Mikä yhdistää jihadistiäitiä ja yliymmärtäjää

joka lähes aina on äärifeministi vihervammistosta?

Yhdistävä tekijä on ainakin se, että molemmat halveksuvat ja vihaavat ”valkoista miestä”, tämän arvoja ja elämäntapaa.

Ainakin Veronika Honkasalo (vas.) on ollut tyrmistynyt siksi, että jihadistiäitejä kutsutaan jihadistiäideiksi, koska se ilmeisesti leimaa ja syrjii jihadistiäitejä. Titityymaailmassa nimittäin jihadistiäiti on ok, mutta sana jihadistiäiti on haram.

Titityytädillä ei ollut huolta jihadistinaisten lapsista silloin, kun kalifaattia rakennettiin, mutta kalifaattiunelman tuhouduttua hän havahtui: ”Suomalaislapset traumatisoituvat jos joutuvat eroon äidistään!”

Ja koska titityytäti kantaa huolta 30:sta vankileirin suomalaislapsesta, hänellä ei ole aikaa uhrata ajatuksia kodin ulkopuolelle sijoitetuille suomalaislapsille, joita on lähes 20 000. Heidän äitiensä merkityksestä lapsilleen ei Psykologiliitto koostaisi vastaavaa tiedotetta kuin jihadistiäideistä.
Hiljaisuus on ulottunut jopa jihadistien orjuuttamiin, raiskaamiin ja tappamiin jesidinaisiin ja lapsiin, joista tuhannet ovat jääneet orvoiksi. Tässä tullaan taas banaalin pahan ytimeen: ei haluta nähdä jihadismia.

Tosiasiassa islamilainen terrorismi on pahuutta. Jihadisti on paha. Pahuuden vastustaminen ei ole rasismia. Pahuuden loputon ymmärtäminen on mielisairautta.