Hyvää TUntemattomille

Paikallislehdessä oli tarinaa erään tunnetun valmentajan vaimosta,
joka kutoi ajan kuluksi sukkia, ne lahjoitettiin sitten tarvitseville,

sen jutun jälkeen lehden lukijat lahjoittivat valtavan määrän villalankoja,
sen jälkeen ei hänen hyvän tekemisensä ainakaan ollut materiaalin puutteesta kiinni.

Miten monta lämmintä ajatusta kutoja sukkaa kutoessaan ehtii ajatella
siinä kutoessaan, johan ne ajatuksetkin lämmittävät tuntematonta lahjan saajaa.

Minä maksan veroa.
Se saa riittää että minun vointini on silloin pahaa.

H.

Olin paljossa mukana vielä kymmenkunta vuotta sitten. Lasten koulun vanhempainneuvostossa upean tiimin kanssa tehtii useita hankkeita lasten hyväksi.

Eläkkeelle siirryttyäni kouluttauduin vapaaehtoistöihin. Toimin rikoksen uhrien edunvalvojana, velkaneuvojana jne. Enää ei vapaaehtoistyö kiinnosta. En myöskään halua enää sitoutua, sillä sitoutumista apua tarvitsevien ongelmien ratkaisijalta vaaditaan.

Sukkia kudon joka joulun alus ne paketoin lasteni ja ystävieni joululahjoiksi.

Eli vapaaehtoistyöni on ollut psyykkista auttamista, fyysisesti tein talkootöitä politiikan saralla, soppatykillä 😊

Ketjusta on poistettu 2 kertaa samaa sääntöjenvastaista viestiä.
Tietysti me teemme anonyymityötä suomalaisten - häviävä kansanliike - puolesta äänestämällä Hahon linjaa

Tästä aiheesta on KUULUISA palkittu thaimaalainen video

Mies, hän ei saa palkkiota, hänestä ei tule kuuluisaa, hän ei pääse televisioon, kukaan ei kiitä,
mutta hän tekee pieniä tekoja ... auttaa: kasvi, myyjä, koira, vanha rouva, ja kerjäläinen äiti ja tytär, tytär haluaa kouluun
mutta hän jatkaa

Epäilijät pudistavat päätään, sitten erääänä päivänä pikkutyttö on kadonnut, sillä ...
https://www.youtube.com/watch?v=zcruIov45bI

Kunnassamme vähävaraisten perheiden lapset saavat pyytää jotain tarvitsemiansa tavaroita, esim. hygieniatuotteita, alusvaatteita, yms. Kuulun ryhmään, jossa kokoonnuttiin näitä yhteen tuotuja lahjoja paketoimaan. En osaa ostaa toiselle, enkä paketoinutkaan, annoin rahaa, vetäjä osti sillä jollekin tarvitsevalle.
Laitan myös joskus keräyksiin, en kehtaa olla laittamatta kun pussi kiertää, suhtaudun vähän epäluuloisesti lähetysrahastoihin ja moneen muuhunkin keräykseen, kun ei ihan tiedä menevätkö rahat oikeaan kohteeseen. Kaikkien mieluiten valitsen muutaman tutun ihmisen, joita sitten säännöllisesti autan tekemällä työtä heidän hyväkseen, vähemmän enää nykyisin taloudellisesti.

Ison kirjan neuvo on, että älköön vasen kätesi tietäkö mitä oikea tekee, mutta tämänhän voi ottaa haasteena ja inspiraationa. Erilaisista käsityökampajoista olen osallistunut mustekalan näköisten turvalonkeroiden virkkaamiseen puuvillalangasta. Keskosvauvojen lisäksi niitä annetaan vanhuksille, levottomat sormet voivat esimerkiksi letkuissa makaavalla rauhoittua lonkeroita sormeillessa .Keskoskaapin piuhat saavat olla rauhassa ja tutit pysyvät niiden avulla suussa paremmin, ja jokainen saa mustekalan mukaansa.
Dementikkojen hypistelymuhvejakin olen muutaman valmistanut, niissä on esimerkiksi nappeja, rusetteja , helmiä, samettinauhaa ym. materiaaleja kosketeltavana.

Erilaiset lahjat esimerkiksi Kirkon ulkomaan avun kautta tai Naisten Pankin menevät tarpeeseen lyhentämättöminä, voivat tarjota vaikka uuden ammatin naiselle tai koulupuvun lapselle. Itämeren kummin jäsenmaksulla saa ainakin informaatiota tärkeästä asiasta. Maahanmuuttajien kotoutuksessa olen toiminut lähinnä keskusteluapuna, ja moni tuntematon on tullut tutuksi nimellään ja kasvoillaan.

Ramoona

Meilläpäin kirkon käsityökerho (niin, en ole ollut mukana) kutoo kaulahuiveja ja jättää bussipysäkkien penkeille laittaen lapun, että tarvitseva ja paleleva saa ottaa, olkaa hyvä.
Se sama on tarttunut nyt yksityisiinkin puikkojenheiluttajiin. Sieltä löytyisi kaulahuivia, myssyä, lapasta, sukkaa ...
Näkyy ne aina häviävän. Onko sitten kysymys tarvitsijoista vai kirppiskauppiaista, jotka ne korjaa pois, mene ja tiedä.

Facebookin kautta löytää helposti erilaisia ryhmiä,, jos vain intoa riittää.
hauskinta niissä on kun tuntematon tekee käsityötä tuntemattomalle.

Mieleeni tulee kaksi suurta keräystä, kun Suomi 100 vuotta - vuonna lahoitettiin sotiemme veteraaneille villasukat, joskus kesäkuussa pantiin keräys pystyyn ja tammikuussa oli jo 18 000 paria harmaita villasukkia sinivalkoisin raidoin jaettavana veteraaneille. Se oli upea juttu.
*
Martat juhlavuotensa kunniaksi pitivät keräyksen, yhdistys antoi mitat millä virkataan isoäidin-neliöpeittoja. Niitä kertyi 4000 kpl ja ne levitettiin pitkin Senaatintorin rappusia, se oli värikäs näky. se. Peitot sitten jaettiin marttojen toimesta.
*
Viime syksynä kudottiin lapasia ja muitakin neuleita asunnottomille,
asunnottomien päivänä sitten lapaset jaettiin.

Itse olen ollut mukana kun, tilkkupiirini aikoinaan teki nuppupeitteitä , 40x40 pieniä pehmeitä peitteitä, iso kasa saatiin aikaiseksi ja vietiin KYSsin yliopistolliseen sairaalaan. Keskosvauva sai oman peitteensä ja vei sen mukanaan kun pääsi kotiin. Niitä oli tosi mukava tehdä.

Tunmmilla oli pussihousut ja kansallispuvut
https://keskustelu.suomi24.fi/t/16208393/tapettirullat-hameen-alla

Tänään musta muurahainen oli tullut talvipesästään sisätiloihin ja tiskipöydälle asti. Ravasi siinä tuhjän maitopurkin päällä.
Vihastuin ja ravistin se hanan alla olevaan pikku läskiämpäriin; huusin sille, pysykää paskiaiset talvella pesissänne. Murkut alkavat porautumaan pinnan alle.
Minun tuli sitä sääli. Epätoivoisena se tarrasi tarjottuun sormeen. Vein värillisen onnettoman ulos.
Näin lauhalla säällä se tietää että on tultava sisätiloihin lunssan välttämiseksi. Teki liian pahaa hukuttaa viaton luontokappale.
- hellämieli henttoin.