Eversti Sverdlov:"vihollisella 30% isommat konetappiot"

Suomen rintamalla neuvostoilmavoimat ylpeänä esitti tuhonneensa Suomen ilmavoimat viiteen kertaan.

Lukema ilmeisesti natsaa neuvostoilmavoimien todellisten ilmataistelutappioiden suhteen aika hyvin eversti Sverdlovin suhteella.

Eli nyt testataan samalla pitääkö suomalaislentäjien väitteet alasammutuista 1600 koneesta kutinsa. Onko neuvostoliittolainen väite että Suomi menetti n. 2100 konetta?

Tämä 30% sääntö näet saattaakin kolahtaa korkkariosaston omaan nilkkaan.

Ainakin suomensuhnille kesällä 1944 neuvostoilmavoimia oli liikekannalla ihan tar-
peeksi antammaan vauhtii kannaksen halkijuoksuun. ;))

Krivosheev taitaa olla oikeassa noiden taisteluissa menetettyjen 43,100 taistelukoneen lukemalla. Arvatkaapa mikä on NL virallinen väite Saksan konetappioista mitkä NL tuhosi? Aivan oikein. Noin 30% suurempi kuin 43,100, eli 56,000.

NL menetti sodassa noin 85 000 lentokonetta, joista puolet teknisten vikojen takia.

Repikää siitä.

Suomen virallinen pudotusilmoitus on jatkosodassa 1 600 konetta yhteensä ilmavoimien ja ilmatorjunnan pudottamina.

Valvontakomission lentäjäeversti ilmoitti Utissa käydessään, että yksin Brewstereitä oli pudotettu yli 300.
Koneita oli alkuun 44, ja sodan päättyessä oli 13 vielä lentokunnossa.

Se että NL todellakin menetti taistelulennoilla tai vihollisen maahan tuhoamina 46,100 konetta joista 43,100 taistelukoneita vetää maton alta niin saksalaisten lentäjien, Saksan it-joukkojen, Suomen it-joukkojen kuin suomalaisten, unkarilaisten ja romanialaisten lentäjien väitteeltä. Ne väitteet eivät pidä paikkaansa. Todelliset pudotukset ovat olleet vain 30-35% väitteistä.

Kannaksen ja Laatokan Karjalan operaatioissa 1944 NL: n konetappiot ovat olleet jossain 300-350 välillä eikä kaikki suinkaan suomalaisten tai saksalaisten alasampumina. Noin 10-15% on menetetty taistelulennoilla onnettomuuksissa, törmäyksissä ja epäonnistuneissa lasketumisessa. Lentäjien ja it:n todelliset pudotukset maksimissaan n. 300 konetta. Sen sijaan suomalainen it väitti ampuneensa kesän taisteluissa rintamalla n. 540 konetta, suomalaiset lentäjät n. 500 ja saksalaiset n. 120. On ollut merkittävää liioittelua ilmavoitto/pudotusväitteissä.

Suomen ilmatorjunnan ammuskulutus Jatkosodassa oli vähemmän kuin puoli prosentti Saksan itärintaman ilmatorjunnan ammuskulutuksesta. Jos ammusten kaliberi eli paino huomioidaan niin Suomen it:n ammuskulutus oli Saksan itärintaman it-ammuskulutuksesta vain noin 0.2%.

Tämä on tärkeä tieto sillä vuosina 1943-45 NL menetti Saksan it:n takia enemmän koneita kuin Saksan tai sen liittolaisten lentäjien tuhoamina.

Jos Saksa ampui ilmatorjunnalla alas 17,000 neuvostokonetta alas ei Suomen ilmatorjunnan saldo ole ollut kuin ehkä 150 pudotusta. Ei 1 100 kevyellä ammuksella keskimäärin konetta pudotettu. Todelliset tarvittavat määrät ovat olleet luokkaa 5 000- 15 000 tilanteista ja olosuhteista riippuen.

Nyt ilmatorjuntaukkojen vedätys on kuitenkin paljastumassa, kiitos vertailevan kansainvälisen tutkimuksen.

Carl Fredrik Geust ja Rune Rautio pitävät neuvostoilmavoimien sodanajan yksiköiden kirjanpitoa, tappioiden kirjaamista ja vahvuussaldoa (poistuvat - tulleet) varsin luotettavina. Esim taistelussa vaurioituneen koneen epäonnistunut laskeutuminen omalle kentälle kirjattiin taistelutappiona. Jos kone tuhoutui muulla kuin sotalennolla se kirjattiin kuten muissakin ilmavoimissa ei-taistelulussa menetetyksi.

Arkistot osoittavat niiden yksiköiden jotka käyttivät Karjalan Kannaksella 9.6. - 17.7.1944 La-5 hävittäjiä menettäneen niitä sotalennoilla tuolla jaksolla 34. Tarkistakaa suomalaisten, saksalaisten it:n väitteet.

Esim kuuluisana 2.heinäkuuta 1944 päivänä kaksi La-5 konetta oli menetetty. Tuo on se kuuluisa Kyösti Karhilan Il-2 päivä. Sinä päivänä paitsi lentäjät väittivät tuhonneensa enemmän Il-2 koneita kuin niitä oikeasti tuhoutui (10 Il-2 tuhoutui, joista1 ilmatorjunnan takia) myös ilmatorjunta väitti ampuneensa alas 13 Il-2 konetta. Rajua liioittelua, eteenkin ilmatorjunnalta.

ILMAVOIMIEN ESIKUNTA
YE-osasto
5.8.1943
Koskee: ilmavoittojen hyväksymistä.
Liittyy: lentorykmenttien ilmataistelukertomuksiin.

Koska ratkaistavakseni saapuneissa ilmataistelukertomuksissa todistajitta saavutetut ilmavoitot alkavat arveluttavassa määrässä lisääntyä sellaisissakin tapauksissa, jolloin torjuntalennolla olevan parven kaikki koneet ovat taistelun aikana toimineet samalla alueella, katson aiheelliseksi, suurvaltojen ilmavoimien omaksumaa kantaa seuraten ja haluamatta epäillä lentäjien vilpitöntä pyrkimystä pysyä ilmataistelukertomuksissaan totuudessa, tiukentaa voimassaolevia ilmavoittojen hyväksymisvaatimuksia seuraavasti.

Annetun ilmataistelukertomuskaavakkeen kääntöpuolella olevat ohjeet jäävät muuttamattomina voimaan lisäyksellä, että

a) varmasti tuhotuiksi hyväksytään vast'edes ainoastaan ne tapaukset, jolloin koneen tuhoutumisen ohjeiden edellyttämällä tavalla on todennut vähintään yksi sivullinen todistaja tai koneen jäännökset löydetään.

b) todistajitta tapahtunut "varma tuhoaminen" hyväksytään vast'edes ainoastaan "vakavasti vaurioitetuksi", kun ampujan perustelut ovat riittävät ja vakuuttavat ja a.o:n lähin esimies lausunnossaan saattaa todennäköiseksi, että k.o. ilmataistelu on voinut tapahtua parven (tai partion) muiden ohjaajien tai iv.elinten sitä näkemättä.

Joskin näiden uusien ohjeiden käytäntöönotto voi aiheuttaa laskun ilmavoimien voittotiliin ja joku lentäjä määrätyssä tapauksessa voi joutua luopumaan oikeutetusta ilmavoistostaan todistajien puuttuessa ei ole epäilystäkään siitä, että näin menetellen saadaan oikeampi kuva vihollisen ilmavoimien toidellisista tappioluvuista rintamillamme, mihin maapuolustuksemme etuja ja tulevaisuudenmahdollisuuksia ajatellen ehdototmasti on meidänkin osaltamme pyrittävä.

Ilmavoimien komentaja:
Kenraaliluutnantti J. F. Lundqvist

Ye-osaston päällikkö
Everstiluutnantti R. Pajari

Ilmatoiminnan kiihtyminen johti siihen että vuonna 1944, eteekin kiivaan 9.6-17.7.44 kauden aikana ilmavoittoväitteet alkoivat olla epäuskottavia. Huippupäivinä suomalaisten ilmavoittoväitteistä saattoi pitää paikkaansa vain 1/4. Erityisesti on syytä epäille esim. tällaisia tapauksia:

28.kesäkuuta 1944:

09.00–09.40 Tali Ylik Tapio Järvi MT-450 Il-2
09.00–10.00 Viipuri-Säiniö Kapt Hans Wind MT-439 2 x Il-2
09.00–10.00 Noskuanselkä Ylik Emil Vesa MT-438 2 x Il-2
09.00–10.05 Suurpero Luutn Atte Nyman MT-201 Il-2
09.00–10.05 Liimatta Luutn Eero Riihikallio MT-454 La-5
09.00–10.15 Karhusuo Luutn Väinö Suhonen MT-138 Il-2
09.00–10.15 Kämärä Luutn Mikko Pasila MT-244 2 x Pe-2
10.25–11.05 Juustila ja Mannikkala Vääp Nils Katajainen MT-436 Jak-9 ja Il-2
10.25–11.15 Lyykylänjärvi Vääp Jouko Huotari MT-440 Jak-9
10.30–11.30 Juustila-Viipuri Kapt Hans Wind MT-439 3 x Jak-9
11.00–11.45 Lyykylänjärvi Ylik Tapio Järvi MT-450 2 x Il-2
11.00–12.00 Lyykylänjärvi Luutn Eero Riihikallio MT-454 Il-2
11.05–11.50 Mannikkala ja Tali Luutn Väinö Suhonen MT-238 Il-2 ja Jak-9

---------aamupäivä: 21 väitettä---------

13.40–15.00 Viipuri Kapt Olli Puhakka MT-433 Airacobra
13.55–15.05 Ihantalanjärvi Ylik E. Lyly MT-453 Il-2
14.00–14.30 Tali Luutn Olavi Puro MT-449 Airacobra
14.00–14.55 Tammisuo Vääp Nils Katajainen MT-436 Airacobra
14.00–14.55 Lyykylänjärvi Luutn Ahti Laitinen MT-441 Airacobra
14.00–14.55 Mannikkala Vääp Jouko Huotari MT-440 Il-2
14.00–15.00 Tali Ltm Viktor Pyötsiä MT-238 Airacobra
14.00–15.00 Karisalmi-Tali Luutn Jorma Saarinen MT-452 3 x Il-2
14.00–15.00 Perojoensuu Luutn Eero Riihikallio MT-454 Il-2


15.00–16.10 Jäppilä Maj Eino Luukkanen MT-415 U-2
15.00–16.10 Tammisuo Ltm Ilmari Juutilainen MT-459 Mustang

16.10–17.00 Kärstilänjärvi Luutn Erik Teromaa MT-206 La-5
16.10–17.00 Juustila Luutn Jorma Saarinen MT-452 La-5
16.25–17.35 Karisalmi Luutn Ahti Laitinen MT-461 La-5

------Iltapäivä: 16 väitettä-------

19.50–21.00 Tammisuo Vänr Mauno Kirjonen MT-423 Airacobra
19.50–21.05 Kämäränjärvi Vänr J. Nurmi MT-448 Jak-9
19.55–21.05 Heinjoki Vääp L. Aaltonen MT-458 2 x Jak-9
19.55–21.05 Viipuri ja Kämäränjärvi Ylik Klaus Alakoski MT-445 2 x Il-2 ja Jak-9

-------Ilta: 7 väitettä---------

Osasto Kuhlmey:

Ltn. Heinrich Sterr 6./JG 54 Yak-1 94 782: at 3.000 m. 08.00
Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 Yak-9 91 315: at 3.000 m. 09.25
Uffz. Josef Quarda 4./JG 54 Yak-9 91 243: at 4.000 m. 09.40
Ltn. Albert Seevers 4./JG 54 Yak-9 81 425: at 3.000 m. 18.19
Ltn. Carl Resch 6./JG 54 Yak-9 97 781: at 100 m. 18.57
Ltn. Heinz Wernicke 5./JG 54 La-5 81 437: at 4.000 m. 20.45
Uffz. Herbert Koller 5./JG 54 La-5 91 172: at 4.000 m. 20.50

----------- 7 ilmavoittoväitettä------------

Siinä sitä on väitettä kerrakseen: 51 joista 28 hävittäjää, 20 maataistelukonetta, 2 pommikonetta, 1 tiedustelukone.

Kun illalla 2.heinäkuuta 1944 suomalaiset ampuivat ilmataistelussa alas 9 Il-2 konetta antoivat neuvostoliittolaiset ilmoituksen kuinka monta konetta he ilmataistelussa ampuivat vastaavasti alas. Arvaatteko kuinka monta? Oikein. 12 konetta alas. Sverdlov taisi ratkaista pulman mikä liittyy Neuvostoliiton lentokonetappioihin ilmasodassa. "Vihollinen menettää aina 30% enemmän koneita."

Yksi neuvostoliittolainen hävittäjädivisioona väitti ampuneensa alas Laatokan Karjalassa 39 suomalaiskonetta. Menettikö hävittäjädivisioona sitten itse 30? Kyllä jos Sverdlovin logiikkaa noudattaa.

9.6.44, ennen päähyökkäyksen alkua Kannaksella pommitti VVS rajusti etulinjaa. Se väitti ampuneensa alas 10 suomalaiskonetta joka on tulkittava niin että VVS itse menetti tuona päivänä 7-8 konetta. Suomalaiset saivat ainakin 4 koneesta (Il-2, 2 Il-4, Tu-2 joka olikin itseasiassa Pe-2 ) sotavankeja. Suomalaisilla oli 10 ilmavoittoväitettä joista vänrikki Mattsonin väitteelle alasammutusta Pe-2 koneesta näyttäisi löytyneen vastine. Kolmikolla Nyman, Teromaa, Riekki oli väitteet 3 Il-4 koneesta joista kahdesta saatiin sotavankeja.

26.6.44 Kannaksella 13.Ilma-armeijan raportit koottuna:

- ammuttu alas 20 bf-109 hävittäjää
- ammuttu alas 4 Ju-87 syöksypommittajaa
- ei väitteitä Fw-190 hävittäjistä.

Kyseisenä päivänä ammutaan alas luutnantti Serov (La-5), ampujana bf-109 kone (Puhakka tai Katajainen). Myös toinen Serovin kanssa lentänyt La-5 ammutaan alas.(Tashlykov, ampujana bf-109 kone). Gerashchenkon ohjaama Jak-9 ilmataistelun jälkeen tekee pakkolaskun Leipäsuolle. Ohjaaja haavoittuu. 4 Il-2 konetta ilmoitetaan menetetyksi, 3 ilmataistelussa ja 1 it:n alasampumana.

Se heinäkuun 2.päivän illan 10 Il-2 koneen menetys jonka ainakin 9 koneen kohdalta aiheuttivat suomalaiset paljastui vasta kun Carl Fredrik Geust sen selvitti juurta jaksaen keräten menehtyneiden ja haavoittuneiden tiedot eri yksiköistä. Sitä ennen venäläiset väittivät että vain 2 Il-2 konetta oli jäänyt palaamatta lennoilta. Se vaikeus selvittämisessä on se että osastoihin kasattiin tipottain koneita eri yksiköissä. Kyseessä oli ns tappion tasausjärjestelmä jossa ei haluttu että yksi rykmentti menettäisi yhdellä sotalennolla yli puolet koneistaan. Sinänsä ymmärrettävä valinta.

Mitä tulee 26.kesäkuuhun 1944 niin luultavaa on että lähtökohta 24 neuvostoväitteen jälkeen on se että he itse menettivät about 18 konetta.

Lienee syytä alkaa kiinnittää huomiota enemmän tähän "keskimäärin 30%:n sääntöön". Näyttää toteutuneen Tiiksjärvellä 6.huhtikuuta 1942, samoin heinäkuun 2.päivän iltana Lappeenrannan ja Viipurin välillä (9 Il-2 konetta ammuttu alas ilmataistelussa, 1 ilmatorjunnalla. VVS väitti ampuneensa alas 12 bf-109 konetta).

Laatokan Karjalassa aikavälillä 10.kesäkuuta - 1.elokuuta 1944 yksi ainoa VVS:n yksikkö: 324.Hävittäjädivisoona ( 3 rykmenttiä) väitti ampuneensa alas: 39 Curtissiä, 18 Brewsteriä, 6 Moranea ja 1 Bf-109-konetta. Suomalaiset menettivät kuitenkin Laatokan Karjalassa kesä-elokuussa 4 Moranea ja 2 Brewsteriä ilmataisteluissa kaikkia 11 hävittäjälentorykmenttiä vastaan. 3 Moranea ja 3 Curtissia ampui alas ilmatorjuntatuli.

Väitteet 64 ilmavoitosta viittaavat tuon hävittäjädivisioonan saattaneen menettää itse n.50 konetta tai sitten lukemilla on myös paikkailtu sen ja esim. Il-2 yksikköjen tappioita. Luultavasti 324.hävittäjädivisioona kantoi suurinta vastuuta hävittäjätoiminnasta Laatokan pohjoispuolella.