asun pienehköllä paikkakunnalla ja eroaminen tulee nopeasti "yleiseen" tietoon.
Ympäristö suhtautuisi eroon nuivasti ja omat vanhemmanpuoleiset sukulaiseni vieläkin nuivemmin.
Arkielämääni tulisi uusia jännitteitä enkä niitä yksinkertaisesti kaipaa. Pysyn siksi kirkonkirjoissa ja maksan kirkollisveroni edelleen. Helpompi näin, valitettavasti.
Ympäristö suhtautuisi eroon nuivasti ja omat vanhemmanpuoleiset sukulaiseni vieläkin nuivemmin.
Arkielämääni tulisi uusia jännitteitä enkä niitä yksinkertaisesti kaipaa. Pysyn siksi kirkonkirjoissa ja maksan kirkollisveroni edelleen. Helpompi näin, valitettavasti.
Vastaukset 16
Vanhimmat
mitä väliä siitä mitä muut ajattelee tai miten muut reagoi!! sä elät omaa elämääs!!
Olet nähtävästi näitä nykyisiä palkansaajia, joilla ei ole vastuuta mistään vain oikeuksia.
niin elän, mutta elämäni ei ole vain Minä.
Joudun ottamaan huomioon ne ihmiset, joiden kanssa olen elänyt jo 46 vuotta. Ei ole yksinkertaista hypätä tässä vaiheessa pois "kuvioista". Minä joudun elämään Heidän elämässään vielä pitkän aikaa. On helpompi uida myötä- kuin vastavirtaan.
Toivoisin olevani 26 v nuorempi. Silloin kaikki on vielä jaossa. Kuten Sinä N20.
paikkakunnallesi perustetaan pakolaiskeskus ja yhtäkkiä siellä on paljon muslimeja. Ryhdytkö sinäkin muslimiksi ettei muslimiystäväsi suuttuisi.
Se mitä kirjoitit voi olla varsin hyvin totta.
Toisaalta välttämättä ei. Kuinka usein lähipiirisi puhuu uskonnosta? Tiedätkö jonkun kirkosta eronneen?
Olisi hauska kuulla mitä tuollaiset kirkon jäsenyyteen painostavat ihmiset vastaavat, jos sanoo että katsoo kirkon jäsenyyden ilman uskoa olevan valehtelemista, ja kysyy pitääkö valehdella.
Matteuksen evankeliumi 10:37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
Mahtaako kuitenkaan kukaan olla siitä kiinnostunut? Minä erosin joskus 20 vuotta sitten. Pari vuotta sitten mainitsin asiasta yhdelle sukulaiselle. Silloinkaan siihen ei kukaan reagoinut mitenkään.
Lähinnä olen käyttänyt kirkkoon kuulumattomuuttani tekosyynä siihen, että en ole joutunut kummiksi. Kun en oikein välitä lapsista. Tämä asia on kyllä suurempi skandaali sukulaisten kesken kuin uskontoni.
Ai niin, minusta ei kannata niin kauheasti pelätä vanhempia ihmisiä. He ovat sentään nähneet tätä maailmaa aika paljon. Vanhat eivät todellakaan pienestä hätkähdä, tai sitten tunnen vain erikoisia vanhuksia tällä hetkellä :).
Rakastatko itsäsi ollenkaan kun muitten pillin mukaan menet. Ensinnäkin ei ikä ole mikään syy???Itse erosin 2 vuotta sitten ja olen ihan rohkeasti sanonut sukulaiselleni että minulta ei sitten kirkollisveroa enään oteta.
Ja ensinnäkin kenenkään viranomaisen ei pitäisi huudella oletko kirkossa vai et.
Tiedätkö että nyt 2-vuoden aikana n. 40 000 suomalaista on eronnut kirkosta ja varmaankin lisää tulee.
Minä en oikein usko siihen kirkon oppiin, että menemme taivasten valtakuntaan ja varsinkaan siihen että vain joku uskossa kilvoitteleva vain pääsee. Uskon itse jälleen syntymiseen. Jätämme vain kehomme ja haemme uuden hetken päästä.
Jälleensyntymisoppihan on ollut olemassa mutta se on sitten kielletty?!! sitä kannattaisi jokaisen tutkia.
Olen todella onnellinen päätöksestäni..
Muista!! Mitä sinun omatahtosi haluaa, elä sen mukaan äläkä kyläläisten!!!
kuolemanjälkeiseen elämään. Mutta sitä huolimatta kuulun kirkkoon ja Minua onkin pyydetty aikoinaan 6 lapsen kummiksi ja useat vanhemmista sukulaisistani ja tutuistani ovat myös uskovia. Miten nyt selitän pienille lapsille, jolle olen ollut kummi esim. 6 vuotta, että en olekaan enää kummisi? Miten selitän 83 vuotiaalle uskovalle tädilleni eroavani kirkosta? Miten selitän tutulle pastorille (lapsuudentuttu) etten enää kuulu seurakuntaasi? Lisäksi monet muut lähipiirin ihmiset kaipaavat selitystäni.
Ei kirkosta eroaminen ole pelkkä "pikkuinen" toimistoasia.
Jälkihoito vaatii suunnattoman paljon enemmän voimavaroja.
Mitä kuuluu kummin tehtäviin?
Jos kristilliseen uskoon kasvatus (tai vanhempien siinä tukeminen), ja sinä et usko jumalaan, niin kummina joudut valehtelemaan.
Jos taas lapsen kanssa olemista, kenties joskus elämänohjeidenkin antamistakin, ja nuorille perheen ulkopuolisena mutta tuttuna tukiaikuisena toimimista, niin mitä ero muuttaa? Ei kummius mikään laillisesti sitova side ole. "Papin aamen" on eri asia, kirkkovihkiminen on paitsi seremonia myös maallisen vallan edessä sitova suhde. Kummilapseesi sinulla ei ole mitään laillista oikeutta eikä velvollisuutta. Kummius on siis mielentila.
Ymmärrähän minä ettet halua pahoittaa muiden mieltä. Mutta esimerkiksi tuo pastori - mitä jos kerrot että et kertakaikkiaan lainkaan usko kuten kirkko opettaa ja eroat? Jos vielä korostat, että kyseinen tuttusi ei ole sinua loukannut, mutta sanot että rehellisyys vaatii sinua eroamaan.
Ja siitä lähipiiristä yleisemmin: mistä tiedät että he kuuluvat kirkkoon? Ei eroamisesta nykyään enää puhuta. Noin 15% elää uskontokuntien ulkopuolella, eikä suurin osa siitä ääntä pidä.
yleensä sukulaisuussuhteeseen tai ystävyyteen perustuva suhde. Lähes aina halutaan läheinen ihminen kummiksi omalle lapselle. Kummin tehtävä on ohjata lasta kirkon piiriin, mutta myös olla tukihenkilö vanhempien vaikeuksien aikana.
Loppujen lopuksi vastuu on hyvin pieni. Riippuu kummin moraalista vastuun kantamiseen. Kaikki kuitataan helposti esim. aikapulalla ja kiireellä. Se siitä.
Tulin kummiksi muutama vuosi sitten . Viime vuonna erosin kirkosta. Olen yrittänyt olla kummilapselleni kaveri ja tuki ja vanhempien vaihtoehtokin. Kristillisiä asioita en ole lapselle opettanut kun en niihin itsekään usko. En tiedä mutta epäilisin etteivät vanhemmatkaan usko.
koska en antaudu puhumaan kummilapsilleni Jumalasta ja uskonasioista, koska uskonasiat ovat pois Minusta.
Näen asian näin: Kummius on eräänlainen enenmpi ystävyyteen kuin uskonnolliseen katsomukseen liittyvä "luottamustehtävä".
Kummius perustuu yleensä sukulaisuuteen, ystävyyteen, kaverisuhteeseen ja yleiseen luottamuksen toista ihmistä kohtaan.
Kummiudesta on yleensä vaikea kieltätyä.
Tulee eteen tilanne: Etkö haluakaan olla lapsemme kummi tai eikö lapsemme kelpaakaan kummilapseksesi?
Nämä ovat hankalia tilanteita. Siksi en ole niistä aina kieltäytynyt. Olen vain kummi ystävyyden vuoksi ja ns. "viran puolesta".
Kirkosta eroamattomuuteen liittyy myös hiukan samoja piirteitä, koska en halua alkaa taistella ns. "tyylimyllyjä" vastaan.
On helpompi myötäelää, kuin alkaa uida vängälllä vastavirtaan itseni kanssa myötäeläviä henkilöitä vastaan.
Serkkutyttöni kastajaisiin en kelvannut kummiksi kirkkoon kuulumattomana - pappi tarkisti kirkkoon kuulumiseni ja sanoi ehdottomasti ei pakanalle. No, hassulta minusta olisi tuntunutkin asettaessani kättäni vauvan pään päälle papin ohjeiden mukaan ja odottaen kädestäni lähtevän vauvaa siunaavia säteitä.
Sen sijaan jos olisin eronnut kirkosta vasta kummiksi tulon jälkeen, kummiuttani ei olisi peruttu.
ja lapsen tuki voi olla kirkkoon kuulumatta. Se on vanhempien asia.Kyllä mulla on kummille muita vaatimuksia aivan, kuin se onko kirkon jäsen.