KAIKKI JA KAIKISSA ON KRISTUS. Kol. 3: 11.

Mikä voimakas salaman isku onkaan tämä sille, joka on eksynyt itsevanhurskauden tielle! Ja mikä runsas opetuksen, lohdutuksen ja virvoituksen lähde hengellisessä hädässä ja ahdistuksessa oleville sieluille. Kaikki ja kaikissa Kristus.

Tämä on kristityn vanhurskauden, pyhityksen, voiman ja armossa pysymisen salaisuus. Me näemme eräissä ihmisissä heidän puutteistaan ja heikkouksistaan huolimatta ihmeellisen rauhan, ilon ja rohkeuden. Sen aiheuttajana on »kaikki ja kaikissa Kristus.»

Tämä lause on lyhyt ja helppo oppia. Monella ei mielestään ole siinä enää mitään oppimista. Mutta kun meitä kohtaa hätä ja suru, niin huomaammekin olevamme, siinä hyvin taitamattomat.

Oikea kristitty eroaa kaikista muista hurskaista siinä, että Kristus on hänelle kaikkena kaikessa. Jotkut hurskaat ihmiset pitävät muita hengellisiä asioita Kristusta tärkeimpinä. Heidän ajatuksensa ja puheensa liikkuvat paljon enemmän niissä kuin Kristuksessa.

Kristus itse sanoo tästä: »Te tutkitte kirjoituksia, sillä te luulette, että teillä niissä on iankaikkinen elämä, ja ette tahdo tulla minun tyköni, jotta saisitte elämän.» Se mikä on lähellä sydäntämme ilmenee helposti puheessamme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sinä, joka luet tahi kuulet tämän, oletko niin rehellinen itseäsi kohtaan, että tutkit sydämessäsi, miten sinä suhtaudut Kristukseen?

Kaikki ja kaikessa Kristus sisältää opetuksen myös niille sieluille, jotka ovat lähellä Jumalan valtakuntaa, jopa niillekin, joilla on tosi uskallus Kristukseen, mutta eivät kuitenkaan tiedä, mitä he hänessä omistavat. Täydelleen ei kukaan voikaan sitä tietää.

He tekevät itselleen paljon murheita, jotka, vaikka eivät tyyten häviäisikään, eivät niin raskauttaisi heidän elämäänsä, jos he tietäisivät, mitä omistavat Herrassaan Kristuksessa. Johannes sanoo niitä olevan, jotka »uskovat Jumalan Pojan nimeen, mutta eivät tiedä hänessä omistavansa iankaikkista elämää.»

»En koskaan voi tulla pysyväiseksi armossa», huokaa joku. »Kuinka moni onkaan langennut. Kuinka monet moninaiset vaarat minua uhkaavat. Miten minun käynee, minun, joka olen niin heikko ja syntiin taipuvainen ja kun olen niin kevytmielinen ja vilpillinen!»

Toinen valittaa: »minä en koskaan voi päästä synnin orjuudesta. Näen kyllä pahan, mutta en voi vastustaa sitä. Olen koettanut uskoa, rukoilla, valvoa, taistella ja olen käsittänyt, etten koskaan voi saavuttaa oikeata, pysyväistä pyhitystä itsessäni, mutta jota kauemmin elän, sitä pahemmaksi tulen.»

Kolmas huokaa: »Syntini ovat aina edessäni. En saa rauhaa. Jumalan armon ja anteeksi annon varmuutta ei minulla ole. Omatuntoni syyttää minua ja sitä paitsi, en koskaan voi tulla semmoiseksi kuin kristityn tulee olla.»

Neljäs sanoo: »Minun tilani on vielä surkeampi. En edes tunne, kadu ja kauhistu syntejäni ja sieluntilaani. Olen kova, kuollut, kylmä ja piittaamaton.»

Pääsyy näihin huoliin on se, että Kristus unohdetaan ja Kristusta halveksitaan. Ajatukset eivät liiku Kristuksessa, vaan hänet tehdään tyhjäksi. Heidän sisäinen elämänsä on sen laatuinen, kuin ei Kristusta, Vapahtajaa olisikaan, ei täydellistä vanhurskautta Jumalan edessä, ei kaikkivoipaa Auttajaa, eikä hyvää Paimenta.

Niin, he ovat semmoisessa tilassa, kuin jos olisivat jätetyt oman onnensa nojaan, ja kuin heidän pitäisi itse pelastaa itsensä, itse vanhurskauttaa itsensä Jumalan edessä, olla oma paimenensa, oma auttajansa, oma väkevyytensä, olla itselleen kaikkena kaikessa.

Katso, tämä ääretön epäuskon pimeys on kaiken pahan pohjana. Ja kaikki olisi kuitenkin autettavissa ja parannettavissa, jos Kristus saisi olla sinulla kaikkena kaikessa, jota varten hän onkin Jumalan antama, »tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.»


( C.O.Rosenius )