Onko vika minussa vai miehessä?

Hmm... kirjoituksesi pistää ajattelemaan. Voisin tietenkin haukkua sinut epäkypsäksi, vaikka nuorempi olenkin, mutta en ehkä lähde siihen.

Oletko kuitenkaan miettinyt, että kun voitat kiinnostuksen kohteesi rakkauden, niin siitäkin tulee vääjämättä 3 vuodessa itsestäänselvyys. On vaikea löytää miestä, joka jaksaisi näytellä kovin pitkään olevansa väliinpitämätön.

Noh, jos kuitenkaan tunnet ettet mitenkään voi enää elää entisen miehesi kanssa, niin teet hänelle palveluksen lähtemällä, koska kyllä hänellä (yhtälailla kuin sinulla) on saada rinnalleen nainen, joka arvostaa hänen rakkauttaan ja pysyvyyttään.

"Arki tuli vastaan" yleensä se tulee vastaan, valitettavasti. "Rakkautemme ei ollut enää kiihkeää" niin, kukapa sitä aina jaksaisi.

Teit mitä teit, niin onnea sinulle elämääsi, mutta muista kirjoitukseni sitten, kun arki tulee vastaan seuraavassa suhteessasi.

Mitähän tässä pitäisi ajatella? Yleensä naiset vikisevät täällä kuinka heidän miehensä on kaikkea muuta kuin mitä sinä valitat miehesi olevan. Helposti kuvittelisi, että olisit jopa onnellinen, uskaltaisit elää kun ei tarvitse olla suhteessa epävarma... Niin, en ymmärrä. Olen itse mies jonka nainen ei voisi koskaan kuvitella minun pettävän tai tekevän muuta suhdettamme rikkovaa. Teen työtä, nautin elämästä ja annan naiselleni sen mitä voin/keksin.

...sinussa. Kun kerran kysyit ja jos kritiikkiäkin kuulla haluat. Jos tahdot liidellä hetken ihastusten perässä niin liitele sitten. Miehes ei sunkaltaistasi naista ansaitse. Arki tulee vastaan jokaisessa suhteessa, ja jokaisessa ihmisessä on myös niitä huonoja puolia. (Myös sinussa.) Kyse on siitä onko valmis tekemään töitä suhteen eteen, ja myös itsensä kanssa. Eihän sille tietenkään mitään voi jo rakkaus loppuu, en sellaisessakaan suhteessa elämään kehota. Mutta jotain vastuuta pitäis pystyä ottamaan ja päätöksiä tekemään. Mitähän oikein haet, kysyn vaan. Et taida tietää itsekään.

Taitaa olla vikaa sinussa itsessäsi. Et ole valmis sitoutumaan, etkä arvosta tasapainoista suhdetta. Arki koittaa aina jokaisessa suhteessa. Mutta, arki voi olla hyvin erilaista miehen kanssa, joka itsekin liitelee ja pettää!!!
Et ehkä tiedä, kuin paljon pahempaa, raastavampaa on epävarma rakkaus ja suhde. Ehkä miehesi ansaitsee kypsemmän ihmisen rinnalleen.
Lopuksi vielä ehdotus: mitä jos hakisit sitä jännitystä jostain muusta kuin jättämällä rakastavan miehesi.

On helppoa jättää toinen yksin kun itsellä on suunnitelmat valmiina ja uusi ihastus kiikarissa. Ihastuneena on aina sikahelppoa verrata vanhaa ja uuttakin keskenään ja nähdä sitten tuhat syytä jättää vanha ja syöksyä siihen uutuuttaan kiiltävään.
Ihastuneella ei järki yllä aina tunteiden ympäri.

Syyllisen etsiminen on täysin turhaa enää siinä vaiheessa kun toinen on jo menettänyt täysin toivonsa nykyisen suhteen suhteen eikä suostu enää keskustelemaan vaihtoehdoista.
Rakastamiseen kuuluu myös vastuu ja parhaiten sen vastuusi kannat kun teet päätöksen etkä pitkitä sen toteuttamista.

Et ilmeisesti ole koskaan elänyt uskottoman kumppanin kanssa, koskapa olet valmis vaihtamaan nykyisen suhteesi sellaiseenkin noin kevyenkuuloisesti.
Toivon kuitenkin, ettet joudu elämään uskottomuudessa, sillä siihen tarvitaan kovasti rakkautta ja epäitsekkyyttä ja vahva luonne, ja sitä harvalla meistä piisaa ihan siinä mittakaavassa.

Voithan sinä kokeilla ottaa semmoisen "menevän miehen". Jännittävä seikkalija vain usein ajan kuluessa helposti paljastuu rasittavaksi juopoksi, ja salaperäinen hurmuri on pian hurmailemassa muita sinun elämäsi polkiessa paikoillaan.

Mielenkiintoista, että yhä kolmekymppisenä olet tällaisten romanttisten harhojen vietävissä. Olisiko sinulta ehkä jotenkin jäänyt nuoruuden seikkailut kokematta tai jotain?

On kuitenkin hyvä, että näytät rehellisesti tunnustavan, mitä sinulla on nyt ja mitä haluaisit sinulla olevan. Jos levottomuutesi ei järkeilemällä tokene, niin on turha jäädä pitämään sekä itseäsi ja miestäsi jatkuvassa epätyydyttävässä ja epävarmassa suhteessa. Sitten olisit ainakin kokeillut.

"Minulla on suuria ongelmia tulevaisuuteni kanssa. "

Voi miten ikävästi sinua onkaan elämä kohdellut, se pahin on sattunut kohdallesi, tylsä mies, miksei edes juoppo tai nyrkkien heiluttelija...vaan ei...tylsä...TYLSÄ! Miten epäreilua. Vaihda ihmeessä uuteen, menevään mieheen, löydät itsestäsi aivan uusia tunteita: mustasukkaisuutta ja raivoa. On sinua vihdoin onni potkaissut, nyt saat vihdoin unohtaa omat tuskailusi, enää ei tarvitse vaivata päätään, rakastatko sinä häntä, sinulla on liian kiire saadaksesi hänet rakastamaan sinua.

Ei mutta tosissaan. Taidat kaivata ihastumisen tunnetta. Oletko kunnolla miettinyt, mitä tarkalleen tarkoitat sillä jokapäiväisellä työllä, jota joudut (tai saat?) tehdä, että mies rakastaisi sinua? Usko minua, se ei tule olemaan mitään hohdokasta. Onko syy siinä, että haluat pitkittää sillä tavalla ihastumisen tunnetta, estää arkea tulemasta. Ei tule noin onnistumaan. Kyllästyt pian ainaiseen miellyttämiseenkin.

Vingutaan, että missä on ne kunnon miehet, kun ei missään. Ja ne jotka sellaisen saavat, kyllästyvät hyvin pian moiseen kunnollisuuteen.

Nyt tarvitaan seikkailija. Sitten kun tämä ei-niin-kunnollinen "seikkailija" on pariin kertaan pettänyt, juonut vuokrarahat, vienyt mamman perintöhopeat kaniin entisten elatusvelkojensa maksamiseksi ja ehkä vielä kännissä pätkäissyt turpaan, niin sitten voikin tulla itkemään, kuinka julma maailma viattomalle naiselle onkaan ja missä on ne kunnon miehet.

Miehet, kaikki miehet, niin kunnolliset kuin rentutkin, tekisivät kaikkein parhaiten, kun eivät missään tilanteessa edes yrittäisi miellyttää naista. Jos sikailet, niin se itkee ja syyllistää. Jos olet kunnollinen, niin se kyllästyy ja alkaa halveksia sinua, koska "miehessä ei ole munaa".

Joo joo, näiden välistä löytyy varmaan joku ihana täydellinen prinssi, joka on hellä ja ymmärtäväinen samaan aikaan kuin miehekäs ja päättäväinenkin.

Vitut. Ostakaa koira.

Kuvailit exäni - ei kai kyseessä ole sama mies? :=) Kiltti, komea, ahkera jne. mutta tyyyylsä. Kaikkea ja kaikkia piti aina miellyttää. Kun vieras mies kouri ravintolassa tissejäni, ei viitsitty sanoa vastaan ettei tulisi tappelua... Huh! Ei nykyinenkään mikään naistenhakkaajarenttujuoppo ole, mutta nykyisen kanssa voi esim. lähteä baariin parille lautapelejä pelaamaan ilman, että reissua suunnitellaan viikko. :=) Ei, siis toistan vielä: mies ei petä eikä hakkaa. Mutta pitää puoliani, antaa hellyyttä, kertoo missä viettää yönsä ja antaa suhteeseen tilaa spontaaniudelle. Emme sekstaa joka lauantai saunan jälkeen, vaan kun haluamme. Ulkona voi käydä piknikillä arkena, viikonloppuna voidaan tehdä muutakin kuin katsoa telkkaria jne.

Arvomailma juttuja lienee tämäkin juttu. Ihminen on iso kokonaisuus jolla eritasoinen menneisyys ja jokaisella suunnitelmissa tulevaisuus. Sosiaalinen, psyykkinen ja fyysinen puoli meissä jokaisessa on muuttuva olotila..tavallaan "minkä itselleen voi se rakentuu itsekseen" ja pohjautuu kokemus peräiseen mailmaan. Parisuhde on aina kahden kauppa voiko sittenkään hakea vikaa jommasta kummasta? Ei todellakaan! Kuitenkin..mietippä mikä sinut saa nyt tähän tilaan? Mitä olet tavoittelemassa? Mitä odotat tulevaisuudelta? Entä se arkinen elämä "epävarman miehen" kanssa? Aikas repivää uskon, pidemmän päälle. Epävarman tyypin kanssa sitoutuvuus, vastuu jne on vähän niin ja näin..Oletko valmis vielä mihinkään pysyvään parisuhteeseen?

Toisaalta jos rakkaus loppu ja muita miehiä kiikarissa petät sekä itseäsi ja ennen kaikkea avopuolisoa. Tässä tilanteessa on aika vaikea vetää enää jarruja kiinni.Rehellisyys on valttia ja hänestä saa joku toinen nainen hyvän miehen.Nainen jonka arvomailman ydin juttu on tasaisuus, uskollisuus ja luotettavuus.

Jokainen menee eteenpäin omassa itsessään ja vaikka tie olisi kriisejä täynnä. luokittelisin ne kehitys kriiseiksi. Määränpäänä on kehittyä saada jotakin uutta aikaiseksi. Eri asia on onko kehitys sitten negatiivista tai positiivista..sitä ei näe ennen kuin kokee!Tosi juttu on kuitenkin edelleen se vanha hommeli, että kukaan kolmas ei pääse väliin jos suhteessa kaikki on hyvin! Rakkautta ei voi ostaa ja se on ehdotonta jos sitä on niin sitä ON...

Hmm mitähän on tasainen arki? Sekin jokaisen oma juttu, miksi se luokitellaan..Voiko tasaisella arjelle tehdä jotain?


Mieti asioita ja tee päätös...
Valoisaa kevättä

tässä se taas nähdään. Se mitä on, ei kelpaa.
Se mitä muualla on, pitää saada.
Ihan sama seksiasioissa, jos en ihan väärin arvaa niin teillä sinä olet se joka pihtaa? Miehesi on se joka haluaa, sinäkin haluaisit muttet anna kun miehessäsi ei ole mitään haastetta?


Todennäköisesti et ikinä tule löytämään sitä oikeeta tuolla mentaliteetilla.

ehkä seksiä tai jännitystä löydät muttet sitten sitä kunnollista miestä joka pitää sinut muuten onnellisena.

30v nainen alkaa olla jo sen ikäinen ettei enää kannata kauaa etsiskellä. Ne parhaat kun ovat siinävaiheessa jo varattuja.

Ymmärsinköhän minä nyt ihan oikein. Voit olla varma miehen rakkaudesta ja koet tämän huonona asiana?

Onko perusturvallisuutesi lapsuudessa ollut jollakin tavalla uhattuna, olet kiintynyt sellaiseen mieheen (isä), jonka rakkaudesta et ole voinut olla koskaan täysin varma. Nyt haet kumppanista tätä samaa tuttua tunnetta.

Sinun on syytä tutkia itseäsi, miksi sinua kiinnostaa mies, jonka rakkaudesta ja sitoutumisesta et voi olla varma?

Kokonaan toinen asia on, rakastatko tätä nykyistä miestäsi. Onko rakkaus mielestäsi sitä, että suhde säilyy jännittävänä, kun ei toisen pysyminen suhteessa ole aivan varma. Ei rakkaus sitä ole.

Rakkaus on toiseen sitoutumista ja sitä, että haluaa toisen parasta, pitkällä tähtäimellä, hyvässä ja pahassa. Parisuhde täytyy kiinnittää johonkin kestävämpään kuin ailahteleviin tunteisiin. Oleellista on millaista aikajännettä elää. Jos tunteet ovat vähän jäässä päivän tai pari, kuukauden tai pari, vuoden tai pari, näkeekö silti tulevaisuuteen, että ME OLEMME PARI tapahtui mitä tapahtui, ja yhdessä selviämme tässä.

Vai etkö halua näin suureen sitoutumiseen, vaan katsot, että parempi lähetä eri suuntiin, kun tunteet vähän heittelevät, mihin sinulla tietenkin on oikeus. Tällöin kuitenkin kiellät itseltäsi oman persoonasi kasvun saman henkilön kanssa, koska uuden ihmisen kanssa tilanne alkaa alusta ja sinun ei taas vähään aikaan (muutamaan vuoteen) tarvitse kasvaa ollenkaan.

Jos tuollaisen aarteen olet löytänyt, kuten kerroit, niin avaa silmäsi ja katso, mitä sinulla todella on.
Arki on aina arkea, elät kenen kanssa tahansa. Jos rakastat miestäsi, älä lähde, vaan selvitä, mitä sellaista luulet elämän voivan tarjota, jota sinä et mielestäsi saa tällä hetkellä. Nykyisen hektisen mallin yhteiskunnassa sitä menee helposti mukaan siihen kiihkeään rytmiin, joka kuitenkin on tyhjää täynnä. Luultavasti olisit parin vuoden päästä samassa tilanteessa, tosin luultavimmin paljon vähemmän mukavan miehen kanssa. Ja sitten on turha itkeä vääriä valintoja.
Jos miehesi todella rakastaa sinua ja sinä häntä, teet elämäsi suurimman virheen, jos luovut siitä siksi, että sinulla on tylsää. Ihmiset eivät ole leluja, jotka voi heittää kyllästyessään pois.
Tavallaan tuntuu uskomattomalta edes tuollaista "ongelmaa" lukea, ainakin tuntuu, että jokin siinä sitten on sinulla omassa elämänkatsomuksessa ehkä pielessä, ongelma tuskin on miehesi "tylsyys".
Pysähdy oman kuvasi eteen, ja mieti miksi pitää paeta turvallisuutta ja onnea?
Toivoo: Taina 26v.