Nuorena sairastin syömishäiriötä ja masennusta. Nyt olen perheellinen aikuinen.
Mielessäni kaipaan niitä osastojaksoja nuoruudesta. Ne oli turvallisia, tuettuja hyviä aikoja. Miten tavallinen terve aikuinen voi saavuttaa tuon saman tunteen tai tilan?
Ei terveenä pääse osastolle hoitoon. Pitääkö lähteä jonnekkin aikuisten rippileirille vai miten tämän oudon haaveen/tilanteen voisi uusia?
Jos vaan oikean kohdeyleisön tämä kysymys saisi niin kysyisin myös koetko sinä näin? Mutta en taida entisiä mt-potilaita täältä löytää :D
Mielessäni kaipaan niitä osastojaksoja nuoruudesta. Ne oli turvallisia, tuettuja hyviä aikoja. Miten tavallinen terve aikuinen voi saavuttaa tuon saman tunteen tai tilan?
Ei terveenä pääse osastolle hoitoon. Pitääkö lähteä jonnekkin aikuisten rippileirille vai miten tämän oudon haaveen/tilanteen voisi uusia?
Jos vaan oikean kohdeyleisön tämä kysymys saisi niin kysyisin myös koetko sinä näin? Mutta en taida entisiä mt-potilaita täältä löytää :D
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikä sut saa kaipaamaan sitä samaa entistä turvallisuuden tunnetta? Onko perheellinen elämä jollain lailla liian raskasta, vaativaa? Et yhtään kertonut miksi ajattelet noin.