Marskin rakkaat puolattaret

C. G. E. Mannerheim sanoi seitsemää Puolassa viettämäänsä vuotta elämänsä onnellisimmiksi – ja iso syy siihen olivat naiset.
Uutuuskirja Manneheimistä paljastaa intiimin kirjeenvaihdon Marskin ja puolalaisen ruhtinattaren Maria Lubomirskan välillä. Vuonna 1935 Marian sisko antoi haastattelussa ymmärtää, että Marski oli Marian nuorimman lapsen isä. Virallisesti tytön isä oli Varsovan pormestari, jonka kanssa Marialla oli ennestään kaksi lasta.Uutuuskirja Manneheimistä paljastaa intiimin kirjeenvaihdon Marskin ja puolalaisen ruhtinattaren Maria Lubomirskan välillä. Vuonna 1935 Marian sisko antoi haastattelussa ymmärtää, että Marski oli Marian nuorimman lapsen isä. Virallisesti tytön isä oli Varsovan pormestari, jonka kanssa Marialla oli ennestään kaksi lasta.
Uutuuskirja Manneheimistä paljastaa intiimin kirjeenvaihdon Marskin ja puolalaisen ruhtinattaren Maria Lubomirskan välillä. Vuonna 1935 Marian sisko antoi haastattelussa ymmärtää, että Marski oli Marian nuorimman lapsen isä. Virallisesti tytön isä oli Varsovan pormestari, jonka kanssa Marialla oli ennestään kaksi lasta. WSOY
– Elämässäni kadun vain sitä, etten nainut yhtään niistä ihanista puolattarista, marsalkka Mannerheim tunnusti Puolassa viettämiensä vuosien jälkeen.

Nuo muistot eivät hevillä unohtuneet, sillä vielä 80-vuotispäivänäänkin hän lausui:

– Jokainen kasvojeni uurre kertoo tarinaa kokemuksista, jotka olen saanut puolalaisista naisista.

Mannerheimin Puolan-vuosia 1909–1914 ja niiden intiimejäkin puolia kuvataan yksityiskohtaisesti historioitsija Herman Lindqvistin kirjassa Mannerheim. Mies naamion takana (2019, WSOY). Kirjassa vihjataan jopa, että suomalaisella suurmiehellä saattaa olla sukulaisia Puolassa: sikäläisen ruhtinatar Maria Lubomirskan sisko oli varma, että Marski oli hänen siskonsa tyttären isä.


Mannerheimistä intiimin henkilökuvan julkaissut ruotsalainen Herman Lindqvist (s. 1943) on Helsingissä nuoruusvuotensa viettänyt pitkän linjan toimittaja ja historioitsija. Lindqvist asuu nykyään Varsovassa puolisonsa Liliana Komorowskan kanssa. TIINA PYRYLÄ

Lindqvist kuvaa kirjassaan runsaasti Mannerheimin vuosia Puolassa: siellä viettämiään seitsemää vuotta Marski itse on kuvannut elämänsä onnellisimmiksi. Hänellä oli paljon mahdollisuuksia romanttisiin suhteisiin kauniiden naisten kanssa.

Marski palveli Puolassa Venäjän tsaarin armeijaa ensin vuodet 1889–1890 Puolan ja Saksan rajalla sijainneessa Kaliszissa, myöhemmin vuodet 1909–1914 Novosiminskissa ja pääkaupunki Varsovassa. 1869 Venäjän-vastaisen kansannousun jälkeen Puola liitettiin kiinteämmin Venäjän imperiumin alaisuuteen ja säilyi siinä aina ensimmäiseen maailmansotaan asti.

Mannerheim kuului niihin harvoihin Venäjän armeijan upseereihin, joihin puolalaiset suhtautuivat suopeasti. Puolalaisten silmissä hän oli suomalainen, kotoisin miehitetystä maasta hänkin.

Kenties ikimuistoisin Puolan-tuttavuus Marskille oli ruhtinatar Maria Lubomirska, jonka hän oli kohdannut jo aiemmin Pietarissa, vuonna 1903. Silloin Mannerheim ja ruhtinatar olivat tiiviisti yhdessä kokonaisen viikon. Sitten ruhtinatar matkusti pois, mutta he tapasivat uudelleen paljon myöhemmin, eikä kumpikaan koskaan unohtanut toista.

Lindqvistin kirjassa on julkaistu runsaasti Marskin ja Marian intiimiä kirjeenvaihtoa. Hempeitä sanoja viljellään vuolaasti molemmin puolin, mutta ruhtinatar odotti suhteelta enemmän kuin Marski.

Kirjeenvaihto jatkui tiiviinä ensimmäisen maailmansodan ajan, vuodet 1914–1917 ja monia vuosia sen jälkeenkin: sitä ei haitannut edes Marian avioliitto Varsovan pormestarin kanssa ja kolme lasta.

Suomen Kansallisarkistossa on kolmisenkymmentä Marian Mannerheimille lähettämää kirjettä.

Vaikka ensimmäisen maailmansodan taistelut olivat kiivaita, Mannerheim löysi aina aikaa kirjoittaakseen ”Rakkaalle Ruhtinattarelleen”. Marskin oma onneton avioliitto hänen kahden tyttärensä äidin kanssa oli kariutunut jo aikoja.