Sairaalloinen mustasukkaisuus
Anonyymi
Tänään 11:07
UUSI
Ilmoita
Kirjoitan teille yhdestä henkisen väkivallan muodosta, nimittäin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta joka on saanut nyt parisuhteemme siihen pisteeseen jossa kumpikin osapuoli selvästikin harkitsee eroa. Minä ainakin, ja vaimo luultavasti myös.
Olemme 35-vuotiaita, avopari Uudeltamaalta. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Elämä on ollut yhdessä ihanaa mutta mustasukkaisuus avovaimon puolelta on koko ajan kasvanut kasvamistaan, saanut jo järkyttävät mittasuhteet.
Minulta selkeästi kielletään sosiaalinen kanssakäyminen eli esim Facebookin käyttöä syynätään, kaveripiirini on tarkassa syynissä enkä enää edes uskalla ehdottaa että näkisin kavereitani esim illanistujaisissa. Joulun alla parin kaverin kanssa istuttiin ja siitä muistutellaan vieläkin kuinka minun olisikin pitänyt olla silloin kotona auttamassa häntä kotitöissä. Itse hän kyllä menee 2 krt/kk kavereiden kanssa bilettämään enkä ole sitä häneltä kieltänyt.
Muutamasta naisesta jotka ovat vain FB-kavereitani (en ole heitä tavannut enkä luultavasti koskaan edes tapaa) revitään skitsoiluja viikottain kuinka minun pitäisi keksittyä jatkamaan elämää heidän kanssaan eikä usko millään ettei minulla ole mitään tekemistä näiden naisten kanssa. He ovat vain ja ainoastaan FB-kavereita. Olen yhdesti kommentoinut erään naisen profiilikuvaa sanalla "kaunis" ja se on avovaimon mielestä pettämistä.
Jatkuvasti kuulemma yöt ja päivät viestin naisten kanssa vaikka en sitä tee. Jos puhelimeeni tulee viestejä se on joko toinen vanhemmistani, lapseni tai joku mieskavereista. Välillä joudun pitämään puhelinta äänettömällä ettei viestiääni kuulu. Mutta silloin ei kuulu soittoäänikään ja se on osaltaan aiheuttanut ongelmia. En kuitenkaan viitsisi ärsyttää toista koska se selkeästi ärsyttää.
Olen nyt varannut ajan ammattiauttajalle koska tämä tilanne joka on kestänyt tämänlaatuisena yli puoli vuotta. Juttu alkaa vaikuttamaan minuun henkisellä tasolla ja minusta on tullut hirveän säikky, eikä vähiten siitä syystä että avovaimoni lähettää minulle jatkuvasti poikkipuoleisia viestejä, etenkin silloin kun olen poissa, joko töissä tai lapseni luona toisella paikkakunnalla. Sielläkin vain jahtaan toisia naisia päiväkahvien merkeissä vaikka todellisuudessa vietän aikaa lapseni ja kotiväkeni kanssa.
Rakstan kuitenkin avovaimoani mutta näyttää siltä että minu on kohta erottava,
Anonyymi
Tänään 11:07
UUSI
Ilmoita
Kirjoitan teille yhdestä henkisen väkivallan muodosta, nimittäin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta joka on saanut nyt parisuhteemme siihen pisteeseen jossa kumpikin osapuoli selvästikin harkitsee eroa. Minä ainakin, ja vaimo luultavasti myös.
Olemme 35-vuotiaita, avopari Uudeltamaalta. Olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta. Elämä on ollut yhdessä ihanaa mutta mustasukkaisuus avovaimon puolelta on koko ajan kasvanut kasvamistaan, saanut jo järkyttävät mittasuhteet.
Minulta selkeästi kielletään sosiaalinen kanssakäyminen eli esim Facebookin käyttöä syynätään, kaveripiirini on tarkassa syynissä enkä enää edes uskalla ehdottaa että näkisin kavereitani esim illanistujaisissa. Joulun alla parin kaverin kanssa istuttiin ja siitä muistutellaan vieläkin kuinka minun olisikin pitänyt olla silloin kotona auttamassa häntä kotitöissä. Itse hän kyllä menee 2 krt/kk kavereiden kanssa bilettämään enkä ole sitä häneltä kieltänyt.
Muutamasta naisesta jotka ovat vain FB-kavereitani (en ole heitä tavannut enkä luultavasti koskaan edes tapaa) revitään skitsoiluja viikottain kuinka minun pitäisi keksittyä jatkamaan elämää heidän kanssaan eikä usko millään ettei minulla ole mitään tekemistä näiden naisten kanssa. He ovat vain ja ainoastaan FB-kavereita. Olen yhdesti kommentoinut erään naisen profiilikuvaa sanalla "kaunis" ja se on avovaimon mielestä pettämistä.
Jatkuvasti kuulemma yöt ja päivät viestin naisten kanssa vaikka en sitä tee. Jos puhelimeeni tulee viestejä se on joko toinen vanhemmistani, lapseni tai joku mieskavereista. Välillä joudun pitämään puhelinta äänettömällä ettei viestiääni kuulu. Mutta silloin ei kuulu soittoäänikään ja se on osaltaan aiheuttanut ongelmia. En kuitenkaan viitsisi ärsyttää toista koska se selkeästi ärsyttää.
Olen nyt varannut ajan ammattiauttajalle koska tämä tilanne joka on kestänyt tämänlaatuisena yli puoli vuotta. Juttu alkaa vaikuttamaan minuun henkisellä tasolla ja minusta on tullut hirveän säikky, eikä vähiten siitä syystä että avovaimoni lähettää minulle jatkuvasti poikkipuoleisia viestejä, etenkin silloin kun olen poissa, joko töissä tai lapseni luona toisella paikkakunnalla. Sielläkin vain jahtaan toisia naisia päiväkahvien merkeissä vaikka todellisuudessa vietän aikaa lapseni ja kotiväkeni kanssa.
Rakstan kuitenkin avovaimoani mutta näyttää siltä että minu on kohta erottava,
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei mitään helppoa elämää, kuin vankilassa olisi.
Totta. Olen ketjun aloittaja. Välillä tuntuu että olen kuin vankilassa. En ole kotoisin paikkakunnalta jossa asumme ja tämä tilanne on alkanut johtamaan siihen että olen alkanut kaipaamaan takaisin kotipaikkakunnalle läheisteni luo joiden kanssa minun on parempi olla. Olen kyllästynyt myös työhöni mikä tuntuu ihan puulta nykyisin vaikka en ole siellä ollut kuin vuoden.
Ei ole vielä mustasukkaisuus onneksi siinä mitassa, joka minun elämästäni teki "helvetin". Mies ei voinut edes töissä käydä, kun piti minua vahtia, ettei kukaan vaan vie sillä välin, jos hän olisi töissä. Otti kellolla aikaa, jos joskus harvoin pääsin edes kaupassa yksin käymään. Määritti ajan missä ajassa olisi oltava takaisin kotona. Pelotteli asuinympäristön miehiä tappamisella, jos minuun koskevat. Ei voinut hakea takkapuitakaan kuin 3-4kpl juoksujalkaa kerrallaan, koska joku mies voisi ehtisi sillä välin soittamaan, kun hän oli puunhaku reissussa 20m päässä. Onnekseni on taaksejäänyttä elämää. Eihän tuollaista kukaan kestä.
Mustasukkaisuudesta ei parane. Se johtuu mm. pienestä itsetunnosta.
Ei usko itseensä, luulee, että kuka hyvänsä voi koska vain viedä sen toisen.
Erosin. Puolisoni oli lähes "hullu", ainakin sairas.
Päättelin, että jos en riuhtaise itseäni irti hänestä,
meitä on kohta kaksi "hullua" tai sairasta.
Kaksi vuotta kestin. Oli aika helppokin tehdä eropäätös.
Totesin itselleni, että kahden ihmisen yhdessäolon ei kuulu olla tällaista
eikä se koskaan tule muuttumaan. Kestänkö tätä siis loppuelämäni ?
En kestä, vastasin itselleni ja niin laitoin pillit pussiin.
nm. nainen, joka lähti