Ihmiskunta. Viisisataa vuotta sitten, sinä olit, tuhat vuotta sitten sinä olit, viisikymmentätuhatta vuotta sitten sinä olit, kuka sinä olit? Keitä te olitte?
Jokaiseen ihmiseen ja hänen elämäänsä löytyy tarina. Tämä pieni hetki ihmiskuntaa sisältää myös minun tarinani ihmisenä. Ihmiskunnan, aurinkokunnan, avaruuden historiassa hetkeni on kuin tähden lento kirkkaalla taivaalla, se kestää hetkisen, toivon, että se paistaa kirkkaana pilvettömällä sinisellä taivaalla.
Usein katastrofeissa ymmärrämme ihmiselämän lyhyyden. Katselemme tässä hetkessä uutisista pienen hetken ylhäisiä ja mainetta niittäneitä, mutta he eivät välttämättä ole niitä ihmiskunnan todellisia sankareita, vaan ne sankarit, ne löytyvät jostain minne uutisotsikot eivät yllä. Ne sankarit ovat tavallisia ihmisiä, arjen sankareita; perheen äitejä, isiä, lapsia, sisaria, veljiä, nuoria, vanhoja, kaikenikäisiä ihmisiä, joiden elämällä on merkitys. Jokaisella elämällä on tarina, mikä on sinun tarinasi, millainen on sinun sielusi, jossa asuu sinä? Ne vuosisatojen ja tuhansien vuosien takaiset miljoonat ihmiset, eivät koskaan olleet yksi ja sama, jokainen oli oma yksilönsä, identtisillä kaksosillakin on omat identiteettinsä, joka sanoo,
MINÄ OLEN. (olen siis olemassa)
Ja kolmensadan vuoden kuluttua, olemme unohdettuja, suurin osa meistä, joistakin historia kirjoittaa, menneistä suurmiehistä tai naisista, muinaisten kansojen kuninkaista, jotka jättivät jälkeensä monumentteja, jotta heidät muistettaisiin. He eivät olleet niitä arjen sankareita, vaikka ehkä rakensivat omin käsin monumentit ja se oli ehkä heidän kohtalonsa, heillä oli silti elämä ja he olivat kuten sinä olet tai kuten minä olen... ihminen, jolla on ajatteleva mieli, mutta kukaan heistä ei ollut minä.
Mietin tunteiden historiaa, sanotaan noin vajaa sata vuotta sitten yli viisikymmentä vuotta sitten, tehtiin ihmisille vielä lobotoimioita psyykkisten tilojen hoidoissa, hoidon rajaukset perustuivat tämän päivän tiedon mukaan hyvinkin mututietoihin, eikä tämän päivän ymmärryksellä, heidän kaltoin kohteluunsa voi löytyä mitään oikeutta ja kohtuutta, heiltä vietiin tunteet, ja osa ihmisyyttä sen mukana, koska joidenkin mukaan joku ei täyttänyt moraalisen hyveen käsitettä, olla ihminen, he eivät välttämättä olleet mitään sarjaraiskaajia, vaan ehkä masentuneita hienostorouvia tai perheiden tyttäriä, kuka mitäkin, tavallisia arjen sankareita.
Kuinka paljon mahtuukaan vihaa ja väkivaltaa ihmiskunnan historiaan, kuinka paljon rakkaudettomuutta.
Jokaiseen ihmiseen ja hänen elämäänsä löytyy tarina. Tämä pieni hetki ihmiskuntaa sisältää myös minun tarinani ihmisenä. Ihmiskunnan, aurinkokunnan, avaruuden historiassa hetkeni on kuin tähden lento kirkkaalla taivaalla, se kestää hetkisen, toivon, että se paistaa kirkkaana pilvettömällä sinisellä taivaalla.
Usein katastrofeissa ymmärrämme ihmiselämän lyhyyden. Katselemme tässä hetkessä uutisista pienen hetken ylhäisiä ja mainetta niittäneitä, mutta he eivät välttämättä ole niitä ihmiskunnan todellisia sankareita, vaan ne sankarit, ne löytyvät jostain minne uutisotsikot eivät yllä. Ne sankarit ovat tavallisia ihmisiä, arjen sankareita; perheen äitejä, isiä, lapsia, sisaria, veljiä, nuoria, vanhoja, kaikenikäisiä ihmisiä, joiden elämällä on merkitys. Jokaisella elämällä on tarina, mikä on sinun tarinasi, millainen on sinun sielusi, jossa asuu sinä? Ne vuosisatojen ja tuhansien vuosien takaiset miljoonat ihmiset, eivät koskaan olleet yksi ja sama, jokainen oli oma yksilönsä, identtisillä kaksosillakin on omat identiteettinsä, joka sanoo,
MINÄ OLEN. (olen siis olemassa)
Ja kolmensadan vuoden kuluttua, olemme unohdettuja, suurin osa meistä, joistakin historia kirjoittaa, menneistä suurmiehistä tai naisista, muinaisten kansojen kuninkaista, jotka jättivät jälkeensä monumentteja, jotta heidät muistettaisiin. He eivät olleet niitä arjen sankareita, vaikka ehkä rakensivat omin käsin monumentit ja se oli ehkä heidän kohtalonsa, heillä oli silti elämä ja he olivat kuten sinä olet tai kuten minä olen... ihminen, jolla on ajatteleva mieli, mutta kukaan heistä ei ollut minä.
Mietin tunteiden historiaa, sanotaan noin vajaa sata vuotta sitten yli viisikymmentä vuotta sitten, tehtiin ihmisille vielä lobotoimioita psyykkisten tilojen hoidoissa, hoidon rajaukset perustuivat tämän päivän tiedon mukaan hyvinkin mututietoihin, eikä tämän päivän ymmärryksellä, heidän kaltoin kohteluunsa voi löytyä mitään oikeutta ja kohtuutta, heiltä vietiin tunteet, ja osa ihmisyyttä sen mukana, koska joidenkin mukaan joku ei täyttänyt moraalisen hyveen käsitettä, olla ihminen, he eivät välttämättä olleet mitään sarjaraiskaajia, vaan ehkä masentuneita hienostorouvia tai perheiden tyttäriä, kuka mitäkin, tavallisia arjen sankareita.
Kuinka paljon mahtuukaan vihaa ja väkivaltaa ihmiskunnan historiaan, kuinka paljon rakkaudettomuutta.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Kun kuljemme tuolla ihmisten seurassa, näemme kuoria, kurkkaamme ehkä hieman kuoren sisälle, emme silti "tunne" kuka toinen on. Sinä et voi tuntea koskaan minua, kuinka arvokas ihminen olen, voit arvioida karkeasti ja ajatella, etten ole mitään ja jatkat matkaasi ja kun jatkat matkaasi, ajattelitko olevasi jotain parempaa kuin minä olen? ja millä oikeudella teet sen?
Kirjoitat suuria arvoituksia, joista kerroit meille
LihghtingStar
Mikäs arvoitus se sieltä tulikaan, joka aina kirjoittaa kuin ivaillen, hieman väärin nimimerkkini.
Minäkin tunnistan sinut, siitä, kun kirjoitat väärin nimimerkkini.
Se on surullista, mutta elämä on luultavasti vain rajallinen aika. Ihminen on ymmärtänyt elämän rajallisuuden ja etsinyt ikuisuuden käsitettä, ihminen elää aina unelmissa.
Somewhere over the rainbow (the wizard of oz).
Tietenkin oi L_S, vailla unelmia ei ole elämää jään..
Kuuntelitko laulun? Löytyy Judy Garlandin laulamana.
Sinulta jäi lause kesken, nukahditko?
Kohta nukahdan, on vielä titanicin loppuhuipennus katsomatta. Tuhannennen kerran. Ny se uppoaa sitten. Pittääpä kuunnella se kipale. Mutta kuule, olet rakas L_S..
Mennään yhdessä pohjanmaan kautta. Lupaa minulle, että taistelet ja elät hyvän elämän. Taidan jäätyä ja pulaa htaa. Hrr, pulp pulp
Se on huono elokuva, en viitsiytyisi katsomaan, vaikka olen sen joskus katsonutkin, kun kerran sen tiedän olevan huono... siinä jää surullisesti miehen käsikin viimein vain näkyviin ja hitaasti se caprion esittämä mieshahmo menee meren syvyyksiin ja nainen pelastautuu jollekin tukkiparrulle...
Se oli hyvä kappale, kuuntelin sen itsekin äsken ensimmäistä kertaa, mutta itkin ja kuuntelin, siinä oli niin kauniit sanat.
En minä ole sinulle rakas, olen tuntematon sinulle. Se on hieman alentavaa, kun sanot sellaista.
minulle siis vaan tuli kirjoitettua jostain syystä over the rainbow ja mietin, että sehän on biisi ja ajattelin sinulle sen soittaa... mutta arvostit sitä niin vähän, että katsot sitä tusinaleffaa siellä... katsoisin miljoona kertaa ennemmin vaikka ihmemaa otzia.
Katsoin tänään dokumentin pompeijista... ajattele, millaisena maailma on näyttäytynyt sinne jääneille, on se kamalaa, ja sattuman kautta, ei olla niitä ihmisiä, ne oli jotkut muut, ne on vain historiaa, kuin vain kuori, mutta sen kuoren sisällä oli ne ihmiset.
Saattaisit sen tusinaleffan sijaan juosta pakoon jotain laavaa ja tuhkaa ja kivisateita, se oli varmasti niille ihmisille, maailmanloppu tai kuvasti sitä. Sinä pystyt elokuvan kautta ikäänkuin tehdä viihdettä tuhosta... se titanicin juttukinhan on toisaalta ihan aito asia... sinne veden alle hautautui ihmisiä ja mikä pakokauhu se on ollut oikeasti... ja jotkut nauttivat viihteenä popcorniensa kanssa... hmm...
Joo itsekin katselin sen pompeejii tuhon. Kesken irstailujen tuli heillekin loppu. Niin sin sitten. Arvostan kyllä kappaletta. Kiitos paljon kultaseni. Itketään yhdessä...
Kriik kriik! Kombäk! 20 paattia ja yksi tuli takaisin sinun vuoksesi L_S..
Ai oikeasti katsoit national geographicia, etkä vain titanicia, uskoisikohan tuota.
Siellä on ollut lapsiakin, jotka eivät ole ansainneet ainakaan mitään pahaa, eikä ole varmasti moni aikuinenkaan ansainnut. Ei ihminen voi ansaita teoillansa mitään, teot voivat johtua osin kulttuurista, osin mielen särkymisestä, osin mistä tahansa, yksin ne eivät tee ihmisistä pahoja tai hyviä, ei sitä voi yksin niin kapeakantaisesti katsoa... uskovat näkevät ihmiset kuin jonain karjana jotka vain tuhotaan jossain Jumalan väkevän käden toimesta ja he ovat heille kuin vain arvottomia, jotka olisi jotenkin ei mitään... kuin itsellä olisi jotenkin parempi oikeus elää ja porskuttaa vaan menemään...
Viitsitkö lopettaa ne hellittelysanat, en pidä siitä. En rakasta sinua.
Uskon, 3ttä rakastat. Oikeasti katsoin sitä ylen kanavilta. Pompeejii. Sieltäkin tuli tuhkaa ja tulikiveä hohkakiveä. Niin, miksi siiloan torni romahti ja niin moni murskaantui. Olivatko he suuria syntisiä? Kysyi kansa Jeesukselta. Eivät olleet, vastasi Jeesus. Niin hukutte tekin jos ette käänny. Sanoi Jeesus. Sano mitä sanot. Kyllä tää tinacin loppukaneetti on hiano! Ja kansa taputtaa.
No niin se elokuvissa menisi, se yksi paatti tulisi hakemaan, todellisuudessa ne paatit taitaisivat välittää vain omasta nahastaan ja olla itsekkäitä, elokuvissa ja siellä dreamlandissa, minua ei jätettäisi hukkumaan. Mutta sehän on vain elokuvaa.
Minä en jätä sinua hukkumaan. Koskaan. Jeesuskaan ei.
No olihan se aikansa kassamagneetti se elokuva, että jos prosentuaalisesti asiaa ajattelee, niin ei se mahdottomuus ole, että pidät siitä titanicista niin kovin.
En tosiaan koskaan ole siitä erikoisemmin pitänyt, ei vedonnut siis elokuvana minulle... jaa olisiko se voinut tulla ykköseltä... tutkiko ne siinä niiden luita jollain laitteella ja arvioi niiden luiden hammaskalustoja sun muita, oliko se sellainen?
En minä välitä mitä sinä jätät tai olet jättämättä, ei se merkitse mitään, et merkitse mitään, niin sillä ei ole merkitystä, olet vain jokin anonyymi palstalla, joka katsoo titanicia.
Tiedätkö, minulle on sanottu ennenkin jotain tuollaista, muistaakseni.... ja muistathan, koskaan ei saa luottaa lupauksiin, ei saa luvata koskaan mitään, mitä et voi pitää. Sinä voisit olla vain suuri valehtelija. :) Älä lausu siis turhia sanoja, joku voisi luulla sinun puhuvan totta.
Somewhere... Tiedä vaikka minä itse olisin sinulle ennenkin tuollaisia lirkutellut. Mutta on se kaunis kappale sateenkaarta sekin. Liikutuin.
Joo juuri se pompeejii. Kuvasivat niitä kipsivaloksia sisältä.
Jaa no ollaan me sitten katsottu samaa ohjelmaa... muistin väärin kanavan.
En pidä lirkuttelemisista. Tiedäthän, että se pettää ihmisen ja huomaat viimein, ettei mitään jää käteen, olet aina samassa pisteessä, kierrät sitä labyrinttia yhä uudelleen ja uudelleen kuin koehiiri ja olet aina seinän kanssa tekemisissä, sieltä labyrintista ei koskaan pääse ulos. Ja se suuri taivaan herra, jota jumalaksi kutsutaan nauraa vain partaansa ja se labyrintissa kulkeva haaveilee, jospa olisin kuin ne sinilinnut, lentäisin korkealla, jossain.
Kait olet ymmärtänyt, etten koskaan näitä palstakeskusteluja ole ottanut todesta, en tiedä kuka on anonymiteetin takana, ei ne merkitse mitään, jos ollaan jotain kirjoiteltu täällä, emme tunne toisiamme, oikeasti, ei silloin voi oikeasti rakastaakaan.
Niin on. Kumminkin tunnen sinut. Tunnen voimakkaasti koska kirjoitat. Tiedän senkin mitä kirjoitat seuraavaksi. Tai ainakin melkein. Kyllä minä voin sinua rakastaa. Muuten yhdentekevää. Mutta niin on. Niin kauan kun on tunteet haaveet on elämä. Älkäämme luopuko niistä. Kyynisyyttä on liikaakin.
Ai olet siis tietäjä?
Tiesitkö tuon?
Vaikka kirjoittaisi tuhat sanaa, se olisi kuin kylmä henkäys pohjoisen tuulta.
Kaiken mitä sanon, vain jäädyttää maan ja halla syö kukat,
ja viimeinenkin terälehti lakastuu maahn. On vain routa.
En tiennyt. Luulin tietäväni. Kaunis runomitta. En kuitenkaan usko, että olet noin routainen maa. Sinä olet pehmeä lämmin ja kostea, ja tuoksut ruusuilta liljoilta jne.
Sinun suustasi se kuulostaa, irvokkaalta, irvikuvalta.
Puhun siitä mistä ei saisi puhua, mutta totta se on silti. Ihanan aistikasta kastikasta, ei lainkaan irvokasta
On lasia ja lasitaloja ja kun sinä sitä ravistelet ja revit,
niin se lasitalo ei muutu vahvemmaksi,
siihen vain tulee säröjä.
Joitain asioita, ei vain voi korjata.
Niin. Olen pahoillani. Haluaisin sinun tulevan vahvemmaksi. En lasisia nyrkkejä. Välitän sinusta todella. Ennen kuin menee liian ufox, siunaan sinut, ja itteni. Menen nukkumaan. Hyvää yötä. Voi hyvin.
Halusin kertoa sinulle. Minkälaisena minä sinulle näyttäydynkin tällä palstalla, niin se on kuin vääristynyt heijastus, se näyttää sinulle valheen, jos se on niitä liljoja sun muita, niin en minä ole sellainen.
Olen tavallinen, enkä todellisesti mitenkään niin ihmeellinen. Haluan pudottaa sinut maan pinnalle. Hyvää yötä.
Nyksät veronmaksajat?
? en käsitä kysymystäsi, miten liittyy aiheeseen talousoppi.
Viitsitkö lopettaa ne hellittelysanat, en pidä siitä. En rakasta sinua.
Sivusta seurannut teidän keskustelua ja tunnen jotenkin myötähäpeää puolestasi sinua rakastavaa kirjoittajaa kohtaan
Sama tunne kuin sinulla tulee minullekiin kun joku röyhkeä kirjoittaa jeesus rakastaa sinua ,aattelen kuin sinäkin en pidä siitä ja minua inhottaa kun joku yrittää raiskata minua henkisesti vaikka sitten olkinukella mutta se inhottaa
Minua ei hävetä sanoa. Rakastan. Rakastan. Ihanaa ihanaa ja imelää. Mutta niin totta. Olkinuket
Muisti ei enää riitä kenen tahansa helluntailaisen sorkittavaksi.
Jaa musti?
Minua ei hävetä sanoa. Rakastan. Rakastan. Ihanaa ihanaa ja imelää.
Raiskaajaa ei myöskään hävetä sekiin sanoo ihanaa ihanaa
Hmm. Ei saisi paljastella palstoilla.
Taivasten valtakunnan etsiminen on nyt ensisijalla jälleen.
Taivasten valtakunnan etsiminen on nyt ensisijalla jälleen.
Tää ei ole Ufo palsta
Hyvän sijaan ihmiset valitsevan pahan, vaikka meillä on vapaa tahto.
Aivan ! Jos te ette tunne tunteilla että olette Kristuksessa niin ette kestä koettelemukset joka tulee jokaiselle..
Hyvän sijaan ihmiset valitsevan pahan, vaikka meillä on vapaa tahto.
En tiedä ihmisten tilannetta ja vaihtoehtoja elämän valinnoissa joten olen jäävi sanomaan mitään hyvästä ja pahasta kanssa eläjien kohdalta
Itse tiedän että omalta kohdaltani olen toiminut aika hyvin lukuisten elämäni valintojen suhteen toki virheitäkin on tullut tehtyä mutta sehän on vain elämää
Aivan ! Jos te ette tunne tunteilla että olette Kristuksessa niin ette kestä koettelemukset joka tulee jokaiselle..
Taidat olla aika nuori
Koettelemuksia on aina ja varmasti ollut meillä vanhemmilla ihmisillä se on vain elämää
Nykyisin tällainen vanha jumalaton ei voi kuin nauttia elämästään taistelut on aika lailla taisteltu menneessä jo
Laitanpa sulle oikein yhden uskonnon kirjasesta ylistyksen itse ajattelevalle uskonnottomalle patruunalle sillä uskovaistenkin on ollut pakko huomata se
Psa. 73:3-5, 12 "Sillä minussa nousi kateus ylvästelijöitä kohtaan, kun minä näin jumalattomien menestyvän. Sillä he ovat vaivoista vapaat kuolemaansa asti, he ovat voimakkaat ja lihavat. Eivät he koe muitten kuolevaisten tuskia, eikä heitä vaivata niinkuin muita ihmisiä .. Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti."
Job. 21:7-9 "Miksi jumalattomat saavat elää, vanheta, jopa voimassa vahvistua? Heidän sukunsa on vankkana heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. Heidän kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan vitsa."
Paras ratkaisu on kotiasketismi, lukeminen ja teologian opiskelu. Näin välttyy pahalta kun pysyy valtionkirkoissa.
OLen jo elännyt vanhaksi ja en ole antanut periski tuumakaan vielä . Taistelut jatkuu Kristuksessa nääs. Ja ne ovat kovia. Rukoilemalla rukoilemme ja saavuimme Voitto . Siis Kuolema Kristuksessa. Mutta se on toinen tarina. Nyt puuttuu vaan Oikea Herätys ja se on tulossa. Ovi on jo raolla . Ja kohta johta vaan saamme Herätyksen vaan Halleluuja halleluuja me näemme melkein Herätyksen. Amen. >>
2. Kor. 13:5
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
2. Kor. 13:6
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
2. Kor. 13:7
Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
2. Tim. 3:8
Ja niinkuin Jannes ja Jambres vastustivat Moosesta, niin nuokin vastustavat totuutta, nuo mieleltään turmeltuneet ihmiset, jotka eivät uskonkoetuksissa kestä.
Tiedän että vanhat ihmiset ovat luopuneet ja toivovat vaan että päästävät pois . VOI voi voi . Ne eivät välittä vaikka lähes 7,5 miljard ihmisiä joutuvat helvettiiin kun he vaan pääsevät ylösnousemukseen ja Jeesus tulee hakemaan heitä pois. Raaka peli sanoisin. Mä haluan jäädä taistelemaan jokaisesta sielusta joka Herra minulle antaa jonka puolesta mun pitää Rukouksessa taistella Taivaaseen..
..
kotiasketismi
Tavallaan aika viisas ilmaisu
Kotiasketismissa säästyy pahalta.
Ylen sivuilla oli juttu, älä osta mitään. Ekologinen ratkaisu, olen harjoittanut tätä jo pitkään. Sanoin teema viikkoja, kausia. Kesällä voi asua ilman sähköä esimerkiksi.