Ahneus ja viha, ovat pahuuden ystävät.
Kohtalo voi olla kompleksinen, sekasortoinen.
Kuka valitsee ja päättää, mikä on yksilön tahdossa.
Mikä on tahdossa, kun ihminen kulkee viidakoissa, joissa pedot ovat muumioita.
Voiko muumiot herättää henkiin?
Voiko kuollet tehdä eläviksi?
Olet muutos, olet ihmiskunta ja sen sydän. Avaa siis sydän sille, ettet tee liian betonista polkua, johon ei kukaan saa koskaan tehtyä säröäkään, sillä vesi on elävää, ja sillä on monta muotoa. Jääkin voi sulaa, kun se saa lämpöä.
Kohtalo voi olla kompleksinen, sekasortoinen.
Kuka valitsee ja päättää, mikä on yksilön tahdossa.
Mikä on tahdossa, kun ihminen kulkee viidakoissa, joissa pedot ovat muumioita.
Voiko muumiot herättää henkiin?
Voiko kuollet tehdä eläviksi?
Olet muutos, olet ihmiskunta ja sen sydän. Avaa siis sydän sille, ettet tee liian betonista polkua, johon ei kukaan saa koskaan tehtyä säröäkään, sillä vesi on elävää, ja sillä on monta muotoa. Jääkin voi sulaa, kun se saa lämpöä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Herra JUMALA on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, ei Hän ole kuolleiden Jumala, vaan elävien
Muumiot viittaavat aivotuotoksessani ehkä siihen, että vaikka näen ihmisen tuntevana ja kokevana ihmisenä kaikkineen... niin joskus ihmiskunta toimii aika järjettömästi ja aggressiivisesti ja vihan valtaamana, se turruttaa jotain hyvää pois ihmisestä. Muumiot minulle tuli mieleeni esimerkiksi konflikteissa olevista ihmisistä, joiden ajatusmaailma toimii jonkin opillisen koetun "hyveen" mukaan, mutta ehkä ihminen ei näe, että se sydän, joka voisi nähdä ihmiselämän arvokkuuden, olemme sosiaalisia ihmisiä, ihmiskunnan muutos voisi olla jotain, jossa ei etsittäisi valtaa ja ei edes uskontojen valta-asetelmia, omille jumalille... vaan näkisimme muiden ihmisten arvokkuuden ja pyrkisimme toimimaan sen mukaan, sen sijaan, että kiistelisimme valta-asetelmista.
Auringonalla ei ole uutta, vaan Kainin henki asuu ihmisessä.
Jumala evästi ihmistä, kun Kainin mieli mustui veljensä vierellä.
Jumala sanoi Kainille ---- hallitse mielesi---- ...
Tietoa voi olla, mutta tiedolle pitää saada vastuullisuus, että tekee niin.
Jos ei tee- niin ongelmat on esissä.
Meillä on tieto - hyvästä ja pahasta. Isät kasvattavat esimerkkinä jälkipovensa.
Siksi toinen ja kolmaspolvi voi kantaa vihan ja ahneuden.
Myös tämäntähden meidän JOKAISEN on lähdettävä hyväntiedon tielle.
Eli se siten vaatii lähimmäistä ojentautumaan, mutta jos me emme tee mitään, niin pahuus aina lisääntyy ajassa.
SE voi olla kasvatuksellinenkin. Eli omatuntoa ei herätetä, se elää pimeydessä
Täytyy myöntää, etten ymmärrä mitä haluat sanoa.
Tieto on hyvästä, se ei silti poista sitä, etteikö meissä olisi jäljellä inhimillisyyttä. Inhimillinen puolemme ehkä voidaan nähdä sekä muita ihmisiä tukevana ja kannustavana elementtinä, mutta inhimillinen puolemme voi olla jotain, mikä tekee haittaa toisille ihmisille. Sanoisin, että on hyvä tutkailla jokaisen omaa ajatteluaan, motiivejaan, stereotypiotaan, jotta oppisimme havaitsemaan miten elämme suhteessa muihin ihmisiin.
Jokainen meistä on kykenevä tekemään asioita, jotka satuttavat muita, mutta haluammeko elää niin. Voimme pyrkiä toimimaan niin, ettemme etsi omaa hyötyä, vaan yritämme nähdä asian kokonaisuuden, katsoa esimerkiksi toista ihmistä kultaisen säännön mukaan, "tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän" tai jos se olisikin huono vaihtoehto, koska ei aina meidän parhaamme ole toisen ihmisen paras, voimme katsoa toista ihmistä niin... mikä hänelle olisi se paras kussakin tilanteessa?
Voimme tehdä säännöksiä ja ohjeita ja voimme luoda skenaarion sille, miten tulisi toimia, saatamme silti toimia toisin, saatamme käyttäytyä varsin inhimillisesti, koska olemme ihmisiä.
Elämä ei ole mustavalkoista, vaan värikäs kangas, johon piirrämme elämämme aikana kuvioita.
Täytyy myöntää, etten ymmärrä mitä haluat sanoa.
Tieto on hyvästä, se ei silti poista sitä, etteikö meissä olisi jäljellä inhimillisyyttä. Inhimillinen puolemme ehkä voidaan nähdä sekä muita ihmisiä tukevana ja kannustavana elementtinä, mutta inhimillinen puolemme voi olla jotain, mikä tekee haittaa toisille ihmisille. Sanoisin, että on hyvä tutkailla jokaisen omaa ajatteluaan, motiivejaan, stereotypiotaan, jotta oppisimme havaitsemaan miten elämme suhteessa muihin ihmisiin.
Jokainen meistä on kykenevä tekemään asioita, jotka satuttavat muita, mutta haluammeko elää niin. Voimme pyrkiä toimimaan niin, ettemme etsi omaa hyötyä, vaan yritämme nähdä asian kokonaisuuden, katsoa esimerkiksi toista ihmistä kultaisen säännön mukaan, "tee niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän" tai jos se olisikin huono vaihtoehto, koska ei aina meidän parhaamme ole toisen ihmisen paras, voimme katsoa toista ihmistä niin... mikä hänelle olisi se paras kussakin tilanteessa?
Voimme tehdä säännöksiä ja ohjeita ja voimme luoda skenaarion sille, miten tulisi toimia, saatamme silti toimia toisin, saatamme käyttäytyä varsin inhimillisesti, koska olemme ihmisiä.
Elämä ei ole mustavalkoista, vaan värikäs kangas, johon piirrämme elämämme aikana kuvioita.
Onko hallitse mielesi helppo asia? Toimitko aina itse tilanteissa niin, että mielesi on täysin hallittu ja hillitty?
Minä epäonnistun siinä aika usein ja olen pettynyt itseeni aika usein sen vuoksi, että odotan itseltäni paljon ja en pääse niihin odotusarvoihin ja minun on hyväksyttävä se tosiasia, etten ole "täydellinen" vaan vajavainen, monintavoin.
Toimin joskus inhimillisesti, minulla on kokemus miten haluan toimia ja kokemus siitä, milloin en ole toiminut niinkuin pitäisi ja kun laitan näitä "maailmanrauhaa" edistäviä kirjoituksia, ymmärrän välillä myös olevani aika tekopyhä, koska vaikka minulla olisi tahto toimia oikein kaikissa tilanteissa, en niin ole aina toiminut ja vaikka minulla olisi tahto, voi olla, etten aina osaa oikein toimia... ihmisessä vaikuttavat niin monimutkaiset jutut... että aina oma tahto toimia hyvin, ei riitä.
Olen pettynyt itseeni, minun on vaikea antaa itselleni joskus anteeksi sitä, etten ole sellainen millaisena haluaisin itseni nähdä.
Minussa asuu pienen pieni jumalan kuva,
joka pyrkii täydellisyyteen, hyvyyteen ja pyhyyteen.
Se kuva ei koskaan rakennu mielessäni ehjäksi,
sillä kuka voisi edes olla jumala itselleen ja kaltaisilleen.
En edes tahdo hallita, vaan löytää onnen, tasapainon, elämisen täyteyden.
Rakennan kuvaa ja löydän särön,
tilkitsen ja paikkaan.
Yhä uudelleen ja uudelleen.
Löydän särön itsestäni.
Kuva ei koskaan rakennut täysin ehjäksi.
Koskaan maalaus, ei valmistu valmiiksi,
kirja kokonaan kirjoitetuksi.
Aina löydän jotain,
minkä voisin kenties paikata.
Näetkö kuinka yritän ymmärtää ihmisyyttä?
Opeta minua olemaan armollinen itselleni.
Opeta minua rakastamaan itseäni.