Olen tässä miettinyt muutaman päivän omaa elämän tilannettani joka kantilta. Minua on jonkin aikaa ahdistanut päästä ja koko kehosta. Joka aamu kun herään niin tunnen päässäni ammottavaa tyhjyyden tunnetta. Se saa minut hyvin masentuneeksi ja vie minulta voimat. Olen jopa rukoillut itselleni parempia päiviä, jotta saisin kokea edes yhden kunnollisen päivän, mutta aina kun herään on taas tylsä arkipäivä edessä vailla mitään tarkoitusta. En tiedä mikä aiheuttaa tämän masentuneen olotilan minulle. Olen kysynyt sitä itseltäni monta kertaa hiljaa mielessäni. Kaikista vaikeinta on kantaa raskasta taakkaa kun ei voi puhua siitä kenellekään. Olen miettinyt että lähtisinkö tästä maailmasta, mutta en ole pystynyt siihen sillä vanhempani ovat minulle hyvin tärkeitä ihmisiä. En voisi tuottaa heille enempää tuskaa. Olen voimaton ja en oikein tiedä mitä tehdä. Tunnen olevani ulkopuolinen tässä yhteiskunnassa, jota hyljeksitään. Eniten ehkä pelkään, että menetän uskoni Jumalalle. Olen pitänyt Jumalaa aikaisemmin suojelijana ja ystävänä, joka tukee minua kun minulla on vaikeaa. Olen lukenut raamattuakin joka päivä jonkun luvun, jotta saisin itselleni sielunrauhan ja synnit anteeksi Jumalalta. Olen pyytänyt jotain merkkiä, että voisin uskoa yhä enemmän hänen olemassa oloon, mutta vastausta en ole saanut. Ehkä olisi parempi jättää kaikki entinen taakse ja aloittaa uusi elämä jossain muualla kaukana vanhoista muistoista.
Elämäänsä kyllästynyt
haikea ratsastaja
18490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hyvä haikea ratsastaja, haluan muistaa sinua täällä, pyytää Taivaan Isää huolehtimaan Sinusta oikein erityisesti juuri nyt. Olet Hänelle rakas ja varmaan monelle muullekin. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa voisit pohtia syntyjä syviä ? Nuoruudenkipu on joskus vaikeaa, voi kokea miltei ylitepääsemätöntä kipua ja alavireisyyttä. Elämäsi on Jumalan lahja Sinulle itsellesi, mutta myös monelle muulle. Luin kirjoitustasi ja halusin vastata ja sanoa, että rukoilen puolestasi. Elämä on sinulla edessä,, monia haasteita ja ilonpäiviä, helli itseäsi, anna itkun tulla, ja muista, että juuri Sinua ei kukaan voi korvata.
Tilanteeseesi on varma ratkaisu, Herralle kiitos.
Kaikki masentuneisuus/tyhjyys yms. tulee siitä, ettet ole omistautunut Jumalalle. Siis omistautunut. Luet kyllä Raamattua ja olet rukoillutkin, mutta Jumala odottaa sinun tekevän täyskäännöksen pois synnistä. Juuri tätä tarkoittaa elämänsä antaminen Jeesukselle. Kun teet parannuksen kuolleista teoista ja ajatuksista, niin Jumala uudestisynnyttää sinut ja saat kulkea Hänen ihmeellisessä siunauksessa ja valossa.
1.Joh. 1:6
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta pysymme aina perisyntisinä, vaikka kuinka antaisimme elämäämme Herralle. Teemme väärin joka päivä ajatuksin, sanoin ja töin.
Turmeltuneisuus pysyy meissä.
Kuitenkin voimme heittää varman toivomme Jumalaan Kristuksen tähden. Meidät luetaan vanhurskaiksi Kristuksen työn tähden. Siinä ei tutkita meidän töitämme ja tekojamme, vaan saamme pelastuksen lahjana itsellemme. Saamme sen siis lahjana. Siinä ei paina meidän omat tekomme. (Esim. ristin ryöväri, syntinen nainen jne.)
Pääsemme osallisiksi armosta uskon kautta Kristukseen. Meidät luetaan vanhuskaiksi Kristuksen ristin työn tähden. Pelastus on suuri Jumalan lahja, alusta loppuun saakka.
Herra saa aikaan muutoksia meissä.
Usko on Jumalan tekoa, joka syntyy sanan ja sakramenttien kautta.
Emme saa uskoa irti itsestämme vaikka kuinka itse yrittäisimme. Ei, vaan Jumala saa sen uskon aikaan, sanansa kautta. Ja sekin voi tapahtua hitaasti kuin mikä.
Jumala valitsee meidät, emme me valitse Jumalaa.
Johanneksen evankeliumi:
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Kyse on kelpaamisesta.
Kenellepä ei Jumalan lahja, iankaikkinen elämä Taivaan kodissa kelpaisi?
Ottakaamme se lahja vastaan.
Tunteet heittelevät ja perisynti vaivaa meitä aina.
Pistäkäämme silti rohkeasti luottamus Herraan, hän tahtoo meidän pelastustamme ja meillä on siitä varma vakuutus Raamatun sanassa. Sitä vakuutusta meidän ei tarvitse yhtään epäillä vaikka tunteet heittelisivät kuinka paljon, ja vaikka kuinka Perkele, maailma ja oma liha syyttäisi meitä.
Herra on lunastanut meidät kuoleman, Perkeleen ja synnin vallasta, anteeksiantamuksen valtakuntaan, Isän luo Taivaan kotiin!
> Kristuksen työn tähden. Siinä ei tutkita meidän > töitämme ja tekojamme, vaan saamme pelastuksen > lahjana itsellemme. Saamme sen siis lahjana. > Siinä ei paina meidän omat tekomme.
Jumala antaa pelastuksen lahjana. Mutta uudestisyntyminen on se Jumalan lahja, jonka myötä vapaudumme masennuksista ja muista synkkyyksistä, jotka vetävät ihmistä miettimään itsemurhaa. Tässä parannuksen teko on aivan välttämätön, Apt. 2:38:
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Tätä Haikea Ratsastaja nimenomaan tarvitsee, Jeesuksen tielle lähtemistä ja Hengen saamista. Silloin hän voi todistaa, kuinka hän jopa pimeässä laaksossa kulkiessaan voi olla lohdullisella mielin (Ps. 23). Siihen jää itsemurhan miettimiset, ja suu käy ylistämään Herraa.
Ihmisen on vastuussa siitä, miten hän käyttää Jumalan antamia lahjoja. Voimme jättää ne käyttämättä tai ottaa ne vastaan ja elää niistä. Jeesus on kuollut meidän puolestamme vapauttaakseen meidät synnistä:
1Joh. 5:4
sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.
Room. 6:22
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Joh. 15:4
Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
"Mutta uudestisyntyminen on se Jumalan lahja, jonka myötä vapaudumme masennuksista ja muista synkkyyksistä, jotka vetävät ihmistä miettimään itsemurhaa. Tässä parannuksen teko on aivan välttämätön, Apt. 2:38"
No, nyt keskustelu voi mennä jo hiukan toisiin aiheisiin kuin mitä ensimmäisen viestin kirjoittaja on halunnut.
Tahdoin kuitenkin huomauttaa asiasta.
Tai tahdoin ilmaista että näistä asioista opetetaan eri paikoissa eri tavalla.
Synkkyyksistä osa on syntiä (osa voi olla myös sairauden aiheuttamaa yms.).
Itsemurhan tekeminen on väärin.
Myös uudestisyntynyttä kristittyä voi vaivata synkkyys ja kova masennus. Sellainen voi johtua myös sairauksista. Mutta myös muutenkin masennus voi kohdata. Esim. Jobia kohtasi kova masennus, lue esim. Job 3. ( http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=job&hakuehto=3 )
Ote:
Job:
3:1 Senjälkeen Job avasi suunsa ja kirosi syntymäpäivänsä;
3:2 Job lausui ja sanoi:
3:3 "Kadotkoon se päivä, jona minä synnyin, ja se yö, joka sanoi: 'Poika on siinnyt.'
3:4 Se päivä muuttukoon pimeydeksi; älköön Jumala korkeudessa sitä kysykö, älköönkä valonsäde sille paistako.
3:5 Omistakoon sen pimeys ja pilkkopimeä, pilvi laskeutukoon sen päälle, peljästyttäkööt sitä päivänpimennykset.
3:6 Sen yön ryöstäköön pimeys; älköön se iloitko vuoden päivien parissa, älköön tulko kuukausien lukuun.
3:7 Katso, hedelmätön olkoon se yö, älköön siinä riemuhuuto raikuko.
jne. jne. koko kolmas luku on samanlaista. (Kannattaa lukea eteenkin päin.)
Kannattaa lukea myös vaikkapa Job.9:
"9:20 Vaikka olisin oikeassa, niin oma suuni tuomitsisi minut syylliseksi; vaikka olisin syytön, niin hän kuitenkin minut vääräksi tekisi."
"9:27 Jos ajattelen: tahdon unhottaa tuskani, muuttaa muotoni ja ilostua,
9:28 niin minä kauhistun kaikkia kipujani, tiedän, ettet julista minua viattomaksi.
9:29 Syyllisenä täytyy minun olla; miksi turhaan itseäni vaivaan?
9:30 Jos vaikka lumessa peseytyisin ja puhdistaisin käteni lipeällä,
9:31 silloinkin sinä upottaisit minut likakuoppaan, niin että omat vaatteeni minua inhoisivat."
Itseasiassa Perkelehän tahtoo juuri kristittyjä viedä epätoivoon. Hän on syyttäjä:
Ilm.
12:10 Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.
Mutta halusin siis kirjoittaa, että on olemassa kahta erilaista linjanvetoa näihin syntikysymyksiin.
Halusin vain kirjoittaa ja ilmaista, että sinun kirjoittamasi ei taida olla luterilaista linjanvetoa. Jokainen tutkikoon ja miettiköön mikä on oikea linjanveto.
Minun väitökseni
(joka on ymmärtääkseni luterilainen, ja siis myös raamatullinen)
on siis se ettei synkkyyksistä ja masennuksista pääse eroon, vaikka olisi uudestisyntynyt
(eli kastettu kristitty). Ne voivat helpottua, ja varmasti helpottuvatkin, mutta uskoisin ettei niistä silti pääse eroon.
Myös uudestisyntymisen suhteen on ero juuri näissä kahdessa eri linjanvedossa / suuntauksessa.
Toisessa uudestisyntyminen sijoitetaan "ratkaisuun" (tästä tulee termi "ratkaisukristillisyys")
ja toisessa kasteeseen (myös vauvakasteeseen / lapsikasteeseen).
Ratkaisukeskeisyydessä voidaan myös kieltää perisynti tai sen aiheuttama syyllisyys, varsinkin lapsen kohdalla.
Epäilisin että sinäkin kiellät perisynnin?
Vai olenko väärässä?
Perisynnin kieltäminenkin voi viedä sellaiseen ajatteluun että pääsisimme täysin eroon synneistä.
Luterilaisen opetuksen mukaan teemme kuitenkin joka päivä väärin sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
Parannusta tulee tietenkin tehdä, mutta luterilaisen (ja siis mielestäni Raamatun sanan mukaisen)
opetuksen mukaan emme koskaan pääse eroon perisynnistä.
Vanha Aadam / vanha ihminen on edelleenkin meissä ja se tahtoo nostaa päätään ylös upoksista. Vanha Aadami on upotettu kasteen hautaan (veden alle), mutta se tahtoo jokapäivä nostaa päätään ylös sieltä. Tätä jokapäivänen parannus onkin: joka päivä Vanhaa Aadamia tulisi työntää upoksiin kasteen veteen, jotta se hukkuisi. Se on kuintenkin sellainen, että se tahtoo yhä uudelleen tulla sieltä ylös..
Vähä katekismus:
"Mitä sitten tällainen vesikaste merkitsee?
Vastaus:
Se merkitsee, että meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja surmattava kaikkine synteineen ja pahoine himoineen, ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta ylös uusi ihminen, joka iankaikkisesti elää Jumalalle vanhurskaana ja puhtaana."
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Tästä perisyntiasiasta käytetään Raamatussa myös termejä "liha" ja "Henki". Liha tahtoo toista kuin Henki.
5:17 Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Perisynnistä tunnustuskirjat:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/perisynti.html
"3. Me uskomme, opetamme ja tunnustamme toiselta puolen, että perisynti ei ole turmellut ihmisluontoa vain vähässä määrin vaan niin syvältä, että ihmisen ruumiiseen ja sieluun, sisäisiin ja ulkoisiin kykyihin ei ole jäänyt mitään tervettä eikä turmeltumatonta. Oikein veisaa kirkko: "On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti." Tämä vamma on sanoin kuvaamaton, sitä ei voida käsittää järjen vaan ainoastaan Jumalan sanan valossa. Yksin Jumala voi myös erottaa luonnon siinä olevasta turmeluksesta; hän tekee sen täydellisesti kuolemassa ja ylösnousemuksessa. "
jne.
Tai laajemmin:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/yo/1.html
Nyt en taida ehtiä kirjoittamaan enempää.
En jäsennellyt kirjoitustani kovin hyvin ja pääasioita saattoi jäädä kirjoittamatta.
Jotain kuitenkin..
Perisynnin tähden emme pääse eroon synnistä vaikka tietysti tahtoisimme.
Henki tahtoo toista kuin liha ja liha toista kuin Henki.
Parannusta täytyy tietysti tehdä, mutta olemme perisynnin tähden epätoivoisessa tilassa. Tarvitsemme jokapäivä Kristusta. Siellä on turva, ei siinä meidän parannuksen teossamme ja siinä että voitammeko perisyntimme vaiko emmekö, sillä sen taistelun me tulemme kyllä häviämään. Koska häviämme, niin meidän ainoaksi lohduksemme jää Kristus, ja niinhän se ihmisen pitääkin tajuta: ei meistä itsestämme ole itseämme parantamaan, ei edes uudestisyntyneinä Kristittyinä. Ainut parannuksen lääke syntiä / syntiturmelustamme vastaan on anteeksiantamus Kristuksen veressä / Kristuksessa.
Siinä on turva!
"Luterilaisen opetuksen mukaan teemme kuitenkin joka päivä väärin sanoin, teoin ja laiminlyönnein."
Raamatun mukaan taas Jeesusta tulee seurata vakaasti. Kiusaukset on mahdollista kestää Hänessä:
Jaak. 1:12
Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!
1Joh. 3:12-13
Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
Tokihan parannusta pitää tehdä, mutta Raamatun todistus ihmisestä on sellainen ettei kukaan pääse täydellisyyteen. Lakia tulee tietenkin yrittää kaikin tavoin täyttää, mutta me emme itse pysty täyttämään lakia. Tämän tähden Kristus tarvitaankin.
Lainaamastasi Johanneksen kirjeestä yksi toinen kohta:
1.Joh.
1:8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
Room.
7:15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
7:16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
7:17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
7:19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
7:20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
7:21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
7:22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
7:23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
7:24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
7:25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
Mutta...
näistä ei kannattane alkaa väittelemään.
On vain hyvä tiedostaa, että ratkaisukeskeisyys on eri linjoilla kuin luterilaisuus.
Jokainen voi itse miettiä ja tutkia mikä on oikealla linjalla eli että mikä opetus on Raamatun sanan mukaista ja mikä ei. Kannat ovat toisensa poissulkevia.
Itse olen ainakin todennut että en pysty täyttämään lakia, vaikka olen uudestisyntynyt kastettu kristitty. Tämä ei tarkoita antinomismia eli lainhylkäämistä, vaan tosiasioiden tunnustamista.
Tarvitsen Kristusta jokapäivä! Syntikurjuuteni tähden. Ja toistan: tämä ei ole antinomismia eli lainhylkäämistä. Laki tuomitsee perisynnin ja kaiken synnin mitä ihmisessä on. Tämän tähden havaitsenkin että tarvitsen Kristusta hyvin paljon. Tietysti laki käskee tekemään hyvää lähimäiselleen ja niinhän meidän kuuluu tietysti tehdä. Mutta turvamme ei ole hyväntekemisissämme vaan Kristuksessa. Tarvitsemme jokainen epätoivoisesti Kristusta ja se on se syy minkä tähden pääsemme taivaan kotiin, eivät meidän omat tekomme. Omat tekommehan ovat pelkkä likariepu Jumalan edessä ilman Kristusta. Ne ovat kuin puhjennut ilmapallo - sellainen kasaan kutistunut röpelöinen rätti. Niissä ei ole paljon esittelemistä Jumalan edessä.
Ainaostaan Kristuksessa on turva.
Ja ajattelen tietysti myös että usko on kuollutta, jos mitään hedelmiä ei synny. Mutta täydellisyyteen emme valitettavasti pääse, vaan perisynti ja vanha Aadami pysyy meissä. Liha ja Henki taistelevat keskenään. Tarvitsemme koko ajan Kristusta, mitään muuta kautta emme voi pelastua kuin yksin Kristuksen ansion tähden. Syntinen voi turvautua ainoastaan Kristukseen.
Yksi rukous ripille mentäessä:
Rukous ripille mennessä
Taivaallinen Isä, ijankaikkinen Jumala! sinä tiedät, että minä suuri syntinen olen, ja suurempi kuin minä itse sanoa taidan; sillä sinä tutkistelet sydämmet ja munaskuut, ja tiedät kaikki, mitä minä minun nuoruudessani pahoilla ajatuksilla, sanoilla ja töilläni, kaikissa minun menoissani rikkonut ja tehnyt olen, jotka kaikki ovat sinun edessäs, niinkuin ilkiä saastainen rääpäle; raskailla ja suurilla synneillä tahrattu ja hierottu; sillä minä olen syntiä tehnyt ja kaikkeen pahuuteen itseäni harjoittanut. Sentähden minä ilmoitan minun syntini, enkä salaa minun pahoja tekojani; mutta tunnustan sinun edessäs, o, Herra! kaikki minun rikokseni, ja rukoilen sinua, käännä vihas ja hirmuisuutes minun tyköäni pois, pese minua pahoista töistäni, ja puhdista minua synneistäni. O Herra! en tule minä sinulta senkaltaista minun ansiostani rukoilemaan, joka en muu ole kuin sula pahuus ja riettaus, mutta sinun pyhän sanas ja lupaukses tähden, niinkuin sinä meille ja meidän isillemme luvannut olet. Sentähden, o laupias Isä! älä käy oikeudelle ja tuomiolle palvelijas kanssa, sillä ei sinun edessäs yksikään elävä vanhurskaaksi tule. O Herra! kuule minun rukoukseni ja huutoni sinun pyhän sanas tähden, pyhi minun syntini pois sinun suuren hyvyytes tähden, ole minulle armollinen sinun pyhän nimes tähden, anteeksi anna kaikki minun syntini sinun rakkaan Poikas Jesuksen Kristuksen meidän Herramme, Vapahtajamme ja Lunastajamme tähden, joka ynnä sinun kanssas elää ja hallitsee ijankaikkisesti. Amen.
Lähde: Vanha Suomalainen virsi-, evankeliumi- ja rukouskirja.
Vielä virrestä 261
3. Synnissä olen siinnyt, Synniss' äitin minun sai',
Syntisess' elämäss' kiinni riippunut olen ain'; Ann' anteeks',
älä näit soimaa, Sinun armohons turvaa, Sinull' siihen on voima,
Aut alt' synnin kuorman.
4. Niin kauan kuin maailmass' Suot minun elää ja olla,
Pyydän sinult' ikänä ilmass', Ett' syntin' mahtais' kuolla;
Se tapahtuu piinas kautta, Ja sen Pyhän Hengen,
Kuin hän armollans' auttaa, Uudistaa sydäntän'.
262.
1. O Jeesu elämän Herra! Tule minull' turvaks', Tunnustan Joka kerran Syntiseks' minua kurjaks', Minun syntiän' en taida salat', Kuin paljon minua vaivaa, Yöt, päivät päällen' kaivaa, Murentaa minua alat'.
2. Jeesu! ann' armos saanen, Täällä viel' eläissän', Ett' tykös kääntyä tainnen, Ja parat' itsiän'; Pahuutta kaiken iän Paljon tehneen tiedän, Häijyst' elin, jonka tähden Sydämen' on kipiä.
4 ... puhdas Jeesu, Kautt' kuolemas korjaa minua aina, Etten erkanis' sinust'. Sinun sanaas minä turvaan, Kosk' viimein täält' lähden, Ota sielun silloin tähdell', Taivaan iloon lujaan.
Yksi ohje jakeiden lainaamisesta... ei kannata tuoda uutta jaetta ikään kuin kumoamaan jotain toista jaetta. Silloin yrität sotia Raamatulla Raamattua vastaan. Siitä ei voi tulla mitään hyvää - joka sana Raamatussa on totta.
Lainaamasi Johanneksen kirjeen kohta on ristiriidassa oman kantasi kanssa. Jakeessa 9 sanotaan, että hän "puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä". Katkelmassa on kyse aikaisemmista synneistä, joista Jeesus puhdistaa eli vapauttaa ihmisen. Tästä oli puhe myös jo aikaisemmin lainatussa kohdassa Room. 6:22:
Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä.
Mitä taas tulee Roomalaiskirjeen seitsemännestä luvusta ottamaasi katkelmaan, niin kyseessä on eräs klassisimmista väärintulkinnoista. Paavali puhuu siinä LIHASTAAN, ei siitä, mihin uudestisyntynyt kristitty kykenee Pyhän Hengen avulla. Hän mainitsee tämän jakeessa 18:
7:18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
Siunausta!
Kuten kirjoitin, ratkaisukeskeisyys on eri linjoilla luterilaisuuden kanssa.
Ne kohdat Raamatusta, joista kirjoitimme / kirjoitit veljen rakastamiseen yms. liittyen eli missä puhutaan lain täyttämisestä, tarkoittavat ymmärtääkseni sitä, että emme saa ehdoin tahdoin alkaa tekemään väärin. Se ei voi olla Kristuksessa, joka ehdoin tahdoin alkaa tekemään väärin toisille.
Perisynti meissä silti on.
Valitettavasti emme pääse täydellisyyteen tässä elämässä, kuten kirjoitin.
Jos alamme katsoa omaia tekojamme ja "pullistelemaan" niillä, niin huonosti käy. Jos kuvittelemm että pääsisimme jotenkin synnittömään tilaan tässä elämässä, niin sellainen on harhakuvitelmaa. Tarvitsemme joka hetki Kristusta.
Jos ajattelemme pääsevämme synnittömään tilaan, niin se on kuin ilmapallo (tai ehkä parempi esimerkki voisi olla saippuakupla),
joka puhkeaa kun sitä vähän pistää (tai koskettaa), ja jäjelle jää pelkkä röpelöinen roikkuva kasa.
(Kuten kirjoitin aiemmassa viestissäni.)
Mutta kuten kirjoitin, luterilaisuu ja ratkaisukeskeisyys ovat eri linjoilla.
Ehkä väittelyä ei kannat tämän enempää harrastaa, ja aikaakin on aina välillä vaikea löytää tällaisille väittelyille.
Herran haltuun.
Joo, ei väittely kiinnosta, enkä tätä väittelynä ottanutkaan. Olen kysynyt itse noita samoja asioita aikaisemmin. Nyt halusin ja edelleen haluan jakaa kaikkien kanssa mitä Herra on näyttänyt näistä jakeista.
Mutta sen haluan vielä sanoa, etten ole nähnyt sellaista uudestisyntynyttä kristittyä, joka pullistelisi teoilla, jotka Pyhä Henki hänessä tekee. Toki sellainen on mahdollista (ja väärin tietysti) mutta yleensä kristityt ylistävät niistä asioista Herraa.
Siunausta
Minulla on ollut niin raskas menneisyys ehkä se on osasyy ongelmiini. Nuorempana tuli tehtyä niin vakava rikos Jumalan silmien alla, että en ole varma onko hän antanut sen anteeksi minulle. Satutin minulle hyvin läheistä ihmistä henkisesti ja ruumiillisesti aiheuttaen hänelle surua ja henkistä tuskaa. Olen katunut tekoani moneen kertaan ja miettinyt miksi tein sen, mutta en ole löytänyt vastausta tuohon kysymykseen. En tiedä voinko enää pyytää Jumalalta anteeksiantoa saatikka sitten apua tilanteeseeni.
Tietenkin voit pyytää anteeksi väärintekemisiä!
Ja tietenkin kaikille tulee antaa anteeksi, niin minulle kuin sinullekin. Olemme kaikki rikollisia Jumalan edessä. Taivaan kotiinhan meidän tulisi päästä.
Jos ihmiset eivät anna anteeksi, niin Taivaan Isä kyllä antaa anteeksi. Pastorin kuuluu julistaa synninpäästö, jos katuva pyytää syntejään anteeksi. Synninpäästöä ei saa evätä!
Kyllähän sinulle synnit anteeksiannetaan!
Me kaikki tarvitsemme synninpäästöä ja anteeksiantamusta.
Raamatusta voidaan ottaa esimerkiksi vaikkapa, ristin ryövärin, syntisen naisen, ja vaikapa Paavalin (toiselta nimeltä Saulus / Saul).
Paavali vainosi kristittyjä ja hyväksyi heidän tappamisensakin.
Seuraavat jakeet voi ohittaa, jos näitä ei jaksa lukea.
Laitan nämä kuitenkin tähän:
Apostolien teot:
7:58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.
8:3 Mutta Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen.
9:1 Mutta Saulus puuskui yhä uhkaa ja murhaa Herran opetuslapsia vastaan ja meni ylimmäisen papin luo
9:2 ja pyysi häneltä kirjeitä Damaskon synagoogille, että keitä hän vain löytäisi sen tien vaeltajia, miehiä tai naisia, ne hän saisi tuoda sidottuina Jerusalemiin.
9:3 Ja kun hän oli matkalla, tapahtui hänen lähestyessään Damaskoa, että yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä;
9:4 ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: "Saul, Saul, miksi vainoat minua?"
9:8 Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään, vaan he taluttivat häntä kädestä ja veivät hänet Damaskoon.
9:11 Niin Herra sanoi hänelle: "Nouse ja mene sille kadulle, jota sanotaan Suoraksi kaduksi, ja kysy Juudaan talosta Saulus nimistä tarsolaista miestä. Sillä katso, hän rukoilee;
9:17 Niin Ananias meni ja astui huoneeseen, pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut - Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit - että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."
9:22 Mutta Saulus sai yhä enemmän voimaa ja saattoi Damaskossa asuvat juutalaiset ymmälle näyttäen toteen, että Jeesus on Kristus.
9:24 Mutta heidän salahankkeensa tuli Sauluksen tietoon. Ja he vartioivat porttejakin yöt päivät, saadakseen hänet tapetuksi.
9:27 Mutta Barnabas otti hänet turviinsa ja vei hänet apostolien tykö ja kertoi heille, kuinka Saulus tiellä oli nähnyt Herran, ja että Herra oli puhunut hänelle, ja kuinka hän Damaskossa oli rohkeasti julistanut Jeesuksen nimeä.
Kyllähän Paavalillekin annettiin anteeksi, jopa murhat.
Paavali kirjoitti lopulta useita kirjeitä, jotka ovat päätyneet Pyhään Raamattuumme.
Paavali kirjoittaa tässä olevansa syntisistä suurin (jae 15):
1.Timoteuksen kirje:
1:12 Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut, Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä, että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
1:13 minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
1:14 ja meidän Herramme armo oli ylen runsas, vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?hakuehto=1&kirjat=1ti
Kuinka monta kertaa meidän tulee antaa anteeksi:
Matt.:
18:21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
18:22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Lähinnä se on vaarallista, jos emme anna anteeksi.
Ohita taas nämä, jos näet tarpeen.
Laitan nämäkin jakeet taas tähän ihan vain jos nämä sattuvat kiinnostamaan:
Luuk. (jatkuu heti edellisen lainauksen perästä)
18:23 Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka vaati palvelijoiltansa tiliä.
18:24 Ja kun hän rupesi tilintekoon, tuotiin hänen eteensä eräs, joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.
18:25 Mutta kun tällä ei ollut, millä maksaa, niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki, mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.
18:26 Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.'
18:27 Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi.
18:28 Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.'
18:29 Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.'
18:30 Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa.
18:31 Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät, mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken, mitä oli tapahtunut.
18:32 Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle: 'Sinä paha palvelija! Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan, koska sitä minulta pyysit;
18:33 eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi, niinkuin minäkin sinua armahdin?'
18:34 Ja hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijain käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.
18:35 Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille, ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi."
Koko kristinuskohan on anteeksiantamukseen perustuva asia.
Ristin kuolemahan tarkoittaa juuri anteeksiantamusta. Ristin kuolema tapahtui, jotta meille annettaisiin anteeksi!
Näinhän Jeesus sanoi:
Luuk.
5:20 Ja nähdessään heidän uskonsa hän sanoi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut."
Luuk.
6:37 Älkääkä tuomitko, niin ei teitäkään tuomita; älkää kadotustuomiota lausuko, niin ei teillekään kadotustuomiota lausuta. Antakaa anteeksi, niin teillekin anteeksi annetaan.
Luuk.
7:47 Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän."
7:48 Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksi annetut."
7:49 Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?"
Luuk.
17:3 Pitäkää itsestänne vaari! Jos sinun veljesi tekee syntiä, niin nuhtele häntä, ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi.
17:4 Ja jos hän seitsemän kertaa päivässä tekee syntiä sinua vastaan ja seitsemän kertaa kääntyy sinun puoleesi ja sanoo: 'Minä kadun', niin anna hänelle anteeksi."
Luuk.
23:34 Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Ja he jakoivat keskenään hänen vaatteensa ja heittivät niistä arpaa.
Johanneksen evankeliumi:
20:23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt."
Vielä tunnustuskirjoista ripistä:
Me olemme tunnetusti tuoneet julki ja ylistäneet synninpäästön ja avainten vallan siunausta niin suuresti, että monet ahdistetut omattunnot ovat saaneet lohdutusta meikäläisten opetuksesta, kun ovat kuulleet Jumalan käskyksi, jopa evankeliumin varsinaiseksi ääneksi sen, että meidän tulee uskoa saavamme lahjaksi synninpäästön Kristuksen tähden ja olla täysin vakuuttuneet siitä, että me tämän uskon kautta tulemme sovitetuiksi Jumalan kanssa. Tämä oppi on rohkaissut monia hurskaita ihmisiä, ja se juuri alussa saikin kaikki kunnon ihmiset ajattelemaan hyvää Lutherista, se kun osoitti, että omatunto voi saada varman ja lujan lohdutuksen.
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/puolustus/XI.html
Ripissä tulee antaa anteeksi. Pappi ei saa olla antamatta anteeksi, kun ihminen tulee ripittäytymään ja pyytää tekojaan anteeksi.
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/augstunn.html
(Kohdasta XII Parannus)
Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen. Parannus näet sisältää varsinaisesti seuraavat kaksi asiaa. Toinen on katumus eli synnintunnosta johtuva pelästyminen, joka ahdistaa omaatuntoa. Toinen on usko, joka syntyy evankeliumista eli synninpäästöstä ja joka luottaa siihen, että synnit annetaan anteeksi Kristuksen tähden, ja antaa omalletunnolle lohdutuksen ja vapauttaa sen pelosta.
Side- ja päästöavaimiin liittyen:
http://www.teolinst.fi/luennot/th181197.html
"Vähä-Katekismus: Mitä rippi tarkoittaa? Vastaus: Rippi sisältää kaksi osaa: ensiksi tunnustetaan synnit, ja toiseksi otetaan ripittäjältä vastaan synninpäästö eli anteeksianto, ikään kuin sen lausuisi Jumala itse. Sitä ei saa lainkaan epäillä, vaan on uskottava lujasti, että synnit siten on annettu anteeksi taivaassa, Jumalan edessä."
...
"syntini ovat synninpäästön kautta Jumalan edessä taivaassa meille anteeksi annetut Kristuksen tähden."
Synninpäästöä ei saa evätä:
"Avaimia käytetään ripissä, jossa saamme päästää ihmisiä synneistä - ja itse valittaa heikkouttamme ja lankeemuksiamme toiselle kristitylle ja pyytää synninpäästöä, jota tämä ei saa evätä. Ripin osat Katekismuksen mukaan ovat synnintunnustus ja synninpäästö. Usko ja parannuksen soveliaat hedelmät ovat seurausta synninpäästön kuulemisesta Ymmärrämme jo paljon avainten vallasta, kun ymmärrämme tämän: syntini ovat synninpäästön kautta Jumalan edessä taivaassa meille anteeksi annetut Kristuksen tähden. "
Vähä katekismus:
http://nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/texts/html/finnish/tunnustuskirjat/vähäkatekismus.html
Mm. ripistä:
"Miten tietämättömiä on kehoitettava ripittäytymään"
En tiedä tarvitsetko rippiä pastorilta, mutta tuossa oli joitain tekstejä.
Kyllähän synnit anteeksiannetaan.
Vielä tällainen. Jos tällainen kiinnostaa.
Olaus Svebiliuksen Martti Lutherin katekismuksesta (perusluterilainen katekismus)
s. 184
33. Taitaako ihminen itseänsä lohduttaa kasteen liitosta, koska hän on sen rikkonut, ja jälleen syntiin langennut?
Vastaus: Taitaa kaiketi. Sillä vaikka ihminen omalta puoleltansa rikkoo tehdyn liiton ja lankeaa syntiin, niin Jumala on kuitenkin uskollinen, ja pysyy vahvana liitossansa, jonka kautta hän jälleen ottaa armoihinsa syntisen, niin usein kuin hän kääntyy ja parantaa itsensä.
Hes.18:21. Jos jumalaton kääntää itsensä kaikista synneistänsä, joita hän tehnyt on, ja pitää kaikki minun säätyni, tekee oikeuden ja vanhurskauden, niin hän saa totisesti elää, ja ei pidä kuoleman.
2. Tim.2:13 Ellemme usko, niin hän pysyy kuitenkin uskollisena, joka ei itseänsä kieltää taida.
Room. 3:3,4 ...
s.185
2. Kuinka se (rippi) tapahtuu?
Vastaus: Koska syntinen tuntee syntinsä, tunnustaa niitä katuvaisella sydämellä Jumalan edessä, ja pyytää anteeksiantamusta Kristuksen tähden.
s.188
7. Onko tarpeellista näin ripittää itsensä?
Vastaus: On, ei ainoastaan tarpeellinen, vaan myös hyödyllinen, sillä siitä ihminen saa sydämessänsä lohdutuksen, ja omalletunnollensa rauhan ja levon.
10. Mistä synnin tunto ja katumus tulee?
Vastaus: Jumalan laista, joka herättää ihmisen omaa tuntoa, näyttää hänen pahoin tehneen, ja sillä ansainneen Jumalan vihan, ajallisen ja iankaikkisen rangaistuksen.
Room. 3:20. LAin kautta synnin tunto tulee.
12. Mikä on synninpäästö?
Vastaus: Se on sana ja vakuutus syntien anteeksisaamisesta, joka tapahtuu sananpalvelijain kautta Kristuksen puolesta.
14. Mistä sen tiedät (että tuollainen voima on annettu sananpalvelijalle)
Vastaus: Kristuksen omista sanoista, jotka Hän sanoin apostoleillensa.
Joh.20:22,23.
Matt. 18:18.
Ja Pietarille, Matt.16:19.
15. Mitä taivaan valtakunnan avaimilla ymmärretään?
Vastaus: Sitä voimaa, jonka Kristus on antanut seurakunnalle ja erityisesti saarnaviralle, syntiä anteeksi antaa ja pidättää.
17. Millainen on päästöavain?
Vastaus: Se on se voima, joka on annettu Kristuksen palvelijalle maan päällä, päästää katuvainen syntinen synneistänsä, ja avata hänelle taivaan valtakunta.
2.Kor.5:20.
22. Millä meidän pitää vahvistaman meidän uskoamme syntien anteeksisaamisesta?
Vastaus: Herran korkealla Ehtoollisella eli Alttarin Sakramentilla.
Mitkä synnit meidän pitää tunnustaman?
Vastaus: Jumalan edessä meidän pitää tunnustaman itsemme kaikkiin synteihin vikapääksi, niihinkin joita emme tunne tai tiedä, niinkuin teemme Isä meidän -rukouksessa; mutta rippi-isän edessä pitää meidän nimittämän ainoastansa ne synnit, jotka me tiedämme ja tunnemme meidän sydämissämme ja omaatuntoa vaivaavat.
Mitkä ne ovat?
Vastaus: Katso sinun säätyäsi Jumalan kymmenen käskyn mukaan. Oletko sinä isä, äiti, poika, tytär, isäntä, emäntä, taikka palkollinen, jne... Jos sinä olet ollut kovakourainen, uskoton, laiska, vihainen ja rietas töissä ja puheissa jne., jos sinä olet muita vastaan rikkonut puheilla taikka töillä, varastanut, valehdellut tai huolimattomuudesta tehnyt jotakin vahinkoa ja toisen omaa turmellut.
Lyhyt synnin tunnustuksen eli ripin muoto.
Kunnioitettava ja rakas herra! Minä rukoilen teitä kuulemaan minun rippiäni, ja päästämään minut Jumalan puolesta minun synneistäni.
...
Perheen vanhin sanokoon näin:
Erityisesti tunnustan minä teidän edessänne, etten minä ole uskollisesti minun lapsiani ja perhettäni kasvattanut, enkä ole totuttanut heitä Jumalaa kunnioittamaan. Minä olen kiroillut ja Jumalan nimen turhaan lausunut, ollut myös pahaksi esimerkiksi sekä puheilla että töillä; minä olen naapureilleni paljon vahinkoa tehnyt, monta panetellut, väärällä mitalla kalliisti ja petollisesti myynyt, ja mitä ikinä muuta hän Jumalan käskyjä ja säätyänsä vastaan on tehnyt.
Jos ei joku taas tiedä itsensä tämänkaltaisia, taikka suurempia syntejä tehneensä, niin älköön niistä enempää lukua pitäkö, eli pitemmälti etsikö ja ajatelko itsellensä syntejä, tehdäksensä itsellensä ripistä omantunnon vaivaa, vaan sanokoon yhden tai kaksi kuin hän tietää,
näin:
Erittäinkin tunnustan minä teidän edessänne, että minä kerran kiroilin, kerran puhuin riettaita puheita, kerran sitä eli sitä tein, ja antakoon sitten sillänsä olla.
Jos hän ei taas yhtäkään nimittää tiedä, mikä kuitenkin taitaa olla mahdotonta, niin älköön myöskään erityisesti jotain sanoko, vaan ottakoon syntinsä anteeksisaamisen tällä yhteisellä ripin tavalla, jonka hän Jumalalle tekee rippi-isänsä edessä, sanoen näin:
Minä vaivainen syntinen ihminen, joka synnissä sekä siinnyt että syntynyt olen, ja vielä sittenkin kaikkena elinaikanani synnistä elämää pitänyt olen, tunnustan kaikesta sydämestäni sinun edessäsi, o kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, minun rakas taivaallinen Isäni, etten minä ole sinua rakastanut ylitse kaikkia kappaleita, enkä minun lähimmäistäni niinkuin itseäni. Minä ole (sen pahempi) minun isieni kanssa monella muodolla rikkonut sinua ja sinun pyhiä käskysanojasi vastaan sekä ajatuksilla sanoilla ja töillä, ja tiedän sentähden ansainneeni helvetin ja iankaikkisen kadotuksen, jos sinä minua niin tuomitsisit kuin sinun kova oikeutesi vaatii, ja minun syntini ansainneet ovat. Mutta nyt sinä, rakas taivaallinen Isä, luvannut olet, että tahdot armon ja laupeuden tehdä kaikkien vaivaisten syntisten kanssa, jotka itseänsä parantaa tahtovat ja vahvalla uskolla paeta sinun käsittämättömän laupeutesi ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ansion tykö. Niille sinä tahdot armollinen olla, vaikka kuinka he ovat sinua vastaan rikkoneet, ja et ikinä enää heidän syntejänsä soimaa. Siihen myös minä vaivainen syntinen itseni luotan ja rukoilen turvallisesti, että sinä sen saman sinun lupauksesi mukaan olisit minulle armollinen ja laupias ja antaisit kaikki minun syntini anteeksi, sinun pyhän nimesi kiitokseksi ja kunniaksi.
Kaikkivaltias iankaikkinen Jumala, hänen suuren käsittämättömän laupeutensa, ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen ansion tähden, antakoon meille kaikki meidän syntimme anteeksi, ja antakoon meille armoansa parantaa meidän syntistä elämäämme, ja saada hänen kanssansa iankaikkisen elämän. Aamen.
Älä nyt missään tapauksessa tee itsellesi mitään.
Toivottavasti löydät ystäviä tai ystävän. Kaikki ovat hyvin tärkeitä, niin sinä kuin muutkin.
(Mm. psalmi 139, miten jokainen ihminen on suuri ihme.)
Jeesus ja Jumala ainakín tahtovat että olet heidän luonaan, Jumalan lapsena.
Että voit kutsua Jumalaa Isäksesi, rakkaaksi ja turvalliseksi Isäksesi.
On varmasti tärkeätä että voisit löytää ystäviä joiden kanssa voit keskustella ja vaihtaa ajatuksia kaikenlaisista asioista. Kaikkihan me tarvitsemme sellaista.
Suomalaisessa yhteiskunnassa tämä asia on aika hankala, koska voi olla hyvin vaikea löytää ystäviä, joiden kanssa voisi jutella, vaikkapa ihan jokapäiväisistä asioista.
Mutta Jumala tahtoisi kaikkien olevan Hänen luonaan ja löytävänsä myös ystäviä. Suurin ystävä onkin Jeesus ja koko kolmiyhteinen Jumala.
Jeesus kutsuu meitä ystävikseen:
Joh.
15:12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
15:14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
15:15 En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.
15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
15:17 Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.
Joh.15:
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=joh&hakuehto=15
Luuk.
12:4 Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
12:7 Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
Tsoi hyvä kun olet lukenut Raamattua!! Hirmu hyvä juttu!!
Kannattaa lukea paljon Johanneksen evankeliumia. Ja koko Raamattua.
Voimme anoa Jumalalta asioita, kuten olet tehnytkin:
Joh.
15:7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Hän tahtoo jopa niin paljon, että ilomme tulisi täydelliseksi:
Joh.
15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
15:12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Jumala halajaa ihmisen omaan valtakuntaansa:
Jaak.
4:5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?
Jumala tahtoo että olet hänen luonaan. Hän rakasti meitä ihmisiä niin paljon että antoi ainokaisen Poikansa. Hän on osoittanut rakkautensa meitä kohtaan tuolla teollaan. Poika kärsi tuskallisen ristinkuoleman meidän tähtemme. Niin paljon hän rakasti (ja rakastaa) meitä että antoi Poikansa kärsiä tähtemme julman ristin kuoleman.
(Joh. 3:16)
Muista, älä tee itsellesi mitään!
Muistathan sen!
Huutakaamme yhdessä Herraa avuksi!
Psalmit:
4:4 Tietäkää: ihmeellinen on Herra hurskastansa kohtaan, Herra kuulee, kun minä häntä huudan.
Ps.
72:18 Kiitetty olkoon Herra Jumala, Israelin Jumala, ainoa, joka ihmeitä tekee.
On myös väärin tehdä itselleen mitään.
Sellainen ei ole Jumalan tahto.
Jumala rakastaa meitä hyvin paljon, emme saa tehdä itsellemme mitään.
Myös läheisiämme kohtaa suuri suru, jos teemme itsellemme jotain.
Silloin kun on kova masennus, niin silloin ei kyllä jaksa ajatella näitä asioita eikä mitään positiivista, mutta niin se on, emme saa tehdä itsellemme mitään!
Jokainen meistä on suuri ihme.
Psalmi 139, jokainen on suuri ihme, ja kaikkialla missä olen, siellä on Jumalakin, meidän luonamme:
139:7 Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
139:8 Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
139:11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
139:12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
139:14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
139:15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
139:18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
139:23 Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
139:24 Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
Masennukset voinevat johtua myös erilaisista sairauksista tai vaivoista. Sitäkin voi miettiä, jos asia tuntuu sellaiselta.
Joillakin on sellaista sairautta että makaavat vain päivästä toiseen sängyssä eivätkä pysty tekemään yhtään mitään, kun heillä on niin kova masennus. Olen kuullut joillakin pastoreillakin olevan sellaista. Ihan vain pelkän masennuksen ja voimattomuuden tunteen tähden. Sellaisiakin sairauksia taitaa voida olla olemassa.
Mutta tahdon vain sanoa että älä missään tapauksessa tee itsellesi mitään pahaa.
Kyllä ihmisten kuuluu rakstaa toisiaan, niin minua kuin sinuakin.
Jotkut ihmiset tekevät väärin ja syntiä, mutta se ei ole Jumalan tahto.
Jumalahan tahtoo että rakastaisimme toisiamme:
Joh.
13:34 Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.
13:35 Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Voisikohan löytyä mitään raamattupiirejä, joissa voisi tutustua ihmisiin?
Sellaisiin menolle voi olla jonkinmoinen kynnys, mutta rohkaisen sinua ylittämään sellaisen kynnyksen. Jos jokin paikka tuntuu huonolta, niin eihän sellaiseen jatkossa tarvitse enää mennä.
Mutta kannattaa kokeilla!
Samalla joudun kyllä myös hieman varoittelemaan, että nykypäivänä voi esiintyä paljon asioita kristillisyyden nimissä vaikkei asia kuitenkaan niin ole. Jotkut ovat luopumassa monilta osin Raamatun sanasta, vaikka henkilö olisi jopa pappi tai piispakin.
Kuitenkin, jos kyseessä on raamattupiiri ja siellä käsitellään Raamattua, niin silloin suunta on jo oikean suuntainen
(ellei paikassa suorastaan vääristellä Jumalan sanaa. Mutta rohkaisen kokeilemaan ja tutkimaan. Sillä tavalla asiat jonkin verran selvenevät ja selviävätkin.)
Vielä kerran: älä tee itsellesi mitään!
Kyllä niitä ihmisiä on olemassa jotka kuulevat hätäsi.
Ja Taivaan Isä varsinkin kuulee.
Tunteet ja elämä voivat heitellä pohjamutiin asti, mutta kyllä Isä kuulee.
Tuntuu vain etten jaksaisi enää välittää mistään. Tunnen kuinka minusta kaikkoaa kaikki puhti ja vireys pois. Yritän pohtia omaa ajatusmaailmaani ja hakea vastauksia omiin kysymyksiini. Olen kysynyt itseltäni monta kertaa, että mitä minä haluan elämältäni. Onko minulla jokin päämäärä ja tarkoitus jatkaa työtäni itseni kanssa. Ehkä minun olisi parempi Jumalan luona. En tiedä tunteeni ovat sekaisin ja päässäni vilahtelee pätkiä muistoja nuoruudestani. Jos saisin muuttaa jotain entisessä elämässäni niin olisin kunnioittanut vanhempiani enemmän ja huolehtinut pikku siskostani. Tuntuu että olen pettänyt itseni vanhempien silmissä.
Muista että se on myös syntiä, jos emme välitä mistään mitään.
Se ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Mutta sen toteamisella syvän masennuksen aikana ei välttämättä ole vaikutusta, voi olla jopa päinvastainen vaikutus. Välinpitämättömyyden toteaminen synniksi ei välttämättä vaikuta mitään. Masennus voi olla niin syvä, että sellaisista puhuminen on vain pahasta. Täytyy vain rukoilla Jumalaa, ja vaikkapa lukea Raamattua, nähdä ystäviä yms.
Masennus voinee myös johtua monenlaisista asioista. En ole varma mistä se sinun kohdallasi johtuu. Sellainen voi johtua myös sairauksista (mieleen liittyvistä), kuten kirjoittelin, ja ehkä myös synnintunto voinee aiheuttaa syvää masennusta, voi tulla epätoivoinen olo. Muista että sinulle annetaan synnit anteeksi. Ainakin minä tahdon antaa sinulle anteeksi, jos olet jotakin tehnyt väärin. Ja muista että Jumala tahtoo sinun elävän ja tekevän sitä mitä Jumala tahtoisi ihmisten tekevän, eli rakastavan toisiaan, rakkauden kaksoiskäskyssähän käsketään rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itseä. Et saa tehdä mitään pahaa itsellesi, se on syntiä. Muista että myös itsensä vahingoittaminen on väärin, se on syntiä. Ja muista että tässä maailmassa on myös ihmisiä, jotka tahtovat että kaikilla olisi hyvä olla. Minäkin tahdon että sinulla olisi kaikki asiat hyvin. On kristittyjä, jotka tahtovat että kaikille katuville annetaan synnit anteeksi ja että kaikki asiat olisivat hyvin. Uskovat tahtovat, että kaikki pääsisivät perille taivaan kotiin.
Mutta masennuksen keskellä näiden asioiden toteamisella ei välttämättä ole mitään vaikutusta. Jos masennus on pahimmillaan, niin silloin eivät mitkään sanat oikein vaikuta mitään.
Toivottavasti löydät ystäviä ja vaikkapa seurakuntayhteyden, toivottavasti saat kuulla Jumalan sanaa, sellaisena kuin se on meille Raamatussa ilmoitettu.
Siinä meillä on turva, Jumalan sanassa, jossa meille julistetaan anteeksianto.
että keskityt Jeesuksen haavoihin ja niistä vuotaneeseen vereen. Joo, joo. Tässä tällänen saitti: http://www.tunnustuksellisetluterilaiset.tk/
Autto mua ainaki.
Rakas "haikea ratsastaja",
Ikävää, että elämäsi tuntuu nyt vaikealta. Kirjoittamasi teksti vaikutti minusta masentuneen ihmisen sanoilta. Masennus voi olla hoitamattomana kohtalokas sairaus, jos kliinisestä masennuksesta on kysymys. Siksi kehotan sinua lämpimästi ottamaan nyt heti yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen, kriisipisteeseen tai mielenterveystoimistoon. Siellä osataan hoitaa tilannettasi tarkemmin.
Myös uskova ihminen voi kärsiä masennuksesta. Jumala on onneksi antanut meille lahjaksi osaavat lääkärit ja muut ammattiauttajat. Älä siis jää yksin pohtimaan ongelmaasi, vaan anna lähimmäisten auttaa sinua. Hienoa, että olet jaksanut lähteä etsimään ratkaisua mieltäsi painavaan asiaan!
Toivon Sinulle oikein paljon voimia jatkoon ja Jumalan siunausta elämääsi. Elämälläsi on tarkoitus ja olet Jumalalle mittaamattoman arvokas.
Ystävällisin terveisin, A.