Nauraminen Adventtikirkossa

Tuomioistuintako haet paikalle, että sinun lihasi tulee tyydytettyä?
En lähde leikkiisi mukaan.
Mutta, on minulla sanottavaakin. Siis helluntalaisena otin adventistin joskus 1970- luvulla kyytiin jostain sieltä Jyväskylän yläpuolelta, oli liftarina nuori mies.
Kun kuulin, että hän oli adventisti, niin jo helluntalaisen "lainsaarna" henki nousi lihassa minulla henkiin ja olin niiiiiiiiin hengellisen sokea saarnamies.
Voi tätä adventistiveljeä, sanon näin. Hänellä oli nöyrä sydän, kun löin ja mittasin, kiilasin ja pänttäsin. Raamattua noin, ja sanaa näin.
Tänään vieläkin häpeän sitä, millainen olin, niin lihallinen kristitty, sokea, itse alaston Sanassa, sekä uskossa. Mutta, kuinka Elämänkruununsa tuo adventisti Kristuksessa kantoi päänsä päällä. Se oli uskoa se.

Me voimme LIHASSA, kuten täällä palstalla kuuluu monen ajatuksesa olla, niin tuon lainsaarnan henki elää ja voi hyvin. Pilkataan ja moititaan.

Entä Herra? Joskus Hänkin vaikenee, jopa nauraa Jumalana meille, ja se voi olla tuomionnaurua. Se tietää siten tuomionpäivää meille, jokaisesta sanasta.

Jos tietäisin ja tuntisin, ketä olen pilkannut mielipiteilläni, [hienovaraisesti], niin pyytäisin anteeksi. Hänellä oli Sapatin Herra sydämessä, ja minulla muotouskonnollinen sunnuntaipyhä, jonka hapatteen tunnettu helluntaipappi, opettaja, kirjailija avasi eteeni. Hän opetti, että olemme kumpikin 9- käskyläisiä oppineisuudessamme ja väitämme, että sapatti on kumottu.
Kun se avautui, huomasin, että MINÄ olin perinnäisopillinen ja sitä oppia ei ole kirjoituksissa.
Mutta Herran antama ja pyhittämä lepopäivä on.

Niin, helluntalaisia on kirkkokunnittain rajojen ulkopuolella sapattia pyhänä pitäviä.
Apostolisena seurakuntana.
Maassamme on kirkkoja, joille sapatti on ok. ja myös adventisteja.

Niin. Kristillinen liha - kun on elävä perinteestä, se voi hyvin ja haisee sikamaisen jouluiselle. Eli käyttäydyin kuin sika tuolle adventistille.

Siksi Kristuksessa pyydän sitä anteeksi. Tuon sijaisen veren sovituksessa, jonka Hän vei taivaisiin Isän eteen. Saamme siinä olla yhtä. Enää en neuvo häntä.
Siinä olemme SapatinHerran edessä kumpikin opetuslapsia.

Voi sinua pikkusieluista! Yrität kertoa muista pahaa syyllistyessäsi itse ihan samaan soopaan, jota arvostelet. Lapsellista.

Helluntaissa esiintyvä määkiminen ei ole Jumalasta. Se on riivaajista.