Taannoin oli nilsiällä oma öljysheikki,joka myi valmistamaansa öljyä lääkkeenä.Hänet passitettiin hoitoon.Nyt myyvät monet firmat viranomaisten luvalla syötäväksi samaista öljyä,jota on sekoitettu melkein kaikkin elintarvikkeihin.Siis mäntyöljyä ja sellutehtaiden jätelipeää.Miten tämä aine on tullut kymmenessä vuodessa terveelliseksi?Ennen vanhaan otettiin tujaus tervaa kun oltiin sairaita,samaa ainetta,mutta kun EU kielsi tervan käytön,vaan ei kai se koske sisäistä käyttöä?Terva ja mäntyöljy ovat näet syöpävaarallisia aineita.Mites tää nyt on,pitäiskö nilsiän öljysheikin kunnia palauttaa,vai pitääkö margariinitehtailijat myös pistää hoitoon?Ja mitä tälle EU:lle keksitään?
Mäntyöljy ja stanolit
vanha vitsi
3766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puutärpätti on tärkeä raaka-aine valmistettaessa synteettisesti hajustekemikaaleja. Monia samoja hajustekemikaaleja/hajusteraaka-aineita käytetään myös ns. aroma-aineina elintarvikkeissa.
Tämän lisäksi näitä hajuste-aroma-aineita valmistetaan syntteettisesti maaöljyn aromaattisista
aineista.
Sinänsä mielenkiintoista, mutta itse en kestä noita yllämainittuja, mutta pystyn kyllä pesemään hiukset shampoolla, missä vaikuttavana aineena on 'pinus'. Tuon enempää ei tuoteselosteesta selviä.
Myynnissä oli parikin käypää tervashampoota, mutta kun tämä kielto tuli, luonnonterva korvattiin jollain synteettisellä aineella - tätähän ei luonnollisesti tarvitse tarkkaan ilmoittaa tuoteselosteessa. Siihen loppui niiden tervashampoiden käyttö.
En usko, että 'nilsiän öljysheikki' kuuluu niihin pahimpiin......
Tiesitkö, että EU:n Kosmetiikkadirektiivi määrittelee, että hajusteiden pääasiallisin reitti on iho? Tästä seuraa, että valmistajalta ei voida vaatia testejä hengitystievaikutuksista.
Kaikki asiantuntijat näyttävät olevan samaa mieltä, kun mitään mekkalaa ei kukaan nosta - itse olen kyllä asiasta kirjoittanut suoraan EU:lle.
Pieni ihminen ei saa paljon aikaiseksi.
Vielä noista aromi-aineista.
Ostin kivennäisvettä, pullon kyljessä luki: puolukka. Vesi oli väritöntä, en kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Kotona myöhemmin otin kulauksen ........ja äkkiä lavuaariin kaikki, mitä suussa oli. Oli karmean makuista ja suuhun jäi öljyinen tunne.
Vasta tuossa vaiheessa tajusin, että se 'puolukka-aromi' olikin jotain synteettistä, väritöntä....
Ja ihmiset ostaa!
Ei oo järkee ei.
Tämä puuttumattomuus vahingollisten aineiden markkinointiin johtuu myös siitä,että terveet tekevät määräykset,ja nehän eivät haista tai maista mitään.Itselle tuli allergia vasta 40-vuotiaana,joten muistan hyvin oman suhtautumiseni asiaan ennen sairastumista.Ennen hajusteet haisi hyvältä,nyt en siedä niiden hajua.Niiden teho on yksinkertaisesti liian voimakas,niin että limakalvot ärsyyntyvät.
Luulen että itse sain astman ja allergian juuri kreosolishampoosta jota vaimo käytti,lisänä oli lastulevyjen formaldehydi.Kreosoli kiellettiin,mutta lastulevyt valmistetaan edelleen formaldehydiliimalla.
Nämä liuottimet menee tietty ihon läpi kuin tyhjää,mutta hengityselimet on kuitenkin ne vaarallisin reitti,koska siellä on ohuet ja helposti tulehtuvat limakalvot,joille tulehdusten yhteydessä pesiytyy mikrobeja.Lasten korvatulehdukset johtuvat juuri tätä kautta,syynä on nämä hajusteet ja pesuaineet.
Olen parikymmentä vuotta itse tajunnut nämä syyt,nyt näyttää siltä että tiedekin on jo samoilla jäljillä.Tosin Suomen allergiagurut ovat edelleen hokoteillä likateorioineen.
http://www.palkkatyolainen.fi/pt2004/pt0410/p041215-l2.html
Hyvät tuoksut eivät sovi kaikille
Parfyymi – mitä se on?
Hajusteille yliherkkä elää säästöliekillä
Ihmiset elävät nykyään hajusteiden ja kemikaalien maailmassa. Yhä useammat ovat yliherkkiä hajusteille. Allergiaprofessori Tari Haahtela ehdottaa kemikaaliriisuntaa.
* * *
http://www.ess.fi/keyword.jsp?kw=39&category=28&main=21
Elämäntyyli/Kuluttaja
Kemikaalit yhä tuntematon terveysriski
Altistumista voi välttää jo pienestä pitäen
...
Euroopan kaupallisten kemikaalien luettelossa oli 1990-luvun lopulla noin 100 000 nimeä.
Nykyisin eniten käytetyistä kemikaaleista kuitenkin vain 14:stä prosentista on
julkisesti saatavissa edes hieman tietoja, joiden perusteella voidaan tehdä alustava
turvallisuusarviointi, WWF painottaa.
* * *