en kirjoitti:

"Tottakai subjektiiviset todisteet ovat todisteita. Johan nyt on tosi ääliömäistä väittää, että todisteet eivät ole todisteita!"

Käytännössä koko todisteen idea menettää merkityksensä, jos se on vain yhden mielen tiedossa. Siispä "subjektiivinen todiste" on käytännössä vain kokemus. Mutta näin ollen siis joudut allekirjoittamaan olevasi ääliö, jos et usko, että mitä tahansa mitä minä saan päähäni väittää todisteeksi, ei ole oikea todiste. Eli jos minä nyt väitän, sinulla on tapana syödä paskaa, niin pidäthän tätä nyt totena kun vain väitän sinulle, että minulla on sitä koskien subjektiiviset todisteet.

"Vankilatkin ovat täynnä jengiä, jotka on toimitettu niihin vain kertomusten perusteella, koska kertojat on arvioitu luotettaviksi. Siinä onkin syy sille, miksi te ateistit olette lähteneet tuolle paskanheittolinjalle yrittämään leimata kristittyjä yleisesti epäluotettaviksi."

Siis nuo kaksi asiaa eli tuomitseminen kertomuksen perusteella ja ateistien epäileväisyys kristittyjen luotettavuutta kohtaan, ovat kaksi täysin eri asiaa, eikä niillä ole mitään tekemistä keskenään. En tiedä mitä oikein sekoilet nyt, kun yhdistät ne noin, että lyöt niiden välille oikein kausaation. Eikä muuten edes pidä paikkaansa, että vankilat olisivat täynnä jengiä, jotka olisi tuomittu tuollaisin perustein. Kyllähän usein edellytetään nimenomaan todisteita eikä vain kertomuksia.

Kertomus ei ole mikään sellainen asiatodiste kuten vaikkapa DNA-jälki, valvontakamerakuva tms. verrattua kertomukseen. Valitetavasti oikeudella ei vain aina ole muuta vaihtoehtoa kuin vain arvioida, että onko kertomus uskottava, mutta eivät nekään tapaukset joka kerta ole yhtä epämääräisiä, vaan on olemassa erilaisia seikkoja, miksi yhtä kertomusta voidaan pitää uskottavampana kuin toista.

"Jos itse katsot olevasi uskottava hölmöilyissäsi, niin mene toki esittämään mitä tahansa keksimiäsi väitteitä ihan kenelle vaan."

Tässähän minä niitä esitänkin ihan kenelle vaan. Kuka vaan voi täällä näitä juttuja lukea. Eikä KUKAAN ole tähän mennessä pystynyt argumentoimaan väitteitäni kumoonkaan, joten ihan turhaan teeskentelet, että jos minulla ei ole tässä jatkuvasti jotain fanikeroa läsnä, niin pointtini olisivat siksi vääriä.

Päteehän sama sinuunkin; ei täällä arvioida sinun näkemyksiäsi sillä perusteella kuinka moni sattuu olemaan samaa mieltä, vaan sillä, että perusteletko sinä väitteesi. On ihan sama kuinka moni on samaa mieltä, jos kaikki ovat väärässä. Sen kannalta, että onko joku oikeassa vai ei, perustelut merkitsevät, ei se kuinka moni on jotain mieltä.

Ja niinpä sinä siinä jatkuvasti roikut lässyttämässä minulle vastaan, mutta et käsittele esittämiäni pointteja millään tavalla etkä osoita mikä argumentoinnissani olisi pielessä. Yrität vain teeskennellä, että tulet niin tehneeksi kuin vain väität väitteitäni huonoiks, mutta ei se kenellekään normaalijärkiselle täällä läpi mene.

"Sittenhän se selviää, onko ne todella uskottavia ja oletko sinä muiden mielestä uskottava. Minun mielestäni et ole ja ulosantisi on vain arvotonta törkyä ja suunpieksäntää."

Mutta jos et pysty osoittamaan argumentatiivisesti faktoihin ja logiikkaan vedoten mikä jutuissani olisi pielessä, niin miksi luulet tuon mielipiteesi olevan jotenkin merkityksellinen? Voisinhan minäkin vain laillasi toitottaa, että piekset vain suutasi, mutta kun minulla on vähän enemmän kykyjä kuin jankuttaa samaa pointtia ilman perusteluita. Siksi tartunkin jokaiseen väittämääsi ja osoitan mikä siinä on pielessä, jos tarvis on. Etkä sinä ole pystynyt tähän mennessä toimimaan vastaavasti.

"Kristinusko taas ainakin on ollut tähän päivään asti yleisestikin ottaen erittäin uskottavaa ja tulee olemaan sitä jatkossakin ihan teistä sonnanlevittäjistä huolimatta."

Suurimman osan ihmiskunnan historiasta uskomus, että maa olisi litteä, on ollut "uskottava", jos peruste on se, kuinka moni kyseisen uskomuksen on suhteellisesti omannut. On uskottu noitin, maahisiin, siihen, että kivillä ja kasveilla on henki ja että jonkun ihmisen voi maagisesti kirota tai pelastaa. Suurin osa ihmisistä omaa tänäkin päivänä, myös sivistyneissä länsimaissa valtavasti kaikenlaisia väärinkäsityksiä, ja tuikitavalliset muutoin normaalijärkisen oloiset uskovat esim. horoskooppeihin. Onko tämä syy uskoa niihin? Että aikuinenkin ihminen voi olla niin tyhmä, että nielee sellaista huuhaata? Onko hyvä idea juoda hopeavettä siksi, että sattuu asumaan järkijättöisten tuppukylässä, missä ihmisillä ei näytä olevan muuta tekemistä kuin keksiä toinen toistaan typerämpiä tapoja myrkyttää itseään?

Tarkoittaako tuo niiden suosio, että ne ovat uskottavia juttuja? Ei, vaan se tarkoittaa, että ne ovat uskottuja. Maailmassa on valtavasti ihmisiä, jotka tekevät täysin järjettömiä ja haitallisia asioita; joo, ne asiat ovat tehtävissä siinä samoin missä taikausko on "uskottavaa", mutta se ei tarkoita sitä, että siinä missä niitten asioitten tekemisessä oikeasti olisi järkeä, olisi taikauskon kohde oikeasti totta sillä tavalla kuin on uskottu.

Lue lisää

Pitkäpiimäinen paskanjauhantasi vain yrittää kiinnittää huomion ihan muualle kuin kylmiin faktoihin, jotka tuotiin esille jo ketjun avauksessa. Esitän ne nyt yksinkertaisesti:

1) Teillä ateisteilla ei ole mitään todisteita aatteenne puolesta!

2) Meillä kristityillä on rutkasti todisteita uskomme perusteena!

Kumman aate/usko on siis uskottavampaa? 😃

Sitäpaitsi se, kuten tuossa ylempänä jo mainitsin, että te ateistit yritätte kaikin mahdollisin keinoin halventamalla viedä kristityiltä uskottavuuden, todistaa, että tekin myönnätte kristittyjen todistuksilla olevan yleistä uskottavuutta, vaikka niin kovasti ja epäjohdonmukaisesti yritätte senkin kieltää. Jos emme olisi uskottavia, ei teidän tarvitsisi edes yrittää uskottavuuttamme kiistää. 😎

Anonyymi kirjoitti:

Pitkäpiimäinen paskanjauhantasi vain yrittää kiinnittää huomion ihan muualle kuin kylmiin faktoihin, jotka tuotiin esille jo ketjun avauksessa. Esitän ne nyt yksinkertaisesti:

1) Teillä ateisteilla ei ole mitään todisteita aatteenne puolesta!

2) Meillä kristityillä on rutkasti todisteita uskomme perusteena!

Kumman aate/usko on siis uskottavampaa? 😃

Sitäpaitsi se, kuten tuossa ylempänä jo mainitsin, että te ateistit yritätte kaikin mahdollisin keinoin halventamalla viedä kristityiltä uskottavuuden, todistaa, että tekin myönnätte kristittyjen todistuksilla olevan yleistä uskottavuutta, vaikka niin kovasti ja epäjohdonmukaisesti yritätte senkin kieltää. Jos emme olisi uskottavia, ei teidän tarvitsisi edes yrittää uskottavuuttamme kiistää. 😎

Lue lisää

"Pitkäpiimäinen paskanjauhantasi vain yrittää kiinnittää huomion ihan muualle kuin kylmiin faktoihin, jotka tuotiin esille jo ketjun avauksessa."

Et ole pystynyt tarkastelemaan asiallisesti ja kriittisesti yhtäkään esittämääni pointtia, vaan olet vain toistellut mielikuvituksetonta, jankutukseen taantunutta projisointiasi suunsoitosta. Suotta sinä minua moitit pitkäpiimäisyydestä, vain siksi, ettei sinulla ole rahkeita alkuunkaan käydä koko keskustelua jankutusta kummemmin.

"Esitän ne nyt yksinkertaisesti"

Nämä asiat on tosiaan aiemmin jo käsitelty, mutta kun vain jankuttaa osaat ja siltäkin varalta, että koetat hämätä, ettei niin olisi tehty, niin vastaan niihin toki uudestaan:

"Teillä ateisteilla ei ole mitään todisteita aatteenne puolesta!"

Eikä tarvitsekaan olla! Riittää, ettei teismin puolesta ole mitään todisteita. Vai onko niin, että sinäkin vain joutuisit ilmoittautumaan saunatonttu-uskoiseksi pelkästään siksi, ettei kukaan pysty todistaman, ettei Saunatonttua ole? Tähän kysymykseen et pysty vastaamaan. Koetit lusmuta, ettei tämmöistä rinnastusta voi tehdä, mutta kun perustelin miksi voi, niin olet sivuuttanut koko asian sittemmin. Tämä on kiusallinen seikka, joka osoittaa, että ajattelusi on epäjohdonmukaista ja EPÄREHELLISTÄ.

"Meillä kristityillä on rutkasti todisteita uskomme perusteena!"

Ala sitten esittää niitä todisteita! Muutoin kukaan, joka ei ole niitä todisteita nähnyt ei voi rehellisesti muuta todeta kuin, että et pysty esittämään niitä todisteita, eikä kellään ole mitään rehellistä syytä uskoa, että puhut totta. Eli jos et halua, että sinua pidetään epärehellisenä, niin a) myönnä, että puhut vain uskostasi tai b) lyö vihdoin ne todisteet tiskiin jos jatkat väittäen, että sinulla niitä on.

"Kumman aate/usko on siis uskottavampaa?"

Sinä väität, että sinulla on todisteita, mutta sinä et esitä niitä. Minä väitän, että sinulla ei taida olla todisteita, koska et pysty niitä esittämään. Sinä uskot asioihin, joita ei ilmeisesti ole todistettu. Minä en usko sellaisiin asioihin. Kyllä tällä perusteella minun katsantoni on ainakin järkiperusteisempi kuin sinun.

Epäuskottavuuttasi lisää epäjohdonmukaisuutesi ja epärehellisyytesi sitä koskien, että sinun täytyy tiedostaa, että joutuisit tuon oman logiikkasi mukaan uskomaan Saunatonttuunkin, kun et kerran voi sitä todistaa olemattomaksi - ja koska et pärjää tälle argumentille, sivuutat sen kuin sitä ei olisi esitettykään sen jälkeen, kun alunperin rohkenit viitata sille kintalla kun et tiennyt, mitä tuleman pitää jos meikäläiselle alat inttää.

"Sitäpaitsi se, kuten tuossa ylempänä jo mainitsin, että te ateistit yritätte kaikin mahdollisin keinoin halventamalla viedä kristityiltä uskottavuuden..."

Hetkinen. Mehän olemme vain kyseenalaistaneet sen väitteenne, että se, mitä uskotte, olisi todistettu, koska te ette ole osoittaneet niitä todisteita, vaan olette vain väittäneet, että teillä on ne. Tämä ei ole mitään halventamista, vaan aivan täysin järkevä, teidänkin osapuoleltanne rehellisyyttä edellyttävä periaate. Rehellisyys kaltaiseltasi lienee vain liikaa pyydetty, ainakin näköjään.

"...todistaa, että tekin myönnätte kristittyjen todistuksilla olevan yleistä uskottavuutta, vaikka niin kovasti ja epäjohdonmukaisesti yritätte senkin kieltää."

Ei pidä paikkaansa. Tämä vain todistaa joko a) sen, että haluamme nähdä pitävätkö väitteenne paikkansa, kun väitätte, että teillä on todisteita tai b) kun käy ilmi, että vain jankutatte niitä olevan, vaikkei niitä ole osoitettu, haluamme osoittaa niin teile itsellenne kuin muillekin, että väitteenne onkin tyhjän päällä. Johdonmukaisuus on juuri tässä, että positiivisen väitteen esittäjällä on todistustaakka, eli teillä, jotka väitätte uskonne todistetuksi, olisi esitettävä todisteenne, eikä suinkaan meidän, jotka väitteitänne epäilemme.... koska muutoin tosiaan kaikki joutuisivat uskomaan mitä tahansa absurditeeteja lähtökohtaisesti.

"Jos emme olisi uskottavia, ei teidän tarvitsisi edes yrittää uskottavuuttamme kiistää."

No mutta tuossahan sinä ammut itseäsi vain omaan jalkaasi, koska sama väite on käännettävissä toisinpäin; jos me ateistit emme olisi uskottavia, ei teidän tarvitsisi edes yrittää uskottavuuttamme kiistää. Ja tämä asiahan on käsitelty jo aiemmin siinä yhteydessä, että tuolla logiikalla olisi osoitus hopeaveden terveellisyyden puolesta, että jotkut koettavat toitottaa toisille, että älkää nyt hyvänen aika sitä myrkkyä juoko, tai ainakaan juottako lapsillenne - eli sinun logiikallasi hopeaveden täytyy olla terveellistä, kun joku kerran vaivautuu sen epäterveellisyydestä tietämättömiä varoittelemaan.

usko.vain.en kirjoitti:

"Tietyt asiat ovat uskonasioita."

Sitähän minä olen tässä tuolle eräälle koettanut teroittaa.

"Maailma ilman mitään uskoa lienee aika utopiaa."

Varsinkin kun tuo usko on niin epämääräinen käsite, niin tuohon on vaikeaa ottaa kantaa. Usko tarkoittaa suomen kielessä niin montaa asiaa, että ensin pitäisi käydä niitä vaihtoehtoja läpi, että mistä nyt edes puhutaan. Tässä keskustelussa on aiemmin puhuttu kirjauskontomaisesta uskonnollisesta, hengellisestä uskosta yliluonnollisiin asioiohin - joita eräs pitää todisteinaan omalle uskolleen.

"Tänään usko, huomenna jo ehkä tieto. Moniin juttuihin on ensin uskottu tieteessäkin, ennen kuin ne on voitu osoittaa todeksi. Vain mielikuvitus on rajanamme."

Jos aivan mistä tahansa uskomuksista yleisesti ottaen puhutaan, niin kaikkea tietoa voidaan väittää pohjimmiltaan uskomukseksi. Tieteelliset uskomukset ovat yleensä hyvällä pohjalla, valikoituneet sillä perusteella mitä on järkevää olettaa jo tiedetyn perusteella. Mutta on meillä muitakin rajoja kuin mielikuvitus. Tietyt fyysiset rajoitteet tekevät mahdottomaksi hankkia aivan kaikkea tietoa universumista.

"En siis itse ole varsinaisesti uskonnollinen ihminen, en ateisti, olen ehkä "univerasaali" ja uskon, että kaikessa on totuuden siemen, eikä mikään ole täysin oikeassa."

Minusta tuollainen positio on lähinnä diipadaapaa. Mitä sitten jos "kaikessa on totuuden siemen"? Mitä tuo aforismi informaationa ajatellen hyödyttää? Mikä se totuuden siemen milloinkin missäkin on ja miten sen erottaa siitä, mikä ei ole totta? Ja miksei mikään voisi olla täysin oikeassa? Esim. väite "jotain on olemassa" on oltava täysin oikeassa.

"Kristinuskossa on kaikenlaista mystistä ja se tuntuu joillekin toimivan ja mikäs siinä, voisi uskonto huonompikin olla."

Hmh. Niin, jos olisi aivan pakko mitä brutaaleimman ja tuskallisimman kidutuksen uhalla valita, niin tokihan sitä kulauttaisi mielummin hörpyn virtsaa kuin haukkaisi palan kakkapökäleestä. En kommentoi tässä nyt varsinaisesti mitään tiettyä uskontoa vaan sitä, että vaikka kaikki toki on kovin suhteellista, niin mitä sitten? Onhan sitä varmasti kristinuskoa huonompia uskontoja, mutta saisiko juuri se asia kuitenkaan minua näkemään kristinuskoa positiivisessa valossa? Yhtä lailla voisi sanoa, että onhan sitä kristinuskoa parempiakin uskontoja, tai että uskonnottomuushan se vasta kaikista parasta onkin.

"Islam taas, huoh, ei paljon ole valitettavasti hyvää sanottavaa sillä hedelmistään puu tunnetaan. Sama Jumala meillä ei ainkaan ole, koska miksi Jumalalla olisi useita uskontoja, jotka tappavat toisiaan tai sitten Jumalan täytyy olla myös paha."

No onhan monissa uskonnoissa kuten juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa useita eri lahkojakin. Jos jonkin noista uskonnoista Jumala, mikäli se ei voi olla sama kaikissa, on olemassa, niin miksi hänen uskonnostaan on olemassa eri versioita? Juutalaisten keskinäisistä selkkauksista en tiedä, mutta eri kristityt ovat tappaneet toisiaan. Samoin eri muslimit ovat tappaneet toisiaan. Jos vaikka kristinuskon Jumala on totuus, niin onko hän samaan aikaan hyvä ja paha, koska kristityt tappavat toisiaan? Vai näkisitkö, että kyse olisikin vain kristittyjen tulkinnoista, ja itse asiassa hyviä tai pahoja voivat olla ne kristityt itse, olipa heidän jumalansa olemassa tai ei?

"Miten voi olla samanaikaisesti hyvä ja paha?"

Tuo on sen verran pitkän pohdinnan edellyttävä kysymys, etten vastaa siihen tässä. Saatan palata siihen.

"Ja tietys asiat täytyy kokea itse, eikä kukaan voi antaa kokemusta toiselle, joten sitä ennen on vaan uskottava muiden kokemuksia, jos niissä olisi se totuuden siemen."

Miten niin on vaan uskottava? Nähdäkseni mitään pakkoa uskoa muiden kokemuksia ei ole, eikä olisi mitään järkeä olla. Voihan ihminen valehdella kokemuksistaan. Se on tietysti toinen asia, että hyvin voinenkin uskoa, että ihminen kokee kokeneensa jotain - eikä se välttämättä ole totta mitä hän on kokenut, mutta hän ei sitä välttämättä tiedä.

" Itselleäni on jonkin verran kokemuksia henkiolennoista, joten jos niitä on olemassa, niin miksei Jumalakin, jonka sanotaan olevan myös henki. Jos kokemus puuttuu, niin toki aivan ymmärrettävää, että ei sitten usko."

Kiistakumppanini mielestä taas on perusteetonta olla uskomatta vain siksi, ettei itsellä ole todisteita. Minusta on täysin perusteltua olla uskomatta jotain, mistä ei ole mitään näyttöä. Kuka vain voi väittää mitä vain ja olisi sulaa hullutta, että joutuisimme uskomaan aivan kaiken.

"Jumala ilmeisesti salaa itsensä, koska se antaa meille vapautta, mutta myös haastetta."

Niin, tai sitten ei ole edes olemassa.

"Ateistikin voi kiittää Jumalaa siitä, että Jumala teki hänestä ateistin. Mikä me olemme kiistämään siis Jumalan viisautta."

Ei ateisti kiitä oliota, jonka olemassaoloon ei usko.

Lue lisää

Usko on jännä juttu, koska me joka päivä operoimme sillä, eli monet päätöksemme pohjautuvat uskoon, joten usko on oleellinen osa elämäämme.

Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän. Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa. On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa. Oli totuus paholaisesta mikä tahansa, niin ainakin pahantahtoisia olentoja voi olla, täydelliseen pahuuteen on vaikea uskoa, koska miten mikään voi selvitä sellaisessa tilassa. Se on täysin tuhoisa tila. Buddhalaisetkin uskoo demoneihin, joten mikään juutalaisten, kristittyjen ja muslien usko se ei pelkästään ole ja tietenkin luonnonkansat uskovat myös. Näkisin, että me ihmiset olemme sekä hyviä, että pahoja. Tai ehkä pelkästään tietämättömiä. On ihmisiä, jotka vaikuttavat täydellisen pahoilta, joten asia ei ole ihan yksinkertainen.

Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata.

Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa. Me olemme kaikki Darth Vadereita tavallaan. Ensin hyviä, sitten pahoja ja lopulta jälleen hyviä. Me olemme täällä oppiaksemme ja kehittyäksemme, ehkä jopa jumaliksi. Mitä se sitten sisältääkin.

Mihinkään ei tartte uskoa ja hyvä niin. Antaa edelleenkin sitä vapautta ja haastetta.

Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee.

Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen.

Joku voisi sanoa, että uskonnot on paholaisen keksintöjä. Jeesus varmaankin tiesi, että ihmiset perustavat uskontoja hänen nimeensä ja sitten kaikki alkaa mennä harhapoluille. Niin siinä aina käy. Politiikka ja uskonto sekoittuvat ja sitten alkaa se riiteleminen ja tappaminen. Se ei ole oikeaa uskon toteuttamista tietenkään. Pitää aina erottaa nämä asiat toisistaan, uskominen ja politikointi. Valta turmelee ja siksi aidosti uskovan pitää pysyä erossa sellaisesta. Joku alkuseurakunta lienee ollut aikoinaan ainoa oikea ja toimiva yhteisö. Sellaiseen pitäskin palata, jos multa kysytään.

Kaikkia maailman uskontoja tutkiessani kristinuskossa on kuitenkin eniten sitä jotain. Olen myös viehättynyt itämaisista uskonnoista. Kaikkea pitää tutkia. Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä. Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö. Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan. ;)

Anonyymi kirjoitti:

Usko on jännä juttu, koska me joka päivä operoimme sillä, eli monet päätöksemme pohjautuvat uskoon, joten usko on oleellinen osa elämäämme.

Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän. Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa. On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa. Oli totuus paholaisesta mikä tahansa, niin ainakin pahantahtoisia olentoja voi olla, täydelliseen pahuuteen on vaikea uskoa, koska miten mikään voi selvitä sellaisessa tilassa. Se on täysin tuhoisa tila. Buddhalaisetkin uskoo demoneihin, joten mikään juutalaisten, kristittyjen ja muslien usko se ei pelkästään ole ja tietenkin luonnonkansat uskovat myös. Näkisin, että me ihmiset olemme sekä hyviä, että pahoja. Tai ehkä pelkästään tietämättömiä. On ihmisiä, jotka vaikuttavat täydellisen pahoilta, joten asia ei ole ihan yksinkertainen.

Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata.

Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa. Me olemme kaikki Darth Vadereita tavallaan. Ensin hyviä, sitten pahoja ja lopulta jälleen hyviä. Me olemme täällä oppiaksemme ja kehittyäksemme, ehkä jopa jumaliksi. Mitä se sitten sisältääkin.

Mihinkään ei tartte uskoa ja hyvä niin. Antaa edelleenkin sitä vapautta ja haastetta.

Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee.

Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen.

Joku voisi sanoa, että uskonnot on paholaisen keksintöjä. Jeesus varmaankin tiesi, että ihmiset perustavat uskontoja hänen nimeensä ja sitten kaikki alkaa mennä harhapoluille. Niin siinä aina käy. Politiikka ja uskonto sekoittuvat ja sitten alkaa se riiteleminen ja tappaminen. Se ei ole oikeaa uskon toteuttamista tietenkään. Pitää aina erottaa nämä asiat toisistaan, uskominen ja politikointi. Valta turmelee ja siksi aidosti uskovan pitää pysyä erossa sellaisesta. Joku alkuseurakunta lienee ollut aikoinaan ainoa oikea ja toimiva yhteisö. Sellaiseen pitäskin palata, jos multa kysytään.

Kaikkia maailman uskontoja tutkiessani kristinuskossa on kuitenkin eniten sitä jotain. Olen myös viehättynyt itämaisista uskonnoista. Kaikkea pitää tutkia. Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä. Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö. Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan. ;)

Lue lisää

"Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän."

Jos sinä tiedät jotain, niin sinä pystyt osoittamaan muillekin mitä tiedät. Jos et pysty osoittamaan, voit rehellisyyden nimissä todeta, että sinä USKOT TIETÄVÄSI. Tämä siis tarkoittaa, että asia on mielestäsi niin uskottava, että sitä voi pitää tietona. Et kuitenkaan pysty vakuuttamaan ketään muuta, että kyse olisi muusta kuin pelkästä uskomuksesta, vaan ihan oikeasta tiedosta, ellet pysty osoittamaan miten asia on. Subjektiivisia kokemuksia ei oikein sillä tavalla pysty osoittamaan.

"Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa."

Kysymys ei ole halusta uskoa tai olla uskomatta, vaan rehellisyydestä sitä kohtaan, että jos jotain, mikä itsessään jo tiedettyjen seikkojen perusteella ei kuulosta erityisen uskottavalta, ei ole erikseen osoitettu olemassaolevaksi asiaksi, niin silloin siihen ei ole syytä uskoa. Jos tähän suhtauduttaisiin kielteisesti, niin lopputulos olisi absurdi vaatimus uskoa kaikkea mahdollista mitä joku vain saattaa keksiä. Sellaisessa maailmassa sitten päädyttäisiin ristiriitatapauksissa kiistelemään siitä, ovatko menninkäiset vihreitä vai keltaisia - siinä missä epäuskoisina päitään pudistelevat järkevät ihmiset ihmettelisivä, että miksi nuo ylipäätään uskovat menninkäisiin, vaikkei niitä ole todellisiksi osoitettu.

"On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa."

No mutta mihin kaikkeen absurditeettiin asti olisit valmis vetämään tuon? Mihin kaikkeen pitäisi varmuuden vuoksi uskoa, ettei vain kävisi niin, että epäusko johonkin olisi haitaksi? Entä jos se onkin niin päin, että oikeasti Jumala onkin paha, ja suurin huijaus onkin, että hän olisi hyvä, ja oikeasti "paholainen" olisikin hyvä, ja olisi osa tätä huijausta, että hän olisikin paha? Mitkä kaikki asiat pitää ottaa huomioon? Jos olet mielestäsi skeptinen henkimaailman asioita kohtaan, niin mitä ihmettä käytät kompassinasi ja karttanasi arvioidessa, että miten navigoit näissä henkiasioissa?

Anonyymi kirjoitti:

Usko on jännä juttu, koska me joka päivä operoimme sillä, eli monet päätöksemme pohjautuvat uskoon, joten usko on oleellinen osa elämäämme.

Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän. Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa. On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa. Oli totuus paholaisesta mikä tahansa, niin ainakin pahantahtoisia olentoja voi olla, täydelliseen pahuuteen on vaikea uskoa, koska miten mikään voi selvitä sellaisessa tilassa. Se on täysin tuhoisa tila. Buddhalaisetkin uskoo demoneihin, joten mikään juutalaisten, kristittyjen ja muslien usko se ei pelkästään ole ja tietenkin luonnonkansat uskovat myös. Näkisin, että me ihmiset olemme sekä hyviä, että pahoja. Tai ehkä pelkästään tietämättömiä. On ihmisiä, jotka vaikuttavat täydellisen pahoilta, joten asia ei ole ihan yksinkertainen.

Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata.

Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa. Me olemme kaikki Darth Vadereita tavallaan. Ensin hyviä, sitten pahoja ja lopulta jälleen hyviä. Me olemme täällä oppiaksemme ja kehittyäksemme, ehkä jopa jumaliksi. Mitä se sitten sisältääkin.

Mihinkään ei tartte uskoa ja hyvä niin. Antaa edelleenkin sitä vapautta ja haastetta.

Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee.

Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen.

Joku voisi sanoa, että uskonnot on paholaisen keksintöjä. Jeesus varmaankin tiesi, että ihmiset perustavat uskontoja hänen nimeensä ja sitten kaikki alkaa mennä harhapoluille. Niin siinä aina käy. Politiikka ja uskonto sekoittuvat ja sitten alkaa se riiteleminen ja tappaminen. Se ei ole oikeaa uskon toteuttamista tietenkään. Pitää aina erottaa nämä asiat toisistaan, uskominen ja politikointi. Valta turmelee ja siksi aidosti uskovan pitää pysyä erossa sellaisesta. Joku alkuseurakunta lienee ollut aikoinaan ainoa oikea ja toimiva yhteisö. Sellaiseen pitäskin palata, jos multa kysytään.

Kaikkia maailman uskontoja tutkiessani kristinuskossa on kuitenkin eniten sitä jotain. Olen myös viehättynyt itämaisista uskonnoista. Kaikkea pitää tutkia. Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä. Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö. Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan. ;)

Lue lisää

"Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata."

Ateisti ei ihmettele miksi ei avata sellaista ovea, jonka takana hän ei usko olevan mitään. Ateistit eivät siis tässä vertauskuvassa usko itsestään aukeaviin oviin sen koomin kuin siihenkään, että kohta oven avaa juuri Jahve, Raamatusta päivää. Samalla logiikalla sinäkään et todellisuudessa odota, että kotisi astelee Odin ja tulee kertomaan vähän muinaisskandinaavisia totuuksia.

"Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa."

Aha. No minua kyllä kiinnostaa silkka todellisuus itsessään, vaikkei se minusta mitään satua olekaan, enkä usko mitään sitä koskevia satuja. En vain olisi niin varma, että todellisuuden kaikki salaisuudet välttämättä paljastuisivat ihmiskunnalle.

Anonyymi kirjoitti:

Usko on jännä juttu, koska me joka päivä operoimme sillä, eli monet päätöksemme pohjautuvat uskoon, joten usko on oleellinen osa elämäämme.

Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän. Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa. On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa. Oli totuus paholaisesta mikä tahansa, niin ainakin pahantahtoisia olentoja voi olla, täydelliseen pahuuteen on vaikea uskoa, koska miten mikään voi selvitä sellaisessa tilassa. Se on täysin tuhoisa tila. Buddhalaisetkin uskoo demoneihin, joten mikään juutalaisten, kristittyjen ja muslien usko se ei pelkästään ole ja tietenkin luonnonkansat uskovat myös. Näkisin, että me ihmiset olemme sekä hyviä, että pahoja. Tai ehkä pelkästään tietämättömiä. On ihmisiä, jotka vaikuttavat täydellisen pahoilta, joten asia ei ole ihan yksinkertainen.

Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata.

Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa. Me olemme kaikki Darth Vadereita tavallaan. Ensin hyviä, sitten pahoja ja lopulta jälleen hyviä. Me olemme täällä oppiaksemme ja kehittyäksemme, ehkä jopa jumaliksi. Mitä se sitten sisältääkin.

Mihinkään ei tartte uskoa ja hyvä niin. Antaa edelleenkin sitä vapautta ja haastetta.

Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee.

Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen.

Joku voisi sanoa, että uskonnot on paholaisen keksintöjä. Jeesus varmaankin tiesi, että ihmiset perustavat uskontoja hänen nimeensä ja sitten kaikki alkaa mennä harhapoluille. Niin siinä aina käy. Politiikka ja uskonto sekoittuvat ja sitten alkaa se riiteleminen ja tappaminen. Se ei ole oikeaa uskon toteuttamista tietenkään. Pitää aina erottaa nämä asiat toisistaan, uskominen ja politikointi. Valta turmelee ja siksi aidosti uskovan pitää pysyä erossa sellaisesta. Joku alkuseurakunta lienee ollut aikoinaan ainoa oikea ja toimiva yhteisö. Sellaiseen pitäskin palata, jos multa kysytään.

Kaikkia maailman uskontoja tutkiessani kristinuskossa on kuitenkin eniten sitä jotain. Olen myös viehättynyt itämaisista uskonnoista. Kaikkea pitää tutkia. Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä. Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö. Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan. ;)

Lue lisää

"Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee."

No mutta skitsofreenikkokin voi kokea, että kannattaa uskoa kun ääni sanoo päästä, että revi silmäsi päästä. Tietysti me kaiki elämme kokemustemme maailmassa. Yritän vain tähdentää sitä, että kokemukset voivat olla harhaa, ja kokeneisuuskin olla silkkaa narrin hommaa. Tämän takia minä lähtisin etsimään sitä viisautta objektiivisista tosiasioista, sikäli kuin ihmisyys voi tosiasioita ylipäätään käsittää.

"Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen."

No tuon kyllä huomaa esim. tällä palstalla. Paljon hukkaan menevää evankeliointityötä on tullut nähtyä. Eikä sillä itselleni ole sinänsä väliä. Uskovat ovat sellaisia kuin sattuvat olemaan, jotkut mukavia, jotkut ihan hanurista.

Anonyymi kirjoitti:

Usko on jännä juttu, koska me joka päivä operoimme sillä, eli monet päätöksemme pohjautuvat uskoon, joten usko on oleellinen osa elämäämme.

Itse en varsinaisesti sanoisi, että uskon, vaan enemmänkin että tiedän. Tiedän siis kokemuksesta näitä "henkimaaiman juttuja". Ei tartte tietenkään uskoa, jotkut valehtelee, itselläni ei ole mitään syytä valehdella, itseasiassa haluan kertoa kaikille sen, että nämä asiat ovat todellisia, vaikka nykyihminen tiedeuskossaan ei halua niihin uskoa. On huono juttu jos emme tiedä henkiolennoista, koska silloin ne ovat vapaita toimimaan kauttamme. Emme ymmärrä tiettyjä asioita, jotka ovat henkiolentojen vaikutusta. Uskovat sanovat, että paholaisen suurin valhe on se, että sitä ei ole olemassa. Oli totuus paholaisesta mikä tahansa, niin ainakin pahantahtoisia olentoja voi olla, täydelliseen pahuuteen on vaikea uskoa, koska miten mikään voi selvitä sellaisessa tilassa. Se on täysin tuhoisa tila. Buddhalaisetkin uskoo demoneihin, joten mikään juutalaisten, kristittyjen ja muslien usko se ei pelkästään ole ja tietenkin luonnonkansat uskovat myös. Näkisin, että me ihmiset olemme sekä hyviä, että pahoja. Tai ehkä pelkästään tietämättömiä. On ihmisiä, jotka vaikuttavat täydellisen pahoilta, joten asia ei ole ihan yksinkertainen.

Se, että kaikessa on totuuden siemen tarkoittaa vaan sitä, että kaikkea kannattaa tutkia ja jos sieltä jotain hyödyllistä löytyy, niin se kannattaa ottaa talteen. Mystisiä asioita tapahtuu, vaikka ateistit eivät sellaisiin uskoisikaan. No, jos kokemus puuttuu, niin täysin ymmärrettävää, edelleenkin. Sanotaan, että etsivä löytää ja ateisti on tainnut lopettaa etsimisen täysin. Ei koputa oveen ja sitten ihmettelee miksei sitä avata.

Jos todellisuus olisi joku jännä jedisatu, niin ehkä se kiinnostaisi. Itseasiassa todellisuus on jedisatu, mutta paljon monimutkaisempi ja ihmeellisempi. Se kyllä tulee paljastumaan ihmiskunnalle jossain vaiheessa. Me olemme kaikki Darth Vadereita tavallaan. Ensin hyviä, sitten pahoja ja lopulta jälleen hyviä. Me olemme täällä oppiaksemme ja kehittyäksemme, ehkä jopa jumaliksi. Mitä se sitten sisältääkin.

Mihinkään ei tartte uskoa ja hyvä niin. Antaa edelleenkin sitä vapautta ja haastetta.

Tietenkin kokemusta kannattaa uskoa. Jos kokenut laivankapteeni sanoo, että älä ohjaa laivaasi tuonne, koska siellä on kari, niin alatko väittää vastaan, koska et ole itse siellä vielä käynyt? Et tietenkään. Eikä se usko ole sen kummempi juttu. Kokemuksesta tietää, että näin se vaan menee.

Uskovilla on toki se heikkous, että he karkoittavat ihmisiä pois uskosta tekemällä asiat epäpätevästi ja saavat huonon maineen uskolleen. Helvetinkin väitetään olevan täynnä uskovia, jotka epäonnistuivat uskossaan. Heistä tuli ylpeitä ja tekopyhiä. He pilaavat Jumalan maineen.

Joku voisi sanoa, että uskonnot on paholaisen keksintöjä. Jeesus varmaankin tiesi, että ihmiset perustavat uskontoja hänen nimeensä ja sitten kaikki alkaa mennä harhapoluille. Niin siinä aina käy. Politiikka ja uskonto sekoittuvat ja sitten alkaa se riiteleminen ja tappaminen. Se ei ole oikeaa uskon toteuttamista tietenkään. Pitää aina erottaa nämä asiat toisistaan, uskominen ja politikointi. Valta turmelee ja siksi aidosti uskovan pitää pysyä erossa sellaisesta. Joku alkuseurakunta lienee ollut aikoinaan ainoa oikea ja toimiva yhteisö. Sellaiseen pitäskin palata, jos multa kysytään.

Kaikkia maailman uskontoja tutkiessani kristinuskossa on kuitenkin eniten sitä jotain. Olen myös viehättynyt itämaisista uskonnoista. Kaikkea pitää tutkia. Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä. Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö. Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan. ;)

Lue lisää

"Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä."

Nyt sinä sekoitat ateismin epähengellisyyteen ja uskonnottomuuteen. Tosiasiassa ateisti voi kuitenkin uskoa vaikka mitä new age -juttuja ja joissain itämaisissa uskonnotkin voidaan tulkita ateistisesti. Ateismi on siis vain kuvaus ihmisestä siltä osin, ettei hän usko jumaliin - määritelmällisesti kaikki muu kyllä käy.

Toki monet ateistit tänä päivänä eivät samoista syistä usko menninkäisiin kuin eivät usko jumaliinkaan, joten sikäli yhtäläisyyttä yleisen epähengellisyyden tai epäuskovuuden kanssa on niin paljon, että tuollainen käsitys kuin sinulla on, on syystäkin yleinen. Kommentointoinkin asiaa lähinnä siksi, että käsityksesi kuitenkin näyttää esittävän, että ateismi jotenkin estäisi nuo sinua kiinnostavat aspektit. Jos sinua kiinnostaa vain jumaluus, niin sitten toki estääkin.

"Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö."

Ateismin historia ulottuu kylläkin hyvin kauas historiaan, aikaan jolloin käsitys jumaluudesta on ihmisen kulttuuriin tullut. Tällöin on ollut niitä, ketkä ovat todenneet, etteivät usko niihin jumaliin. Joka näin ajatellen totesi positionsa, oli ensimmäinen ateisti siinä mielessä, mitä tulee ateismin käsitteeseen epäuskona jumaluuksiin. Ateismin termin historia on tuoreempi, mutta sekin antiikin aikainen silti.

Mutta joo, ihmiskunnan montasataatuhatvuotisen historian mittakaavassa ateismi on uudehko ilmiö, mutta on kuitenkin vanhempi kuin kristinusko. Että voi sitä miettiä silläkin tavalla. Ja mitä tieteeseen tulee, niin periaatteessa antiikin luonnonfilosofeja voitaneen pitää jonkinlaisena prototieteen harrastajajoukkona, ja tosiaan silloin jo oli ateisteja ihan terminologisessa mielessä, ja käsitteellisesti varmasti jo varhemminkin, jo ennen edes tuota prototiedettä.

Tieteen vallankumouksen yhteydessä alkoi levitä järkeen perustuva ajattelu, jonka ryöppy lähti kunnolla valloilleen valistusaijan myötä. Tässä vaiheessa aika monet asioihin perehtyneemmät ajattelijat olivat enää korkeintaan deistejä, eivätkä siis teistisessä mielessä välittäneet jumaluuksista.

Noista ajoista kun tullaan tähän päivään, ja mitä kovempiin tieteisiin mennään, niin niiden edustajistossa ateistit ovat huomattava enemmistö. En sitten tiedä tarkoittaako tuo, että ateismia on tarvittu nykyajan huippufysiikkaan... sanoisin, että ehkä luonnontiede jossain määrin hälventää uskonnollista ajattelua.

"Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan."

Ei ateismia tarvita mihinkään, se on vain seuraus toteamuksesta, ettei jumalten puolesta ole näyttöä. Mutta jos sinä sitä tarvitset johonkin, niin silvuplee.

usko.vain.en kirjoitti:

"Ateismi taas on todella tylsää, koska siinä ei ole mitään. Se edustaa minulle hengellistä tyhjyyttä. Toki ateistit uskoo lujasti tieteeseen ja älyynsä, niin mikäs siinä."

Nyt sinä sekoitat ateismin epähengellisyyteen ja uskonnottomuuteen. Tosiasiassa ateisti voi kuitenkin uskoa vaikka mitä new age -juttuja ja joissain itämaisissa uskonnotkin voidaan tulkita ateistisesti. Ateismi on siis vain kuvaus ihmisestä siltä osin, ettei hän usko jumaliin - määritelmällisesti kaikki muu kyllä käy.

Toki monet ateistit tänä päivänä eivät samoista syistä usko menninkäisiin kuin eivät usko jumaliinkaan, joten sikäli yhtäläisyyttä yleisen epähengellisyyden tai epäuskovuuden kanssa on niin paljon, että tuollainen käsitys kuin sinulla on, on syystäkin yleinen. Kommentointoinkin asiaa lähinnä siksi, että käsityksesi kuitenkin näyttää esittävän, että ateismi jotenkin estäisi nuo sinua kiinnostavat aspektit. Jos sinua kiinnostaa vain jumaluus, niin sitten toki estääkin.

"Ovathan tiede ja äly toki mielenkiintoisia. Ateisteja ei tainnut pahemmin vielä olla silloin kun tiede oli tuntematonta tai hyvin alkeellista. Ateismi on siis aika uusi ilmiö."

Ateismin historia ulottuu kylläkin hyvin kauas historiaan, aikaan jolloin käsitys jumaluudesta on ihmisen kulttuuriin tullut. Tällöin on ollut niitä, ketkä ovat todenneet, etteivät usko niihin jumaliin. Joka näin ajatellen totesi positionsa, oli ensimmäinen ateisti siinä mielessä, mitä tulee ateismin käsitteeseen epäuskona jumaluuksiin. Ateismin termin historia on tuoreempi, mutta sekin antiikin aikainen silti.

Mutta joo, ihmiskunnan montasataatuhatvuotisen historian mittakaavassa ateismi on uudehko ilmiö, mutta on kuitenkin vanhempi kuin kristinusko. Että voi sitä miettiä silläkin tavalla. Ja mitä tieteeseen tulee, niin periaatteessa antiikin luonnonfilosofeja voitaneen pitää jonkinlaisena prototieteen harrastajajoukkona, ja tosiaan silloin jo oli ateisteja ihan terminologisessa mielessä, ja käsitteellisesti varmasti jo varhemminkin, jo ennen edes tuota prototiedettä.

Tieteen vallankumouksen yhteydessä alkoi levitä järkeen perustuva ajattelu, jonka ryöppy lähti kunnolla valloilleen valistusaijan myötä. Tässä vaiheessa aika monet asioihin perehtyneemmät ajattelijat olivat enää korkeintaan deistejä, eivätkä siis teistisessä mielessä välittäneet jumaluuksista.

Noista ajoista kun tullaan tähän päivään, ja mitä kovempiin tieteisiin mennään, niin niiden edustajistossa ateistit ovat huomattava enemmistö. En sitten tiedä tarkoittaako tuo, että ateismia on tarvittu nykyajan huippufysiikkaan... sanoisin, että ehkä luonnontiede jossain määrin hälventää uskonnollista ajattelua.

"Sitäkin tarvitaan, jotta olis sitä haastetta. Kaikkea tarvitaan."

Ei ateismia tarvita mihinkään, se on vain seuraus toteamuksesta, ettei jumalten puolesta ole näyttöä. Mutta jos sinä sitä tarvitset johonkin, niin silvuplee.

Lue lisää

Oikeastaan Jumala ei ole se juttu mitä haluan ateisteille mainostaa vaan enemmänkin se, että me olemme kaikki henkiä materiassa. Eli usko henkiin on se juttu, mitä ateisteille haluan täsmentää. Usko materialismiin on siis se mikä vähän tökkii. Siis vähän, koska ajattelen, että ateismillekkin on paikkansa tässä maailmassa. Ateismi ei sinänsä minua mitenkään haittaa ja samaa sekavaa läppää voin heillekin heitellä kuten vaikkapa uskovillekin. Ihan kiva, että henkiset jutut kiinnostaa, vaikka Jumalan olomassaolo tökkiikin. Ateistit eivät siis käsittääkseni usko sielunkaan/hengen olemassaoloon ja siinä he menevät mielestäni metsään. Siihenkin löytyy "parannus" jos vaikka kokee OBE;n tai viimeistään sitten kun kuolee ja toteaa, että hitto tää tietoituushan jatkaakin ja vielä paljon laajempana kuin koskaan kehossa ollessaan.

En tiedä pelottaaako kaikki jutut hengistä sitten joitain ihmisiä. Pelkäähän ihmiset kummituksiakin. Minäkin pidän niitä vähän hyytävinä vaikka henget on muuten täysin luonnollinen osa ajatteluani.

Ateismi on joo Antiikin perua alunperin, varmaankin. En tiedä onko ihminen kehittynyt oikeastaan ollenkaan noista ajoista. Ainakaan henkisesti. Jo silloin oli olemassa kaikki sama meininki kuin nykyäänkin. Ehkä emme ole ajattelussamme muuttuneet kovinkaan paljon noista ajoista. Viisauskin lienee ikuista ja samanlaista ajasta aikaan. Inhimillisyytemme on ja pysyy. Ehkä tulevaisuudessa jotain muuta...

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan Jumala ei ole se juttu mitä haluan ateisteille mainostaa vaan enemmänkin se, että me olemme kaikki henkiä materiassa. Eli usko henkiin on se juttu, mitä ateisteille haluan täsmentää. Usko materialismiin on siis se mikä vähän tökkii. Siis vähän, koska ajattelen, että ateismillekkin on paikkansa tässä maailmassa. Ateismi ei sinänsä minua mitenkään haittaa ja samaa sekavaa läppää voin heillekin heitellä kuten vaikkapa uskovillekin. Ihan kiva, että henkiset jutut kiinnostaa, vaikka Jumalan olomassaolo tökkiikin. Ateistit eivät siis käsittääkseni usko sielunkaan/hengen olemassaoloon ja siinä he menevät mielestäni metsään. Siihenkin löytyy "parannus" jos vaikka kokee OBE;n tai viimeistään sitten kun kuolee ja toteaa, että hitto tää tietoituushan jatkaakin ja vielä paljon laajempana kuin koskaan kehossa ollessaan.

En tiedä pelottaaako kaikki jutut hengistä sitten joitain ihmisiä. Pelkäähän ihmiset kummituksiakin. Minäkin pidän niitä vähän hyytävinä vaikka henget on muuten täysin luonnollinen osa ajatteluani.

Ateismi on joo Antiikin perua alunperin, varmaankin. En tiedä onko ihminen kehittynyt oikeastaan ollenkaan noista ajoista. Ainakaan henkisesti. Jo silloin oli olemassa kaikki sama meininki kuin nykyäänkin. Ehkä emme ole ajattelussamme muuttuneet kovinkaan paljon noista ajoista. Viisauskin lienee ikuista ja samanlaista ajasta aikaan. Inhimillisyytemme on ja pysyy. Ehkä tulevaisuudessa jotain muuta...

Lue lisää

"Oikeastaan Jumala ei ole se juttu mitä haluan ateisteille mainostaa vaan enemmänkin se, että me olemme kaikki henkiä materiassa. Eli usko henkiin on se juttu, mitä ateisteille haluan täsmentää. Usko materialismiin on siis se mikä vähän tökkii."

No sitten sinun kannattaa myös suunnata mainontasi oikein, mainitsemalla, että se on kohdistettu nimenomaan materialisteille, jos kerran ongelmasi on epähengellisyys ylipäätään eikä vain se, että juuri jumaliin ei uskota. Materialistit tietysti ovat kaikki ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät ole materialisteja.

"Siis vähän, koska ajattelen, että ateismillekkin on paikkansa tässä maailmassa. Ateismi ei sinänsä minua mitenkään haittaa ja samaa sekavaa läppää voin heillekin heitellä kuten vaikkapa uskovillekin. Ihan kiva, että henkiset jutut kiinnostaa, vaikka Jumalan olomassaolo tökkiikin. Ateistit eivät siis käsittääkseni usko sielunkaan/hengen olemassaoloon ja siinä he menevät mielestäni metsään."

Edelleen, ateismin määritelmä ei itsessään poissulje uskoa sieluun tai muihin henkiin. Tilastollisesti varmasti korreloi kyllä pitkälti niihinkin epäusko ateismin kanssa, mutta tavoittelen tässä nyt vielä sitä, että ymmärtäisit mihin milläkin käsitteellä otetaan mitäkin kantaa.

"Siihenkin löytyy "parannus" jos vaikka kokee OBE;n tai viimeistään sitten kun kuolee ja toteaa, että hitto tää tietoituushan jatkaakin ja vielä paljon laajempana kuin koskaan kehossa ollessaan."

Niin, jos noin tapahtuu. OBE:t tosin ovat selitettävissä ilmankin henkiä. Tunnetaan tapauksia, jossa OBE:n kokeneelta kysytään tietoja, joihin hän olisi varmasti pysynyt vastaamaan, mikäli olisi nähnyt itsensä yläpuoleltaan kuten väitti, mutta ei pystynyt vastaamaan. Vastaavasti kuka tahansa voi kirjoittaa johonkin hömppämediaan tarinoita OBE:ista, joissa väitetään selittämättömiä asioita, mutta väitteen uskottavuutta ei kuitenkaan voida tarkastaa mistään.

"En tiedä pelottaaako kaikki jutut hengistä sitten joitain ihmisiä. Pelkäähän ihmiset kummituksiakin. Minäkin pidän niitä vähän hyytävinä vaikka henget on muuten täysin luonnollinen osa ajatteluani."

Varmaan pelottaakin monia. Minusta ne vain ovat ymmärtämättömien ihmisten pyrkimyksiä selittää asioita, joille ei aikoinaan löytynyt muuta selitystä. Apofeniasta voisi jauhaa pitkätkin tovit, siis selityksenä mikä ajaa ihmisen antropomorfisoimaan ja löytämään toimijoita sieltäkin, missä niitä ei ole. Juuri nyt en kyllä jaksa siihen lähteä. Kulturaalisista syistä ihmisen apofenisen taipumuksen päälle uskoa henkiin pönkitetään vielä lisää.

"Ateismi on joo Antiikin perua alunperin, varmaankin. En tiedä onko ihminen kehittynyt oikeastaan ollenkaan noista ajoista. Ainakaan henkisesti. Jo silloin oli olemassa kaikki sama meininki kuin nykyäänkin. Ehkä emme ole ajattelussamme muuttuneet kovinkaan paljon noista ajoista. Viisauskin lienee ikuista ja samanlaista ajasta aikaan. Inhimillisyytemme on ja pysyy. Ehkä tulevaisuudessa jotain muuta..."

Biologisessa mielessä, siis aivojemme kehityksen kannalta, nuo pari tuhatta vuotta antiikin peruista, ovat vain silmänräpäys. Kulttuurimme on kuitenkin kehittynyt ja monimuotoistunut niistä ajoista, ja sikäli kun kultturi ohjaa ajattelua(kin), niin voidaan tietysti sanoa kehitystä tapahtuneen. Monia uusia ideoita ja aatteita on virrannut niistä ajoista lähtien.

usko.vain.en kirjoitti:

"Oikeastaan Jumala ei ole se juttu mitä haluan ateisteille mainostaa vaan enemmänkin se, että me olemme kaikki henkiä materiassa. Eli usko henkiin on se juttu, mitä ateisteille haluan täsmentää. Usko materialismiin on siis se mikä vähän tökkii."

No sitten sinun kannattaa myös suunnata mainontasi oikein, mainitsemalla, että se on kohdistettu nimenomaan materialisteille, jos kerran ongelmasi on epähengellisyys ylipäätään eikä vain se, että juuri jumaliin ei uskota. Materialistit tietysti ovat kaikki ateisteja, mutta kaikki ateistit eivät ole materialisteja.

"Siis vähän, koska ajattelen, että ateismillekkin on paikkansa tässä maailmassa. Ateismi ei sinänsä minua mitenkään haittaa ja samaa sekavaa läppää voin heillekin heitellä kuten vaikkapa uskovillekin. Ihan kiva, että henkiset jutut kiinnostaa, vaikka Jumalan olomassaolo tökkiikin. Ateistit eivät siis käsittääkseni usko sielunkaan/hengen olemassaoloon ja siinä he menevät mielestäni metsään."

Edelleen, ateismin määritelmä ei itsessään poissulje uskoa sieluun tai muihin henkiin. Tilastollisesti varmasti korreloi kyllä pitkälti niihinkin epäusko ateismin kanssa, mutta tavoittelen tässä nyt vielä sitä, että ymmärtäisit mihin milläkin käsitteellä otetaan mitäkin kantaa.

"Siihenkin löytyy "parannus" jos vaikka kokee OBE;n tai viimeistään sitten kun kuolee ja toteaa, että hitto tää tietoituushan jatkaakin ja vielä paljon laajempana kuin koskaan kehossa ollessaan."

Niin, jos noin tapahtuu. OBE:t tosin ovat selitettävissä ilmankin henkiä. Tunnetaan tapauksia, jossa OBE:n kokeneelta kysytään tietoja, joihin hän olisi varmasti pysynyt vastaamaan, mikäli olisi nähnyt itsensä yläpuoleltaan kuten väitti, mutta ei pystynyt vastaamaan. Vastaavasti kuka tahansa voi kirjoittaa johonkin hömppämediaan tarinoita OBE:ista, joissa väitetään selittämättömiä asioita, mutta väitteen uskottavuutta ei kuitenkaan voida tarkastaa mistään.

"En tiedä pelottaaako kaikki jutut hengistä sitten joitain ihmisiä. Pelkäähän ihmiset kummituksiakin. Minäkin pidän niitä vähän hyytävinä vaikka henget on muuten täysin luonnollinen osa ajatteluani."

Varmaan pelottaakin monia. Minusta ne vain ovat ymmärtämättömien ihmisten pyrkimyksiä selittää asioita, joille ei aikoinaan löytynyt muuta selitystä. Apofeniasta voisi jauhaa pitkätkin tovit, siis selityksenä mikä ajaa ihmisen antropomorfisoimaan ja löytämään toimijoita sieltäkin, missä niitä ei ole. Juuri nyt en kyllä jaksa siihen lähteä. Kulturaalisista syistä ihmisen apofenisen taipumuksen päälle uskoa henkiin pönkitetään vielä lisää.

"Ateismi on joo Antiikin perua alunperin, varmaankin. En tiedä onko ihminen kehittynyt oikeastaan ollenkaan noista ajoista. Ainakaan henkisesti. Jo silloin oli olemassa kaikki sama meininki kuin nykyäänkin. Ehkä emme ole ajattelussamme muuttuneet kovinkaan paljon noista ajoista. Viisauskin lienee ikuista ja samanlaista ajasta aikaan. Inhimillisyytemme on ja pysyy. Ehkä tulevaisuudessa jotain muuta..."

Biologisessa mielessä, siis aivojemme kehityksen kannalta, nuo pari tuhatta vuotta antiikin peruista, ovat vain silmänräpäys. Kulttuurimme on kuitenkin kehittynyt ja monimuotoistunut niistä ajoista, ja sikäli kun kultturi ohjaa ajattelua(kin), niin voidaan tietysti sanoa kehitystä tapahtuneen. Monia uusia ideoita ja aatteita on virrannut niistä ajoista lähtien.

Lue lisää

Yleensä vaan, mitä nyt olen ateisteihin törmännyt niin sielu on kuulunut samaan kategoriaan Jumalan kanssa, koska sehän on aika looginen. Sielusta/hengestä ei ole enää kovinkaan pitkä matka Jumalaan. En minäkään ole koskaan tuntenut olevani itseensä Jumalaan yhteydessä, koska se tuntuu jotenkin absurdilta. Miksi joku valtaisa luoja olis tälläseen muurahaiseen yhteydessä? Yhtään sen enempää kuin ihminen on yhteydessä muurahaiseen.

Itseasiassa n. 7 vuotiaana kun olin kuullut rukouksen voimasta, löysin kaverini avaimet rukouksen avulla. Oli jo hämärää ja muutama kaverini siinä etsivät kovasti avainta nurmikolta ja itse menin vähän sivuun ja kokeilin jospa saisin rukoilemalla tietää avaimen paikan. Sain mieleeni ottaa askelia tietty määrä ja sen tein ja katsos näin ne avaimet siinä maassa. Outoa oli enemmänkin se, että sain samalla tunteen, että tieto olikin tullut itsestäni, ei miltään jumalalta. Miksi kosminen hallitsija moisia juttuja tekisi?

Meissä ihmisissä on "sisäinen voima" josta emme vain oikein tiedä.

Aika paljon löytyy materiaa netistäkin näistä OBE jutuista ja tuli telkkaristakin joskus vuosia sitten juttua ja yhdessä sellaisessa joku nuori nainen kertoi miten hän onnettomuudessa näki kaiken kehonsa ulkopuolelta. Ei tartte uskoa. Näitä tarinoita on vaikka kuinka.

Olen kyllä sitä mieltä, että ateisti lopettaa etsimisen kun sulkee mielestään monen asian. Kukaan ei tule häntä pakottamaan avaamaan mielensä, ei edes Jumala. Meillä on vapaa tahto ainakin Jumalaan uskomisen suhteen.

Anonyymi kirjoitti:

Yleensä vaan, mitä nyt olen ateisteihin törmännyt niin sielu on kuulunut samaan kategoriaan Jumalan kanssa, koska sehän on aika looginen. Sielusta/hengestä ei ole enää kovinkaan pitkä matka Jumalaan. En minäkään ole koskaan tuntenut olevani itseensä Jumalaan yhteydessä, koska se tuntuu jotenkin absurdilta. Miksi joku valtaisa luoja olis tälläseen muurahaiseen yhteydessä? Yhtään sen enempää kuin ihminen on yhteydessä muurahaiseen.

Itseasiassa n. 7 vuotiaana kun olin kuullut rukouksen voimasta, löysin kaverini avaimet rukouksen avulla. Oli jo hämärää ja muutama kaverini siinä etsivät kovasti avainta nurmikolta ja itse menin vähän sivuun ja kokeilin jospa saisin rukoilemalla tietää avaimen paikan. Sain mieleeni ottaa askelia tietty määrä ja sen tein ja katsos näin ne avaimet siinä maassa. Outoa oli enemmänkin se, että sain samalla tunteen, että tieto olikin tullut itsestäni, ei miltään jumalalta. Miksi kosminen hallitsija moisia juttuja tekisi?

Meissä ihmisissä on "sisäinen voima" josta emme vain oikein tiedä.

Aika paljon löytyy materiaa netistäkin näistä OBE jutuista ja tuli telkkaristakin joskus vuosia sitten juttua ja yhdessä sellaisessa joku nuori nainen kertoi miten hän onnettomuudessa näki kaiken kehonsa ulkopuolelta. Ei tartte uskoa. Näitä tarinoita on vaikka kuinka.

Olen kyllä sitä mieltä, että ateisti lopettaa etsimisen kun sulkee mielestään monen asian. Kukaan ei tule häntä pakottamaan avaamaan mielensä, ei edes Jumala. Meillä on vapaa tahto ainakin Jumalaan uskomisen suhteen.

Lue lisää

"Itseasiassa n. 7 vuotiaana kun olin kuullut rukouksen voimasta, löysin kaverini avaimet rukouksen avulla. Oli jo hämärää ja muutama kaverini siinä etsivät kovasti avainta nurmikolta ja itse menin vähän sivuun ja kokeilin jospa saisin rukoilemalla tietää avaimen paikan. Sain mieleeni ottaa askelia tietty määrä ja sen tein ja katsos näin ne avaimet siinä maassa."

Mutta jos et olisi löytänyt niitä avaimia, jotka saatoit löytää täysin sattumalta, niin et välttämättä edes muistaisi koko tapahtumaa. Usein ihmiset intoilevat kokemuksistaan, kun täti soitti juuri kun ajattelivat häntä... eivätpä vain intoile niistä tapauksista, kun ovat ajatelleet tätiä, mutta hän ei soittanutkaan juuri silloin tai kun täti on soittanut silloin, kun häntä ei ajateltu. Muistamme hyvin erikoiset tai muutoin "sopivat" sattumat, ja monilla on tapana olettaa niiden osalta, että ainoa selityst on jonkinlainen yliluonnollinen johdatus.

Todella monet sattumukset vain eivät ole oikeastaan edes kunnon sattumuksia. Esim. avaimia ei tietenkään edes lähdetä etsimään sieltä, missä niiden ei oleteta pudonneen. Jos joku muistaa kertoa, että pihan tällä alueella vielä liikkuessamme muistan, että ne olivat vielä taskussa, niin kukaan ei lähde naapurin pihalta niitä silloin etsimään. Kerran kun löysin omat avaimet, jotka olin kadottanut töissä, jossa olin käynyt monissa paikoissa, niin arvaa mikä sattumus se oli? Se oli sellainen, että muistin tasan tarkkaan milloin olin kaivanut jotain muuta samasta taskusta, ja tiesin katsoa sieltä, missä tämä tapahtui. Joku kiittäisi Jeesusta tuommoisestakin, mutta minä vain kiittelin muistiani ja assosiaatiokykyäni.

Ja mitä rukouksen voimaan tulee, niin eiköhän ole ihan selvä juttu, että jos sitä voimaa ihan oikeasti olisi, niin kenenkään ei tarvitsisi esim. jäädä amputoiduksi. Kummasti rukous ei vain auta koskaan missään muussa kuin semmoisessa, mikä onnistuu ilmankin (kuten avainten löytäminen). Näin ollen lapset kuolevat niihin syöpiin, joita lääkäri ei osaa parantaa, ja raajansa menettäneen ympärillä voi olla koko helluntaiseurakunta yrittämässä väkevästi, mutta lopputulos tulee aina olemaan se sama: Jumalalla on nyt sellainen tarkoitus, että sinä Pertti olet rampa.

Mutta kummasti se rukous auttoikin, kun kyse oli hoidettavissa olevan sairauden parantamisesta, JONKA LÄÄKETIETEEN AMMATTILAISET HUIPPUTIETEEN AVULLA TEKEVÄT, uskovien mielestä tiukassa jumalallisessa johdatuksessa, kuinkas muutenkaan. Näissäkin tapauksissa jää kysyttävää, että miksei kukaan ole koskaan onnistunut rukouksessa niin, ettei kukaan edes joutuisi tilanteisiin, joissa lääkärin kättäkin ohjaamaan täytyy Jumalaa pyytää. Onnettomuuksista täpärästi selvinneet voivat kaitselmuksestaan kiittää Herraa, eivätpä vain ihmettele, että miksi siihen uskoon piti kuolemanvaaran ja loukkantumisriskin kautta tulla, ikään kuin muuta keinoa ei olisi kaikkitietävä hyvä Jumala keksinyt.

"Outoa oli enemmänkin se, että sain samalla tunteen, että tieto olikin tullut itsestäni, ei miltään jumalalta. Miksi kosminen hallitsija moisia juttuja tekisi?"

Noh, tämähän on pelkkää spekulointia minun näkökulmastani.

"Meissä ihmisissä on "sisäinen voima" josta emme vain oikein tiedä."

Tai sitten joistain vain tuntuu siltä.

"Aika paljon löytyy materiaa netistäkin näistä OBE jutuista ja tuli telkkaristakin joskus vuosia sitten juttua ja yhdessä sellaisessa joku nuori nainen kertoi miten hän onnettomuudessa näki kaiken kehonsa ulkopuolelta. Ei tartte uskoa. Näitä tarinoita on vaikka kuinka."

Juu aivan, näitä kertomuksia riittää ja kuten sanoin, niiden todenperäisyys ei ole tarkastettavissa.

"Olen kyllä sitä mieltä, että ateisti lopettaa etsimisen kun sulkee mielestään monen asian. Kukaan ei tule häntä pakottamaan avaamaan mielensä, ei edes Jumala. Meillä on vapaa tahto ainakin Jumalaan uskomisen suhteen."

Mutta ajatus siitä, että etsisi jotain, mitä ei kaipaa, on... noh... hölmö. Mistä ylipäätään tulee koko käsitys, että jotain pitäisi olla kokoajan etsimässä, ikään kuin jotain puuttuisi? Tämmöisiä kertomuksia uskovat usein esittävätkin, että he etsivät ja etsivät kun kaikki oli niin tyhjää, että jotain puuttui, ja sitten hallelujaa, he tulivat uskoon. Ja sitten he kuvittelevat, että muidenkin epäuskovien elämä olisi jotain toivotonta ja lohdutonta mutta sinnikästä jonkin etsimistä. Ei se ole niin.

usko.vain.en kirjoitti:

"Itseasiassa n. 7 vuotiaana kun olin kuullut rukouksen voimasta, löysin kaverini avaimet rukouksen avulla. Oli jo hämärää ja muutama kaverini siinä etsivät kovasti avainta nurmikolta ja itse menin vähän sivuun ja kokeilin jospa saisin rukoilemalla tietää avaimen paikan. Sain mieleeni ottaa askelia tietty määrä ja sen tein ja katsos näin ne avaimet siinä maassa."

Mutta jos et olisi löytänyt niitä avaimia, jotka saatoit löytää täysin sattumalta, niin et välttämättä edes muistaisi koko tapahtumaa. Usein ihmiset intoilevat kokemuksistaan, kun täti soitti juuri kun ajattelivat häntä... eivätpä vain intoile niistä tapauksista, kun ovat ajatelleet tätiä, mutta hän ei soittanutkaan juuri silloin tai kun täti on soittanut silloin, kun häntä ei ajateltu. Muistamme hyvin erikoiset tai muutoin "sopivat" sattumat, ja monilla on tapana olettaa niiden osalta, että ainoa selityst on jonkinlainen yliluonnollinen johdatus.

Todella monet sattumukset vain eivät ole oikeastaan edes kunnon sattumuksia. Esim. avaimia ei tietenkään edes lähdetä etsimään sieltä, missä niiden ei oleteta pudonneen. Jos joku muistaa kertoa, että pihan tällä alueella vielä liikkuessamme muistan, että ne olivat vielä taskussa, niin kukaan ei lähde naapurin pihalta niitä silloin etsimään. Kerran kun löysin omat avaimet, jotka olin kadottanut töissä, jossa olin käynyt monissa paikoissa, niin arvaa mikä sattumus se oli? Se oli sellainen, että muistin tasan tarkkaan milloin olin kaivanut jotain muuta samasta taskusta, ja tiesin katsoa sieltä, missä tämä tapahtui. Joku kiittäisi Jeesusta tuommoisestakin, mutta minä vain kiittelin muistiani ja assosiaatiokykyäni.

Ja mitä rukouksen voimaan tulee, niin eiköhän ole ihan selvä juttu, että jos sitä voimaa ihan oikeasti olisi, niin kenenkään ei tarvitsisi esim. jäädä amputoiduksi. Kummasti rukous ei vain auta koskaan missään muussa kuin semmoisessa, mikä onnistuu ilmankin (kuten avainten löytäminen). Näin ollen lapset kuolevat niihin syöpiin, joita lääkäri ei osaa parantaa, ja raajansa menettäneen ympärillä voi olla koko helluntaiseurakunta yrittämässä väkevästi, mutta lopputulos tulee aina olemaan se sama: Jumalalla on nyt sellainen tarkoitus, että sinä Pertti olet rampa.

Mutta kummasti se rukous auttoikin, kun kyse oli hoidettavissa olevan sairauden parantamisesta, JONKA LÄÄKETIETEEN AMMATTILAISET HUIPPUTIETEEN AVULLA TEKEVÄT, uskovien mielestä tiukassa jumalallisessa johdatuksessa, kuinkas muutenkaan. Näissäkin tapauksissa jää kysyttävää, että miksei kukaan ole koskaan onnistunut rukouksessa niin, ettei kukaan edes joutuisi tilanteisiin, joissa lääkärin kättäkin ohjaamaan täytyy Jumalaa pyytää. Onnettomuuksista täpärästi selvinneet voivat kaitselmuksestaan kiittää Herraa, eivätpä vain ihmettele, että miksi siihen uskoon piti kuolemanvaaran ja loukkantumisriskin kautta tulla, ikään kuin muuta keinoa ei olisi kaikkitietävä hyvä Jumala keksinyt.

"Outoa oli enemmänkin se, että sain samalla tunteen, että tieto olikin tullut itsestäni, ei miltään jumalalta. Miksi kosminen hallitsija moisia juttuja tekisi?"

Noh, tämähän on pelkkää spekulointia minun näkökulmastani.

"Meissä ihmisissä on "sisäinen voima" josta emme vain oikein tiedä."

Tai sitten joistain vain tuntuu siltä.

"Aika paljon löytyy materiaa netistäkin näistä OBE jutuista ja tuli telkkaristakin joskus vuosia sitten juttua ja yhdessä sellaisessa joku nuori nainen kertoi miten hän onnettomuudessa näki kaiken kehonsa ulkopuolelta. Ei tartte uskoa. Näitä tarinoita on vaikka kuinka."

Juu aivan, näitä kertomuksia riittää ja kuten sanoin, niiden todenperäisyys ei ole tarkastettavissa.

"Olen kyllä sitä mieltä, että ateisti lopettaa etsimisen kun sulkee mielestään monen asian. Kukaan ei tule häntä pakottamaan avaamaan mielensä, ei edes Jumala. Meillä on vapaa tahto ainakin Jumalaan uskomisen suhteen."

Mutta ajatus siitä, että etsisi jotain, mitä ei kaipaa, on... noh... hölmö. Mistä ylipäätään tulee koko käsitys, että jotain pitäisi olla kokoajan etsimässä, ikään kuin jotain puuttuisi? Tämmöisiä kertomuksia uskovat usein esittävätkin, että he etsivät ja etsivät kun kaikki oli niin tyhjää, että jotain puuttui, ja sitten hallelujaa, he tulivat uskoon. Ja sitten he kuvittelevat, että muidenkin epäuskovien elämä olisi jotain toivotonta ja lohdutonta mutta sinnikästä jonkin etsimistä. Ei se ole niin.

Lue lisää

Niinpä, toki voi olla sattumaa tuo avainjuttuni, mutta oli se jänskää pienen lapsen mielestä.

Miksi rukouksen pitäs olla joku hokkuspokkustemppu, joka toimii aina joka tilanteessa ja kenellä tahansa. Ehkä jotkut vaan tekee sen paremmin tai aidommin tai miten vaan ja siksi se voi joskus toimiakin. Miksi yleensä jonkin korkeamman voiman pitäs kokoajan puuttua elämäämme, ettei vaan tulis pipiä? Kehitykseen kuuluu kärsimyskin ja sitä pidetään jopa tehokkaimpana keinona kehittyä. Jep, mä uskon henkiseen kehitykseen ja ne jotka on treenanneet enemmän myös osaa enemmän. Ei ne "jedivoimat" ilmaannu ilman kovaa treeniä ja aitoa epäitsekkyyttä ja sen semmosta, jos nyt lähetään oikein kunnolla miettimään. Ihminen voi valita materialismin ja sanoa, että ei ole mitään "jedivoimia" joten haluan vaan syödä, juoda, naida ja nauttia. Ei näin, sanoisin minä, mutta tee kuten haluat. Onhan maailma mielenkiintoisempaa, jos on mahdollisuus kehittyä koko ajan paremmaksi. Monet pelailee näitä roolipelejäkin ja haluaa saavuttaa korkeimman tason. Jos sama pätee näihin elämiimmekin ja nämä roolipelit vain peilaavat sitä?

Uskovien taivaat vähän kummeksuttaa, jotenkin jälleensyntyminen ja sitä kautta kehittyminen tuntuu oikeemmalta. Elää täällä nyt vain jonkin aikaa jonain persoonana ja tekee jotain elämässään ja ansaitsee sillä ikuisen ilon taivaassa, tai ikuisen piinan helvetissä. Ei vielä vaivaisen yhden elämän perusteella voi ikuisuutta määritellä. Mielestäni koko juttu on täysin absurdi. Useamman elämän perusteella voisi jo jotain arviota tehdäkin. Uskotaan, että kuollessamme koko elämämme arvioidaan ja saamme myös tuntea sen miltä tekomme toisista tuntui. Olet tehnyt paljon hyvää, niin kuolema tuntuu hyvältä ja jos taas et niin silloin tuo tunne ei välttämättä ole kovinkaan mukava.

Minä ainakin etsin totuutta. Jotain ei ehkä totuus kiinnosta. Etsiminen jatkuu niin kauan kunnes löydän. Jotkut on kai vaan luonnostaan, kehittyneisyyttään etsimässä henkisempiä asioita ja kyllä ihan pienetkin asiat antaa suuren tyydytyksen, kun saa soittaa vaikka jotain instrumenttia. Itseasiassa mua ei mitkään "jedivoimat" oikeestaan edes kiinnosta. Ne taitaa tulla tavallaan itsestään jos asenne on oikea ja mielikin riittävän puhdas, vaikka en mä omalla kohdallani nyt niistäkään niin tiedä. Etsii aidosti ja haluaa tietää totuuden. Luulis, että jotain alkaa löytymään ja niin löytyykin, mitä itse olen näitä juttuja kokenut. Ihan tontuksi tässä itsensä välillä tuntee, mutta sekin kai kuuluu asiaan ettei alkais nyt ihan liikoja itsestään luulemaan.

En tiedä näistä porukoista, itse vähän välttelen kaikkia porukoita, joissa ihmiset tulee kovin pyhiksi, ainakin omasta mielestään. Ei missään jengissä voi elämästä selvitä hengissä. ;)

Toki jos haluaa jengiin kuulua, niin siitä sitten vaan....

Anonyymi kirjoitti:

Niinpä, toki voi olla sattumaa tuo avainjuttuni, mutta oli se jänskää pienen lapsen mielestä.

Miksi rukouksen pitäs olla joku hokkuspokkustemppu, joka toimii aina joka tilanteessa ja kenellä tahansa. Ehkä jotkut vaan tekee sen paremmin tai aidommin tai miten vaan ja siksi se voi joskus toimiakin. Miksi yleensä jonkin korkeamman voiman pitäs kokoajan puuttua elämäämme, ettei vaan tulis pipiä? Kehitykseen kuuluu kärsimyskin ja sitä pidetään jopa tehokkaimpana keinona kehittyä. Jep, mä uskon henkiseen kehitykseen ja ne jotka on treenanneet enemmän myös osaa enemmän. Ei ne "jedivoimat" ilmaannu ilman kovaa treeniä ja aitoa epäitsekkyyttä ja sen semmosta, jos nyt lähetään oikein kunnolla miettimään. Ihminen voi valita materialismin ja sanoa, että ei ole mitään "jedivoimia" joten haluan vaan syödä, juoda, naida ja nauttia. Ei näin, sanoisin minä, mutta tee kuten haluat. Onhan maailma mielenkiintoisempaa, jos on mahdollisuus kehittyä koko ajan paremmaksi. Monet pelailee näitä roolipelejäkin ja haluaa saavuttaa korkeimman tason. Jos sama pätee näihin elämiimmekin ja nämä roolipelit vain peilaavat sitä?

Uskovien taivaat vähän kummeksuttaa, jotenkin jälleensyntyminen ja sitä kautta kehittyminen tuntuu oikeemmalta. Elää täällä nyt vain jonkin aikaa jonain persoonana ja tekee jotain elämässään ja ansaitsee sillä ikuisen ilon taivaassa, tai ikuisen piinan helvetissä. Ei vielä vaivaisen yhden elämän perusteella voi ikuisuutta määritellä. Mielestäni koko juttu on täysin absurdi. Useamman elämän perusteella voisi jo jotain arviota tehdäkin. Uskotaan, että kuollessamme koko elämämme arvioidaan ja saamme myös tuntea sen miltä tekomme toisista tuntui. Olet tehnyt paljon hyvää, niin kuolema tuntuu hyvältä ja jos taas et niin silloin tuo tunne ei välttämättä ole kovinkaan mukava.

Minä ainakin etsin totuutta. Jotain ei ehkä totuus kiinnosta. Etsiminen jatkuu niin kauan kunnes löydän. Jotkut on kai vaan luonnostaan, kehittyneisyyttään etsimässä henkisempiä asioita ja kyllä ihan pienetkin asiat antaa suuren tyydytyksen, kun saa soittaa vaikka jotain instrumenttia. Itseasiassa mua ei mitkään "jedivoimat" oikeestaan edes kiinnosta. Ne taitaa tulla tavallaan itsestään jos asenne on oikea ja mielikin riittävän puhdas, vaikka en mä omalla kohdallani nyt niistäkään niin tiedä. Etsii aidosti ja haluaa tietää totuuden. Luulis, että jotain alkaa löytymään ja niin löytyykin, mitä itse olen näitä juttuja kokenut. Ihan tontuksi tässä itsensä välillä tuntee, mutta sekin kai kuuluu asiaan ettei alkais nyt ihan liikoja itsestään luulemaan.

En tiedä näistä porukoista, itse vähän välttelen kaikkia porukoita, joissa ihmiset tulee kovin pyhiksi, ainakin omasta mielestään. Ei missään jengissä voi elämästä selvitä hengissä. ;)

Toki jos haluaa jengiin kuulua, niin siitä sitten vaan....

Lue lisää

"Miksi rukouksen pitäs olla joku hokkuspokkustemppu, joka toimii aina joka tilanteessa ja kenellä tahansa. Ehkä jotkut vaan tekee sen paremmin tai aidommin ..."

Usko "henkivaltoihin" johtaa helposti äärimmäiseen itsekeskeisyyteen ja omahyväisyyteen kuten tässäkin tapuksessa. Joku pikkupoika muka rukoilee vaan "aidommin ja paremmin" avainten löytymistä kuin vaikka malariaan kuolevan lapsen äiti rukoilee lapsensa puolesta. Äiti ei ole vain kyllin aidosti hädissään?

Minua on aina ihmetellyt, miten kaiken maailman rallikuskit ja urheilijat kehtaavat kertoa saaneensa apua "korkeammalta" kun jokainen ajatteleva ihminen tajuaa että maailmassa on ihan oikeasti kärsiviä jotka rukoilevat apua itselleen, mutta eivät saa. Kuka haluaa uskoa Jumalaan, joka auttaa jotain miljonääripotkupalloilijaa ja antaa lasten kuolla sairauksiin? Jumalan kannattaisi suunnata apunsa misseistä ja urheilijoista sinne missä apua oikeasti tarvitaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Miksi rukouksen pitäs olla joku hokkuspokkustemppu, joka toimii aina joka tilanteessa ja kenellä tahansa. Ehkä jotkut vaan tekee sen paremmin tai aidommin ..."

Usko "henkivaltoihin" johtaa helposti äärimmäiseen itsekeskeisyyteen ja omahyväisyyteen kuten tässäkin tapuksessa. Joku pikkupoika muka rukoilee vaan "aidommin ja paremmin" avainten löytymistä kuin vaikka malariaan kuolevan lapsen äiti rukoilee lapsensa puolesta. Äiti ei ole vain kyllin aidosti hädissään?

Minua on aina ihmetellyt, miten kaiken maailman rallikuskit ja urheilijat kehtaavat kertoa saaneensa apua "korkeammalta" kun jokainen ajatteleva ihminen tajuaa että maailmassa on ihan oikeasti kärsiviä jotka rukoilevat apua itselleen, mutta eivät saa. Kuka haluaa uskoa Jumalaan, joka auttaa jotain miljonääripotkupalloilijaa ja antaa lasten kuolla sairauksiin? Jumalan kannattaisi suunnata apunsa misseistä ja urheilijoista sinne missä apua oikeasti tarvitaan.

Lue lisää

Pyyteetön, epäitsekäs rukous voi toimia. Sitä se "aitous" mielestäni tarkoittaa. Voi olla että vastaus tulee sitten joskus myöhemminkin, tavallla tai toisella. Emme saa heti tahtoamme läpi, vaan joudumme usein odottamaan vastausta. Jumala vastaa ajallaan ja jos vastausta ei heti kuulu, niin kannattaa jäädä odottamaan. Ehkä vastaus tuleekin itsestään ihmisestä, hänen "sisäiseltä" jumalaltaan. Maailma olis paratiisi jos rukous toimisi aina kun halutaan ja eihän siinä ole järkeä. Vain pikkuvauvaa pitää paapoa ja suojella kaikesta koko ajan ja meidän pitää oppia elämään epävakaassa maailmassa, jossa myös ikäviä asioita tapahtuu, eikä niitä voida millään hokkuspokkus tempuilla estää. Ikävilläkin asioilla, onneksi on usein kehittävä vaikutus. Moni kärsinyt kertoo oppineensa kärsimyksillään asioita joita ei olisi muuten koskaan oppinut. Toki kärsimys voi olla täysin turhaakin, tosin me muutkin voimme oppia toisten kärsimyksistä, joten se turhuuskin on aina suhteellista. Mystinen juttu tämä rukous.

Anonyymi kirjoitti:

Pyyteetön, epäitsekäs rukous voi toimia. Sitä se "aitous" mielestäni tarkoittaa. Voi olla että vastaus tulee sitten joskus myöhemminkin, tavallla tai toisella. Emme saa heti tahtoamme läpi, vaan joudumme usein odottamaan vastausta. Jumala vastaa ajallaan ja jos vastausta ei heti kuulu, niin kannattaa jäädä odottamaan. Ehkä vastaus tuleekin itsestään ihmisestä, hänen "sisäiseltä" jumalaltaan. Maailma olis paratiisi jos rukous toimisi aina kun halutaan ja eihän siinä ole järkeä. Vain pikkuvauvaa pitää paapoa ja suojella kaikesta koko ajan ja meidän pitää oppia elämään epävakaassa maailmassa, jossa myös ikäviä asioita tapahtuu, eikä niitä voida millään hokkuspokkus tempuilla estää. Ikävilläkin asioilla, onneksi on usein kehittävä vaikutus. Moni kärsinyt kertoo oppineensa kärsimyksillään asioita joita ei olisi muuten koskaan oppinut. Toki kärsimys voi olla täysin turhaakin, tosin me muutkin voimme oppia toisten kärsimyksistä, joten se turhuuskin on aina suhteellista. Mystinen juttu tämä rukous.

Lue lisää

Jos hyvä ja kaikkivoipa Jumala olisi olemassa, niin maailma todella olisi paratiisi. Mutta kun ei ole.

Usko sinä Allahiisi sitten ihan vapaasti.

Kyllä niillä äideillä voi olla mahtava tuhovoima. Eräs nainen synnytti kerran erään hassuviiksisen miehenkin...

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niillä äideillä voi olla mahtava tuhovoima. Eräs nainen synnytti kerran erään hassuviiksisen miehenkin...

Siis ei tuo mies vielä silloin ollut hassuviiksinen, eikä mies vaan pelkkä vauva tietenkin.

Siitä se lähtee....

Tämä on totta. Uskonnon haitllisuus on suoraan verrannollinen siihen, miten tosissaan uskovaiset uskoo.

Kristinuskon hyvä puoli on se, että suurin osa kristityistä sekularisoituneita "tavan vuoksi" kristittyjä, jotka eivät liian takkaan ala tavaamaan Raamatusta elämänohjeita tai sääntöjä. Toki fundamentalistikristittyjäkin on, mutta onneksi harvassa.

Islamissa taas uskotaan paljon enemmän tosissaan. Ilmeisesti Islamin määräys useista päivittäisistä rukoushetkistä on uskonnon kannalta "tehokas". Uskova saadaan muistuttamaan itseään uskonnostaan mont kertaa päivässä.

Sanotaan, että paholainen tekeytyy valkeuden enkeliksi ja voi miettiä mikä oli oikeasti se enkeli joka Mohammedille ilmestyi?

Ettei vaan ollu....

Ja miksi joku enkeli pistäisi uutta uskontoa pystyyn?

Et näköjään itse kuulu mainitsemaasi joukkoon kun kerran arvostelit toisten uskoa erittelemällä sitä käyttäen käsitettä "aito".

usko.vain.en kirjoitti:

Et näköjään itse kuulu mainitsemaasi joukkoon kun kerran arvostelit toisten uskoa erittelemällä sitä käyttäen käsitettä "aito".

Samaan tekopyhään kategpriaan kuin niin monet aitoina esiintyvät. Itse en edes yritä esiintyä sellaisena mitä en ole.
Miten sinun laitasi?

Anonyymi kirjoitti:

Samaan tekopyhään kategpriaan kuin niin monet aitoina esiintyvät. Itse en edes yritä esiintyä sellaisena mitä en ole.
Miten sinun laitasi?

Mitä uskoon tulee, niin sen kaikkien laitojen ulkopuolella.

usko.vain.en kirjoitti:

Mitä uskoon tulee, niin sen kaikkien laitojen ulkopuolella.

Ihmisen aitous ei ole mitattavissa edes niin tekopyhällä uskolla kuin mihin minä ja kaltaiseni pystymme.
Usko on kannatellut minua silloin kun en enää itse ole omin voimin jaksanut... elämä koettelee jokaista ja vaikka kuinka rimpuilisimme vastaan, tulee hetki jolloin vasta olemme valniita tarttumaan ojennettuun käteen huomataksemme sen olleen suojanamme koko olemassaolomme ajan.
Jokainen uskoo omalla tavallaan johonkin parhaaseen selitykseen ja sen kanssa sitten elettävä... varmuudella kukaan ei tiedä mikä on totuus, ei se kuitenkaan ihmisen arvoa pudota...
Siunausta sinulle joulun odotukseen ja kohta alkavaan uuteen vuoteen...

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen aitous ei ole mitattavissa edes niin tekopyhällä uskolla kuin mihin minä ja kaltaiseni pystymme.
Usko on kannatellut minua silloin kun en enää itse ole omin voimin jaksanut... elämä koettelee jokaista ja vaikka kuinka rimpuilisimme vastaan, tulee hetki jolloin vasta olemme valniita tarttumaan ojennettuun käteen huomataksemme sen olleen suojanamme koko olemassaolomme ajan.
Jokainen uskoo omalla tavallaan johonkin parhaaseen selitykseen ja sen kanssa sitten elettävä... varmuudella kukaan ei tiedä mikä on totuus, ei se kuitenkaan ihmisen arvoa pudota...
Siunausta sinulle joulun odotukseen ja kohta alkavaan uuteen vuoteen...

Lue lisää

Hyvät joulut ja uuveet sinnekin vain.

Miksi ateistien tulisi ikävä uskovia (tarkoitat sillä kristittyjä, vaikka uskovia on toki muitakin), vaikka islamin kanssa kävisi mitä hyvänsä? Siis nimenomaanhan se islam on peräisin siitä samasta aabrahamilaisesta juuresta kuin kristinuskokin. Vihdoin kuin tässä maailmassa on päästy eroon kristinuskon ylivallasta, niin jos islam saisi samanlaisen kuristusotteen maailmasta, niin MIKSI IHMEESSÄ ateistin tulisi kristittyjä ikävä? Eiköhän ateisti vain haikailisi aikoja ilman uskonnollista tyranniaa, ei toista uskontoa yhden tilalle.

usko.vain.en kirjoitti:

Miksi ateistien tulisi ikävä uskovia (tarkoitat sillä kristittyjä, vaikka uskovia on toki muitakin), vaikka islamin kanssa kävisi mitä hyvänsä? Siis nimenomaanhan se islam on peräisin siitä samasta aabrahamilaisesta juuresta kuin kristinuskokin. Vihdoin kuin tässä maailmassa on päästy eroon kristinuskon ylivallasta, niin jos islam saisi samanlaisen kuristusotteen maailmasta, niin MIKSI IHMEESSÄ ateistin tulisi kristittyjä ikävä? Eiköhän ateisti vain haikailisi aikoja ilman uskonnollista tyranniaa, ei toista uskontoa yhden tilalle.

Lue lisää

Kyllä mä ainakin ikävöisin nössykkäkiistelijöitäni kun olis sapeli kurkulla. Niiden kanssa oli paljon kivempaa leikkiä ja oikein kiistellä kaikesta.

Kaikki on niin suhteellista...

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä mä ainakin ikävöisin nössykkäkiistelijöitäni kun olis sapeli kurkulla. Niiden kanssa oli paljon kivempaa leikkiä ja oikein kiistellä kaikesta.

Kaikki on niin suhteellista...

Lue lisää

Juu, kaikki on suhteellista, mutta nössykkäkiistelijöiden kaipaaminen ei silti olisi se ainoa vaihtoehto, mikä mieleen saattaisi tuossa tilanteessa tulla... ainakaan minulle. Mutta hieno juttu, että sinulla on tuon skenaarion varalta mietteet selvillä ja saat kohdata loppusi määrätietoisesti kaipaillen, mikäli noin käy, mitä en tietenkään kellekään toivo käyvän.

Eiköhän ateistit vastusta kaikkien uskontojen vaikutusyrityksiä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Tavoitteena on yhteiskunnan sekularisaatio.

Ennustan että muutaman vuoden kuluessa, kun kirkon jäsenmäärä laskee niin alas että sen yksinoikeus verottaa jäseniään tulee yhä kyseenalaisemmaksi, Suomen ev.lut. kirkko tulee ehdottamaan jäsentensä verotusoikeutta myös muslimeille. Ja ateistit tulevat vastustamaan.

Kristitythän sanoo, että saatana on valheen isä. Muslimit taas sanoo, että vääräuskoisille valehteleminen on täysin oikein. Islamin jumalan täytyy siis olla...