Yleisessä keskustelussa ja oppikirjoissa tavallisesti evoluutiosta puhuminen ja ilmiön esittäminen aloitetaan elollisista olioista. Tämä on nähdäkseni seurausta siitä, että nimen omaan biologit ovat haalineet evoluutioteorian Darwinin perintönä oman sateenvarjonsa alle.
Nyt kuitenkin on niin, että elollisen ja elottoman aineen rajapinta on häilyvä ja kaikki rajanvetoyritykset ovat tuomittuja sortumaan subjektiivisiin rajanvetomääritelmiin - mitään universaalia tuskin löytyy.
Näistä seuraa se, että evoluutiosta puhuminen (kronologisessa mielessä) tulisi aloittaa huomatavasti ennen elollisten olioiden aikaa. Evoluutio alkaa siitä kun energia muuttuu aineeksi ja alkaa järjestyä muotoon, joka voi kantaa ja säilyttää informaatiota. Tärkeiksi kysymyksiksi evoluution alalla ennen biologiaa tulee siis kosmologian, (kvantti)fysiikan ja kemian erityisongelmat.
Tämä evoluution laajennettu versio vaatii tosin esittäjältään monialaista luonnontieteellistä sivistystä, joka tänä päivänä, kun tieteiden segmentoituminen ja kapea-alaistuminen yhä kiihtyy, on valitettavan harvinaista. Evoluutio opin edistyminen kaipaa nähdäkseni tieteiden välistä yhteistyötä. Laajennetun version ymmärtäminen avaa uudenlaisen maailman, kannattaa yrittää. Evoluutiosta kiinnostuneelle haluaisin lopuksi sanoa vain sen, että ilmiössä on kyse paljon muustakin kuin biologiasta - väittävät biologian oppikirjat mitä tahansa.
...Kommentteja...
Nyt kuitenkin on niin, että elollisen ja elottoman aineen rajapinta on häilyvä ja kaikki rajanvetoyritykset ovat tuomittuja sortumaan subjektiivisiin rajanvetomääritelmiin - mitään universaalia tuskin löytyy.
Näistä seuraa se, että evoluutiosta puhuminen (kronologisessa mielessä) tulisi aloittaa huomatavasti ennen elollisten olioiden aikaa. Evoluutio alkaa siitä kun energia muuttuu aineeksi ja alkaa järjestyä muotoon, joka voi kantaa ja säilyttää informaatiota. Tärkeiksi kysymyksiksi evoluution alalla ennen biologiaa tulee siis kosmologian, (kvantti)fysiikan ja kemian erityisongelmat.
Tämä evoluution laajennettu versio vaatii tosin esittäjältään monialaista luonnontieteellistä sivistystä, joka tänä päivänä, kun tieteiden segmentoituminen ja kapea-alaistuminen yhä kiihtyy, on valitettavan harvinaista. Evoluutio opin edistyminen kaipaa nähdäkseni tieteiden välistä yhteistyötä. Laajennetun version ymmärtäminen avaa uudenlaisen maailman, kannattaa yrittää. Evoluutiosta kiinnostuneelle haluaisin lopuksi sanoa vain sen, että ilmiössä on kyse paljon muustakin kuin biologiasta - väittävät biologian oppikirjat mitä tahansa.
...Kommentteja...
Vastaukset 15
Vanhimmat
homma etenee. Ennen kuin elämäksi kutsumamme ilmiö alkoi maallisen vaelluksensa Telluskikkaralla, oli ilmiön takana miljardien vuosien aikainen äärimmäisen monimutkainen pohjatyö.
Jokainen vähänkin jotakin rakentaneena tietää, että pohjatyöt on tehtävä hyvin ja huolella, muutoin ei lopputulos pelitä.
Mielenkiintoinen ja lennokas E.Paloheimon teos aiheesta: http://www.eeropaloheimo.fi/megasuom.htm
Lainaus mainitulta sivulta:
"Universumin historioita on kirjoitettu ennenkin, mutta ainakaan Suomessa ei koskaan yhtä suurisuuntaista ja yhtenäistä kuin Eero Paloheimon Megaevoluutio. Paloheimo ottaa kerralla haltuun aineen kehityksen alkuräjähdyksestä elämän ja tietoisuuden syntyyn, eikä pysähdy tähänkään. Historiankirjoituksella ei olisi merkitystä, ellemme projisoisi trendejä tulevaisuuteen nähdäksemme, mikä meitä odottaa. Paloheimo käyttää valtavaa tietämystään luonnon- ja ihmistieteistä, mutta kirjaan sisältyy myös spekulatiivisia osia. Kirjailija esittelee käsityksensä evoluutiosta, joka kehittyy portaittain faaseiksi, yhä suuremmiksi yksiköiksi. Koko materian kehitys asettuu kauniisti samaan jatkumoon: kvarkeista nukleoneiksi ja ytimiksi, alkuaineiksi, molekyyleiksi, protosoluiksi, monisoluisiksi ja niin edelleen. Kiinnostavaa on se, mitä tulee kädellisten ja cro magnonin jälkeen: yhteisöt, teknosfääri, aurinkokunta ja galaksi."
S.Vainio, Stimulus
Tunnen tuon teoksen. Se on saanut melko vähän huomoita, vaikka ansioita (ei kaunokirjallisia)kyllä olisi. Välillä tuntuu, että vakavasti ei oteta tiedekirjailijaa, ennen kuin hänellä on yliopistovakanssi (esim. Valtaoja).
koska lähes kaikki tämän keskustelupalstan jutut vaan tahtoo helposti käpertyä kreationistien raamatunlauserimpsuihin ja niiden oikeaksi väittämisiin ja toisaalta Evo-uskovien biologiaan nojaaviin näkemyksiin elämän kehityksestä. Ja tästä seuraa aina väittelyä, kumpi oikein on oikeassa.
Itse olen ajatellut näin: Kehitysoppi elollisessa vaiheessa on ok. Siinä on paljon ilmiselvää totuutta, vaikka jotakin on vielä vähän aukikin. Luomisjuttu taasen jotenkin tuntuu enempi "sadulta", koska se on ihmiskäden avulla Raamattuun kirjoittua.
On vielä jotain muutakin selvittämätöntä eli mitä on ollut ennen elollista elämää?
Se on osa-alue, jota en tunne. Eikä tunne varmaan moni muukaan. Tarina jostain suuresta ns. "Big-bangista" ainakin kaipaa vielä selityksiä. Selitystä kaipaa myös ajatus, miten "tyhjyyden" keskellä jostain kummasta alkaa syntyä jotain? Ei kai materia synny tyhjästä. Vai syntyykö, kuten esitit? "Energia alkaa muuttua aineeksi ja alkaa järjestäytyä muotoon ja alkaa kantaa ja säilyttää informatiota?" Mikä energia, jostain BB:stäkö lähtenytkö?
Mielenkintoista...seuraan keskustelua jatkossakin.
Helppolukuisia teoksia suomen kielellä on olemassa paljon. Näihin kun syvennyt, ymmärrät sen mitä luonnontiede tietää tuosta BB ja energia-aine asioista. Ainetta voidaan pitää jäätyneenä energiana. Energiasta syntyy ainetta - tämä on havaittu. Alkuräjähdyksessä vapautui huikeasti energii, joka muuttui aineeksi (alkeishiukkasiksi). Aine voi taas järjsetyä monimutkaisemmaksi yksiköiksi (ks. alkuaineiden jaksollinen järjestelmä vaikka yläasteen kemian kirjasta) ja yhdisteiksi, jotka voivat kantaa lopulta informaatiota (RNA-DNA), lopulta kopioida itse itsensä (tätä muuten pidetään jo elämän määritelmänä, joidenkin mukaan).
"Tarina jostain suuresta ns. "Big-bangista" ainakin kaipaa vielä selityksiä. Selitystä kaipaa myös ajatus, miten "tyhjyyden" keskellä jostain kummasta alkaa syntyä jotain?"
Täällä on minun näkemyksiäni (ja squirrelin kopioitu luento-juttu) asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000020&conference=609&posting=22000000007409297
Kaikki tutkimus joka saadaan asiaa valottamaan niin että nojataan havaintoihin ovat hyviä.
Jos joku keksii energiasta tavan johtaa biogeneesi niin OK.
Energiaa voimme havainnoida.
Jos joku keksii syyn tuon energian syntyyn ja tapa on mitattavissa niin OK.
Minua ei haittaisi vaikka joku fyysikko onnistuisi nappaamaan Jumalasta havaintoja.
(pikemmin päinvastoin.)
Pidän myös madollisena, että koko systeemin takana on joku, jota joku voisi jumalaksi kutsua. Tämä jumala ei kuitenkaan missään tapauksessa ole yksikään niistä joita maan päällä palvotaan eikä ulota vaikutustaan ihmisiin enää.
On totta,että Jumalan olemassaolottomuus ei ole välttämätön seuraus tiedetyistä faktoista.
Mutta kuinka auki meidän pitäisi pitää uskon ovia?
Mitä seurauksia uskon ovia auki pitämällä saadaan?
-paitsi että ollaan helpommin höäynäytettävissä...
Tiede ei kaipaa uskon asioita tai argumetteja.
Toinen asia, on se, että minkälaisena tuon jumalan odotetaan näyttäytyvän kun se kerran mahdollisesti kohdataan ja jos se kohdataan tiedostetaanko se jumalaksi. Tuskin ainakaan pilven päällä istuvaa fysikaalista objektia tullaan tapaamaan. Ehkä mittaustuloksia, luonnonlakeja noudattamattomana ulottuvuutena tai energiakenttänä - luulenpa että jumala menee meitä karkuun, ei suostu mitattavaksi, jos tuo nyt ylipäätään on olemassa. Näistä voisi spekuloida vaikka kuinka...aika hedelmätöntä, etten sanoisi.
"Ajan lyhyt historia"-kirjan lukeneet olivat päätelleet sen eräistä osista, että Hawking on todistellut ettei Jumalaa ole. "Ei niin sanoo Hawking - sinun ei tarvitse vedota Jumalaan määritelläksesi universumin alun edellytykset, mutta se ei todista, että Jumalaa ei ole - vaan sen, että hän toimii fysiikan lakien mukaan."
(TIME-lehden 20.09.1993 kommentti BLACK HOLES AND BABY UNIVERSES -kirjasta).
Eero Paloheimon kirjaa arvioidessaan mm.
>>"Kirjailija lähestyy tietoisuuden käsitettä vahvan fysikalistisen periaatteen mukaisesti ja päättelee, että aine ajattelee ja tuntee, kun sen rakenne on oikea. Hän olettaa, että geenitekniikan, molekyylibiologian, kemian ja hiukkasfysiikan edetessä tietoisten olentojen geeneistä löytyy myös tietoisuuden geneettinen viesti."
Elämä aineessa on prosessi jossa aine on koko liikkeellä ja uusiutuu.Elämä ei siis ole tietty kemiallinen koostumus.Elämä on vuorovaikutusta ympäristön kanssa.Ottamista ja palauttamista.
Meille elämä on väline joka palvelee tietoisuuttamme.Ilman tietoisuutta ei elämällämme ole meille merkitystä.
Kumpi on elämä?tietoisuus vai aineenvaihdunta?
Moi !
Oikeasti elämää on aineenvaihdunta.
Tietoisuus on elämän sivutuote. tietoisuus on kasvanut kaiken aikaa, kaikki elävä on tietyn asteisesti tietoista. Itsestään tietoista on uskoakseni vain pini osa elävistä.
--
Tietoisuus todentuu minuutena.Kuinka samalla "eliöllä" sitten voi olla vaikka kaksi eri itsestään tietoista minuutta?(kaksi päätä yhdessä kehossa)
Jakautunut minuusko?
Mikä jakaantui?
Moi !
Siinä jakautuu aivot. Vasen ja oikea aivopuolisko "pelaavat" kumpikin omaa peliään.
Eikö sinunkin ajatuksissasi ole useita "tasoja", voit tarkkailla miten toimit ja tarkkailla miten tarkkailet toimintaasi. Kaikki on kuitenkin puhtaasti fyysisen hermokudoksen aikaansaamaa. Tietoisuus meinaan.
--