Olen menettänyt kiinostuksen jakaa asioitani facebookissa

Anonyymi

Aiemmin laitoin paljon kuvia ja erilaisia viestejä sekä kommentteja. Nykyään ei enää kiinnosta. En tiedä miksi edes pitäisi? Mitään kovin henkilökohtaista en ole koskaan jakanut itsestäni somessa. Tuntuu että joutuu jokaisen kuvan ja kommentin kautta aina muutenkin suurennuslasin alle ja oma itseanalysointini on ehkä muutenkin liian voimakasta. Olen kyllä yrittänyt ollak kuten muut, mutta en vain pysty, eikä oikeastaan edes enää kiinnosta. Valheellinen maailma, ollaan yksin ja pimennossa sitten :(

14

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Olet oikeilla jäljillä.

      Itelläni on facebookkisivu, mutta en oo kirjoittanut sinne yhtikäs mitään.

      Ihan hölmöä kaikki, sellaista itsensä kehumista.
      Ei kiinnosta.

    • Anonyymi

      En yhtään tiedä minkä ikäinen olet. Itse oon 50 v. ja voin kertoa että hyvin pärjää vaikka ei somessa asioitaan jaakaan. Oon myös facessa mutta en sinne omia juttuja kirjottele enkä oo kuviakaan laittanut, kunhan seurailen tuttujen juttuja ja mesessä kirjottelen jonkin verran.
      Ehkä oon sen verran vanhanaikainen kun mua ei kauheesti edes nää laitteet kiinnosta. Oon eläkkeellä niin en työksenikään tarvitse. Välttämättömät asiat hoidan.

      Mitä oon seurannut porukkaa, nuorempiakin, niin monet ovat aikalailla tuskastuneet ajoittain someen. Onhan siinä paljon hyvää mutta on myös paljon huonoa.
      Monelle saattaa aiheuttaa ahdistusta juuri nuo tykkäämiset ja ei-tykkäämiset, ilmeisesti myös kiusaamista tapahtuu somessa, sitä en niin tiedä.

      Kun olin itse lapsi ja nuori niin kylillä kavereiden kanssa porukalla ulkona leikittiin ja pelattiin, olihan se erilaista kuin nykyään. Ajattelen itse että se oli sosiaalista vaikka nyt on sosiaalinen media niin en pidä koneella olemista kauhean sosiaalisena kun ei ole kunnolla ihmisten kanssa tekemisissä. Ei ole kiva keskustella koneen kautta, kivempi on kasvokkain jutella.

      Kirjoitit myös että sua ei enää edes kiinnosta tuo kuva- ja viestitouhu, niin eihän sen ole pakko kiinnostaa, se on oma valinta.
      Eikä elämässä ole tarkoitus olla muiden mieliksi tai tehdä niinkuin muut haluavat vaan voi olla ihan oma itsensä. Kaikki eivät siitä ehkä tykkää mutta se on heidän oma häpeänsä.
      Ei ole myöskään hyväksi jos liikaa itseään analysoi, on helpompaa kun antaa mennä vaan silleen mikä hyvältä tuntuu.

    • Anonyymi

      Itse olen vielä suhteellisen nuori iältäni, mutta alusta asti oli heti sellainen olo, että facebookkiin en sitten mene ikinä! Kuitenkin puoliso sinne meni ja en enää tiennyt mitään toisen elämästä kun face elämä vei.... Päätin sitten liittyä ihan vain "suhdetta parantaakseen" - jos se vaikka vähän lähentäisi, no ei sitä tehnyt ja muutenkin itselle tuli paha mieli kun menin vaikka ensin ajattelin vakavasti että en mene :( onhan se sellainen yhteyden pitokanava, mutta jos se jää ainoaksi niin aika surulliselta vaikuttaa :( itse sosiaalisena ihmisenä kyllä kaipaan ihan ihmisten näkemistä, enkä vain ruudun kautta viestien lähettelyä.... Mutta sen olen kyllä huomannut ikäväksi puoleksi, kun tosiaan itse en enää ole aktiivinen jäsen fb ssa, että ne kaverit ketkä siellä ovat aktiivisia ovat siten vain sen piirin kanssa tekemisissä. Minulta on usein kysytty "olenko Facebookissa" jne ja monesti ihmiset ehdottaa että laita vaikka "facen" kautta viestiä... Surullista kun en ole siellä niin kaikki olettaa että myös mun pitäisi sitä kautta pitää yhteyttä :( joskus kun siellä olin ja laitoin kuvia ym jaoin jotain olihan se kiva kun sai ystävien kanssa sitten kommentoida mutta kyllä se todella etäistä yhteydenpitoa oli!!!

    • Anonyymi

      Minullakin on ongelmana juuri tuo itseanalysointi. Siitä tulee jotenkin kummallista ja epänormaalia siitä viestinnästä, kun kirjoittaa facebookiin, koska tietää että moni lukee sen, ja kaikki käsittävät eri tavalla. Jos joku hautoo kaunaa, niin se keksii siitä jotain negatiivista sanottavaa, kirjoittipa mitä tahansa. Totuus lienee kuitenkin ettei ketään paljon kiinnosta mitä se sinne kirjoittelee :--)

      Jos tekee asioita fb-päivityksien aiheiden toivossa, eli käytännössä toivoo paljon tykkäyksiä, niin voi miettiä että onko omien tekemisien ja elämän syyt ihan terveellä pohjalla.

    • Anonyymi

      Aloittaja tässä, kiitos kaikille kommenteista.
      Hyviä pohdintoja ja ajatuksia teillä kaikilla :)
      Ei tämä some ihan ongelmaton ole. Itsekriittiselle ihmiselle varsinkaan ja myös oman ammatti-identiteetin vuoksikaan tämä ei ole niin yksiselitetteistä. En postaile koskaan mitään kovin henkilökohtaista, en kerro ongelmistani, en yksityisasioistani. Olen myöskin yksinäinen ja sinkku. Monet viestivät minulle vain messangerin kautta. Saan joskus uusia kaveripyyntöjä ja melkein kaikki ovat jotenkin tuttuja tai työhöni liittyviä ihmisiä. Juuri tämä työsidonnaisuus on kanssa yksi ongelma lisää. Kaikki päivitykset joita teen ovat yleensä asiallisia, eivätkä ne loukkaa ketään. Monet kuvat ovat selfieitä tai paikkoja tai yksityiskohtia eri asioista. Muutama vuosi sitten olin vielä tosi aktiivinen somettaja ja tuolloin oli helpompaa laittaa faceen sen kummempaa miettimättä uusia viestejä. Nyt kun postailen harvemmin, on jotenkin aina hirveän kriitinen, että onhan tämä nyt varmasti hyvä päivitys? Tietty spontaanisuus on hävinnyt koko jutusta, eli toisaalta on kova saada tykkäyksiä, mutta uuden viestin laittaminen on jotenkin vaikeaa minulle.
      Tietysti oma minäkuva vahvistuu joidenkin postauksien kautta, mutta silti se on vähän vaikeaa avautua ihan kaikesta muille. Olin nuoruudessani koulukiusattu, joten tämäkin vaikuttanee asiaan. No, kyllä se tästä taas paranee. Ei tätä kannata liikaa pohtia. Ylikriittisyys on monille somessa oleville ehkä ihan tuntematonkin käsitys, kun katsoo joidenkin postauksia. Huumorin kautta voi tietysti postailla melkein mitä vaan, loukkaamatta siltikään ketään. En siis ole enää mikään parikymppinen mutta nuori vielä kuitenkin.

    • Anonyymi

      Hei, vastaan tuohon ammatti-identiteetti pohdintaasi, tunnistan sen itse varsin hyvin. Ja kyllä, täytyy myöntää että sillä on toki merkitystä. Mitä julkisempi työ/ammatti tottakai se on aina tavallaan astetta kriittisemällä tasolla.
      Mutta ei tämä mielestäni ole syy olla jättämättä postauksia. Ymmärrän kyllä hyvin sen miksi on vaikea postata.
      Itselläni vähän vastaava tilanne.

      • Anonyymi

        Hei, Ok. Ilmaisit asian hyvin. Toivotaan että tilanne paranee/helpottuu. Mukavaa loppuvuotta sinulle
        :)


    • Anonyymi

      On sanottu että loppujen lopuksi ongelmia ei pahemmin ole vaan ihmiset itse tekevät asioista itselleen ongelman/ongelmia.
      Tarkemmin kun asiaa ajattelee niin taitaa olla aika pitkälle juuri näin.

      • Anonyymi

        Ei tuo ole, se voi vaikuttaa siltä jonkun toisen mielestä että vähäpätöinen ja mitätön asia mutta ei se ole. Onko yksinäisyys mitätön asia? Onko se mitätöntä että kokee epäonnistumista tässä voittajia ja suorituskeskeisiä ihmisiä ihannoivassa yhteiskunnassa? Ei se ole mitätöntä. Pitkästä maaennuksesta ja itsetunnon laskusta tuo enemminkin kertoo, että somemaailmassa potee ja kokee yksinäisyyttä koska mikään päivitys tai kuva ei poista sitä. Voit teeskennellä olevasi onnellinnem mutta oikeasti et ole sitä. Ja se jos mikä tuntuu pahalta. Ei tällaisia vuostuksia voi faceen laittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tuo ole, se voi vaikuttaa siltä jonkun toisen mielestä että vähäpätöinen ja mitätön asia mutta ei se ole. Onko yksinäisyys mitätön asia? Onko se mitätöntä että kokee epäonnistumista tässä voittajia ja suorituskeskeisiä ihmisiä ihannoivassa yhteiskunnassa? Ei se ole mitätöntä. Pitkästä maaennuksesta ja itsetunnon laskusta tuo enemminkin kertoo, että somemaailmassa potee ja kokee yksinäisyyttä koska mikään päivitys tai kuva ei poista sitä. Voit teeskennellä olevasi onnellinnem mutta oikeasti et ole sitä. Ja se jos mikä tuntuu pahalta. Ei tällaisia vuostuksia voi faceen laittaa.

        Se että kokee epäonnistumista ja itsetunnon laskua ei ole suoranainen ongelma vaan se on ongelma miksi niin kokee.
        Oma itse on se joka saa ajattelemaan että epäonnistuu. Itsetunnolle ei oikein kukaan voi tehdä mitään muuten kuin ihminen itse.
        Voidaan toki sanoa että itsetunto on mennyt alas jonkun tietyn asian takia, mutta miksi se on mennyt alas sen asian takia, siksi koska ihminen itse on päästänyt sen menemään alas.
        Silloin ei ole hyvä olla jos on jatkuvasti epävarma itsestään.
        Monet ajattelevat että kelpaavatkohan he muille tällaisena tai tuollaisena, mitä muut odottavat heiltä. Mutta kun sitäkään ei voi tietää odottavatko ne muut yhtään mitään vai onko sekin ajatus ja epäilys vain omassa päässä.

        En minäkään ole mitenkään erikoisen onnellinen elämässäni, välillä menee paremmin ja välillä taas huonommin, mutta sen olen oppinut vuosien saatossa että saan olla sellainen kuin olen, ei minun tarvitse välittää mitä muut ajattelevat.
        Tottakai täytyy muistaa hyvät tavat eikä saa loukata tai satuttaa ketään ja pitää ottaa muut huomioon jne.
        Eniten minua häiritsee juuri se kuinka paljon nykyään ihmiset haukkuvat ja arvostelevat toisia ihmisiä, sekä ovat kateellisia.

        Yksinäisyyttä tavallaan ymmärrän senkin takia koska itse menin jossain vaiheessa huonoon fyysiseen kuntoon ja jumiuduin kotiin suurimmaksi osaksi, en enää jaksa mennä ja osallistua kuten ennen, vaikka haluaisinkin.
        Jos olisin kunnossa en valittelisi yksinäisyyttä koska silloin liikkuisin ja toimisin ihmisten parissa.

        Elämä on valintoja täynnä mutta ihan aina ei pysty kaikkea itse valitsemaan.
        Onnellisuuskin muodostuu erilaisista elämän osa-alueista, ja jos/kun näitä osa-alueita on monia pienempiä se tekee jo yhteensä aika ison potin.
        Mielestäni myöskään onnellisuutta ei pysty teeskentelemään ja aivan hyvin voi myöntää että ei aina tarvitsekaan olla onnellinen.
        Jos jatkuvasti teeskentelisi olevansa onnellinen niin siinä voisi käydä lopulta huonosti, saattaisi suoraan sanottuna hajota henkisesti.
        Hyvän mielen saa näyttää ulos päin mutta niin saa pahankin mielen näyttää.


    • Itselläni tuo kiinostus ei koskaan herännytkään, enkä koskaan avannut tiliä sinne.
      Yksityisyyteni on minulle tärkeää.
      Face oli aikansa muoti-ilmiö..Jossain vaiheessa se lakkaa olemasta sitä.

      • Anonyymi

        Tylsää kaupallisuuttakin...juu.


    • Anonyymi

      Naamakirja on valheita ja juksausta täynnä.
      Älä luota naamakirjaan.

      Naamaton

    • Anonyymi

      Hirtto on ratkaisu.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tärkeä kysymys!

      Haluatko sinä, mies, minut?
      Ikävä
      88
      1184
    2. Asiallinen lähestyminen

      Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk
      Sinkut
      151
      1016
    3. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      50
      701
    4. Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."

      Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll
      Suomalaiset julkkikset
      14
      700
    5. Vedalainen metafysiikka

      Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli
      Hindulaisuus
      287
      685
    6. Mitäs nainen

      Meinaat tehdä viikonloppuna.
      Ikävä
      60
      674
    7. Ai jaa sinä oletkin ahnas

      Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
      Ikävä
      107
      660
    8. En oikeastaan usko että sinä tai kukaan

      Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt
      Ikävä
      42
      614
    9. Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut

      kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip
      Ikävä
      57
      602
    10. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      35
      585
    Aihe