Ssri-lääkkeiden pitkäaikainen käyttö

Aloitin nuorena SSRI lääkkeen masennukseen eikä juurikaan kerrottu haitoista tai mistään muustakaan kummemmin lääkkeessä. Sanottiin vain että ei aiheuta riippuvuutta ja voi lopettaa milloin vain. Vuosien saatossa sain haittavaikutuksina mm. virtsaamisvaikeuksia, suun kuivumista, seksuaalisen puolen haittoja (tunnon heikentyminen, orgasmit vaimeni ja halut väheni), päiväväsymistä eritoten isommalla annoksella sekä välinpitämätöntä oloa. Masennukseen teho heikkeni aika nopeaa ja annosta nostettiin mutta siinäkään vaikutus ei ollut pitkäaikainen, ja lisäksi sen kohdalla väsymys oli tosi voimakasta ja tunteiden leikkautuminen kummastakin päästä. Lääkettä ei tullut koskaan unohdettua, koska yksikin unohdus toi voimakkaita sähköiskutuntemuksia päähän ja tokkuraisen huonon olon. Koska oloni ei ollut juurikaan hyvä lääkitysyhdistelmällä mitä käytin missä oli Mirtazapinia mukana joten lopetin sen. Masennukseen siitä ei ollut hyötyä.

Ensimmäisellä kerralla lopetin lääkkeen seinään, koska luulin että se ei ole mitenkään haitallista ja koska lääkkeestä ei oltu mitenkään varoiteltu. Kärsin pari viikkoa aivan kamalista oloista, sähköiskut vaan napsui päässä ja päässä humahti kun liikutin silmiä. Meni kuukausia että olo palasi normaaliin uomiinsa ja yhtäkkiä aloin tuntea taas normaalimmin ja seksihalut palasi. Aloin valitettavasti saamaan paniikkikohtauksia ja ahdistusta ja palasin lääkkeelle. En ihmettelisi vaikka tuosta seinään lopetuksesta olisi sellaistakin voinut seurata. Olin hölmö, mutta toisaalta tietämätön koska kukaan ei ollut varoitellut siitä kuinka paha koukku lääkkeeseen tulee mikä voi aikaansaada viekkareita.

Päädyin sitten vielä vuosiksi lääkkeelle. Tunsin aina etten lääkkeellä ollut ihan oma itseni, tein jotenkin impulsiivisempia ja pöhkömpiä päätöksiä lääkettä käyttäessä. Ahdistukseni oli vähempää mutta samalla jotain muutakin leikkautui elämästä pois.

Viimeinen vieroitus lähes kymmenen vuotta käyttöä myöhemmin johti aivan kamaliin vieroitusoireisiin, mitkä olivat pitkiä ja vaikeampia kuin ensimmäisellä kerralla.

Nykyään en käytä enää lääkkeitä, mutta hankala taistelu oli niistä irrottautua. Elämäni hankalin.

Itse en ole huomannut mitään erityistä paitsi toimivat käyttötarkoitukseensa, en ole masentunut tai ahdistunut, kuten olin ennen lääkkeitä. Ei ole tarvetta lopettaa. Masennusta en halua takaisin, se on tärkeintä.