Hylkäsin rockin, siirryin Jori Malmsten-faniksi

Mitä vikaa Eugenissa oli?

Meikäläinen pitää A.Aimon lauluista koska hänen äänensä on suorastaan mahtava. Malmstenin ehdottomasti paras kausi ajoittuu sota-aikaan. Nämä kaksi suurta laulajaa ovat suoranainen käsite. A.Aimon laulut joista erityisesti pidän ovat "Sinua kaipaava", "Valssi menneiltä ajoilta" ja "Ilta Skanssissa". Jorin parhaita "Olit kerran mun onneni kukka", "Särkynyt onni" ja sitten meikäläisen suosikki "Särkyneitä toiveita"'

"Mä kerran uskoin onnehen, ja elin haaveilen toivoen. Mut käsi kylmä kohtalon, pois riisti haaveet kauneimmat mun. Nyt olen yksin, en lohdutusta, en hyväilyä, saa osakseen. Miks täytyi käydä mulle näin, et osattomaks onnesta jäin."

- Georg Malmsten, Särkyneitä toiveita

Aina on räppi soinut, Veikko Lavi!

Minä olen kuunnellut Malmsteenia joka on ruotsalainen kitarasankari.

Mites tämä, Pyöritä pellavapäätä Jori?

Kyllä Malmsteenin pojista Yngve parhaiten tiluttaa.

Kertokaa se Hänelle, Mauno Kuusisto!

Kyllä paras on Suomen eka underground bändi Harmony sisters. He kun sjungaa ton romanien kansanlaulun. Sitä kun kuuntelee ja vetää tötsyt nii johan rupee vauhtii riittää.
https://www.youtube.com/watch?v=qiIXitrgB9s

Stikkasit aika pahan!

En koskaan oppinut pitämään Olavi Virrasta. Inhosin hänen laulutyyliää. Liian sliipattua. Ja sitä rataa kaikki nämä rahkoset, einogrönit jne... ei napannut yhtään. Mutta Malmsten eteenkin sota-aikana ja A.Aimo olivat ihan toista maata. Omituisinta tässä on se että olin tuskin enempää kuin 12-13 vuotias kun ensi kerran tämän joskus 1970-luvun puolella tunnistin. Kyllä näissä kahdessa laulajassa oli jotain. Tai sitten se aikakausi synnytti tuon tunnelmalatauksen heidän lauluihinsa.

Kannattaa muuten käydä Youtubessa kuuntelemassa näitä lauluja. Vielä kun Dallape soittaa taustalla niin onpahan siinä todelliset mestarit asialla. Ei ole näistä nykyajan uikuttajista mihinkään heihin verrattuna. Muuten - Georg Malstenilla oli klassisen musiikin koulutettu ääni joten ei ihme että erottuu mäkättäjistä, määkijistä ja uikuttajista.

Ja rock-laulajat nyt ihan surkeita ovatkin. Tuskin kukaan olisi ennen vanhaan saanut lauluopettajalta todistukseen kutosta parempaa numeroa.

Olipahan kiinnostava avaus juuri siksi että asia on minulle henkilökohtaisesti tuttua. Meikäläisellä ikää 63-v, siirryin äskettäin äskettäin eläkkeelle. Minun kai pitäisi kuunnella jotain Rolling Stonesia, Beatlesia, CCR:ää jne ja joskus teenkin mutta omituisella tavalla olen alkanut kiinnostua yhä enemmän tästä vanhasta suomalaisesta tanssimusiikista ja nimenomaan kolkyt ja nelkytlukujen kappaleista. Ehkäpä syy on että niissä on tämä tunnepuoli jotenkin paremmin säilynyt. Sen sijaan mitä lähemmäs tullaan nykyaikaa niin joku Jamppa Tuominen tai Reijo Kallio aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.

Oi oi oi, lauloivat myös Mikki-hiirestä!

"Miksi silmäsi nuo, kaipuun rintaani tuo. Hetken onnesta vain, luonas nauttia sain. Kuljen ikävissäin, aattelen usein näin. Miksi silmäsi tummat, aina kaipuun rintaani tuo?"

Kertokaapas mikä laulu ja kuka laulaja sen teki tunnetuksi?

A.Aimo:

"Metsäkukkia" (1944)
"Ilta skanssissa" (1944)
"Aila" (1937, paras versio ikinään, ei vetelä kuten muiden tulkinnat vaan nopea)


Lisäksi muutama vähemmän tunnettu todella hyviä kuten "Carmen Sylva" (1944), "Muistatko vielä metsätien" (1939).

Ja Malmsten tuolla aikakaudella aivan fantastinen. Myöhemmin ei enää.

Yllättävän moni vanha rokkari muuten pitää noiden kahden suuren laulajan musiikista. Osa salaa, osa ihan julkisesti.

Jori Malmstenin kaunein, komein ja koskettavin laulu äänitettiin Välirauhan aikana vuonna 1940. Ja se laulu on "Luoksesi saavuin". Ihmettelen miksi sitä ei soitettu radiossakaan takavuosina niin usein kuin niitä muita. Nykyisinhän nämä laulut on täysin unohdettu. Onneksi on Youtube josta niitä voi käydä kuuntelemassa.

On mielenkiintoista että silloin kun ajat ovat olleet todella vaikeat ja köyhyyttä paljon laulettiin koskettavia kauniita kappaleita. Arvostettiin kauneutta. Nyt kun eletään yltäkylläisyydestä ja hyvinvointivaltiossa niin nuoret maailmanparantajat rääkyvät maailman pahuudesta.

Wikipediaan on jotenkin älyttömällä tavalla kirjoitettu että "A.Aimo on rinnastettu muun muassa Reijo Taipaleen kaltaisiin ”suomalaisiin perusääniin” ". Mutta kyllä se marssijärjestys niin on että Reijo Taipale pitäisi rinnastaa A.Aimoon. Paitsi että Reijo Taipaleen ääni ei ole alkuunkaan niin syvä ja dramaattinen kuin A.Aimolla.

Minun isäni sukupolvelle (sodassa olleet) A.Aimo ja Georg Malmsten olivat niitä joista pidettiin. Olavi Virta oli taas 1950-luvun ja viinan , Reijo Taipale ja Eino Grön 1960-luvun ja enemmän suurten ikäluokkien juttua. Nuo laulajat eivät koskaan päässeet tunnelmassa ja laulujen syvyydessä lähellekään Malmstenin ja A.Aimon tasolle.

Niissä sen ajan kappaleissa lauluosuus usein alkoi noin minuutin soitto-osuuden jälkeen ja lauluosuuksia oli kaksi kun myöhemmin siirryttiin kolmeen kertosäkeeseen.

Sä olet tosi uskottava. 🤣🤪🤣

Ihmiset yleensäkin osasivat laulaa ja lauloivat enemmän 70-80 vuotta sitten. Tämä on muuten tutkittua tietoa. Nykyisin noin 98% suomalaisista lähinnä ynisee ja sitä sitten väitetään laulamiseksi.

Minulle mieluisimpia Aimon lauluista on "Laitakaupungin lapsi".

G. Malnstenin ja A. Aimon esitykset olivat sen ajan ralleja, eivät oikeaa kunnollista musiikkia.

Nykyisin musiikki, klassista lukuunottamatta, aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Sellaiset tyypit joiden äänestä ei osaa sanoa tuleeko se ylä- vai alapäästä päästetään studioon levyttämään.

Klassinen musiikki onkin ainoa musiikki jossa Suomi on eräänlainen pieni suurvalta. Tätähän jumputusta kuuntelevat urpot eivät tajua. Ja Malmsten oli todella hyvä laulaja. Ihmekös tuo kun sai klassisen musiikin pohjakoulutuksen.

Dallape on ehdottomasti parempi bändi kuin Hurriganes ja A.Aimo parempi kuin Martti Syrjä.

Todella hyvä musiikki testataan sadan vuoden perspektiivillä ja siinä kisassa suuretkin aikansa yhtyeet ja arktistit saattavat painua unohduksiin. Klassinen musiikki kestää ajan patinaa. Nämä iskelmänikkarit eivät. Esim. Beatlesin asema on suorastaan romahtanut. Samoin tulee käymään rollareille. He ovat vain oman aikakautensa (yliarvostettuja) ilmiöitä. Malmsten ja A.Aimo olivat huipulla aikana joka on Suomen historian dramaattisin ja se selittää sen miksi he saattavat jäädä elämään yllättävän hyvin.

Nämä Kärjet ynnä Godzynskit olivat turhan ahkeria työssään ja käyttivät kaikki mahdolliset järjelliset nuottikuviot ja sävelkulut kappaleisiinsa. Sen takia nykymusiikki on huonoa.

Vanhat suomifilmitkin ovat aidosti hauskoja, Kummeleita paljon hauskempia.

Nykyisin musiikki on yhä enemmän koneellista jumputusta. Täysin hengetöntä ja sielutonta. Eikä tässä ole kyse mistään vanhan haikailusta vaan tutkitusta tosiasiasta. Levy-yhtiöt tulivat jo 1980-luvulla siihen tulokseen että tuotettavan musiikin on oltava kustannustehokasta, kuulostaa samalta mössöltä. Sitä vain pitää tunkea joka tuutista että propagandan tavoin ihmiset alkavat siihen tottua.

A.Aimon versio "Rantakoivun alla" (1938) on todella upea esitys.

A.Aimon "Korholan komiassa talossa" on muuten se laulu jonka Väinö Linna mainitsee Tuntemattomassa sotilaassa. Se on kohdassa jossa Kariluoto harmittelee sitä, että hänen miehensä sen sijaan että laulaisivat Die Wachne Hochia (natsien epävirallista kansallishymniä), rallattelevat "Korholan tyttöjä" jos sille päälle sattuvat.

Mä stadin poika oon ohoi.

Loistavia laulajia molemmat: Jori ja Aimo.

Kuuntelen paraikaa A.Aimon lauluja 1930- ja 1940-luvuilta. Aivan mahtavaa!

Sota-aikahan tästä kai taas koittaa...