Sillä koska laissa on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta, ei se koskaan voi samoilla jokavuotisilla uhreilla, joita he alinomaa kantavat esiin, tehdä niiden tuojia täydellisiksi. Sillä eikö muutoin olisi lakattu niitä uhraamasta, koska näillä, jotka jumalanpalvelustaan toimittavat, kerran puhdistettuina, ei enää olisi ollut mitään tuntoa synneistä? Mutta niissä on jokavuotinen muistutus synneistä. Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. Sentähden hän maailmaan tullessaan sanoo: "Uhria ja antia sinä et tahtonut, mutta ruumiin sinä minulle valmistit; polttouhreihin ja syntiuhreihin sinä et mielistynyt. Silloin minä sanoin: 'Katso, minä tulen - kirjakääröön on minusta kirjoitettu - tekemään sinun tahtosi, Jumala'." Kun hän ensin sanoo: "Uhreja ja anteja ja polttouhreja ja syntiuhreja sinä et tahtonut etkä niihin mielistynyt", vaikka niitä lain mukaan uhrataankin, sanoo hän sitten: "Katso, minä tulen tekemään sinun tahtosi". Hän poistaa ensimmäisen, pystyttääkseen toisen. Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan. Ja kaikki papit seisovat päivä päivältä palvelustaan toimittamassa ja usein uhraamassa, aina samoja uhreja, jotka eivät ikinä voi syntejä poistaa; mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle, ja odottaa nyt vain, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa astinlaudaksi.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
(Heb 10:1-39)
tästähän on puhe.
Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Todistaahan sen meille myös Pyhä Henki; sillä sanottuaan: "Tämä on se liitto, jonka minä näiden päivien jälkeen teen heidän kanssaan", sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä"; ja: "heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista". Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita.
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: "Minun on kosto, minä olen maksava"; ja vielä: "Herra on tuomitseva kansansa". Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin. Mutta muistakaa entisiä päiviä, jolloin te, valistetuiksi tultuanne, kestitte monet kärsimysten kilvoitukset, kun te toisaalta olitte häväistysten ja ahdistusten alaisina, kaikkien katseltavina, toisaalta taas tulitte niiden osaveljiksi, joiden kävi samalla tavalla. Sillä vankien kanssa te olette kärsineet ja ilolla pitäneet hyvänänne omaisuutenne ryöstön, tietäen, että teillä on parempi tavara, joka pysyy. Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele; mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen". Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.
(Heb 10:1-39)
tästähän on puhe.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jatkan aloitustani.
Tässä luvussa näemme, että mistä laista puhutaan, mikä on käynyt iälliseksi ja mikä on päättynyt se 2000 vuotta noin ja sitten.
Siis missä laissa on on tulevan hyvän VARJO, ei itse asiain olemusta. Ymmärrättekö te?
Siinä ei enää uhrata jokavuotisia uhreja. Se on loppu, se on päättynyt. Jumalakaan ei niihin mielistynyt.
Eli on valmistettu ruumis jonka Jumala valmisti. Puhutaan Jeesuksesta. Eli tuo ruumis oli jo ennen luomista uhrattu, koska Hän on tämä SANA. Ja jos Sanaa ei olisi, ei meitäkään olisi luotu.
Siis SYNNILLE, mitä teemme, - mille synnille? Sille, kun rikomme Jumalan tahtoa vastaan, joka ei kumoudu.
Siis Jumalan laki ei katoa. SE ON. koska HÄN ON. Se on vanhurskas ja PYHÄ.
Se laki ei voi pelastaa, siksi sitä ja sellaisena sitä ei ole ilmoitettukaan, ymmärrättekö te?
Eli Jeesus täytti Jumalan tahdon. ja tuo VERI kaikkein Pyhimmässä on todistus lunastuksestamme.
ENÄÄ ei ole uhreja. On kertakaikkinen uhri ja jos siihen ette usko, niin ei ole muuta tietä olemassa.
Eli Hänen lihansa on nyt se esirippu, jonka kautta käymme elävälle tielle. Ja tähän on uskominen. Lukekaa.
SE tuo meille kehotuksen SANAN, toivon tunnustukseen, siihen lupaukseen. ja valvotaan tässä asiassa toinen toisiamme. Näin sanoo kirjoitukset.
Puhutaan tahalteen tehtävästä synnistä. No mitä on synti, kysytään sitä!? Se on Jumalan lain rikkomista.
Se on synti, siksi lain tehtävä on opettaa meille Jumalantahto ja Uudessa liitossa sydämeen asetettuna.
Se laki on Valkeus Jumalan mielenmukaisuudesta, mikä on Hänen TAHTONSA. ja jos sitä vastaan tahalteen rikotaan, niin ei ole muuta tietä olemassa taivaaseen. Sitähän se tuo kertoo ja opettaa.
Jos muuta opetatte, niin tietä ei ole. On tuomion odotus siinä. Herra on tuomitseva kansansa. Herra maksaa.
Mooseksella on Siinailla Jumalan sormellaan kirjoitettu laki. SE on annettu esikuvaksi, jotta ymmärtäisimme, miten se täydellisyys saataisiin aikaan. Jeesus täytti ja sai täydellisyyden. Se oli kuuliaisuuden opetus meille.
Täydellisyys on Jumalan Valtakunnan aluetta. Siksi sinne ei pääse mitään epätäydellistä.
Siis miettikääs sitä tahalteen tehtävää syntiä. Pitäisikö tehdä, että armo suureksi tulisi? Ei.
Miettikääs tuota kirjoitusten opetusta. Haluammeko me, että esikuva olisi sydämessä, jotta se veisi meidät ristinluo – ja siten vaeltaisimme myös oikealla mielellä tätä elämäntietä.
Kristuksen uhrilla olemme pelastetut ja pyhitetyt kertakaikkisesti. Mutta, annammeko sitten sen jälkeen ruumiimme synnin vietäväksi, takaisin maailmaan? Vai saako Sana Hengen voimasta pitää meidät tiellä?
Hylkäämmekö me Mooseksen lain, ja sen nojalla riittää kahden tai kolmen todistus ja lukekaa itse, sen seuraus.
Se on kirjoituksiin kirjoitettu, ei minun sanani.
Eli kun rakkaudessa eletään, niin elävä ei tahdo tehdä syntiä, sen synnin hedelmät ovat tuhoisia vaikutuksia, niin itselle, kuin toisiin ihmisiin.
Siksi on nähtävä kirjoitusten mukaan, että Jumalan laki- sen päämäärä on rakkaus.
Sentähden sen paikka on Uudenliiton uskovan sydämessä, mielessä, sekä teoissa Hengen voiman ja johdon kautta. Jumala kirkastaa meissä valtakuntansa tässä ajassa.
Eli osoittaa sen, että kansansa elää Pyhyydessä ja tämä elämä on tavoittelemisen arvoinen.
Laki on ikäänkuin rajapyykki maailmaan. Siksi me tarvitsemme tuon Jumalan lain.
sovitusuhrilaki on muuttunut, jossa on anteeksiannon veri.
Hänestä tuli tämä vanhurskauden valtakunnan Hallitsija ja meistä kansalaisia.
Eli yhdellä ainoalla uhrilla teki meidät täydelliseksi. jae 14
Se on pysyvyyttä. Se on kutsumusta, se on elämää. Ja tähän enkelitkin katsahtavat.
Sentähden se on Uusi liitto, se on juhlaa vapautta sydämelle. Eli miten sovellamme tätä elämässämme?
Edenissäkin kaikki oli sangen hyvää, mutta vanha aadam sovelsi sen lihansa mukaan.
Mutta, sovellammeko me tämän Uuden Adamin mukaan Hengessä?
Sen ratkaisemme kukin kohdallamme.
Luulin että tämä on keskustelupalsta. Mutta eksyinkin monologipalstalle.
Niin, aiheen piirissä on palstalla kirjoitettu ja tämä on kokonaisvastaus, jonka mukaan kirjoitukset puhuvat. Siksi puheenvuoro on tuohon 10.nen luvun kokonaisvaltaiseen ilmaisuun. Eli mitä siinä sanotaan.
Ja kun kirjoittelin, teidän ei tarvitse puolustella asioita ja väännellä sitä.
Lukekaa, pohtikaa ja tehkää kirjoitusten Sanan ja Jumalan edessä omat päätökset, mitä te teette sillä elämällä, minkä Jumala antaa.
Minä en ole tuomari, kilvoittelen itsekin armon alla, nähden Hengen Voiman tarkoituksen ja armoistuimen, Jumalan tahdon, sekä sijaisuhrin.
Jeesuksen veri on minunkin puolesta Taivaassa, kaikkein pyhimmässä Isän edessä, ja kun se siellä on kalliisti maksettuna. Siksi haluan kilvoitella armossa.
Se on Jumalantyö minussa.
En lihassa täytä mitään, mutta Hän saa Henkensä voimasta täyttää tahtomisen ja tekemisen joka päivä. Siksi se pelastus on Jumalantyö.
Kuin Eden- Jumala katsoi kaikkea, ja se oli sangen hyvää ja se oli tätä iankaikkista elämää, Elämänpuun varjossa, jossa Jumala antoi tahtonsa, jossa mennään.
Vanha aadam sävelsi omiaan ja se on lopun aikaa esimerkkinä siitä, että emme tekisi samaa. Vaan kumartaisin myös tätä joka Valtaistuimella istuu.
Siis Valta ja istuin kertoo ketä kumarran.
Ja siksi käteni on Hänen kädessään, eikä kukaan riistä siitä kädestä itseäni.
Tämä on armoa ja siksi iankaikkisen elämän armolahja on Kristuksessa.
Ja hän voi minussa kaiken. KM
Jos kohdallasi noin on asiat, niin mitä varten Sinä Anonyymi nilkki sitten jatkuvalla syötöllä lakia luet ja postaat palstalla lähimmäisillesi, jotka ovat saman Isä lapsia ja ovat panneet uskonsa ja toivonsa Isä Jumalan Poikaan, Kristukseen Jeesukseen?
Kaippa sinäkin ajassa käytät JumalanValkeutta tielläsi, ettei harhaan mene.
Siitähän on kyse. On kyse Hänen asioistaan meidän kohdalla.