Georg "Jori" Malmsten oli aivan mahtava laulaja, eteenkin 30- ja 40-luvulla. Toinen mahtava saman aikakauden laulaja on A.Aimo. On kyllä niin loistavaa musiikkia. En kaipaa rockia enää yhtään.
Hylkäsin rockin, siirryin Jori Malmsten-faniksi
Anonyymi
53290
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Mitä vikaa Eugenissa oli?
Eugen ei oikein nappaa. Ääni ei sytytä. Jorilla se fantastinen. A.Aimolla vieläkin vaikuttavampi ja jylhä. Mutta Jorilla teknisesti parempi ja monissa lauluissa näkee ettei ne sovi A.Aimolle. Olavi Virran laulutyylistä en ole koskaan pitänyt enkä tule koskaan pitämään.
Selvä. Jorma Lyytinen oli myös hyvä, valitettavan nuorena poistui.
Malmstenit, suomen edelläkävijät neniin honottamisessa. Ei jatkoon.
Ääntä olisi ollut jos olisi tullut ulos suun kautta. Vaan ei.
Eugen honotti, ei Jori.
Kyllä Jorin ääni hieman nenästäkin tuli, mutta loistava laulaja hän oli silti ja säveltänyt monet loistokappaleistaan. Itse arvostan eniten Tauno Palon esityksiä 30-luvulta: Mä ruusun tumman, Tuhlaajapoika, Tilda ja minä jne.
Taunolla oli 30-luvulla kaunis ja tunteikas ääni ja Dallapékin oli parhaimmillaan.
A.Aimo huippuesitys oli mielestäni Marusja.
30-luvulla Suomen kevyt musiikki on huipputasolla. Valitettavasti olemme nykyään mitättömällä tasolla, mitä tulee laulajiin, sävellyksiin ja sovituksiin sekä soittoon.
Rock ja muu rämpytys aiheuttaa lähinnä surua musiikkimaun pilaantumisesti, ja että pilaaja oli musiikkiala itse. Mitättömiä kappaleita on helppo tuottaa. Ne käyvät kaupaksi vain koska musiikkimaku on pilattu. Kansainvälinen markkinointi on auttanut tässä suhteessa suuresti.
Surullista on myös suomalaisten musiikintekijöiden henkinen assimiloituminen ulkomaisen matkijoiksi, apinoijiksi. Itsetunto ja itsekunnioitus joka musiikkialan esittäjillä, säveltäjillä ja sanoittajilla oli, on mennyttä. Se meni sananmukaisesti Iltatuulen viestin mukana. Se johti silloin 60-luvun lopulla viimeiseen suureen vastareaktioon rokkirämptystä vastaan.
Sitten oli vielä yks honottajanainen ,,joka oli malsteneja .
Joku Siiri tai sivia, lihava muija honotteli usein tvssä
Meikäläinen pitää A.Aimon lauluista koska hänen äänensä on suorastaan mahtava. Malmstenin ehdottomasti paras kausi ajoittuu sota-aikaan. Nämä kaksi suurta laulajaa ovat suoranainen käsite. A.Aimon laulut joista erityisesti pidän ovat "Sinua kaipaava", "Valssi menneiltä ajoilta" ja "Ilta Skanssissa". Jorin parhaita "Olit kerran mun onneni kukka", "Särkynyt onni" ja sitten meikäläisen suosikki "Särkyneitä toiveita"'
"Mä kerran uskoin onnehen, ja elin haaveilen toivoen. Mut käsi kylmä kohtalon, pois riisti haaveet kauneimmat mun. Nyt olen yksin, en lohdutusta, en hyväilyä, saa osakseen. Miks täytyi käydä mulle näin, et osattomaks onnesta jäin."
- Georg Malmsten, Särkyneitä toiveita
Aina on räppi soinut, Veikko Lavi!
Minä olen kuunnellut Malmsteenia joka on ruotsalainen kitarasankari.
Yngwie osaa kepittää!
Mites tämä, Pyöritä pellavapäätä Jori?
Kyllä Georg Ots oli mahtava ääni - hyvä kun mainitsit hänen. Muuttuvat laulut jne.
Kyllä Malmsteenin pojista Yngve parhaiten tiluttaa.
Lieneekö nämä samaa sukua?
Kertokaa se Hänelle, Mauno Kuusisto!
Kyllä paras on Suomen eka underground bändi Harmony sisters. He kun sjungaa ton romanien kansanlaulun. Sitä kun kuuntelee ja vetää tötsyt nii johan rupee vauhtii riittää.
https://www.youtube.com/watch?v=qiIXitrgB9s
Stikkasit aika pahan!
En koskaan oppinut pitämään Olavi Virrasta. Inhosin hänen laulutyyliää. Liian sliipattua. Ja sitä rataa kaikki nämä rahkoset, einogrönit jne... ei napannut yhtään. Mutta Malmsten eteenkin sota-aikana ja A.Aimo olivat ihan toista maata. Omituisinta tässä on se että olin tuskin enempää kuin 12-13 vuotias kun ensi kerran tämän joskus 1970-luvun puolella tunnistin. Kyllä näissä kahdessa laulajassa oli jotain. Tai sitten se aikakausi synnytti tuon tunnelmalatauksen heidän lauluihinsa.
Kannattaa muuten käydä Youtubessa kuuntelemassa näitä lauluja. Vielä kun Dallape soittaa taustalla niin onpahan siinä todelliset mestarit asialla. Ei ole näistä nykyajan uikuttajista mihinkään heihin verrattuna. Muuten - Georg Malstenilla oli klassisen musiikin koulutettu ääni joten ei ihme että erottuu mäkättäjistä, määkijistä ja uikuttajista.
Ja rock-laulajat nyt ihan surkeita ovatkin. Tuskin kukaan olisi ennen vanhaan saanut lauluopettajalta todistukseen kutosta parempaa numeroa.
Olipahan kiinnostava avaus juuri siksi että asia on minulle henkilökohtaisesti tuttua. Meikäläisellä ikää 63-v, siirryin äskettäin äskettäin eläkkeelle. Minun kai pitäisi kuunnella jotain Rolling Stonesia, Beatlesia, CCR:ää jne ja joskus teenkin mutta omituisella tavalla olen alkanut kiinnostua yhä enemmän tästä vanhasta suomalaisesta tanssimusiikista ja nimenomaan kolkyt ja nelkytlukujen kappaleista. Ehkäpä syy on että niissä on tämä tunnepuoli jotenkin paremmin säilynyt. Sen sijaan mitä lähemmäs tullaan nykyaikaa niin joku Jamppa Tuominen tai Reijo Kallio aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.
Mä oon 67 ja must on kliffaa lysnaa sotilas musaa. Tää kersantti Karoliinan esittämä biisi jonka hän sjungas sotkun karaokeillassa kuulostaa tosi kliffalta.
https://www.youtube.com/watch?v=koR6T9WkIFQ
Oi oi oi, lauloivat myös Mikki-hiirestä!
"Miksi silmäsi nuo, kaipuun rintaani tuo. Hetken onnesta vain, luonas nauttia sain. Kuljen ikävissäin, aattelen usein näin. Miksi silmäsi tummat, aina kaipuun rintaani tuo?"
Kertokaapas mikä laulu ja kuka laulaja sen teki tunnetuksi?
"Miksi silmäsi nuo, kaipuun rintaani tuo..."
Se on "Muistojen valssi" ja sen lauloi Jori Malmsten.
A.Aimo:
"Metsäkukkia" (1944)
"Ilta skanssissa" (1944)
"Aila" (1937, paras versio ikinään, ei vetelä kuten muiden tulkinnat vaan nopea)
Lisäksi muutama vähemmän tunnettu todella hyviä kuten "Carmen Sylva" (1944), "Muistatko vielä metsätien" (1939).
Ja Malmsten tuolla aikakaudella aivan fantastinen. Myöhemmin ei enää.
Yllättävän moni vanha rokkari muuten pitää noiden kahden suuren laulajan musiikista. Osa salaa, osa ihan julkisesti.
Jori Malmstenin kaunein, komein ja koskettavin laulu äänitettiin Välirauhan aikana vuonna 1940. Ja se laulu on "Luoksesi saavuin". Ihmettelen miksi sitä ei soitettu radiossakaan takavuosina niin usein kuin niitä muita. Nykyisinhän nämä laulut on täysin unohdettu. Onneksi on Youtube josta niitä voi käydä kuuntelemassa.
On mielenkiintoista että silloin kun ajat ovat olleet todella vaikeat ja köyhyyttä paljon laulettiin koskettavia kauniita kappaleita. Arvostettiin kauneutta. Nyt kun eletään yltäkylläisyydestä ja hyvinvointivaltiossa niin nuoret maailmanparantajat rääkyvät maailman pahuudesta.
Wikipediaan on jotenkin älyttömällä tavalla kirjoitettu että "A.Aimo on rinnastettu muun muassa Reijo Taipaleen kaltaisiin ”suomalaisiin perusääniin” ". Mutta kyllä se marssijärjestys niin on että Reijo Taipale pitäisi rinnastaa A.Aimoon. Paitsi että Reijo Taipaleen ääni ei ole alkuunkaan niin syvä ja dramaattinen kuin A.Aimolla.
Minun isäni sukupolvelle (sodassa olleet) A.Aimo ja Georg Malmsten olivat niitä joista pidettiin. Olavi Virta oli taas 1950-luvun ja viinan , Reijo Taipale ja Eino Grön 1960-luvun ja enemmän suurten ikäluokkien juttua. Nuo laulajat eivät koskaan päässeet tunnelmassa ja laulujen syvyydessä lähellekään Malmstenin ja A.Aimon tasolle.
Niissä sen ajan kappaleissa lauluosuus usein alkoi noin minuutin soitto-osuuden jälkeen ja lauluosuuksia oli kaksi kun myöhemmin siirryttiin kolmeen kertosäkeeseen.
Sä olet tosi uskottava. 🤣🤪🤣
Ihmiset+yleensäkin+osasivat+laulaa+ja+lauloivat+enemmän+70-80+vuotta+sitten.+Tämä+on+muuten+tutkittua+tietoa.+Nykyisin+noin+98%+suomalaisista+lähinnä+ynisee++ja+sitä+sitten+väitetään+laulamiseksi.
Minulle mieluisimpia Aimon lauluista on "Laitakaupungin lapsi".
G. Malnstenin ja A. Aimon esitykset olivat sen ajan ralleja, eivät oikeaa kunnollista musiikkia.
”Ralli se on minun rattoni”, sanottiin. Eikä ”rallilla” tarkoitettu metsäteillä kaahaamista, eikä ”ratolla” miestenlehteä. Tarkoitettiin, että lauleleminen on vaan hauskaa.
Ostin Ratto lehden aina sunnuntaisin 70 luvulla.
Oli mukava runkkailla rapuloissa itseensä paremmassa seurassa
Nykyisin musiikki, klassista lukuunottamatta, aiheuttaa lähinnä myötähäpeää. Sellaiset tyypit joiden äänestä ei osaa sanoa tuleeko se ylä- vai alapäästä päästetään studioon levyttämään.
Klassinen musiikki onkin ainoa musiikki jossa Suomi on eräänlainen pieni suurvalta. Tätähän jumputusta kuuntelevat urpot eivät tajua. Ja Malmsten oli todella hyvä laulaja. Ihmekös tuo kun sai klassisen musiikin pohjakoulutuksen.
Dallape on ehdottomasti parempi bändi kuin Hurriganes ja A.Aimo parempi kuin Martti Syrjä.
Todella hyvä musiikki testataan sadan vuoden perspektiivillä ja siinä kisassa suuretkin aikansa yhtyeet ja arktistit saattavat painua unohduksiin. Klassinen musiikki kestää ajan patinaa. Nämä iskelmänikkarit eivät. Esim. Beatlesin asema on suorastaan romahtanut. Samoin tulee käymään rollareille. He ovat vain oman aikakautensa (yliarvostettuja) ilmiöitä. Malmsten ja A.Aimo olivat huipulla aikana joka on Suomen historian dramaattisin ja se selittää sen miksi he saattavat jäädä elämään yllättävän hyvin.
Nämä Kärjet ynnä Godzynskit olivat turhan ahkeria työssään ja käyttivät kaikki mahdolliset järjelliset nuottikuviot ja sävelkulut kappaleisiinsa. Sen takia nykymusiikki on huonoa.
Vanhat suomifilmitkin ovat aidosti hauskoja, Kummeleita paljon hauskempia.
Nykyisin musiikki on yhä enemmän koneellista jumputusta. Täysin hengetöntä ja sielutonta. Eikä tässä ole kyse mistään vanhan haikailusta vaan tutkitusta tosiasiasta. Levy-yhtiöt tulivat jo 1980-luvulla siihen tulokseen että tuotettavan musiikin on oltava kustannustehokasta, kuulostaa samalta mössöltä. Sitä vain pitää tunkea joka tuutista että propagandan tavoin ihmiset alkavat siihen tottua.
A.Aimon versio "Rantakoivun alla" (1938) on todella upea esitys.
A.Aimon "Korholan komiassa talossa" on muuten se laulu jonka Väinö Linna mainitsee Tuntemattomassa sotilaassa. Se on kohdassa jossa Kariluoto harmittelee sitä, että hänen miehensä sen sijaan että laulaisivat Die Wachne Hochia (natsien epävirallista kansallishymniä), rallattelevat "Korholan tyttöjä" jos sille päälle sattuvat.
Mä stadin poika oon ohoi.
Loistavia laulajia molemmat: Jori ja Aimo.
Kuuntelen paraikaa A.Aimon lauluja 1930- ja 1940-luvuilta. Aivan mahtavaa!
Sota-aikahan tästä kai taas koittaa...
Sanoppa muuta
Israel alkaa maksamaan kalavelkoja
Aina voi parantaa musiikkimakuaan.