Kertokaas tyhmälle taas lakiasiaa

Täällä oikea Osmium 76. Oli jälleen huippukirjoitus huippukirjoittajalta. Hyvä, jatka samaan malliin.
On vaikea käsittää sitä miksi kepuänkyröillä, tolliskoilla ja varsinkin täällä häiriköivällä kepun Hullujen huoneen siivellä on aivan mahdoton kirjoittaa mitään puheena olevasta asiasta.
Ei sitä käsittäisi lainkaan, ellei tietäisi kuinka vähillä eväillä Pankkopoika ja kumppanit ovat joutuneet elämänsä aloittamaan ja kuinka vähäisen koulusivistyksen- muusta sivistyksestä puhumattakaan - he ovat onnistuneet saamaan.
Viha, kauna ja kateus ovat heidän käyttövoimansa ja innoittajansa, valehteleminen ja yleinen epärehellisyys kuten juonittelu ja tosiasioiden kieltäminen ja vääristely ovat heidän toimintatapoja ja henkinen laiskuus ja ääretön tyhmyys estävät heitä etsimää ja hyväksymään tosiasioita.

Joo, karjakon äpärähän olen, itse sen aikoinaan toin julki osoittaakseni, että sellaisestakin lähtökohdasta elon tielle joutuneena minulla kuitenkin on mennyt elämässäni varsin hyvin. Yritystä ja uskoa itseeni on kyllä tarvittu, tarvittiin jo silloin, kun 16-vuotiaana lähdin maailmalle itseäni elättämään, ensin tänne Stadiin ja sitten vielä Lapin suurille savotoille, joilta tulin tänne sotaväkeen.

Kapiaiseksi en aikonut jäädä, mutta kun varusmieskersantiksi ylenneenä minua pyydettiin va-kersantiksi, ajattelin jäädä yhdeksi kesäksi ja sen jälkeen mennä muihin töihin ja niiden ohella opintoihinkin. Mutta kun sen ensimmäisen kesän aikana tutustuin ja rakastuinkin naiseen, joka alkoi odottaa minulle lasta, haaveet muusta saivat jäädä, sillä olihan edes pieni palkka varmana perheen perustamisen turvana. Vajaata kahta vuotta myöhemmin olin sitten jo kahden lapsen isä ja silloin viimeistään ymmärsin, että niihin hommiin täytyy jäädä ja suostuin lähtemään sinne vuoden mittaiseen ”Rottakouluun”.

Yritystä ja uskoa itseeni tarvittiin kyllä myös sillä kapiaisurallani, varmaan tiettyä lahjakkuuttakin. Kiitettävästi meni siellä ”Rottakoulussa”, samoin kaikissa myöhemmissäkin kouluissa - siis niillä kursseilla - vaikka eivät ne muutkaan ihan pahnan pohjimmaisia voineet olla, kun olivat jo varusmiehinä nähty kelvollisiksi aliupseerikouluun. Kiitettävästi kai meni niissä monipuolisiksi karttuneissa töissäkin, kun sotilasmestariksi ylenin ja sitten niihin upseeriarvoihin nousseena neljän ensimmäisen joukossa minut kapteeniksi ylennettiin. Siitä arvosta en jäänyt nauttimaan kuin vajaat kaksi vuotta, sillä saatuani oikeuden täyteen eläkkeeseen lähdin välittömästi eläkkeelle - ja samalla siviilitöihin.

Ei mennyt huonosti siviilitöissäkään, kun muutaman vuoden suuren firman konttoripalveluesimiehenä pakerrettuani minut nostettiin koko firman isännöitsijäksi. Palkka tuossa hommassa oli melkoisesti korkeampi kuin korkein toimiupseeripalkka, ja sainhan koko ajan myös sitä sotilaseläkettä. Nyt olen kuitenkin ollut jo kohta 22 vuotta vain tällainen eläkeläisvaari, nauttien edelleen täyttä sotilaseläkettä ja puolta eläkettä myös siviilityöstäni - täyteen eläkkeeseen siitä olisi vaadittu 40 vuoden palvelu ja minullehan tuli sitä palvelua vain 18 vuotta.

Hyvin kuitenkin on mennyt ja menee edelleen, joskin on ollut myös suuri suru, rakkaan vaimoni kuolema jo 15 vuotta sitten. Pian kuitenkin toivuin surustani niin, että jo kauan olen ollut puolipäätoiminen maailmanmatkaaja, yli 40 kaukomatkaa olen tänä aikana tehnyt käyden yli 30:ssä maassa. Yhtä ja toista muutakin mukavaa elämässäni on ollut ja on edelleen.

Iloa ja onnea minulle varmaan eniten on tuottanut se, että olen saanut nähdä myös jälkeläisissäni olevan yritystä, uskoa itseensä ja lahjakkuuttakin kun olen sen nähnyt tuottavan myös tulosta. Tietenkin minulle on tärkeämpää jälkeläisteni elämä kuin oma elämäni, joka on jo hyvin rajallinen, kun vajaan viiden kuukauden kuluttua täytän jo 85 vuotta - jos sinne asti pääsen. Mahdollisimman täysillä kuitenkin koetan elää niin kauan kuin elämää minulle annetaan ohjeenani profiilini lopussa oleva Omar Khaijamin runo.

Varmaan vielä silloin tällöin käyn täälläkin, vaikka ei tämä yleisempi seura minua tänne juuri houkuta huolimatta siitä, että olen tullut sille paljon merkittävämmäksi kuin Paavo Väyrynen tai kukaan muukaan. Heidän kateudestaanhan tuollainen johtuu, ja vaikka se kateus on varmaan aiheellista, kovin tyhmiä ovat, kun sen noin näyttävät. Tyhmä ei ymmärrä olevansa tyhmä, mutta ei se mitään, kyllä sen ymmärtävät kaikki ne, joiden päässä järkikin pihisee, ja sellaisiakin on toki myös täällä.

Laitoinpa vielä tämän, kun tälle oli tehty monta tilausta. Tämä riittänee tällä erää, kun kepupolitiikka ei anna mitään aihetta.