Hei,
voisiko joku kertoa näkemyksiään siitä kenet ja minkälainen ihminen pitäisi valita ns. perehdyttäjäksi, sponsoriksi, mitä nimeä siitä nyt käytetäänkin. Mutta siis siksi henkilöksi, joka on ikäänkuin kummina kirkkoon otettaessa.
En tunne ketään, jota voisin pyytää, ja kirkkokahveilla ei viitsisi pelkästään ulkonäön perusteella valita ihmistä ja kysellä, että tulisiko "kummiksi".
Eli millä perusteilla ja mistä te olette löytäneet omanne? Voiko sisar tai veli (tarkoitan siis sääntökuntalaisia) olla tällainen kummi vai pitääkö sen olla maallikko? Voiko kummi olla uskoon kääntynyt vai pitääkö sen olla kehtokatolilainen?
Kiitos vastauksistanne!
voisiko joku kertoa näkemyksiään siitä kenet ja minkälainen ihminen pitäisi valita ns. perehdyttäjäksi, sponsoriksi, mitä nimeä siitä nyt käytetäänkin. Mutta siis siksi henkilöksi, joka on ikäänkuin kummina kirkkoon otettaessa.
En tunne ketään, jota voisin pyytää, ja kirkkokahveilla ei viitsisi pelkästään ulkonäön perusteella valita ihmistä ja kysellä, että tulisiko "kummiksi".
Eli millä perusteilla ja mistä te olette löytäneet omanne? Voiko sisar tai veli (tarkoitan siis sääntökuntalaisia) olla tällainen kummi vai pitääkö sen olla maallikko? Voiko kummi olla uskoon kääntynyt vai pitääkö sen olla kehtokatolilainen?
Kiitos vastauksistanne!
Vastaukset 40
Vanhimmat
löysin omani ihan kirkkokahvien kautta. Valitsin pari sopivaa ulkonäön, ammatin ja käytyjen kesksutelujen perusteella. Kysyin siltä joka ensinnä tuli vastaan, että soppiiko. Kyllä sopi. Omani oli aiankin käännynnäinen.
Miten sait tietää ihmisen taustoista? En ole itse käynyt kirkkokahveilla vielä yhtään sellaista keskustelua, jossa selviäisi ko. ihmisistä yhtään mitään... Enkä ole tuoreena ihmisenä kehdannut mitään kyselläkään, kun en ole tiennyt, että mitä siellä on "tapana" kysellä ihmisiltä. Ja sitten olen pelännyt sitä, että jos umpimähkään pyydän jotain, niin jos se osoittautuukin vääräksi valinnaksi, niin tosi noloa sitten sanoa, että ei haluakaan ko. henkilöä. Eli en ole saanut kysytyksi keneltäkään.
Hyvänen aika sentään! Eihän sillä oo mitään väliä kuka sun olkapäästä käy pitelemässä kiinni, kun sut kirkkoon otetaan (kannattais kyllä harkita sitä liittymistä vielä).
Et sä naimisiin oo menossa kummis kanssa. Mun kummini oli totaalisen paskatikki, samoin kävi yhdelle kaverilleni. Miksi tästä nyt taas tehdään elämää suurempaa dramaa? jos et tunne kettään, niin pyydä khralta apuja kummiasiassa.
No, joillekin asialla on näemmä enemmän väliä kuin toisille.
Olen ymmärtänyt, että kummin/perehdyttäjän tarkoitus on olla muutenkin henkilön tukena. En ole lapsilleni kastekummejakaan millään arvalla valinnut, ts. nyt kun pääsen aikuisiällä valitsemaan itselleni tukijan, haluaisin panostaa siihenkin.
Jos kummin tarkoitus on tukea ja neuvoa kääntyvää, olisi kyllä mielestäni mukavaa, että häneen ei asennoituisi tuolla tavalla kuin Sinä näytät tehneen.
Jos et itse löydä kummia, niin kysy vain kirkkoherralta, hän voi suositella. Niin sain itse kummini, koska en tuntenut ketään, ja hyvä kummi hän onkin. Ilmeisesti on joitakin henkilöitä, jotka ovat suunnilleen jokaisessa kirkkoon ottamisessa jollekin kummina - varmaan sitten ovat ainakin kokeneita ja osaavat vastata kysymyksiin... Etsi vain vielä itsekin, kirkkoon ottamiseen lienee aikaa. Voit ihan hyvin sanoa, jos et haluakaan sitä ensimmäistä tuttavuutta kummiksesi. Kummi voi olla kehtokatolilainen tai kääntynyt (kunhan tuntee jo kirkon hyvin), maallikko tai sääntökuntalainen...
Kuule täti, mulla sattui käymään paskaflaksi kummin kanssa- ei riippunut minusta mitenkään. Kummini paljastui typeräksi ämmäksi, jota ei voisi vähempää kiinnostaa olla tekemisissä kanssani tai keskustella uskonnollisista kysymyksistä. Ainoa mistä hän oli kiinnostunut puhumaan oli biseksuaalisuus, hänestä se oli niin houkuttelevaa, että jos sitä olisi kerran kokeillut, niin ikinä enää ei voisi ilman olla.
Tämmöstä hengellistä evästä oli siis tyrkyllä!
Olen pahoillani, että sinulla on käynyt noin huono tuuri kummisi valinnassa/valikoitumisessa.
Ehkä juuri tämä vielä vahvistaa ajatuksiani siitä, että haluaisin olla itse mahdollisimman "huolellinen" kummin valinnassa. Että ei tule tuollaisia tilanteita, jotka selkeästi ovat epäasiallisia ja epämukavia.
Ja rehellisesti sanottuna on tässä vielä sekin, että koska en tunne ihmisiä, en tiedä ketkä ovat "äärikonservatiiveja" ja ketkä taas edustavat maltillisempaa suuntaa. En itse haluaisi mihinkään erityistoimintaan mukaan näin varhain, eli en haluaisi vaikka opus deiläistä kummia. Mutta ei tuollaisiakaan voi oikein kysyä suoraan. Enkä tiedä papeistakaan/kirkkoherrasta, että kuka on "mitäkin". Ehkä olen turhan herkkä tämän asian suhteen, mutta asia on vain todella tärkeä.
yleensä olen esitellyt itseni keskustelun aluksi. Normaalisti ainakin minun keskustelut tuntemattomien kirkkokahvilaisten kanssa etenee niin, että kuka olet ja mistä tulet ja mitä teet ja oletko ollut täällä usein ja jne. Samoin yleensä muut ovat jossakin määrin kiinnostuneita myös uusien ihmisten taustoista.
Ihmisen olemuksesta ja pukeutumistyylistä ja käytöksestä messussa ja kahveilla voi yleensä päätellä aika paljon. Onko parta ajettu ja hiukset kammattu. Mitä partavettä hankilö käyttää ja mille hän haisee. Käyttääkö hametta vai nahkahousuja.
Minä olin ihan tyytyväinen kummisetääni. Tosin en ole ollut kovinkaan paljoa hänen kanssaan tekemisissä. Tosin tiesin kuka hän oli ihan muutenkin kirkkokahvien ulkopuoleltakin, joten minun oli helppoa kysyä häntä kummikseni.
Minä kysyin kirkkoherralatani tosin vielä ensin mitä hän oli mieltä ehdokkaistani ja hän sanoi, että ne oli kaikki hyviä. Sitten valitsin niistä sen jonka tapasin sen jälkeen ensiksi.
Ei sinun ole pakko mennä mukaan mihinkään "erikoitoimintaan", vaikka kummisi sellaiseen osallistuisikin.
Toki on totta, että kaikki aktivistit yrittävät houkutella uusia jäseniä mukaan ryhmäänsä, ja se tuntuu aika kiusalliselta. Oma kokemukseni on, että ainut poikkeus tästä houkuttelusta on nimenomaan opusdeiläinen tuttuni, joka ei mitenkään yrittänyt painostaa minua mukaan heidän toimintaansa. Mutta ei hätää, kaikista kehotuksista olen onnistunut kieltäytymään, jos ne eivät minua kiinnosta.
Toiminnassa aktiivisesti mukana oleva kummi olisi kuitenkin mielestäni parempi kuin vain messussa vieraileva kumm, koska aktiivisempi seurakuntalainen todennäköisesti osaa myös vastata kysymyksiisi paremmin ja osaa neuvoa sinulle helpomman tien mukaan juuri sellaiseen toimintaan kuin itse haluat juuri silloin kuin itse haluat.
Ainakin Mariassa on nyt asiat sikäli hyvin, että nykyinen kirkkoherra isä Kazimierz ei todellakaan painosta mihinkään, mutta ottaa iloisesti mukaan jokaisen, joka haluaa toimia. Aikaisemmin isä Jan taas oli kova patistamaan meikäläistä nimenomaan naisporukoihin... kun olen nainen, niin minun olisi hänen mielestään pitänyt liittyä Teresoihin. Ei kiitos.
Kiitos, hyvä tietää!
Olen ajatellut, että jos ei halua liittyä toimintaan mukaan (tarkoitan siis näitä ekstrajuttuja, en messussa käyntiä jne), on jotenkin niskuroija ja että kunnon katolilaisen pitää olla aktiivinen ja tehdä työtä seurakunnan hyväksi. Eli jos käännynnäinen ei haluakaan heti olla aktiivinen, hän on "huono käännynnäinen".
Itse kun ajattelen niin, että en suinpäin halua mennä mukaan toimintaan, josta minulla ei ole mitään mielikuvaa ts. haluaisin rauhassa katsella ensin ympärilleni, vaikka tiedän, että itse kirkko ja usko on oikea.
Emme varmaan ole tavanneet, koska minulta ei kukaan ole kysellyt mitään. *hymyilee*
Yksi rouva, jonka olen tavannut, on kovin aktiivinen ja tomera, mutta jokin hänessä "pistää vastaan", eli ehkä hän vaikuttaa jotenkin liian aktiiviselta ja tomeralta. Tai siis, että hänelle kaikki tuntuu olevan niin kirkasta, halki-poikki-ja pinoon. Eli en varmastikaan uskaltaisi kysyä häneltä mitään, kun joskus olen seurannut miten hän tahtomattaankin "mitätöi" tyhmät kysymykset, että "mitäs tuollaisia kannattaa ajatella". Vaikka tiedän, että ei hän sitä pahantahtoisesti lainkaan tarkoita.
Eli olen vain sivusta hiljaa seuraillut...
No, mutta hyvä tietää, että kirkkokahveiltakin voi sen kummin löytää!
voi toki hyvin harjoitella small talkia. Valitettavasti monet ovat niin kiinnostuneita selittämään omia juttujaan muille, että eivät aina huomaa ottaa kaikkia keskusteluun mukaan. Lisäksi kahveilla muodostuu aina tietynmaalaisten omia porukoita, jotka haluavat vain jutella keskenään ja jättää muut ulkopuolelle. Se on surullista. Minusta kahveilla ei pitäisikään keskittyä omien juttujen kerrontaan vaan nimenomaan uusien ihmisten tapaamisiin ja vanhojen suhteiden ylläpitämiseen.
Onkin erittäin todennäköistä, että emme ole tavanneet sillä minä muistan tapaamani ihmiset yleensä todella hyvin.
En usko, että isä Jan on ollut ketään pahaa pahuuttaan kannustamassa tai painostamassa yhtään mihinkään, mutta on ymmärrettävää että hän on maininnut nuorille (monessakin mielessä, siis myö katolilaisena), nuorehkoille, innostuneille henkilöille Teresoista, sillä tietääkseni Teresoilla kuten monella muulla vastaavalla katolisella toimintamuodolla on ongelmana jäsenten korkea keski-ikä ja se, ettei nuorempi polvi koe toimintaa omakseen. Jokainen vastuullinen moderaattori tuossa toimisi isä Janin tavoin: mainitsisi nuoremmalle polvelle Teresoista ja sanoisi, että mukana olemalla voisit muovata toimintaa eloisammaksi, nuorempia paremmin puhuttelevaksi, esimerkiksi. Olet tainnut tulkita tilanteen ja sävyn kohdallasi väärin. Ja katolinen kirkkohan ei naisille juuri mielekästä ja vastuullista toimintaa tarjoa, mitäpä juuri olisi ollut kirkkoherrallasi tarjota muuta kuin ajatusta Teresoiden toiminnasta ja samalla Teresoiden aktiivisuuden turvaamisesta?
Ei siinä mitään, tykkään kyllä kuunnella muiden juttuja, kun aina oppii jotain uutta. En vain itse ole kovin rohkea olemaan keskipisteenä tai selittämään omista asioistani, ja kysyttäessäkin saatan vain ujosti sivuuttaa aiheen ja toivon, että joku muu alkaisi puhua.
Tämä ei oikeastaan liity yhtään tähän aiheeseen, mutta ajattelin kysyä senkin tässä (sen verran tyhmä kysymys, etten kehtaa keltään kysyä naamatusten):
saako papistolle tai esim. sisarille/veljille ostaa lahjoja/antaa rahaa (jouluksi tai kiitokseksi), ja kannattaisiko ne toimittaa nimettömänä vai laittaa antajan nimi mukaan? Joskus miettii, että kun he ovat tehneet köyhyyslupauksen, haluaisi lahjoittaa vaikka talveksi lämmintä yllä tmv, mutta en ole uskaltanut tehdä, jos se katsotaan epäkorrektiksi.
ole koskaan antanut rahaa kenellekkän. Sen sijaan olen silloin tällöin, silloin kun esim. isä Martti oli yhä hengissä, tarjonnut hänelle lounaan ravintolassa, josta hän luonnollisesti ei koskaan kieltäytynyt.
Tutuille sisarille olen joskus antanut viinipullon lahjaksi juhlan kunniaksi. Hekään eivät ole koskaan kieltäytyneet siitä.
Minä kannatan suoraa kommunikointia ja sitä, että kysyy rohkeasti, jos ei tiedä. Lisäksi olen sitä mieltä, että pitää vastata jos joku kysyy. Vaikka kysyisi ihan vaan, että otako jäätelöä niin kohteliasta olisi vastat kyllä kiitos tai ei kiitos, eikä ruveta selittämään viittä minuuttia siitä kuinka kermajäätölössä on paljon rasvaa ja kuinka epäterveellistä se on.
Kysy siis ihan rohkeasti, jos he tarvitsevat jotakin mitä voit heille lahjoittaa.
Kiitos Sinulle ystävällisistä vastauksistasi!
Vielä yksi kysymys (nyt kun alkuun päästiin): miten esim. sisariin saa yhteyden? Yhteystietokohdassa on vain "vastuusisaren" [mikä onkaan se oikea termi] tiedot, mutta jos on esim. jokin tietty sisar, jonka haluaisi tavoittaa, kannattaako jättää tälle vastuulliselle henkilölle soittopyyntö tai viesti, vai miten heitä parhaiten tavoittaa?
Siunattua pääsiäisviikkoa!
soittaa puhelimella ja kysy sisarta jota etsit. Jos ei ole paikalla, niin kysy milloin hänet voi tavoittaa. Tämä on minusta kohteliaampaa kuin jättää soittopyyntö. Minä en tosin ole tehnyt niin kuin yhden ainoan kerran. Yleensä olen tavannut sisaria vain messun yhteydessä sekä sen jälkeen.
Kiitos vielä tästäkin!
Täti lähtee nyt muihin askareisiin ja syömään vaikkapa sitä herkullisen rasvaista ja kaloripitoista kermajäätelöä!
Minä pyysin aikanaan kummiksi ainoaa tuntemaani katolilaista. Siinä se meni.
Kerran meillä kirkkokahveilla eräs henkilö kyseli pöydässä, että kenet hänen kannattaisi pyytää kummiksi, ja yhdessä se siinä keksittiin ja saatiin jopa suostumuskin saman tien.
Katolisen maallikon kutsumus on hoitaa hyvin työnsä ja perheensä sekä mahdollisesti osallistua politiikkaan tai johonkin järjestötoimintaan "maailmassa". Ei tarvitse olla aktiivinen seurakunnan ekstrajutuissa.
On hyvä ajatus katsella rauhassa ympärilleen. Jeesuskin valmistautui tehtäväänsä 30 vuotta kaikessa hiljaisuudessa.
Aktiivisuus ei edes ole katolisuudessa kovin suuressa arvossa, jos vertaa sitä vaikkapa kontemplaatioon tai yleensä rukoukseen. Kardinaali Meisnerkin totesi saarnassaan: "Työn tekeminen merkitsee paljon, rukoileminen merkitsee enemmän ja kärsimys merkitsee kaikkea."
tarjota minullekin lounaan ravintolassa tai vaikka päivällisen enkä varmana koskaan kieltäydy! Olen sekasyöjä, milloin on pöytä koreaana ja missä? Surprise me!
Siis miksi ihmeessä ylellisyydessä eläville sisarille pitäisi mitään lahjoitella? Heidän sikakallis lastentarhansa pyörii kauhealla voitolla ja tytöt elävät yltäkylläisyydessä! Olen nähnyt heitä niin Stockmannilla kuin Sestossakin ja aina ostetaan kalleinta gourmetia niin kahvissa kuin tuoremehussakin. Kyllä nähkääs 3 euron premium Tropicana on huomattavasti parempaa kuin joku 50 sentin rupale! Siinä kanssa tietyt patoutumat ja turhaantumiset puretaan herkutteluun!
Seurakunnissamme on oikeasti todella vähäosaisia ihmisiä, antakaa heille lahjaksi rahaa tai tavaraa! Toi siskojen ja pappien mielistely on säälittävää yritystä tehdä itsestä pikkuisen tärkeämpää ja merkittävämpää persoonaa! Mutta niin tyypillistä katolilaisille! Ja miksi ihmeessä joku täti, joka on vasta kirkkoon liittymässä nyt jo kyselee lahjoitusvinkkejä?? Ne siskot ja papit on aivan ventovieraita ihmisiä tälle tädille, mutta silti pitäisi jo lahjusta kantaa!!!?? Älytöntä! Auttakaa köyhiä, sairaita ja vanhuksia! Lopettakaa tekopyhä itsenne korostaminen
No voi kauhistus, eihän tässä kukaan ole itseään korostanut tai yrittänyt olla tekopyhä!
Oma käsitykseni on, että nämä ihmiset ovat luopuneet maallisesta hyvästä ja monesta muustakin kenties aika mielenkiintoisesta asiasta palvellakseen Jumalaa. Eli ajattelin olla vain ystävällinen, ja toteuttaa omalta osaltani Jeesuksen lupausta "Isä pitää omistaan huolen".
Mutta jos tämäkin on kiellettyä, niin parempi sitten ilmeisesti olla tekemättä mitään.
*huokaus*
isä Martille, en mitenkään pyrkinyt lahjomaan häntä, vaan enemmänkin viettämään aikaa ystävän kanssa.
Jos nunnat lomottavat mehua joka maksaa 3 euroa per litra niin silloin on kyllä joku pielessä. Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä. Itseäni kyllä hirvittää ostaa mehua joka maksaa yli 50 centtiä per litra. Parasta on ehdottomasti, jos saa äitin tekemää mustikka-variksenmarja-vadelma-sekotetta. Se on tosi nannaa. Ja vielä parempaa se on silloin kun on itse poiminut marjat.
Se, että olen anatanut joskus nunnille ulkomailta mukani tuoman muutaman euron viiniputelin ei ole minusta lahjontaa. En kai minäkään sentään nunnille cru-luokan viiniä anna. Minusta tässä on kyse vain pienestä lahjasta ystävien kesken eikä mielistelystä tai muusta.
Minä olen ainakin tottunut, erityisesti, jouluna antamaan hyville tutuilleni joiden kanssa olen paljon tekemisissä pienen lahjan tai lähettämään edes kortin. Kyseessä ei minusta mitenkään ole lahjonta vaan pikemminkin vain tapa muistaa ystävää ja sanoa kiitos kaikesta.
Jos taas seurakunnissa on vähävaraisia, jotka näkevät nälkää eivätkä kykene tulemaan toimeen mitenkään edes sukulaisten avustamina, niin silloin on syytä organisoida jonkinlaista avustustoimintaa heille. Tämä tulee minusta tehdä kirkkoherravetoisesti eikä niin, että jokainen antaa jollekin jotakin.
*Jos taas seurakunnissa on vähävaraisia, jotka näkevät nälkää eivätkä kykene tulemaan toimeen mitenkään edes sukulaisten avustamina, niin silloin on syytä organisoida jonkinlaista avustustoimintaa heille. Tämä tulee minusta tehdä kirkkoherravetoisesti eikä niin, että jokainen antaa jollekin jotakin.*
pitää ihmisen hengissä tässä maassa. Ei siihen kenenkään katolisen ropoja tarvita. Jos jollakin on pakottava tarve auttaa, voi avustaa yksityisesti ketä tahansa. Siitä vaan kysymään köyhän seurakuntalaisen tilinumero ja rahaa tilille, jos siltä tuntuu.
Mitä niihin mehuihin tulee, se halvin on ihan samaa kuin huberin putkiolut eli ei mitään vitamiineja, joten kraanasta vaan vettä, jos janoonsa juo. Se 3 euron mehu on täysmehua ei mitään värjättyä vettä. Kateus on suomalaisen perisynti ja sen huomaa.
Minusta tuollainen yksityinen auttaminen on huono idea sillä silloin se, joka kaikkein eniten tarvitsisi apua ei sitä saakkaan. Ei vaadi kirkkoherralta paljoa aikaa organisoida moinen toiminta.
En ole kanssasi samaa mieltä, että 50 centin mehu on pelkkää vettä. Jos taas tahtoo vitamiineja niin miksi lipittää kallista hedelmämehua kuin voisi vaikka syödä mustiaviinimarjoja, jotka sisältävät todella paljon C-vitamiiniä. Jos sinulta ei löydy puskia kotoa, niin kerää tyrnimarjoja ja tee siitä jauhoa jota syöt aamupuuron kanssa. Tyrniä löytyy paljon saaristosta.
Jos taas asut sisämaassa niin metsästä löytyy puolukoita, mustikoita, vadelmia, variksenmarjoja ja lakkoja . Eikä maksa yhtään mitään. Lisäksi saat hyötyliikuntaa ja nautit kaunista syyskelistä. Marjoista keittää mehut helposti.
Jos taasen väität, että olen kateellinen nunnille jotka juovat 3 euron mehua saadakseen vitamiineja, niin en ole. Lähinnä säälin heidän tyhmyyttä ja holtitonta rahankäyttöä. Toki he saavat silti ostaa tuota kallista mehua, mutta minusta se ei kertakaikkiaan ole viisasta, sillä vitamiinit saa halvemmallakin ja rahat voi käyttää muuhunkin. En siis ole kateellinen vaan pikemminkin pihi. Pihiys on minusta hyve eikä pahe.
Jos vaikka nunna juo 2 desiä mehua per päivä, niin vuodessa se tekee 73 litraa mehua eli hän pistää 219 euroa mehuun vuodessa sen sijaan että laittaisi 36.50 mehuun juodessa halvempaa mehua. Tällöin siis nunnalle jäisi 182.50 euroa muuhun käyttöön. Jos ensimmäisenä vuonna nunna käyttää tuon summan mehumaijan ostoon niin jatkossa hän voi investoida nuo rahat vaikka 7 pulloon Laphroiagh viskiä per vuosi, jos oletetaan, että pullo maksaa 26 euroa.
Koska taasen nunnat useimmin asuvat yhdessä ei tarvitse ostaa kuin yksi mehumaija per kommuuni ja loput rahat voi käyttää vaikka uusiin uikkareihin, räpylöihin ja maskiin.
Nasevan hauskaa, :-D !!!!
Paronilla taitaa olla töissä aika tylsää, vai onko paroni peräti lomailemassa?
töissä, mutta ei tässä näytä paljoa tapahtuvan.
Tarkoitus ei ollut olla mitenkään erityisen hauska vaam seitää asia numeroin.
nuo halvimmatkin, luepa purkin kyljestä: kun lukee täysmehu niin samaa tavarata on kun muutkin täysmehut.
Täsymehu on ihan eri hintaluokassa kuin 50 sentin tuotteet. Mehutölkeissä kyllä lukee täysmehu, mutta sisältö ei ole pelkästään hedelmästä puristettua tuotetta. Tropical -tuotteet ovat lähinnä täysmehua, eivät nekään ilman lisäaineita. Kokonaan toinen juttu on se, että sisaret eivät rasita hiippakunnan taloutta, he ovat omillaan toimeen tulevia, työtätekeviä naisia. Sisaret tekevät paljon karitatiivista työtä Suomessa, eikä valtio anna siihen varoja.
http://www.fineli.fi/foodclass.php?classif=igclass&class=juice&lang=fi
mikä on saatu suomalaisten määräysten mukaan täysmehuksi purkkiin nimetä. Ei niissä mehuissa mahotonta määrää vitskuja ole, parempi on syödä vihanneksia ja heldelmiä ja napata päivittäin monivitskupilleri. Siinä on muutakin kuin c-vitamiinia. Ei ne akat hei mitään virkanaisia ole, ne on nunnia jotka on antaneet lupauksen köyhyydestä, omasta omaisudesta luopumisesta ja vaatimattomasta, yksinkertaisesta elämästä. Ne rikkoo lupauksiaan vastaan, siitä niitä arvostellaan. Eikä ne tursuliinit tee yhtään mitään karitatiivista työtä.
emmää ole vielä ainakaan Jumala. Jumalan terve.
Nyt täytyy kyllä olla Porho-Roopen kanssa samaa mieltä. Ymmärrän, että nunnien köyhyyslupaus sisältää paljon muutakin kuin pelkästä materiaalisesta yltäkylläisyydestä luopumisen, mutta kuuluu siihen silti sekin. Ja SILTIKIN voi väittää, että sisaret eivät välttämättä tiedä todellisesta köyhyydestä mitään - onhan heillä kuitenkin aina turvattu asuminen, ruoka pöydässä ja vaatteet päällä. Joskus tosiaankin tuntuu vähän tekopyhältä,että nunnien "köyhyyttä" korostetaan, kun samassa seurakunnassa voi olla esim. perheitä, jotka ihan oikeasti elävät köyhyysrajan alapuolella. Jos on vaikka opiskelijaperhe, ei sieltä sossustakaan rahaa irtoa ihan tuosta vain.
Tiedänpä meidänkin seurakunnastamme ystäväni kautta erään ulkomaalaisperheen, jolle ei seurakunnasta rahallista apua herunut
papille osoitetusta pyynnöstä huolimatta. Ystävät - lähinnä kai ei-katoliset sellaiset - ovat heitä sitten parhaan kykynsä mukaan auttaneet, kun töitä ei saa, lapsia on paljon jne. Tässä on meillä kaikilla peiliin katsomisen paikka, ja veikkaisinpa, että sisaria enemmän em. perheen kaltaiset seurakuntalaiset tarvitsisivat kirkkoon liittyvän tädinkin materiaalista tukea. Ylipäätään koko ajatus ventovieraiden nunnien "lahjomisesta" on
minulle melko käsittämätön.
Hei vaan! Neuvon sinua karttamaan sellaisia lapsellisia katolilaisia, jotka vannovat piispa Wróbelin nimeen. Kyseinen piispa on aiheuttanut täällä pelkkää pahaa ja epäoikeudenmukaisuutta. On vain ajan kysymys milloin joko hän itse tajuaa lähteä tai hänet lähetetään pois.
Jos olisit tuntenut katolisen kirkon vain kymmenen vuotta sitten, olisit nyt liittymässä täysin toisenlaiseen hiippakuntaan; aktiiviseen, ekumeenisesti valveutuneeseen, keskustelevaan ja yhtenäiseen. Nykyinen ahdistava tilanteemme on kuin irvikuva verrattuna entiseen.
Etsi itsellesi sellainen sponsori, joka on tuntenut piispa Paulin ajan ja joka kaipaa sitä takaisin. Se on varma merkki kypsästä ja hyvästä katolilaisesta!
minua pitäisi karttaa? Olen kunnioittanut aina ja tulen kunnioittamaan aina nykyistä piispaamme. Se, että kunnioitan häntä, ei pitäisi kuulua sinulle eikä kenellekään muulle.
Yritän aina elää sitä hetkeä mikä kulloinkin on menossa, enkä haikaile mennyttä.
tuossa yhteydessä sitä, että hyväksyy KAIKEN mitä piispa sanoo/tekee. Katolinen kirkko ei opeta tällaista, koska piispat ovat ihmisiä ja ihmisinä erehtyväisiä. Ajatellaan vaikka 30-lukua Saksassa. Nyt on kysymys hallintotavasta, joistakin päätöksistä ym. Ei ole tarkoitus tuomita ihmistä.
"ei tiedä mitä menneisyydessä oli tapahtunut, on samaa kuin pysyisi ainaiseksi infantiiliksi" sanoi Cicero aikanaan. Ja hän ei varmasti tarkoittanut "haikailua" vaan tervettä muistelemista vertailua varten. Muistelemista on jopa hyödyllistäkin, varsinkin tulevaisuutta silmälläpitäen. Kukaan ei haikailee vaan muistaa surullisesti Paulia ja toteaa samalla mihin olemme joutuneet tämän taitamattoman piipan "ansiosta". Vielä yksi asia. Sana piispa on vain sana ja se sana saa positiivisen sisällön vain silloin jos kantaja toimii sen arvoisesti. Toistaiseksi........
Kysymyksesi on jälleen - eli siis näiden osastojen häiriköiden myötä - poikinut mitä kummallisimpia puheenvuoroja: milloin Sinua kehotetaan olemaan liittymättä katoliseen kirkkoon, Teresa ry:een, kirkkokahviseuraan jne. tai suuntaamaan kiinnostuksesi yksinomaan sukupuolielämääsi.
Jos olet kaikista sekavista ehdotuksista löytänyt itsellesi parhaiten kelpaavan, onnittelen Sinua!
Minäkin liityn ehdottelijoiden joukkoon ja kehotan Sinua todellakin kysymään vahvistuskummiasiasta omalta rippi-isältäsi. Hän tuntee jonkin verran Sinua ja muita seurakuntalaisia. Sen vuoksi hän on mielestäni paras lähde.
Onnea ja siunausta etsinnässäsi!
Ei huolta, Elisabeth, olen kyllä osannut luullakseni erottaa jyvät akanoista!
Makkaramiehen höpötykset ovat toki ei-niin-mukavia, mutta en jaksa niistä nyt ylläpidollekaan valittaa. Ehkä parasta jättää vaan ihan omaan arvoonsa.
Harmi kyllä minulla ei ole vielä vars. rippi-isää, mutta olen kyllä muutaman papin kanssa käynyt puhumassa tästä kirkkoon liittymisestä eli taidan kysellä heiltä jos ei mitään ratkaisua "itsestään" tule.
Pidähän täti sitten kukkaro kiinni sääntökuntalaisten suhteen ja anna roposi köyhille, jos jollekin antaa haluat! Vikatikin teet, kun fanaatikkojen lahkoon liityt, mutta muista, että sieltä pääsee aina pois! Eroilmoituksen voi jättää siististi maistraatissa. Ei tarvii mennä paikalle aivopestäväksi ja haukuttavaksi.
Kannattaa pitää mielessä, että eräät naispuoliset sääntökuntalaiset ovat varsinainen juoruilun pesäke! Heitä kannattaa varoa! Puhun ihan omasta kokemuksestani; minulle kävi niin, että siskot kertoivat täysin perättömiä ja pilasivat muuten hyvän maineeni! Ja kukapa sinua poloa uskoisi, kun SISAR kertoo toista...niinpä, yleisestikin kannattaisi nyt ihmisten ryhdistäytyä ja lakata pitämästä näitä siskokultia puolijumalina ja aina rehellisinä! Eivät he ole sen rehellisimpiä kuin kukaan muukaan, melkeinpä päinvastoin; heidän elämässään tapahtuu niin vähän, että kaikki vähäarvoinen saa valtaisat mittasuhteet ja sitten juorutaan. Aikaa kun on, niin siinä meditaation ääressä keksitään hurjia teorioita milloin mistäkin asiasta! Kannattaa siis olla varovainen siellä susien luolassa!