Kuten sanottu, ilmeisesti vielä ainakin parisenkymmentä vuotta takaperin saattoi Suomessa saada linnaa enint. 2 vuotta jumalanpilkkaan ja 1 vuosi uskonrauhan rikkomiseen syyllistynyt henkilö ja sanon näin seuraamuksista välittämättä, edesottamuksiani rikosoikeudellisen vastuun osalta kaihtamatta, että mikäli herra tai rouva jumala, missä sitten lienetkin tai kuka oletkin, tekisi ja täyttäisi itse rikosilmoituksen syystä siitä, etä häntä on pilkattu ja herjattu, kunniaansa mitä syvimmin ja epäinhimillisimmin, tässä tapauksssa tietenkin jumalallisimmin, loukkaavalla tavalla, rangaistus saattaisi kenties olla aiheellinenkin. Vaikkakaan en moiseen kyllä itse viitsisi vaivautua, vaan en joko isoja korviani lotkauttaisi tai sanoisin vain: haist ite. Kyllä kait jumalakin siihen pystyy, jos kerran ihminenkin, niin ettei siihen koko inhimillisen oikeuslaitoksen-ja järjestelmän apua tarvita? By the way, paljonkohan paholaisen pilkkaamisesta saa vankeutta?
Ja jos kerran jumala on rakkaus, kuten papit yleensä toitottavat
ja niinkuin siellä raamatussakin taitaa lukea, niin voiko rakkautta, joka kuitenkin lienee vain yksilön subjektiivinen, toisaalta uskonnollisen tai muun inhimillisen yhteisön kollektiivinen ja abstrakti tunne-elämys, tai sellaiseksi uskottu, ylipäänsä edes pilkata ja kenelle siitä on haittaa, kysyn mä vaan? Ei rakkautta voi omistaa, ei se ole kenekään yksityisomaisuutta siinä mielessä, että sillä voisi olla substanssia joutua rikoksen tunnusmerkit täyttävän, ryöstöön tai vapauden riistoon verattavan laittoman teon ja ilkivallan kohteeksi missään suhteessa, niin kauan kuin se ei kohdistu kehenkään henkilöön.
Ja mitä himskuttia uskonasiat poliiseille tai juristeille edes kuuluvat, sillä luulisi pappien pystyvän hoitamaan vastuullisesti oman leiviskänsä ja työsarkansa omatoimisesti tässäkin asiassa ilman ulkopuolisten tahojen tai virkavallan apua. voisi kuvitella, että tässä yhteiskunnassa on paljhon tärkeämpiäkin ja ihmisten hyvinvointia konkreettisesti edistäviä tehtäviä, joissa on huutava pula pätevästä työvoimasta siinä määrin, että niiden hoitamiseen tarvitaan ulkopuolisten tahojen auttavaa kättä paljon polttavammin kuin "jumalan sanan" julistamisessa ja pakkosyöttämisessä.
Käsittääkseni maailmassa ei mikään pitäisi olla niin pyhää, ettei sitä voisi pilkata, vai eivätkö II-luokan metafyysiset järjestelmät ole perusteiltaan kyllin vahvoja kestämään niihin kohdistuvaa kritiikkiä tai pilkkaamista?
Ja jos kerran jumala on rakkaus, kuten papit yleensä toitottavat
ja niinkuin siellä raamatussakin taitaa lukea, niin voiko rakkautta, joka kuitenkin lienee vain yksilön subjektiivinen, toisaalta uskonnollisen tai muun inhimillisen yhteisön kollektiivinen ja abstrakti tunne-elämys, tai sellaiseksi uskottu, ylipäänsä edes pilkata ja kenelle siitä on haittaa, kysyn mä vaan? Ei rakkautta voi omistaa, ei se ole kenekään yksityisomaisuutta siinä mielessä, että sillä voisi olla substanssia joutua rikoksen tunnusmerkit täyttävän, ryöstöön tai vapauden riistoon verattavan laittoman teon ja ilkivallan kohteeksi missään suhteessa, niin kauan kuin se ei kohdistu kehenkään henkilöön.
Ja mitä himskuttia uskonasiat poliiseille tai juristeille edes kuuluvat, sillä luulisi pappien pystyvän hoitamaan vastuullisesti oman leiviskänsä ja työsarkansa omatoimisesti tässäkin asiassa ilman ulkopuolisten tahojen tai virkavallan apua. voisi kuvitella, että tässä yhteiskunnassa on paljhon tärkeämpiäkin ja ihmisten hyvinvointia konkreettisesti edistäviä tehtäviä, joissa on huutava pula pätevästä työvoimasta siinä määrin, että niiden hoitamiseen tarvitaan ulkopuolisten tahojen auttavaa kättä paljon polttavammin kuin "jumalan sanan" julistamisessa ja pakkosyöttämisessä.
Käsittääkseni maailmassa ei mikään pitäisi olla niin pyhää, ettei sitä voisi pilkata, vai eivätkö II-luokan metafyysiset järjestelmät ole perusteiltaan kyllin vahvoja kestämään niihin kohdistuvaa kritiikkiä tai pilkkaamista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
koskemaan KAIKKIA uskontoja ja KAIKKIEN ihmisten uskonnollisia tunteita ja niiden loukkaamista.
sekä sotaveteraaneja ja koiranomistajia.