Lääkärilehdessä on hyvä kirjoitus potilasturvallisuudesta. Aihetta käsitellään lääkärinäkökulmasta, jota potilaidenkin kannattaa miettiä ennen kuin alkavat valittaa terveydenhuollon hoidosta ja kohtelusta ja hoitovirheistä. Kirjoituksesta voi päätellä, että siinä esimerkkinä oleva "toistuvasti valituksia tekevä ja terveydenhuoltoa tai yksittäistä yksikköä julkisesti lokaava potilas" on keskustellut suomi24-palstalla hoitonsa aiheuttamista haitoista ja kohtaamastaan väärästä kohtelusta, ja ehkä täällä kysellyt, kannattaako hoitohaitoista valittaa etenkään jos niitä on useita, eikä niihin ole puututtu, vaan niiden on annettu jatkua, koska potilasta on pidetty kaikesta valittajana, eikä kukaan ole ollut halukas asialliseen tilanteiden selvittelyihin. Näitä tapauksia on valitettavan paljon!
Monet ovat täällä varoitelleet hoidosta ja kohtelusta valittamisesta. Minäkin varoitan nyt. Potilaille mikään ei ole niin loukkaavaa kuin aiheellisten valitusten jälkeen lokaajaksi leimaaminen. Ensin laitetaan kärsimään, sitten jätetään yksin isoa sotkua selvittelemään, ja sitten...
Ymmärrän, mitä tänne kirjoittavat potilaat tarkoittavat kun varoittavat valittamasta terveydenhuollosta. Omavalvonta ei tarvitse potilaita.
Kommenttiartikkeli 'Lehmä vai mansikka' löytyy twitteristä @Laakarilehti
Monet ovat täällä varoitelleet hoidosta ja kohtelusta valittamisesta. Minäkin varoitan nyt. Potilaille mikään ei ole niin loukkaavaa kuin aiheellisten valitusten jälkeen lokaajaksi leimaaminen. Ensin laitetaan kärsimään, sitten jätetään yksin isoa sotkua selvittelemään, ja sitten...
Ymmärrän, mitä tänne kirjoittavat potilaat tarkoittavat kun varoittavat valittamasta terveydenhuollosta. Omavalvonta ei tarvitse potilaita.
Kommenttiartikkeli 'Lehmä vai mansikka' löytyy twitteristä @Laakarilehti
Vastaukset 31
Vanhimmat
TITITIII TYYY KOHTA KEVÄT KOITTAA;EI JYVÄÄ TARVITSE ANTAA.Eikä apua TARVITSE HAKEA SIELTÄ MISTÄ SITÄ EI VARMASTI SAA.VOI VOI SANOI NÄKKILEIPÄ,EIKS NIIN.Tuli vaan mieleen vaikka en ole mikään vaki valittaja.Mutta aiheesta pitää saada valittaa,jos on kaltoinkohdeltu.
Potilaan kaltoinkohtelu on asia, joka osataan nykyään selvittää potilaan kanssa melkein kaikkialla terveydenhuollossa, koska lääkäreiden vuorovaikutustaitoihin kiinnitetään huomiota jo ihan ns. talon ohjeissa.
Virheitä sattuu vahingossa kaikille. Mutta milloin hoitovirhe on sellainen, että siihen olisi voitu vaikuttaa etukäteen?
Hankala terveydenhuollon ongelma on niissä tietoon tulleissa valituksen asiakohteissa, jotka liittyvät lääkärin tekemiin hoitovirheisiin tämän ammattitaidon puutteiden vuoksi.
Tästä ongelmasta, lääkärin ammattitaidon puutteista, ei terveydenhuollon piirissä mielellään puhuta avoimesti asian vaikeuden vuoksi.
Lääkäreillä on velvollisuus täydentää ja ajanmukaistaa osaamistaan jatkuvasti ja työnantajalla on velvollisuus järjestää säännöllisesti laadukasta täydennyskoulutusta työntekijöilleen, mutta tästä laistetaan liian usein, koska laadukas täydennyskoulutus on mukamas liian kallista.
Laskun tästä säästämisestä maksaa potilas esimerkiksi menetetyllä työterveydellään hoitovirheen keston aikana ja ehkä lopullisena seurauksenakin.
Näissä tilanteissa potilaan inhimillinen kärsimys on järjellä tavoittamatonta, eikä kaikilla aika riitä parantamaan liian syviksi päästettyjä haavoja.
Terveydenhuolto tarvitsee lisää osaamista potilasvahinkoihin liittyvien asioiden hoitamiseen. Nyt tilanne on liian usein se, että näissä tilanteissa yksin jäävät niin virheellisen hoidon haittojen kanssa kamppailevat potilaat kuin virheen tehneet lääkäritkin.
Terveydenhuollon pitäisi osata tunnistaa myös potilas uhrina silloin kun on syytä epäillä, että terveydenhuollossa on tapahtunut rikoksen tunnusmerkistöön viittaavia seikkoja.
Valittaminen aiheuttaa masennusta ja sit tarttee masennuslääkkeitä.
Ei ole lääkitystä eikä tarvii.
Sellaisia hoitajiakin löytyy jotka ,levittelee toisten hekilökohtaisia asioita.
"Terveydenhuolto tarvitsee lisää osaamista potilasvahinkoihin liittyvien asioiden hoitamiseen. Nyt tilanne on liian usein se, että näissä tilanteissa yksin jäävät niin virheellisen hoidon haittojen kanssa kamppailevat potilaat kuin virheen tehneet lääkäritkin."
-> Vakavien virheiden selvittelyssä pitäisi myös tukea virheen kohteen (potilaan) ja virheen tehneen (lääkärin) toimintakykyä, jottei tilanne johda työkyvyttömyyteen kummankaan kohdalla.
-> Mikäli hoitovirhe on aiheuttanut potilaalle työkyvyttömyyden, niin systeemin olisi hyvä olla sellainen, että hoitovirheen kohteena oleville potilaille olisi jonkinlainen suora ja automaattinen ammatillinen kuntoutusväylä jo siinä vaiheessa, kun hoitovirhe on valvovan viranomaisen pitkässä ja perusteellisessa selvittelyssä. (Vai onko juridisesti mahdotonta, koska viittaisi hoitovirheen myöntämiseen "ennen aikojaan"?)
Twitterissä on muuten nyt meneillään kiinnostava työkyvyttömyyseläke-keskustelu, jossa todetaan mm. että sv-kaudella työkyvyttömyysmääritelmä on ammatillinen, mikä tarkoittaa sitä että työkykyä verrataan omaan työhön, mutta eläkettä haettaessa käytössä on yleinen työkyvyttömyysmääritelmä, ja huom! tätä eivät lääkäritkään tunnu tietävän eikä Kelakaan siitä muistuta. Keskustelussa on esimerkkinä masennus. Vaikeana se aiheuttaa usein työkyvyttömyyden kaikkeen työhön, mutta lievän ja keskivaikean kohdalla työn piirteillä (asiakaspalvelu, vuorotyö, poikkeuksellinen vuorovaikutus, kognitiivisesti haastava jne.) on enemmän vaikutusta työkyvyttömyyden arvioinnissa. Tämä twitter-keskustelu tuli tässä yhteydessä mieleen, koska viime aikaisten julkisten keskustelujen valossa vaikuttaa siltä, että masennusdiagnoosien täsmällistä oikeellisuutta on vaikea valvoa. Masennussairaushan ja sen aste määritellään pelkästään rasti ruutuun -lomakkeen pohjalta huomioimatta potilaan kokonaiselämäntilanteen vaikutusta mielialaan ja reagointiherkkyyteen. Mistä potilas tietää tai kukaan hoitosuhteen ulkopuolinen pystyy arvioimaan ajoissa, onko diagnoosin vaikeasta masennuksesta tehnyt lääkäri varmasti tehnyt oikean diagnoosin ja potilas saanut sellaista hoitoa kuin oikeasti tarvitsee? Miten toteutuu potilasturvallisuus näissä tämän tyyppisissä diagnosoinneissa, joissa lääkärin tekemät mutu-tulkinnat (sori tästä!) näyttelevät merkittävää roolia?
Kannattaa lukea tarkkaan aloituksessa mainittu Lääkärilehden kommenttiartikkeli, ja vaikka pari kertaa jos joku kohta tökkii, niin minäkin päätin tehdä :)
Lääkäriliiton julkaisemassa Suomen Lääkärilehdessä on nyt myös kirjoitus, jossa avataan tarkemmin termien ’kokenut’ ja ’ammattitaitoinen’ merkitystä silloin, kun puhutaan terveydenhuollon ammattihenkilöistä.
Kirjoituksessa käsitellään myös eräiden lääkkeiden määräämiseen liittyviä asioita, jotka lääkäreiden tulee ehdottomasti huomioida. Vink potilaat! Kannattaa lukea tuo kirjoitus. Lääkärilehti on sen tviitannut, joten se on netissä avoimesti luettavissa.
Kirjoituksessa sivutaan masennuslääkemääräyksiä, reseptien kirjoittamista. Niitä lääkärit tekevät, mikäli potilaalla todetaan sairaus, johon masennuslääkitys sopii vaikuttavana hoitona. Diagnoosin on siis aina oltava oikea, jotta siihen määrätty ja annettu masennuslääkityshoito ei ole potilaalle haitallista, vaan oikeasti vaikuttavaa.
Masennuslääkitysreseptejä on helppo kirjoittaa, ja niitä on tavattu kirjoitella löyhäkätisesti Suomenkin terveydenhuollossa. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että potilailla ilmenneiden masennuslääkitysten haittojen seurantaan ei ole ollut edes kaikilla psykiatrian erikoislääkäreillä riittävää osaamista, kokemusta ja ammattitaitoa. Kaikki eivät ole tienneet sitäkään, että automaattisesti kaikille potilaille masennuslääkitykset eivät sovi hoidoksi ja hoidon tueksi. Masennuksen ja traumojen hoitamiseen liittyviä käypä hoito -suosituksia on siksikin uusittu, täsmennetty.
*
Mutta miten sitten lääkärin kokemus kehittyy? Riittääkö kokemuksen karttumiseen pelkät työvuodet vai tarvitaanko lisäksi muutakin?
Potilaita voi joskus hämmentää, kun esimerkiksi psykiatrian erikoislääkäri väittää olevansa kokenut lääkäri, vaikka hän on työskennellyt lähes tulkoon koko uransa ajan pelkästään yksityissektorilla lääkärin ja psykoterapeutin toimintaa harjoittaen, jolloin hänen potilaskuntaansa ei ole esimerkiksi viimeisten parinkymmenen vuoden ajalta kuulunut sellaista määrää vakavista mt-häiriöistä kärsiviä potilastapauksia, joiden diagnosoimisesta, hoidosta ja hoidon seurannasta olisi kertynyt hänelle ammattitaitoa ylläpitävää ja lisäävää kokemusta. Oikeat diagnoosit ovat jokaisella erikoisalalla potilaan oikean hoidon kannalta kaiken a ja o. (Ihmisen mieli on sellainen, että se nyt vaan tuppaa luulemaan pahinta, jos ei tiedä asiasta tarpeeksi. Ja näin on laita potilaiden diagnosoimisissakin varsinkin silloin, kun se on diagnosoijan oman edun mukaista; näistä on tutkimustuloksiakin.)
Psykiatriassa jos missä, erikoislääkäri tarvitsee jatkuvasti monikirjoista potilasainesta saavuttaakseen ja ylläpitääkseen luotettavaa diagnosointi- ja hoitokokemusta. Ja ehdottomasti yksityissektorilla ammatinharjoittajanakin työskentelevät psykiatrit tarvitsevat säännöllistä täydennyskoulutusta ja pysyvää vuorovaikutusta kollegoiden kanssa! Edellä mainittujen asioiden ymmärtäminen on sitä lääkärin työn harjoittamiseen liittyvää ammattitaitoa, joka pitää saavuttaa jo koulutus- ja erikoistumisvaiheissa.
*
Vielä masennuksesta: Masennussairaudesta puhutaan julkisuudessa nykyään paljon, ja siitä puhumiseen myös ihmisiä kannustetaan paljon.
Twitterissä on @JanssenFinland, joka on organisaatio, joka "haluaa muuttaa ratkaisevasti tapaa, miten sairauksia hoidetaan". 16.1.2020 se on tviitannut, että: ”Masennuksesta on pystyttävä puhumaan esimerkiksi työpaikalla. Haluamme olla mukana poistamassa masennukseen liittyvää vaikenemista ja jopa häpeää - kukaan ei saa jäädä taakkansa kanssa yksin, ilman apua.” Tviitistä on tykätty ja sitä uudelleentviitattu. Kotisivuillaan Janssen eli Janssen-Cilag Oy kertoo olevansa osa Johnson & Johnson -konsernia, jolla on pitkät perinteet lääketutkimuksessa ja -kehityksessä.
A-studiossa oli äskettäin kiinnostava keskustelu masennuslääkkeistä. Siinä toimittajan haastateltavana oli psykiatrian erikoislääkäri- professori, jonka toimittajan kysymyksiin antamiensa vastausten perusteella toivoisin, että masennuslääkkeiden haitoistakin pystyttäisiin puhumaan terveydenhuollossa. Haitoista pitäisi puhua rehellisesti, avoimesti, potilaita kuunnellen. Sillä enää ei yksikään potilas saa jäädä masennuslääkkeiden haittojen kanssa yksin, ilman apua.
*
Lopuksi: Twitterissä jatkuu asiallinen keskustelu masennuksen aiheuttamasta työkyvyttömyyseläköitymisaallosta. Keskustelussa on esillä niin potilaiden, terveydenhuollon kuin koko yhteiskuntammekin kannalta vaikeita mutta kuitenkin oikeita ja erinomaisen hyviä kysymyksiä. Minulla olisi niihin joitakin vastauksia, ja niin uskon olevan monella terveydenhuollon ammattihenkilölläkin. Heitä kannattaa kuunnella ja käynnistää tutkimuksia...
Edellä kommentoijat ovat puhuneet kaltoinkohtelusta, mutta mikä on kaltoinkohtelua ja mikä taas väkivaltaa
THL on julkaissut väkivaltasanaston 7.2.2020
Tietoa -> Väkivaltakäsitteiden sanasto. THL, Työpaperi 1/2020
Sisältövaroitus! Tämän väkivaltakäsitteiden sanaston lukeminen voi herättää lukijassa ahdistusta.
Potilasturvallisuudesta. Toivottavasti psykiatrian erikoislääkäreiden ja muidenkin lääkäreiden vastaanottohuoneissa koetaan nykyään mielekkääksi keskustelut niin lääkehoidon kuin vääränlaisen psykoterapiankin haitoista, ja keskustelut käydään myös niin että potilaiden kysymyksiin annetaan rehelliset vastaukset.
Omalla kohdallani näin ei tapahtunut, ja lopulta vuosikausia masennuslääkityshoidosta vastannut psykiatri kiersi kaiken vastuunsakin viittaamalla Iltalehden juttuun (22.6.2017), jossa eräs psykiatrian professori kertoi, etteivät potilaat jää ilman lääkehaittatietoa koska kyllähän "jokaisessa lääkkeessä on tuoteseloste". Tähän selitykseen tämä yks.sektorin psykiatrikin sitten vetosi, pesi sillä oikein kätensä samalla kun vieritti kiven harteilleni sanomalla: Olisit lukenut lääkepakkauksen tuoteselosteen niin olisit saanut tietää haitoista. (Olinhan minä ehtinyt vuosien saatossa niitä lukeakin, mutta aina aiemmin hänen vastauksensa oli ollut, että ei ole havainnut minussa lääkehaittoja, vaan ainoastaan hyötyjä.)
Oli hänen hoidossa muutakin, lievästi sanottuna, outoa, mikä tuli karmealla tavalla lopullisesti selväksi tekemiensä kirjausten perusteella (Perui ensi viikon aikansa. Perusteli ettei halua käyttää sitä terveydenhuollon pomojen haukkumiseen. Eli ei kuitenkaan mene hyvin. Pärjääkö lääkkeettä?), joten pieleen menneestä ja haitallisesta hoidosta ei voi syyttää pelkästään hänen määräämänsä lääkityksen haittoja vaan myös hänen minulle suosittelemansa psykoterapiansa (erikoisella) menetelmälläkin on ollut osansa. Siis jestas sentään! Kun potilas sanoo että kyllä kuule osaan haukkua ihan ominkin voimin pomoja, että siihen hommaan ei tarvita psykiatrin maltaita maksavaa terapeuttista kannustusta ja lääkityksellistä moottoria, niin... jooei loppuu sanat... kaikkea sitä onkin, hämmentävää.)
Yhteiskunnan tasolle. Yksinomaan lääkehaittoja ei voi syyttää tästä, että nyt on vallalla sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeelle johtavaa ns. masennus- ja ahdistusepidemiaa. Ongelma on monimutkainen, ja fokuksen pitäisi olla nyt oikean diagnosointimenetelmän ja hoidon kehittämisessä. Tämä edellyttää tieteellistä tutkimusta, ja tutkimus riittävää rahoitusta. Riittävä rahoitus hallituksen päätöstä riittävälle rahoitukselle. Terveydenhuollon tutkimuksen rahoitusta ei saa leikata! Sitä pitää lisätä! Tutkimuksen avulla saavutetut tulokset maksavat kyllä itsensä takaisin.
Ei mitään potilasturvallisuutta ole olemassa!
Se on muinainen myytti!
Kaikki potilastiedot jaetaan kaikkien lääkäreiden ja terveyskeskusten kanssa!
Että se siitä potilasturvallisuudesta!
Että silleen!
Väitteesi on totuuden vastainen.
Voit olla trollikin.
Vastaan silti, jotta potilaiden mieleen ei jäisi päällimmäiseksi väärä väitteesi potilastietojen levittelemisestä.
Eli: Suosittelen Sinua poikkeamaan Valviran tai Avin sivustoille ja lukemaan rauhallisin mielin, mitä siellä kerrotaan potilasturvallisuudesta, omavalvonnasta, terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaa säätelevistä lakipykälistä ja potilasasiakirjoista.
Vain tietämättömät tai huijatut tai manipuloidut ihmiset haluavat pimittää hoitotahonsa tekemät potilasasiakirjatiedot niiltä hoitotahoilta, joille aiemmat _kaikki_ potilastiedot ovat tärkeät, jotta hoitovastuussa oleva lääkäri osaa tehdä oikean diagnoosin ja valita oikean hoidon potilaalle.
Jos hoitotaho itse on sellainen, että hän haluaa pimittää muilta lääkäreiltä tekemänsä potilasasiakirjamerkinnät, jotka kertovat miksi hän on potilailleen diagnooseja tehnyt ja millaisen hoidon on niihin määrännyt, niin pitää kysyä, mitä hän hyötyisi siitä, että potilaiden hoito vaikeutuu ja terveys vaarantuu (myös?) vieraan lääkärin vastaanotolla, sellaisen, joka ei Kanta-palvelun kautta pääse näkemään kaikkia potilastietoja.
Hyvä, että omavalvonnan vaikuttavuuteen kiinnitetään nykyään huomiota. Ja erinomaisen hyvää on se, että potilaat uskaltavat tehdä valituksia, koska niistä saatujen tietojen avulla vastuunsa kantava omavalvonta osaa puuttua epäkohtiin heti ja esim. estää potilasturvallisuuden vaarantumisen jatkumisen. Ja jos ei itse osaa niin tietää ainakin kysyä neuvoa Avilta tai Valviralta. Vaikuttava omavalvonta säästää yhteiskunnan varoja, monin eri tavoin.
Ei voida lähteä siitä, että valvonnan pääjehut, Valvira ja Avi, päivystävät jokaisen terveysyksikön nurkassa, koska veronmaksajat eivät ole suostuvaisia maksamaan tällaisesta valvonta-avusta julkisen ja yksityisen sektorin terveysyksiköille, kunnille, sairaanhoitopiireille.
siis: Ei voida lähteä siitä, että valvonnan pääjehut, Valvira ja Avi, päivystävät jokaisen terveysyksikön nurkassa. Nimittäin veronmaksajat eivät ole suostuvaisia maksamaan tällaisesta valvonta-avusta julkisen ja yksityisen sektorin terveysyksiköille, kunnille, sairaanhoitopiireille.
eli jos sote-henkilökunta on kirjoittanut esim. potilaan tai asiakkaan kunniaa loukkaavaa tulkintatietoa kanta-palvelurekisteriin,
niin tulkintatiedot leviävät suoraan kaikille kanta-palvelua käyttäville,
jotka luvalla tai luvatta niitä tietoja lukevat,
niinkö?
ja väärät tulkinnat voi johtaa syrjintään
potilasta tai asiakasta kohtaan, niinkö?
ja näitä tapauksia on,
mutta jos ne ei mene käräjille,
niin ne salataan kaikilta,
myös potilailta ja asiakkailta, niinkö?
1 1 1 20...
"...leviävät suoraan kaikille kanta-palvelua käyttäville,
jotka luvalla tai luvatta niitä tietoja lukevat..."
Entäs jos noissa piireissä tiedot leviää työnohjauksen kautta? Entäs jos ajattelematon työnohjaaja lipsauttaa samaan piiriin kuuluvalle kollegalle tai yhteistyökumppanille, että molempien tuntemaa henkilöä on asiakkaana kohdeltu väärin viranomaistahon palvelussa X? Ja entäs jos tämä tieto saavuttaa psykoterapeutinkin joka näin saa tietää, että hänen potilastaan on kohdeltu asiakkaana väärin viranomaistahon palvelussa X? Ja entäs jos psykoterapeutti jossain katsomassaan sopivassa tilaisuudessa kertoo potilaalleen tietävänsä, että tätä on kohdeltu väärin viranomaistahon palvelussa X? Ja entäs jos potilas, tyhmä kun on, ei tajua mistä väärinkohtelusta on kysymys, koska hän ei ole saanut tällaista tietoa itselleen viranomaistahon palvelussa X?
Kyllä minä tätäkin mietin. Koska ei ole oikein muuta selitystä sille että potilaan psykoterapeutti tietää vuosikausia ennen potilasta, että tätä on kohdeltu väärin asiakkaana viranomaistahon palvelussa X.
Kävin läpi viimeaikaisia uutisia ja huomasin, että nyt on ollut paljon juttuja ja uutispätkiä, missä haastatellut psykiatrit kertovat, että masennuslääkkeiden haittoihin ja vieroitusoireisiin/lopetusoireisiin suhtaudutaan nykyään erittäin vakavasti terveydenhuollon piirissä.
Potilaiden kannattaa hakea apua lääkehaittaoireisiin omasta työterveyshuollosta tai terveyskeskuksesta.
Yksin ei pidä aloittaa lääkityksen purkua.
Kiinnostava keskustelu. Aiheita mitkä maallikkojakin mietityttää. Nykyäänhän joka tuutista toitotetaan että kuka tahansa voi pimahtaa. Ja oliko se vielä niinkin että kaikki ovat masentuneitakin jos masennuslipukkeita täytellään ja niiden tuloksiin uskotaan...
Koulumaailmassa on huomattu, että lasten väärät ADHD- ja autismitapaukset ovat lisääntyneet. Näissä sairauksissa väärät diagnoosit ovat paljastuneet lisäselvitysten perusteella. Mutta miten on mt-diagnoosien kanssa, jäävätkö väärät mt-diagnoosit elämään omaa elämäänsä potilasasiakirjoihin ja vaikuttamaan ikuisesti potilaiden hoitoihin?
Vai onko Suomessa esimerkiksi joku terveydenhuollon paikka jossa on erikoistuttu selvittämään tapauksia, joissa mt-potilaan tai mt-potilasryhmän diagnosoinnissa ja siitä seuranneissa hoidoissa on havaittu epäselvyyksiä?
Jos on, niin onko selvitykset tehty siten, että potilaat ovat saaneet vahvistetun tiedon väärästä diagnoosista ja sen seurauksena annetusta väärästä hoidosta?
Jos näitä selvityksiä tehdään niin lähtevätkö ne liikkeelle potilaan lääkärin tekemästä havainnosta eli lääkärikollegan havainnosta?
Vai onko potilaiden osattava mt-diagnostiikkaa niin että itse ymmärtävät epäillä väärää diagnoosia tai ylidiagnosointia ja väärää hoitoa tai ylihoitoa, ja tehdä sitten aloitteen lisäselvitykseen pääsystä?
Vai onko niin, että potilasasiakirjoihin jätetään voimaan epäillyt väärät diagnoosit, koska mt-diagnooseja ei voida kokein ja testein varmentaa?
Vai onko diagnoosikoodistossa koodi, joka suoraan ja selkeästi ilmoittaa, että aiemmassa mt-diagnoosissa on epäselvyyttä jota ei voida tarkistaa? Ja onko koodia, joka kertoo että potilas on saanut haitallista hoitoa?
Vai ovatko väärä diagnoosi ja ylidiagnoosi sekä väärä hoito ja ylihoito sellaisia yksittäisen lääkärin tekemiä havaintoja, jotka jokaisen lääkärin täytyy erikseen kaivaa esille lukemalla potilaan koko dekkari?
Mitä sanovat kollegiaalisuusohjeet, miten potilaita informoidaan kun heidän kertomuksesta tehdään johtopäätöksiä väärästä diagnoosista ja haitallisesta hoidosta?
Toimivalla kompassilla varustettu ihminen ei vain luule, vaan perin juurin ymmärtää, miten tuskallista potilaiden on elää tiedon kanssa, että heille diagnosoidut mt-sairaudet eivät pidäkään paikkaansa ja annettu hoito on ollut haitallista, mutta näistä kollegalääkärien havainnoista huolimatta väärät mt-diagnoosit pysyvät potilasasiakirjoissa vaikuttamassa vahvasti jokaisella lääkärikäynneillä...
Olisiko sittenkin turvallisempaa olla hakematta apua masennukseen ahdistukseen traumoihin? Ja jos ei kestä niin saa ainakin kaatua saappaat jalassa. Tultiin siihen tulokseen että
- Myrskyn keskeltä mökille jumiutuneet hiihtolomalaiset -
Onko tähän alkuperäiseen kirjoitukseen suoraa linkkiä?
<<Onko tähän alkuperäiseen kirjoitukseen suoraa linkkiä?>>
Ehkä tämä. Otsikko: Pitkä saikku tai työkyvyttömyyseläke ei ole avain onneen, https://www.yleislaakarit.fi/hallituskol-roning-120 | "Jos kokee, että työyhteisö ei tue työssä viihtymistä, auttaako saikku tällöin? Sairausloman aikana ei taida mikään muuttua.
Pitkä sairausloma tutkitusti heikentää työhön paluuta. Olemmeko ymmärtäneet potilaan työkyvyttömäksi asti? Onko mukaan tullut sairauslomahakuisuutta/eläkehakuisuutta?
Mitä voisimme muuttaa?" Keskustelut alkaneet Kelan tuoreimpien saikkutilastotietojen ja masennuslääkehaittojen seurantaongelmista uutisointien jälkeen. Mitä voisimme muuttaa, jos koettu ongelman ydin on tämä että työyhteisö ei tue työssä viihtymistä?
Sain diagnoosin kauan sitten, silloin käytin alkoholia ja kannabista, myös lääkkeet tulivat kuvioihin. Niiden kanssa kun sekoilin niin jo pukattiin diagnoosia. Kaikesta sekakäytöstä tuli psykooseja, harhoja ym. myös vieroitusoireista.
Ei ole mukavaa kantaa diagnoosia mukana koska mulla ei ole ollut ikinä selvin päin ollessa minkäänlaisia psykoottisia oireita tms.
Jossain on myös sanottu että pitäisi olla puoli vuotta selvin päin ennenkuin mitään diagnoosia ihmiselle laitetaan. Eli kohdallani meni pikkuisen metsään tuon jutun suhteen.
Enkä ole varmaankaan ainoa jolle on näin käynyt.
"Ei ole mukavaa kantaa diagnoosia mukana koska mulla ei ole ollut ikinä selvin päin ollessa minkäänlaisia psykoottisia oireita tms.
Jossain on myös sanottu että pitäisi olla puoli vuotta selvin päin ennenkuin mitään diagnoosia ihmiselle laitetaan."
Kirjoitit, että sait tuon tarkemmin mainitsemattoman diagnoosin (eikä sinun tässä mitään tarvitsekaan mainita) kauan sitten.
Ei tietystikään mitenkään voi lohduttaa sinua tämä tieto, mutta parin viime vuoden ajan suomalaisessa terveydenhuollossa on käyty vilkasta keskustelua mielenterveyteen liittyvistä diagnosoinneista ja hoidoista.
On viimeinkin havaittu, miten moninainen ongelma siitä kehittyy niin potilaalle kuin terveydenhuoltojärjestelmällekin, kun mielenterveysdiagnoosi lätkästään papereihin väärään aikaan siten, että ei huomioida potilaan kokonaistilannetta.
Vink! Ota vaikka joskus puheeksi luotettavalta tuntuvan lääkärin kanssa tuo diagnoosiasiasi, kerro mikä siinä sinua mietityttää ja voithan myös kysyä, miten vanha mt-diagnoosi vaikuttaa nykyään lääkäreiden tekemiin arviointeihin tilanteestasi. Jospa siitä keskustelustanne poikisi jotain asiaa selkeyttävää tietoa sinulle. Sinulla on lupa kysyä aiemmista diagnooseistasi ja moni lääkäri on sellainen, että mielellään vastaa potilaan mieltä askarruttaviin kysymyksiin.
Oon miettinyt sitä että puhun jossain vaiheessa asiasta psykiatrille, kerran vuodessa käyn tapaamassa edelleen.
Nelisen vuotta sitten oli parin hoitajan kanssa puhetta että pitäisi katsoa diagnoosit mutta puheeksi se jäi kuitenkin.
En ole erikoisemmin tekemisissä enää psykiatrian puolen kanssa kun vertaa siihen mitä olin vuosia sitten.
Silläkin puolella on ikävää se kun lääkärit usein vaihtuvat, heti kun johonkin tutustuu niin taas tulee uusi ja kaikki alkaa alusta, tutustumisesta lähtien.
Jo vuosia olen pärjännyt näiden lääkäreiden kanssa, enemmänkin hankaluutta diagnoosi on aiheuttanut somaattisen puolen lääkäreiden kohtaamisessa. Asenteita kun on yhtä paljon kuin lääkäreitäkin.
Suurin osa on onneksi ollut hyviä kohtaamisia. Mutta jo yhteen asennevammaiseen törmäämisen aiheuttaman mielipahan vuoksi tarvitsee useamman hyvän kohtaamisen paikkamaan sen huonon että ei tunnu niin pahalta.
Suorat linkit
Lääkärilehti / Kommentti / 27.1.2020 / Lehmä vai mansikka? / Opin potilasturvallisuudesta jotain olennaista lähtiessäni yli kymmenen vuotta sitten sappileikkaussalista / https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/lehma-vai-mansikka/
Lääkärilehti / Kommentti / 9.3.2020 / Miellyttävä totuus / Tiedon räjähdysmäinen kasvu on johtanut miellyttävien totuuksien valintoihin terveydenhuollossakin. / https://www.laakarilehti.fi/ajassa/verkkokommentti/miellyttava-totuus/
Liittyvät Kantiksen ongelmiin. Surulliselta kuulostaa, mutta siellä kyllä kaikki selviää.
Sen sijaan toisaalla johdon ongelmat ovat suurempia. Siellä ei edes tiedetä kenenkään valittaneen, vaikka moni väittää niin tehneen. Siellä jokainen uusi keissi on vanhan toistoa – pimittelyvirsi soi. Surulliselta kuulostaa, eikä siellä koskaan kaikki selviä.
Niin mitä voisimme muuttaa?
Suomen sairausvakuutus-järjestelmä on edistänyt kansanterveyttä. Mutta toimiiko se enää yhdenvertaisesti? Tilanne kentällä on se, että joillakin työpaikoilla ei kaikille työntekijöille ole tarjolla edes lakisääteisiä työterveyspalveluja, ja joissakin työpaikoissa taas työterveyden ilmaisiin sairaudenhoitoihin kuuluu monia erikoislääkäripalvelujakin. Siitäkin on jo vuosia sitten tehtyjä selvityksiä, että osapäiväsairausloma ei toimi hyvin pienipalkkaisten kohdalla. Freelancereilla ja pienyrittäjillä ei ole mitään mahdollisuutta osapäiväsairauslomaan. Työttömät ovat ulkona vähän kaikesta terveydenhuoltoon liittyvästä.
Jos esimerkkejä mietitään niin työssä "viihtyminen" voi ollakin hyvin vaikeaa vaikkapa kotihoidon työntekijöillä, jotka joutuvat menemään yksin päihdesairaan tai aggressiivisen muistisairaan kotiin. Toistuva pelkääminen on stressitila joka pitkään jatkuvana vaarantaa terveyden. Tietysti kuntatyönantajat tämän tietävät, mutta pelkkä tieto ei työntekijän tueksi riitä. Työturvallisuuden edistämiseen tarvitaan rahaa. Koska kuntien peruspalvelujen valtionosuus on riittämätön, niin moni työturvallisuustoimenpide menee mappiin mission impossible.
Tämä maa tarvitsee työntekijöitään. On hyvä että kaikki kivet käännetään, jotta työllisyysaste nousee. Ongelmat, jotka vaativat ratkaisuja, tulevat näkyville vaikka välillä rämmitään syyttelyjen suossakin. Kun lääkäri kirjoittaa sairausloman, niin sille täytyy olla oikea syy. On tilanteita, joissa terveydenhuollossa on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, minkä seurausta tuo syy on. Ja on osattava toimia oikein, jotta juurisyyn vaikutus voidaan estää, eikä se enää vaivaa potilaan tilannetta.
Nyt voi mennä vähän ohi, mutta jos terveydenhuolto-järjestelmän historia ja rakenteet kiinnostaa, niin tämä tutkimus on hyvä johdatus perehtymismatkalle
Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä (2011), tekijä Y. Mattila.
Tässä tutkimuksessa käy ilmi, miten kuntien itsehallinnon korostaminen terveyspalvelujen toteutuksessa on johtanut hajautettuun järjestelmään.
Tutkimuksessa tarkastellaan Suomen terveydenhuollon kehityslinjoja 1800-luvulta nykyaikaan, ja fokuksessa ovat instituutiot ja niiden vaikutus terveydenhuoltoon. Miten terveyspoliittiset periaatteet ja arvot ovat muuttuneet ja mitkä tahot ovat muutokset toteuttaneet? Tutkimus kiinnittää huomiota myös politiikkaan ja muutoksiin maan taloudellisessa tilanteessa.
Nykyään tiedetään vanhustenhuollossa ja lastensuojelussa esille tulleiden ongelmien vuoksi, että pirstaloitunutta palvelujärjestelmää on vaikea valvoa, etenkin jos omavalvonnassa on puutteita, joita ei edes ymmärretä tai haluta korjata.
Kiinnostavaa vertailutietoa masennuslääkkeistä löytyy Kelan tilastoista. Sieltä voi katsoa, mitä masennuslääkkeitä eri lääkäriryhmät suosivat reseptimääräyksissään. Masennuslääkemääräyksissä on kahden eri lääkäriryhmän, masennuspotilaita yleensä hoitavien lääkärien, välillä selkeä ero etenkin sen suhteen, miten ne suosivat erästä haittojensa vuoksi ongelmalliseksi tiedettyä masennuslääkettä, kutsutaan sitä vaikka "veeksi". Mistä ero johtuu? Varooko näistä toinen lääkäriryhmä tietämättömyyttään liikaa "veetä", vai näkevätkö tämän ryhmän lääkärit laajemmin "veen" haittavaikutusten seuraukset potilaiden pärjäämiskyvylle ja välttelevät sitä siksi lääkemääräyksissään? Vai joutuuko näistä toinen lääkäriryhmä ottamaan "veen" käyttöön, koska enää ei ole muuta vaihtoehtoa silloin kun potilas siirtyy perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoidon puolelle, vai onko "vee" tämän lääkäriryhmän suosima lääke jo masennuksen ensivaiheessakin, koska arvioivat aina "veen" hyödyt haittoja suuremmiksi?
Tarkemmat tutkimustiedot tarpeen.
#btw lääkemainoshistoriaa
Psykoanalyysin vaikutus suomalaisen psykiatrian sisällä on havaittavissa vanhoista lääkemainoksista. Esimerkiksi Lääkärilehdessä lääkemainos vuodelta 1970. Siinä depressioon auttava Limbitrol-lääkemainos maalailee ihmiskuvaa, jonka keskiössä on ristiriita. Psykoanalyyttiseen näkemykseen perustuvan mainoksen mukaan ristiriidat saavat ihmisessä liikkeelle erilaisia ilmenemismuotoja, kuten emotionaalisen depression, joka puolestaan aiheuttaa sosiaalista eristäytyneisyyttä. Kuten psykoanalyyttisesti motivoitunut psykiatria, Limbitrol-lääkemainos antaa vaikutelman lääkkeestä, jonka avulla potilaan ihmissuhde palautetaan. Mainos lupaa: Limbitrol palauttaa eristäytyneen potilaan takaisin ryhmän jäseneksi.
1990-luvulla alkoi SSRI-lääkkeiden voimakas markkinointi. Markkinoinnissa korostettiin SSRI-lääkkeitä täsmähoitona masennusoireita vastaan. Täsmävaikutukset havainnollistettiin lääkemainoksissa vertauskuvallisesti esittämällä lääkkeen vaikutus mm. tarkkana kaatona keilapallon avulla tai harkiten reikään putattuna golfpallona. Nopeasti tämä täsmälääke alkoi kuitenkin saada absurdejakin piirteitä, kun markkinointi löysi täsmälääkkeelle täsmäkohteita muistakin sairauksista. (Löysin tiedot gradusta 2019, Heikkinen, "Ketorin-maisema")
Tähän päivään. Lääkefirmat jaksaa tahkota itselleen tulosta tehokkaan markkinoinnin avulla. Nyt on tulossa masennukseen uusi mullistava(!) lääke. Lääkkeestä on Duodecim-lehdessä (24.2.2020) kiinnostava, kantaa ottava artikkeli psykiatrian erikoislääkäriltä; kannattaa käydä lukaisemassa!
-Tämän päivän Turun Sanomissa mielipidekirjoitus, jossa vaaditaan julkista valtaa huolehtimaan työntekijöiden jaksamisesta. TS-Lukijalta, 19.2.2020: Julkisen vallan huolehdittava työntekijöitä koskevista vastuistaan
-Julkisen vallan on huolehdittava siitä, että virkavastuulla työtään tekevät työntekijät pystyvät oikeasti tekemään työnsä niin kuin laki vaatii, koska työntekijät joutuvat aina kantamaan vastuun, jos eivät hoida työtehtäviään lain vaatimusten mukaisesti.
-Päätöksiä tekevien poliitikkojen ja ylimpien virkamiesten on syytä katsoa peiliin joka kerta, kun he astuvat estradille valittamaan julkisen perusterveydenhuollon ongelmista, päivystysten ja erikoissairaanhoidon ruuhkautumisista sekä palvelujen valvonnan vaikeudesta.
Olisi tässä ollut vuosien varrella aihetta valitella moneen kertaan mutta en halua valittaa jokaisesta pienestäkin jutusta.
Monet tutut ovat kysyneet useita kertoja jonkin käynnin jälkeen että valititko tuosta, sanon aina että en viitsi.
Pari kertaa olen joutunut laittamaan tekstiä johtotasolle kun on mennyt törkeä alentava kohtelu liikaa " ihon alle ".
Kyllä me ihmiset joudutaan sietämään vaikka mitä niin monilta eri suunnilta että on ihan turhaa kohdentaa valittamista esim. lääkäreihin. Ihmisiä hekin ovat siinä missä muutkin työtään tekevät ja myös työtä tekemättömät.
Täytyisi aina käyttää järkeä noissa valitusasioissakin.
Etenkin jos jostain ruikuttaa niin itselläni on ainakin mielipide että henkilöitä ja tarkkoja paikkoja ei saa mainita. Jonkinlaista yksityisyydensuojaa kuitenkin vaikka kyseessä olisikin joku isompi laitos tai muu.
kyllä on tuttuja kuollut hoitovirheisiin isekkin olisin vainaa jos en oli hakeutunut toiselle lääkärille. Ei kuulemma psa arvo 70 ole merkki eturauhassyövästä ainakin toisessa paikaassa sanottiin mikset tullut aikaisemmin . kaverini kuoli kun ikärasismi iski
Sanottiin ei se noin vanhalla etene kesäkuussa löytyi joulukuussa henki pois ei mitään hoitoa
"Asenteita kun on yhtä paljon kuin lääkäreitäkin", kirjoittaa edellä Anonyymi, 28.02.2020 16:54.
Näinhän se on. Mutta jos lääkäri on sellainen, että hän antaa epäkelpojen asenteidensa vaikuttaa haitallisesti työtehtäviensä hoitamiseen, niin siihen pitää työyhteisön puuttua, ja johdon on selvitettävä ongelmatilanteet nopeasti, jotta potilaat eivät kärsi. Kun kollegat puuttuvat ajoissa kollegansa vääränlaiseen toimintaan tai hoidon laatuongelmiin, niin siitä hyötyvät kaikki. Hyötyjiä ovat potilaskunnan lisäksi myös huonoa hoitoa ja kohtelua saaneita potilaita seuraavaksi hoitavat lääkärit, koska heidän ei tarvitse tehdä uuden hoitosuhteen alussa kaikenmaailman luottamusta korjaavia toimenpiteitä, vaan he pääsevät heti hoitamaan varsinaista vaivaa.
Hyvä, että julkisuudessa käydään nyt rohkeasti monipuolista keskustelua masennuksista ja ahdistuksista, niiden diagnosoimisesta ja hoidoista. Ja hyvä että nykyään psyykkisistä oireista kärsivien potilaiden hoidossa huomioidaan potilaiden kokonaistilanne, eikä elämää rajoittavaa haitalliseksi koettua hoitoa painosteta vastaanottamaan petollisin vaikuttamiskeinoin. Ja hyvä sekin, jos masennus- ja ahdistusdiagnoosin saaneet potilaat voivat kertoa lääkärilleen masennuslääkityksensä aiheuttamista haitoista ilman pelkoa, että joutuvat kohtaamaan vähättelyä ja painostamista jatkuvaan toistuvaan lääkitysvaihtorääkkiin, tai kuuntelemaan uhkauksia, että potilas saa merkinnän hoitokielteisyydestä, jos ei suostu enää lääkärin ylipuhumaksi.
Itselläni on nyt hyvät kokemukset masennus-ahdistustilan ja unettomuuden hoidosta ihan vaan terveyskeskuksen yleislääketieteen erikoislääkärin toimesta. Tämä hoitosuhde alkoi niin kuin edellä on vinkattu, eli otin puheeksi epäselvyydet aiemmissa diagnooseissani ja hoidoissa (kukaan eikä mikään hoitotaho tuntunut olevan vastuussa näistä, kun olin yrittänyt niitä aiemmin selvittää). Nyt minulla on terveyskeskuksessani matalan kynnyksen yhteydenotto -merkintä, ja se on nyt myös toiminut aina niinä kertoina kun olen sinne yhteyttä ottanut. (Olen kyllä kerran todennut, että äkkinäisesti syntynyt hätäännystilastani johtuva tarpeeni on enemmän juridinen ongelma kuin terveydenhoidollinen, mutta jotkut asiat nyt vaan hoituvat näin; kun jonkun sairaudentilan suhteen oleva hoitovastuu on ollut joko hukassa tai hoitovastuun ominut taho ei lopulta mukamas olekaan hoitovastuussa yhtään mistään eikä ainakaan aiheuttamistaan ongelmista, niin lopulta vastuun potilaan selviytymisestä kantaa julkisen sektorin terveyskeskus, näin se vaan menee.)
Jos on terveyskeskuslääkeitä joka lähtöön, asenteita riittää, niin niin on varmasti myös psykiatrejakin. Ja onneksi psykiatreista löytyy niitäkin, jotka jaksavat hoitaa kaikkia potilaita hyvin, ja ehdottomasti myös vakavista psykiatrisista sairauksista kärsiviä, ja jotka kykenevät korjaamaan työssään tapahtuneita virheitä. He varmasti näkevät peilistään ihmisen, jolle lääkärinvalan noudattaminen on kunnia-asia: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. […] Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua. […] Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti."
Lopuksi, pisteeksi tälle kaikelle: Hyvä, että ilmassa on nyt monenlaista yritystä auttaa ihmisiä pysymään työkykyisenä. Arvostan erityisesti niitä tahoja, jotka muistavat korostaa työnantajan vastuuta, on huolehdittava työsuojelulain vaatimista hyvistä työolosuhteista ja työturvallisuudesta. Mikään pilleri millään määrällä ei auta ihmisiä pärjäämään työelämässä, jos työpaikalla ei noudateta työturvallisuuteen vaikuttavia lakeja. Tämä pitäisi yhteiskunnassa muistaa ilman erityisiä uusia Masto-hankkeitakin joita nyt haikaillaan, vaikka uusien hankkeiden käynnistäminen vie aina yhteiskunnan voimavaroja ja taloudellisia resursseja. Vanhasta Masto-hankkeesta voi ottaa edelleen henkistä oppia, ja ainakin nyt sellaisen lisäopin, että masennuslääkitysten haittojen tunnistamiseen yhteiskunta voisi panostaa niin että lääkäreille järjestetään ilmaista täydennyskoulutusta asiasta. Itselläni on kokemus, että ihan kaikilla Masto-hankkeeseen ostopalvelun kautta osallistuneilla psykiatreilla ei ole ollut tietoa ja taitoa tunnistaa masennuslääkityshaittoja, mikä aina vaikeuttaa diagnostiikkaa ja siten oikean hoidon antamista.
Uutiset ovat kertoneet jo aika monista työnantajista, jotka ovat hienosti sisäistäneet ennaltaehkäisevän työterveyden merkityksen. Hyviä ajoissa annettavia terapiakeinoja on jo käytössä!
Niinpä, sanoisi Raid.
Sen verran vaativaa persoonallisuutta jokaisella ihmisellä saa olla ettei hänen tarvitse alkaa sietämään psykoterapeutilta sitä mitä ei siedä muiltakaan.
Hoitovastuu ei voi olla hukassa. Se on aina terveydenhuollolla.
Kunnilla on valvontavastuu joka koskee alueensa terveydenhuollon palveluja.
Varsinaisista ja epävarsinaisista laiminlyöntirikoksista löytyy netin tieteen termipankista ytimekäs tietopaketti.
Lääkärilehdessä tänään 13.3.2020 kirjoitus "Mieliharmin medikalisaatio".
Siinä kansleri emeritus Kari Raivio kirjoittaa mielenterveysongelmien suurentelun haitallisista seurauksista. Raivion kannanotto on järkeenkäypä, viesti viisas.
Ihmisen normaali elämähän on sellaista, että siihen pakostakin kuuluu myös vastoinkäymisiä. Ne aiheuttavat vahvoja hankaliksi koettuja tunteita, kuten surua, pelkoa, ärtymystä, pettymystä.
Raivio kirjoittaa: "Useimmat meistä selviävät niistä ja jatkavat eteenpäin. Toisilla pahoinvointi pitkittyy ja vaikeuttaa normaalia elämänmenoa. Asiantuntija-apu voi olla tarpeen, kun määritellään terveyden ja sairauden rajaa, joka monesti on liukuva."
Medikalisaatiosta Raivio toteaa: "Yksi tämän ilmiön kukoistavimpia alueita on mielenterveys." Sen seurauksena "vähätellään sellaisten ihmisten vaikeuksia, joiden mielenterveys on oikeasti järkkynyt".
**
Toivottavasti Kari Raivion kannanotto saa aikaan rohkeaa ja rehellistä keskustelua terveydenhuollon sisällä. Keskustelun rohkeutta ja rehellisyyttä mittaa se, jäädäänkö aiheissa lillukanvarsitasolle vai puhutaanko myös siitä, mistä vieläkin halutaan vaieta, Että medikalisaatiolla aiheutetaan haittaa paitsi terveille, niin myös niille ihmisille, joiden mielenterveys on oikeasti järkkynyt, ja heidän kohdallaan haitta on vakavaa, myös siksi että he jäävät lopullisesti ilman tarvitsemaansa oikea-aikaisesti annettua hoitoa. Kaikki uhrit eivät kestä "prosesseissa".
Jos myönnetään se, mikä jo tiedetään, niin kannattaisi pohtia yhdessä myös mielenterveyssektorin valvontaa.
- Onko terveydenhuoltojärjestelmässä keinoja, joiden avulla voidaan puuttua jopa ansaintamielessä medikalisaatiota hyödyntävien terveydenhuollon ammattihenkilöiden toimintaan, silloin kun potilaana on henkilö, jonka mielenterveys on oikeasti järkkynyt? Tiedämme, että mielenterveyspotilaiden tekemät valitukset leimataan helposti sairauden oireiksi, joten vaikka he jossain vaiheessa pystyisivätkin nousemaan vastarintaan hoitosuhteessa ja välittäisivät tietoa hoito-ongelmista, niin normikäytäntö on se, että ongelmiin ei puututa, koska potilasta ei uskota.
- Mielenterveyssektorilla voimistunut medikalisaatio on seurausta terveydenhuollon ammattilaisten toiminnasta. Lääketieteellinen johtaminen ei ole onnistunut riittävän hyvin, eikä kurssin muuttaminen tule olemaan helppoa joka paikassa.
- Yleistuntuma on, että valitettavasti kaikissa yksityissektorin terveysyksiköissä ei ole halua puuttua millään mahdollisella tavalla sellaisten terveydenhuollon ammattilaisten virheelliseen toimintaan, joiden palveluista kyllä kerrotaan yksikön kotisivuilla, mutta jotka työskentelevät siellä ammatinharjoittajina. Puuttumattomuus voi johtua vääränlaisesta kollegiaalisuudesta, tai siitä syystä että ei osata puuttua, tai jostain muusta syystä.
- Kela-korvausten poistuminen on ideologisista syistä monen mieleen, mutta entä jos kela-korvausjärjestelmä onkin se ainut keino edes jotenkin yrittää valvoa suoraan yksityissektorin terveydenhuollon toimintaa, diagnostiikkaa ja hoitoja...