Heti ensiksi minun täytyy sanoa, että olen itse kristitty ja kirkon entinen työntekijä.
Minua on huolestuttanut tietyt ilmiöt, jotka esiintyvät sanan ja rukouksen illoissa. Tiedän, että moni ihminen on saanut tilaisuuksista huomattavan paljon. Kysymys koskeekin muutamaa erityis tapausta. Tuntemani henkilö sairastaa parantumattomasti. Hänen elin aikansa alkaa olla jo viime metreille. Tässä tilanteessa on luonnollista, että hädässä oleva ihminen kääntyy lääkärien, omaisten, pappien ja ennenkaikkea Jumalan puoleen. Hän kävi neuvostani sanan ja rukouksen illassa, jossa hän koki voimakkaan uskonnollisen kokemuksen. Hän ei kuitenkaan parantunut, vaikka eräs karismaattinen ja tunnettu rukoilija hänelle niin vakuutti, vaan sairastui vakavasti psyykkisesti. Hän kieltäityi uskomasta sairauden etenemisen, joka oli tavattoman raskasta myös henkilön läheisille. Vasta vahvan lääkityksen jälkeen hän saattoi palata kotiinsa, ja on nyt masentunut tosiasioistaan.
Tavallinen sielunhoitaja, olisi ollut hänen tukenaan ja lohtunaan. Auttanut häntä luopumaan ja päästämään irti. Tavallinen sielunhoitaja olisi auttanut häntä kääntymään kohti Jumalaa ja näyttänyt hänen rakkautensa, myös haurasta ja kuolevaa ihmistä kohtaan. Myös sairaan perhe olisi voinut olla mukana luopumisen prosessissa paremmin...
Nyt siis huoleni on kyseisten iltojen vetäjien vastuu. Tiedän että nämä merkittävät ja hurskaat paimenet ovat tosissaan ja uhraavat elämänsä muiden auttamiseen. Silti oli surullista nähdä repivä epätoivoinen toivo silloin kun olisi voinut vallita levollinen hyväksyminen...
Toivotaan, että olen väärässä ja kaikkitietävä Jumala parantaa tuttuni.
Minua on huolestuttanut tietyt ilmiöt, jotka esiintyvät sanan ja rukouksen illoissa. Tiedän, että moni ihminen on saanut tilaisuuksista huomattavan paljon. Kysymys koskeekin muutamaa erityis tapausta. Tuntemani henkilö sairastaa parantumattomasti. Hänen elin aikansa alkaa olla jo viime metreille. Tässä tilanteessa on luonnollista, että hädässä oleva ihminen kääntyy lääkärien, omaisten, pappien ja ennenkaikkea Jumalan puoleen. Hän kävi neuvostani sanan ja rukouksen illassa, jossa hän koki voimakkaan uskonnollisen kokemuksen. Hän ei kuitenkaan parantunut, vaikka eräs karismaattinen ja tunnettu rukoilija hänelle niin vakuutti, vaan sairastui vakavasti psyykkisesti. Hän kieltäityi uskomasta sairauden etenemisen, joka oli tavattoman raskasta myös henkilön läheisille. Vasta vahvan lääkityksen jälkeen hän saattoi palata kotiinsa, ja on nyt masentunut tosiasioistaan.
Tavallinen sielunhoitaja, olisi ollut hänen tukenaan ja lohtunaan. Auttanut häntä luopumaan ja päästämään irti. Tavallinen sielunhoitaja olisi auttanut häntä kääntymään kohti Jumalaa ja näyttänyt hänen rakkautensa, myös haurasta ja kuolevaa ihmistä kohtaan. Myös sairaan perhe olisi voinut olla mukana luopumisen prosessissa paremmin...
Nyt siis huoleni on kyseisten iltojen vetäjien vastuu. Tiedän että nämä merkittävät ja hurskaat paimenet ovat tosissaan ja uhraavat elämänsä muiden auttamiseen. Silti oli surullista nähdä repivä epätoivoinen toivo silloin kun olisi voinut vallita levollinen hyväksyminen...
Toivotaan, että olen väärässä ja kaikkitietävä Jumala parantaa tuttuni.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olisi odottanut toisenlaista suhtautumista vastuulissessa palvelustehtävässä olevalta, jos rukoiltavakin toi oman tilansa julki? Mitä taas tulee näihin karismaattisiin rukoilijoihin, minun täytyy surukseni todeta sinun laillasi, että olisi ollut parempi tukea ja lohduttaa, sen sijaan, että antaa sielua mullistavia lupauksia, jotka eivät ole tosia.
Ei ole ihme, jos rukoiltava sairastui sielultaan, olisin varmaan tehnyt samaa itsekin. Mutta uskoisin, että rehellinen rukoilijankin kohtaaminen tässä asiassa voisi olla paikallaan. Auttamisen halusta huolimatta olisi pitäydyttävä vaan Raamatun osoittamaan linjaan, eikä valtuuksien ylittämiseen; jolla tarkoitan sitä inhimillistä auttamisen tarvetta joka vilpittömästi monella on.
Silti olisi hyvä ojentautua raamatun antamien neuvojen mukaan, jättämällä Jumalan tahdon ja harkinnan varaan paranemiset, sillä rukoillahan aina voi. Lupausten antaminen paranemisesta, on eri asia, kuin rukoilla; ja nöyrästi alistua Jumalan tahtoon; joka tapahtukoon.
Paljon on liikkeellä tätä kokemuksellisuutta, joka voi olla erittäin voimakasta sielullisperäistä kokemusta. Se jo, voi olla omiaan antamassa rukoiltavlle harhauttavia toiveita, niin kuin tässä tapaukseesa on voinut käydä.
Olisi kenties paikallaan etsiä Raamatusta ne oikeat kohdat ja puhua niistä sairaan kanssa selittäen samalla, mitä oikein tapahtui; jos vaikka siitä olisi apvuksi tilanteen tasapainottamiseksi?
Rukoillaan tuon ystäväsi puolesta. Ihmisen psyyke on heikko ja epätoivoinen toive paranemisesta on saattanut vaikuttaa hänen psyykkeensä noin, eli hän on paennut todellisuutta mielisairauteen.
Elämä on rankkaa, oli uskovainen tai ei. Ja myös uskovaiset sairastuvat henkisesti yhtä lailla kuin ei-uskovat.