Jumalan pilkkaaminen, mitä se on?

Karhun kansa uskonnon se kuitenkin hyväksyi, Päivin vastustuksesta huolimatta.

Mutta mitä on Jumalan pilkka, Suomen rikoslain mukaan. Pitäisi määritellä sanat pilkka ja Jumala tai mielummin poistaa sana Jumala tuosta uskonrauhan rikkomisesta.

ps persumielisille tiedoksi, että Jussi Halla-aho esitti aikoinaan koko jumalanpilkkalain poistamista Suomen lainsäädännöstä

Eli kuollut kirjain lainsäädännössä, tosin harmiton. On niitä tosin varmaankin paljon muitakin vastaavia.

qwertyilija kirjoitti:

Eli kuollut kirjain lainsäädännössä, tosin harmiton. On niitä tosin varmaankin paljon muitakin vastaavia.

Niin, kun on monia uskontoja (ja jumalia), niin miten tuota Jumalanpilkka lakia oikeastaan voidaan edes tulkita maallisessa oikeudessa?

Vuonna 1998 käytiin myös keskustelua jumalanpilkan poistamisesta kun rikoslakia uudistettiin (HE 20/1998). Eduskunnassa syntyi sota siitä, että Lipposen demarihallitus oli poistanut sanan Jumala kyseisestä pykälästä. Lakivaliokunnassa useammat kansanedustajat vaativat Jumalan palauttamista lakiin. Lakivaliokunnassa esitettyjä vastalauseita tähän muutokseen:

Sulo Aittoniemi, Keskusta:
"Jumala-sanaa koskeva sota on ollut lainsäädäntötyössä jo pitkään. Asiaa on perusteltu sillä, että Jumala ei tarvitse rikoslain suojaa. Jumala on kuitenkin uskonnollisesti meidän kulttuurissamme kaikenkattava käsite, joka konkretisoituu myös jokapäiväisessä elämässä. Suurimman hädän ja kuoleman hetkellä pahinkin ateisti huutaa Jumalan puoleen. Niin tekivät myös sodan aikana sotilaat suuressa hädässä teräsmyrskyn pieksäessä ja kun mistään muualta ei ollut enää apua saatavissa. Jumala sana ei rikoslaissa paljon tilaa vie, eikä loukkaa ketään. Siksi se tulisi säilyttää tässä pykälässä."

Toimi Kankaanniemi, Suomen kristillinen liitto:
"Jumala ei tarvitse lain suojelua, mutta kansamme tarvitsee Hänen suojelustaan ja näin voimme myös kunnioittaa sitä arvoperintöä, jonka edellisiltä sukupolvilta olemme saaneet. Jumalan nimi on pyhä. Pyhyyden käsitettä ei viime kädessä määrittele mikään kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta, vaan sen on valmiiksi määritellyt Jumalan sana."

Juhani Alaranta, Keskusta
"Kysymys ei perimmältään ole siitä, voiko Jumalaa pilkata, vaan siitä, saako Jumalaa pilkata kansamme keskuudessa. On kysymys meidän yhteiskuntamme asenteesta uskontoon ja kristillisiin arvoihin...Raamatun sanasta nousevien perusteiden mukaan Jumalan nimi tulee sisällyttää itse lakitekstiin."

=)

mummomuori kirjoitti:

Niin, kun on monia uskontoja (ja jumalia), niin miten tuota Jumalanpilkka lakia oikeastaan voidaan edes tulkita maallisessa oikeudessa?

Niinpä ja kun se Jumalan pilkkaaminenkin on aika hämärä käsite. Esim. osa tulkitsee jo uskon puutteen Jumalaan tai viimeistään sen, että väittää ettei Jumalaa olisi olemassa, jumalanpilkaksi.

Tai kun pilkkaaja uskoo erilaiseen Jumalaan kuin pilkkaamansa versio Jumalasta (esim. fundamentalisti pilkkaa liberaalin Jumalaa eli liberaalin käsitystä Jumalasta), niin eihän siinä Jumalaa pilkata vaan toisen käsitystä Jumalasta.

qwertyilija kirjoitti:

Niinpä ja kun se Jumalan pilkkaaminenkin on aika hämärä käsite. Esim. osa tulkitsee jo uskon puutteen Jumalaan tai viimeistään sen, että väittää ettei Jumalaa olisi olemassa, jumalanpilkaksi.

Tai kun pilkkaaja uskoo erilaiseen Jumalaan kuin pilkkaamansa versio Jumalasta (esim. fundamentalisti pilkkaa liberaalin Jumalaa eli liberaalin käsitystä Jumalasta), niin eihän siinä Jumalaa pilkata vaan toisen käsitystä Jumalasta.

Lue lisää

Q perustelee nyt näkemystään täsmälleen samalla logiikalla kuin jotkut perustelevat näkemystään kansanryhmää vastaan kiihottamista. Se on heidän mukaansa hämärä käsite ja loukkaantuminen on subjektiivista.

Vuonna 2012 eräs suomalainen kunnallispoliitikko, josta myöhemmin tuli erään suomalaisen puolueen puheenjohtaja, tuomittiin oikeudessa sekä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta että uskonrauhan rikkomisesta. Korkein oikeus perusteli silloin päätöstään Euroopan neuvoston päätöslauselmilla ja suosituksilla.

Näiden mukaan rangaistavaksi kansallisesti säädettäisiin lähinnä sellaiset uskonnollisiin aiheisiin liittyvät loukkaavat ilmaisut, jotka ovat (huom!) rinnastettavissa uskonnollista ryhmää vastaan suunnattuun kiihottamiseen, väkivallan tai vihan lietsontaan taikka jotka vakavasti häiritsevät yleistä järjestystä.

Jumalanpilkan tunnusmerkit ovat tässä linjanvedossa täsmälleen samat kuin kiihottamisessa kansanryhmää vastaan. Ensinnäkin sen on oltava julkista ja tahallista. Toiseksi sen on oltava tehty loukkaamistarkoituksessa.

Korkein oikeus ilmaisee asian määrittelee tällaisiksi loukkaaviksi teoiksi sellaiset, jotka ovat "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja."

Kysymys ei ole siis subjektiivisesta loukkaantumisesta eikä hämärästä käsitteestä. Tai jos näin on, niin myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan täytyy olla samalla tavoin subjektiivista tai hämärää, sillä perustelut sille pykälälle ovat samat.

Anonyymi kirjoitti:

Q perustelee nyt näkemystään täsmälleen samalla logiikalla kuin jotkut perustelevat näkemystään kansanryhmää vastaan kiihottamista. Se on heidän mukaansa hämärä käsite ja loukkaantuminen on subjektiivista.

Vuonna 2012 eräs suomalainen kunnallispoliitikko, josta myöhemmin tuli erään suomalaisen puolueen puheenjohtaja, tuomittiin oikeudessa sekä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta että uskonrauhan rikkomisesta. Korkein oikeus perusteli silloin päätöstään Euroopan neuvoston päätöslauselmilla ja suosituksilla.

Näiden mukaan rangaistavaksi kansallisesti säädettäisiin lähinnä sellaiset uskonnollisiin aiheisiin liittyvät loukkaavat ilmaisut, jotka ovat (huom!) rinnastettavissa uskonnollista ryhmää vastaan suunnattuun kiihottamiseen, väkivallan tai vihan lietsontaan taikka jotka vakavasti häiritsevät yleistä järjestystä.

Jumalanpilkan tunnusmerkit ovat tässä linjanvedossa täsmälleen samat kuin kiihottamisessa kansanryhmää vastaan. Ensinnäkin sen on oltava julkista ja tahallista. Toiseksi sen on oltava tehty loukkaamistarkoituksessa.

Korkein oikeus ilmaisee asian määrittelee tällaisiksi loukkaaviksi teoiksi sellaiset, jotka ovat "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja."

Kysymys ei ole siis subjektiivisesta loukkaantumisesta eikä hämärästä käsitteestä. Tai jos näin on, niin myös kiihottaminen kansanryhmää vastaan täytyy olla samalla tavoin subjektiivista tai hämärää, sillä perustelut sille pykälälle ovat samat.

Lue lisää

”Jumalanpilkan tunnusmerkit ovat tässä linjanvedossa täsmälleen samat kuin kiihottamisessa kansanryhmää vastaan.”

Koska suomessa on jo monia uskontoja, niin miten oikeus voi toimia sen suhteen, jos toisen uskonnon edustaja pilkkaa toisen uskonnon Jumalaa? Eli ihan tarkoituksellisesti ja julkisesti, tavoitteena loukata tuon toisen uskon edustajan pyhiä asioita?

mummomuori kirjoitti:

”Jumalanpilkan tunnusmerkit ovat tässä linjanvedossa täsmälleen samat kuin kiihottamisessa kansanryhmää vastaan.”

Koska suomessa on jo monia uskontoja, niin miten oikeus voi toimia sen suhteen, jos toisen uskonnon edustaja pilkkaa toisen uskonnon Jumalaa? Eli ihan tarkoituksellisesti ja julkisesti, tavoitteena loukata tuon toisen uskon edustajan pyhiä asioita?

Lue lisää

En ihan näe, mitä väliä epäillyn uskonnollisella taustalla olisi asian kanssa. KHO:n perustelu viittaa siihen, että kyseessä on rikos, jos motiivina on leimata tuohon pyhään asiaan uskovia. Pykälän tarkoituksena ei ole siten tarkoitus puuttua teologiseen keskusteluun tai väitteisiin siitä, kenen jumala on paras. Kuten kiihottamispykälä tarkoituksena ei ole estää kritiikkiä, rajuakaan sellaista, vaan suitsia sitä millä tavalla asioista voi puhua.

Anonyymi kirjoitti:

En ihan näe, mitä väliä epäillyn uskonnollisella taustalla olisi asian kanssa. KHO:n perustelu viittaa siihen, että kyseessä on rikos, jos motiivina on leimata tuohon pyhään asiaan uskovia. Pykälän tarkoituksena ei ole siten tarkoitus puuttua teologiseen keskusteluun tai väitteisiin siitä, kenen jumala on paras. Kuten kiihottamispykälä tarkoituksena ei ole estää kritiikkiä, rajuakaan sellaista, vaan suitsia sitä millä tavalla asioista voi puhua.

Lue lisää

"...KHO:n perustelu viittaa siihen, että kyseessä on rikos, jos motiivina on leimata tuohon pyhään asiaan uskovia. "

Eikö silloin ole enemmän kyse uskonrauhan rikkomisesta?

mummomuori kirjoitti:

"...KHO:n perustelu viittaa siihen, että kyseessä on rikos, jos motiivina on leimata tuohon pyhään asiaan uskovia. "

Eikö silloin ole enemmän kyse uskonrauhan rikkomisesta?

Lue lisää

Jumalanpilkka on nykyisin yhdistetty yhdessä pyhään kohdistuvan häpäisyn ja herjaamisen kanssa samaan pykälään (RL 17:10), joka on rikosnimikkeenä uskonrauhan rikkominen. Tämä taas kuuluu rikoksiin, jotka on nimetty rikoksista yleistä järjestystä vastaan.

Monen käsitys tästä pykälästä tuntuu olevan edelleen siellä 1960-luvun käsityksessä, vaikka sen juridinen tulkinta ja sanamuotokin on muuttunut useita kertoja.

Jumalanpilkka tuli rikoslakiin jo 1734. Se oli ns. majesteettirikos eli siitä voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen. Tällöin perusteena ei ollut lainkaan ihmisten tunteiden suojeleminen vaan perusteena oli raamatullinen pelko Jumalan rangaistuksesta jonkin karmean vitsauksen kautta.

Rikoslain uudistuksessa 1889 käytiin ensimmäisen kerran riita siitä, että pitäisikö sana Jumala olla pykälässä vai ei. Kuten nytkin, vastakkain olivat konservatiivit ja liberaalit. Silloin Jumalan poistamista vastustivat sen ajan konservatiivit, eli pappissääty ja talonpojat.

Vuosisadan alussa, I maailmansodan aikaan, sama riita jatkui vasemmiston ja oikeiston välillä. Kyse oli silloin uskonnonvapaudesta, joka oli suhteellisen uusi ilmiö, kun Suomessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa muutkin kuin kristinusko. Poistoaloitteet Jumalan nimen kohdalta kaatuivat silti kaikki, mutta rangaistuksia lievennettiin.

1960-luvulla mainitun Hannu Salaman oikeudenkäynnin asia virisi uudelleen. Silloin kyse oli sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoista. Rikoslain uudistuksessa joukko ns. uskontorikoksia poistettiin laista ja rangaistuksia lievennettiin edelleen. 1990-luvulla tilanne oli sama ja Jumala-sana jäi edelleen lakiin, vasemmisto kannatti sen poistamista ja oikeisto vastusti sitä.

Mutta, 1990-luvulla tehtiin, ns. rikoslakiprojektin yhteydessä tärkeä linjanmuutos. Kun pykälää sorvattiin nykyiseen muotoonsa juuri sanan Jumala juridista sisältöä muuutettiin.

Jumalalla tarkoitettiin nyt ensi kertaa kristittyjen jumalakäsityksen lisäksi myös muitakin jumalakäsityksiä (em. HE 67/1997). Vaikka Jumala pykälässä säilyikin, vasemmiston jälleen vastustaessa, niin juridisesti se merkitsi eri asiaa kuin aiemmin. Tästä uudesta tulkinnasta kertoo sen erään tunnetun paikallispoliitikon tuomio 20 vuotta myöhemmin.

Tältä pohjalta on selvää, että mikään jumala ei ole tässä suojelun kohteena.

Lainkohdan tarkoituksena on suojella ihmisten tunteita, uskonnonvapautta ja yleistä järjestystä.

Monelle ihmiselle jonkin pyhän tai hänen jumalansa loukkaaminen on pahempaa kuin häneen itseensä kohdistuva pilkka. Henkilön ei voida edellyttää suostuvan syvimpiin tunteisiinsa kohdistuviin loukkauksiin. Esimerkkinä samasta asiasta ovat lainsäädännössä em. kunnianloukkausrikokset.

Kyseessä ei ole myöskään rikos, jota arvioidaan jonkin subjektiivisen loukkaavuuden kautta.

Teolle on pyritty oikeuslähteissä löytämään objektiiviset perustelut. Teolta edellytetään ensinnäkin alentavaa, pilkkaavaa tai halveksivaa tarkoitusta, joka on "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja." Ilmaisun tausta on uuden lakitekstin perusteluissa (em. HE 67/1997), jossa teon tulee olla sellainen, että sen tajuavat myös henkilöt, jotka eivät pidä kohdetta pyhänä mutta antavat arvoa toisen vakaumukselle. Mikä tahansa valtavirrasta poikkeava käsitys Jumalasta, joka on jonkun mielestä loukkaavaa, satiiri tai asiapitoinen arvostelu eivät siten täytä teon kriteerejä.

Aivan kuten kiihottamisessa kansanryhmää vastaan, vastakkain tässä pykälässä ovat pohjimmiltaan sananvapaus ja ihmisoikeudet, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu. Minusta on vähän arveluttavaa, että samat ihmiset, jotka muualla puolustavat lujasti ihmisoikeuksia, tässä kohtaa ovat näinkin helposti valmiita niitä rajoittamaan kun kyseessä ovat uskonnolliset ihmiset.


.

<<Suomessa sitä ei ole enää juuri sovellettu, paitsi kolme tapausta ... ja Harro Koskinen teos Sikamessias 1969...<<

Ja katolisesta apina-Jeesuksen tekijästä tuli kylän sankari. Katolilaisilla on luterilaisia rennompi ote näihin uskonasioihin.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalanpilkka on nykyisin yhdistetty yhdessä pyhään kohdistuvan häpäisyn ja herjaamisen kanssa samaan pykälään (RL 17:10), joka on rikosnimikkeenä uskonrauhan rikkominen. Tämä taas kuuluu rikoksiin, jotka on nimetty rikoksista yleistä järjestystä vastaan.

Monen käsitys tästä pykälästä tuntuu olevan edelleen siellä 1960-luvun käsityksessä, vaikka sen juridinen tulkinta ja sanamuotokin on muuttunut useita kertoja.

Jumalanpilkka tuli rikoslakiin jo 1734. Se oli ns. majesteettirikos eli siitä voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen. Tällöin perusteena ei ollut lainkaan ihmisten tunteiden suojeleminen vaan perusteena oli raamatullinen pelko Jumalan rangaistuksesta jonkin karmean vitsauksen kautta.

Rikoslain uudistuksessa 1889 käytiin ensimmäisen kerran riita siitä, että pitäisikö sana Jumala olla pykälässä vai ei. Kuten nytkin, vastakkain olivat konservatiivit ja liberaalit. Silloin Jumalan poistamista vastustivat sen ajan konservatiivit, eli pappissääty ja talonpojat.

Vuosisadan alussa, I maailmansodan aikaan, sama riita jatkui vasemmiston ja oikeiston välillä. Kyse oli silloin uskonnonvapaudesta, joka oli suhteellisen uusi ilmiö, kun Suomessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa muutkin kuin kristinusko. Poistoaloitteet Jumalan nimen kohdalta kaatuivat silti kaikki, mutta rangaistuksia lievennettiin.

1960-luvulla mainitun Hannu Salaman oikeudenkäynnin asia virisi uudelleen. Silloin kyse oli sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoista. Rikoslain uudistuksessa joukko ns. uskontorikoksia poistettiin laista ja rangaistuksia lievennettiin edelleen. 1990-luvulla tilanne oli sama ja Jumala-sana jäi edelleen lakiin, vasemmisto kannatti sen poistamista ja oikeisto vastusti sitä.

Mutta, 1990-luvulla tehtiin, ns. rikoslakiprojektin yhteydessä tärkeä linjanmuutos. Kun pykälää sorvattiin nykyiseen muotoonsa juuri sanan Jumala juridista sisältöä muuutettiin.

Jumalalla tarkoitettiin nyt ensi kertaa kristittyjen jumalakäsityksen lisäksi myös muitakin jumalakäsityksiä (em. HE 67/1997). Vaikka Jumala pykälässä säilyikin, vasemmiston jälleen vastustaessa, niin juridisesti se merkitsi eri asiaa kuin aiemmin. Tästä uudesta tulkinnasta kertoo sen erään tunnetun paikallispoliitikon tuomio 20 vuotta myöhemmin.

Tältä pohjalta on selvää, että mikään jumala ei ole tässä suojelun kohteena.

Lainkohdan tarkoituksena on suojella ihmisten tunteita, uskonnonvapautta ja yleistä järjestystä.

Monelle ihmiselle jonkin pyhän tai hänen jumalansa loukkaaminen on pahempaa kuin häneen itseensä kohdistuva pilkka. Henkilön ei voida edellyttää suostuvan syvimpiin tunteisiinsa kohdistuviin loukkauksiin. Esimerkkinä samasta asiasta ovat lainsäädännössä em. kunnianloukkausrikokset.

Kyseessä ei ole myöskään rikos, jota arvioidaan jonkin subjektiivisen loukkaavuuden kautta.

Teolle on pyritty oikeuslähteissä löytämään objektiiviset perustelut. Teolta edellytetään ensinnäkin alentavaa, pilkkaavaa tai halveksivaa tarkoitusta, joka on "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja." Ilmaisun tausta on uuden lakitekstin perusteluissa (em. HE 67/1997), jossa teon tulee olla sellainen, että sen tajuavat myös henkilöt, jotka eivät pidä kohdetta pyhänä mutta antavat arvoa toisen vakaumukselle. Mikä tahansa valtavirrasta poikkeava käsitys Jumalasta, joka on jonkun mielestä loukkaavaa, satiiri tai asiapitoinen arvostelu eivät siten täytä teon kriteerejä.

Aivan kuten kiihottamisessa kansanryhmää vastaan, vastakkain tässä pykälässä ovat pohjimmiltaan sananvapaus ja ihmisoikeudet, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu. Minusta on vähän arveluttavaa, että samat ihmiset, jotka muualla puolustavat lujasti ihmisoikeuksia, tässä kohtaa ovat näinkin helposti valmiita niitä rajoittamaan kun kyseessä ovat uskonnolliset ihmiset.


.

Lue lisää

<<Jumalanpilkka on nykyisin yhdistetty yhdessä pyhään kohdistuvan häpäisyn ja herjaamisen kanssa samaan pykälään (RL 17:10), joka on rikosnimikkeenä uskonrauhan rikkominen. <<

Katolisissa maissa kauan sitten eläneet pyhät ovat tärkeitä henkilöitä jokaiselle edelleen tänä päivänäkin, myös lapset nimetään heidän mukaan. On myös vessojen suojelupyhimys sekä etsittäessä tyhjää parkkiruutua täpötäydessä kaupungissa on hyvä lukea parkkipaikkapyhimyksen loitsu - se menee (ihan oikeasti) niin, etten edes kehtaa sitä kirjoittaa, mutta pyhimys uhataan hirttää siitä yhdestä paikasta, jos parkkipaikkaa ei heti löydy. Katolisuuden mukaan pyhät ovat juuri sen vuoksi, että he auttavat. No Suomessa on tilaa autoja parkkeerata, mutta olisi se Luther siltikin voinut jättää uskon puhdistuksen, tai jättää nyt ainakin pyhät ihmisten seuraksi ja avuksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jumalanpilkka on nykyisin yhdistetty yhdessä pyhään kohdistuvan häpäisyn ja herjaamisen kanssa samaan pykälään (RL 17:10), joka on rikosnimikkeenä uskonrauhan rikkominen. Tämä taas kuuluu rikoksiin, jotka on nimetty rikoksista yleistä järjestystä vastaan.

Monen käsitys tästä pykälästä tuntuu olevan edelleen siellä 1960-luvun käsityksessä, vaikka sen juridinen tulkinta ja sanamuotokin on muuttunut useita kertoja.

Jumalanpilkka tuli rikoslakiin jo 1734. Se oli ns. majesteettirikos eli siitä voitiin tuomita kuolemanrangaistukseen. Tällöin perusteena ei ollut lainkaan ihmisten tunteiden suojeleminen vaan perusteena oli raamatullinen pelko Jumalan rangaistuksesta jonkin karmean vitsauksen kautta.

Rikoslain uudistuksessa 1889 käytiin ensimmäisen kerran riita siitä, että pitäisikö sana Jumala olla pykälässä vai ei. Kuten nytkin, vastakkain olivat konservatiivit ja liberaalit. Silloin Jumalan poistamista vastustivat sen ajan konservatiivit, eli pappissääty ja talonpojat.

Vuosisadan alussa, I maailmansodan aikaan, sama riita jatkui vasemmiston ja oikeiston välillä. Kyse oli silloin uskonnonvapaudesta, joka oli suhteellisen uusi ilmiö, kun Suomessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa muutkin kuin kristinusko. Poistoaloitteet Jumalan nimen kohdalta kaatuivat silti kaikki, mutta rangaistuksia lievennettiin.

1960-luvulla mainitun Hannu Salaman oikeudenkäynnin asia virisi uudelleen. Silloin kyse oli sananvapauden ja uskonnonvapauden rajoista. Rikoslain uudistuksessa joukko ns. uskontorikoksia poistettiin laista ja rangaistuksia lievennettiin edelleen. 1990-luvulla tilanne oli sama ja Jumala-sana jäi edelleen lakiin, vasemmisto kannatti sen poistamista ja oikeisto vastusti sitä.

Mutta, 1990-luvulla tehtiin, ns. rikoslakiprojektin yhteydessä tärkeä linjanmuutos. Kun pykälää sorvattiin nykyiseen muotoonsa juuri sanan Jumala juridista sisältöä muuutettiin.

Jumalalla tarkoitettiin nyt ensi kertaa kristittyjen jumalakäsityksen lisäksi myös muitakin jumalakäsityksiä (em. HE 67/1997). Vaikka Jumala pykälässä säilyikin, vasemmiston jälleen vastustaessa, niin juridisesti se merkitsi eri asiaa kuin aiemmin. Tästä uudesta tulkinnasta kertoo sen erään tunnetun paikallispoliitikon tuomio 20 vuotta myöhemmin.

Tältä pohjalta on selvää, että mikään jumala ei ole tässä suojelun kohteena.

Lainkohdan tarkoituksena on suojella ihmisten tunteita, uskonnonvapautta ja yleistä järjestystä.

Monelle ihmiselle jonkin pyhän tai hänen jumalansa loukkaaminen on pahempaa kuin häneen itseensä kohdistuva pilkka. Henkilön ei voida edellyttää suostuvan syvimpiin tunteisiinsa kohdistuviin loukkauksiin. Esimerkkinä samasta asiasta ovat lainsäädännössä em. kunnianloukkausrikokset.

Kyseessä ei ole myöskään rikos, jota arvioidaan jonkin subjektiivisen loukkaavuuden kautta.

Teolle on pyritty oikeuslähteissä löytämään objektiiviset perustelut. Teolta edellytetään ensinnäkin alentavaa, pilkkaavaa tai halveksivaa tarkoitusta, joka on "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja." Ilmaisun tausta on uuden lakitekstin perusteluissa (em. HE 67/1997), jossa teon tulee olla sellainen, että sen tajuavat myös henkilöt, jotka eivät pidä kohdetta pyhänä mutta antavat arvoa toisen vakaumukselle. Mikä tahansa valtavirrasta poikkeava käsitys Jumalasta, joka on jonkun mielestä loukkaavaa, satiiri tai asiapitoinen arvostelu eivät siten täytä teon kriteerejä.

Aivan kuten kiihottamisessa kansanryhmää vastaan, vastakkain tässä pykälässä ovat pohjimmiltaan sananvapaus ja ihmisoikeudet, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu. Minusta on vähän arveluttavaa, että samat ihmiset, jotka muualla puolustavat lujasti ihmisoikeuksia, tässä kohtaa ovat näinkin helposti valmiita niitä rajoittamaan kun kyseessä ovat uskonnolliset ihmiset.


.

Lue lisää

Kiitos todella hyvästä ja kattavasta vastauksesta.

Mielenkiintoista on havaita, miten lainsäädäntö heijastaa aikakausien maailmaa.

Eli kun kristinuskoa juurrutettiin suomeen, rangaistukset olivat kovia. Sitten maailma alkoi avautua hiljalleen ja liberaali valistus alkoi hiljalleen saada tilaa kuten ”…I maailmansodan aikaan..” ”Kyse oli silloin uskonnonvapaudesta, joka oli suhteellisen uusi ilmiö, kun Suomessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa muutkin kuin kristinusko.”

Vapausaate vahvistui 1960-luvulla, eli syvennyttiin siihen, mitä ovat vapauksien rajat. Kun muiden uskontojen edustajat lisääntyivät, niin ”Jumalalla tarkoitettiin nyt ensi kertaa kristittyjen jumalakäsityksen lisäksi myös muitakin jumalakäsityksiä (em. HE 67/1997).”

”Lainkohdan tarkoituksena on suojella ihmisten tunteita, uskonnonvapautta ja yleistä järjestystä. ”
”Monelle ihmiselle jonkin pyhän tai hänen jumalansa loukkaaminen on pahempaa kuin häneen itseensä kohdistuva pilkka.”

Tuo on aivan totta. Kun käsitykset vaihtelevat aina ateismista syvään uskonnollisuuteen eri uskonnoissa, tavoitteena on suvaitsevaisuus toinen toisiamme kohtaan, ettei näistä tulisi levottomuuksia yhteiskuntaan.

”Teolta edellytetään ensinnäkin alentavaa, pilkkaavaa tai halveksivaa tarkoitusta, joka on "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja."

Kun ihmiset itse eivät kykene hillitsemään itseään, silloin on tehtävä laki, jonka avulla pidetään aisoissa pahimpia villitsijöitä.

”…vastakkain tässä pykälässä ovat pohjimmiltaan sananvapaus ja ihmisoikeudet, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu.”

Vapauden dilemma on se, missä vapaus loukkaa toisen vapautta. Jos annan itselleni rajattoman vapauden loukata ja panetella, annan se samalla toiselle, joka saa loukata ja panetella minua. Vapauteen liittyy siis aina vastuu. Ilman vastuuta vapaudesta tulee mielivaltaa.

Rajan piirtäminen ei siis aina ole niin helppoa.

mummomuori kirjoitti:

Kiitos todella hyvästä ja kattavasta vastauksesta.

Mielenkiintoista on havaita, miten lainsäädäntö heijastaa aikakausien maailmaa.

Eli kun kristinuskoa juurrutettiin suomeen, rangaistukset olivat kovia. Sitten maailma alkoi avautua hiljalleen ja liberaali valistus alkoi hiljalleen saada tilaa kuten ”…I maailmansodan aikaan..” ”Kyse oli silloin uskonnonvapaudesta, joka oli suhteellisen uusi ilmiö, kun Suomessa tunnustettiin ensimmäistä kertaa muutkin kuin kristinusko.”

Vapausaate vahvistui 1960-luvulla, eli syvennyttiin siihen, mitä ovat vapauksien rajat. Kun muiden uskontojen edustajat lisääntyivät, niin ”Jumalalla tarkoitettiin nyt ensi kertaa kristittyjen jumalakäsityksen lisäksi myös muitakin jumalakäsityksiä (em. HE 67/1997).”

”Lainkohdan tarkoituksena on suojella ihmisten tunteita, uskonnonvapautta ja yleistä järjestystä. ”
”Monelle ihmiselle jonkin pyhän tai hänen jumalansa loukkaaminen on pahempaa kuin häneen itseensä kohdistuva pilkka.”

Tuo on aivan totta. Kun käsitykset vaihtelevat aina ateismista syvään uskonnollisuuteen eri uskonnoissa, tavoitteena on suvaitsevaisuus toinen toisiamme kohtaan, ettei näistä tulisi levottomuuksia yhteiskuntaan.

”Teolta edellytetään ensinnäkin alentavaa, pilkkaavaa tai halveksivaa tarkoitusta, joka on "omiaan herättämään ja vahvistamaan uskonnollista suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja."

Kun ihmiset itse eivät kykene hillitsemään itseään, silloin on tehtävä laki, jonka avulla pidetään aisoissa pahimpia villitsijöitä.

”…vastakkain tässä pykälässä ovat pohjimmiltaan sananvapaus ja ihmisoikeudet, joihin myös uskonnonvapaus kuuluu.”

Vapauden dilemma on se, missä vapaus loukkaa toisen vapautta. Jos annan itselleni rajattoman vapauden loukata ja panetella, annan se samalla toiselle, joka saa loukata ja panetella minua. Vapauteen liittyy siis aina vastuu. Ilman vastuuta vapaudesta tulee mielivaltaa.

Rajan piirtäminen ei siis aina ole niin helppoa.

Lue lisää

"Vapauden dilemma on se, missä vapaus loukkaa toisen vapautta."

Usein keskusteluissa vapaus ja oikeus menevät sekaisin, toisin kuin sinulla tuossa.

Oikeus on moraalinen periaate, joka kuvaa ja määrittää ihmisen vapautta toimia suhteessa toisiin ihmisiin.

Ero oikeuden ja vapauden välillä näkyy hyvin em. Yhdysvaltain perustuslaissa, joka perustuu neljään perustavanlaatuiseen oikeuteen:

1) Oikeus elämään
2) Oikeus omaisuuteen
3) Oikeus vapauteen
4) Oikeus tavoitella onnellisuutta

Oikeus vapauteen tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus toimia vapaasti oman harkintansa ja päätöksensä perusteella ilman, että häntä pakotetaan toimimaan voimalla vastoin tahtoaan. Oikeus tavoitella onnellisuutta tarkoittaa taas, että ihminen voi vapaasti pyrkiä tavoitteisiinsa ja arvoihinsa.

Rajanveto on ainakin teoriassa yksinkertainen.

Kaikki sellainen toiminta, joka pyrkii pakottamaan ihmistä toimimaan vastoin tahtoaan tai estää häntä toteuttamasta itseään on moraalisesti väärin. Pakottajana voi toimia valtio tai toinen ihminen, mutta periaate on sama.

Dilemma syntyy usein kahdesta asiasta.

Joko ihminen käsittää vapauden pelkästään hänen subjektiiviseksi oikeudekseen ja unohtaa tarkastella seurauksia muiden kannalta.

Tai ihminen näkee oman henkilökohtaisen (tai yhteisönsä) moraalikäsityksen ja elämäntavan niin ylivoimaisena, että hän haluaa tehdä siitä ainoan hyväksyttävän yhteiskunnassa.

(On toki muitakin syitä, mutta suurimman osan keskusteluista voi tiivistää noihin kahteen.)

Anonyymi kirjoitti:

"Vapauden dilemma on se, missä vapaus loukkaa toisen vapautta."

Usein keskusteluissa vapaus ja oikeus menevät sekaisin, toisin kuin sinulla tuossa.

Oikeus on moraalinen periaate, joka kuvaa ja määrittää ihmisen vapautta toimia suhteessa toisiin ihmisiin.

Ero oikeuden ja vapauden välillä näkyy hyvin em. Yhdysvaltain perustuslaissa, joka perustuu neljään perustavanlaatuiseen oikeuteen:

1) Oikeus elämään
2) Oikeus omaisuuteen
3) Oikeus vapauteen
4) Oikeus tavoitella onnellisuutta

Oikeus vapauteen tarkoittaa sitä, että ihmisellä on oikeus toimia vapaasti oman harkintansa ja päätöksensä perusteella ilman, että häntä pakotetaan toimimaan voimalla vastoin tahtoaan. Oikeus tavoitella onnellisuutta tarkoittaa taas, että ihminen voi vapaasti pyrkiä tavoitteisiinsa ja arvoihinsa.

Rajanveto on ainakin teoriassa yksinkertainen.

Kaikki sellainen toiminta, joka pyrkii pakottamaan ihmistä toimimaan vastoin tahtoaan tai estää häntä toteuttamasta itseään on moraalisesti väärin. Pakottajana voi toimia valtio tai toinen ihminen, mutta periaate on sama.

Dilemma syntyy usein kahdesta asiasta.

Joko ihminen käsittää vapauden pelkästään hänen subjektiiviseksi oikeudekseen ja unohtaa tarkastella seurauksia muiden kannalta.

Tai ihminen näkee oman henkilökohtaisen (tai yhteisönsä) moraalikäsityksen ja elämäntavan niin ylivoimaisena, että hän haluaa tehdä siitä ainoan hyväksyttävän yhteiskunnassa.

(On toki muitakin syitä, mutta suurimman osan keskusteluista voi tiivistää noihin kahteen.)

Lue lisää

”Dilemma syntyy usein kahdesta asiasta. ”

”Joko ihminen käsittää vapauden pelkästään hänen subjektiiviseksi oikeudekseen ja unohtaa tarkastella seurauksia muiden kannalta. ”

”Tai ihminen näkee oman henkilökohtaisen (tai yhteisönsä) moraalikäsityksen ja elämäntavan niin ylivoimaisena, että hän haluaa tehdä siitä ainoan hyväksyttävän yhteiskunnassa.”

Tuo on hyvin tiivistetty.

>> Uskonrauhalaki on mielestäni tarpeellinen pelote yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. <<

En vastusta syystä että usko on niin monelle erittäin tärkeä asia ja toiseksi, usko ja uskonnot ovat osalle poikkeuksellisen mieltä kuohuttavia aiheita. Kuten olemme nähneet.

>> Tiedämmehän miten pienestä voi sota alkaa. <<

No en nyt mitään sodanvaaraa näkisi, jos emme tarkoita verbaalista somesotaa.

>> Kaikkihan meistä eivät ole yhtä hillittyjä ja toisuskoisia kunnioittavia kuin me tässä ketjussa. :) Terv.serious <<

Laatusarkasmia, peukku siitä ;-)

”Uskonrauhalaki on mielestäni tarpeellinen pelote yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi.”

No jaa, harvoin tuo pelote vaikutus toimii. Yleensä pelko ohjaa vain niitä, jotka eivät aio tai eivät todennäköisesti tule tekemään lainrikkomuksia.

Yhteiskuntarauhan arvostusta se sen sijaan nostaa, toivon mukaan mahdollisimman tehokkaasti.

qwertyilija kirjoitti:

>> Uskonrauhalaki on mielestäni tarpeellinen pelote yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi. <<

En vastusta syystä että usko on niin monelle erittäin tärkeä asia ja toiseksi, usko ja uskonnot ovat osalle poikkeuksellisen mieltä kuohuttavia aiheita. Kuten olemme nähneet.

>> Tiedämmehän miten pienestä voi sota alkaa. <<

No en nyt mitään sodanvaaraa näkisi, jos emme tarkoita verbaalista somesotaa.

>> Kaikkihan meistä eivät ole yhtä hillittyjä ja toisuskoisia kunnioittavia kuin me tässä ketjussa. :) Terv.serious <<

Laatusarkasmia, peukku siitä ;-)

Lue lisää

<<En vastusta syystä että usko on niin monelle erittäin tärkeä asia ja toiseksi, usko ja uskonnot ovat osalle poikkeuksellisen mieltä kuohuttavia aiheita. Kuten olemme nähneet.<<

Niin, tuo omituinen suomalainen päätutisten-uskonto - te ette edes ymmärrä mitä on kiva katolinen kulttuuriuskonto. Pojat kun kantaa - joskus naisetkin - pääsiäistronot (kulkueet, joissa kannetaan sadan miehen - joskus useammankin - voimin pyhäin kuvia lavoilla) puoli päivää pitkin katuja soittokunnan tahtiin voipuneena, niin kaikki kapakat pidetään aamuyöhön auki, että kantajat pääsevät vielä ryyppäämään urakkansa päätteeksi. Jokaisen kirkonkin kupeessa on tällainen oma kirkkokuppilansa. Uskonto on kiva asia ja yhteinen harrastus.

Laki uskonrauhan rikkomisesta kannattaa kuitenkin säilyttää. Eikä pelkkä yhden Jumala-sanan poisto tuosta laista ei taida maksaa vaivaa.

qwertyilija kirjoitti:

Laki uskonrauhan rikkomisesta kannattaa kuitenkin säilyttää. Eikä pelkkä yhden Jumala-sanan poisto tuosta laista ei taida maksaa vaivaa.

Toivottavasti tuota lakia voidaan soveltaa myös uskonnottomien rauhan takaamiseen.

Rukouskutsu, kirkonkellojen kalisteleminen sekä erilaiset katusaarnaajat ja ovikellon soittajat pitäisi saada kuriin.

he-ma kirjoitti:

Toivottavasti tuota lakia voidaan soveltaa myös uskonnottomien rauhan takaamiseen.

Rukouskutsu, kirkonkellojen kalisteleminen sekä erilaiset katusaarnaajat ja ovikellon soittajat pitäisi saada kuriin.

Lue lisää

>>Toivottavasti tuota lakia voidaan soveltaa myös uskonnottomien rauhan takaamiseen.<<

Toivottavaa olisi eli ensin vaikka kirkkoon kuuluvien lapset voisi vanhempiensa vaatimuksesta osallistua ET-tunneille.

qwertyilija kirjoitti:

>>Toivottavasti tuota lakia voidaan soveltaa myös uskonnottomien rauhan takaamiseen.<<

Toivottavaa olisi eli ensin vaikka kirkkoon kuuluvien lapset voisi vanhempiensa vaatimuksesta osallistua ET-tunneille.

Lue lisää

Kun on katolinen maa, ei tarvita erikseen ET-tunteja, kun tuo katolinen ET on jotakin mitä on hyvä elämä (kun ei mennä kirkkojen ja pappien pahanteon syövereihin), se on jokapäiväistä toisten huomioonottamista.

Onkohan katolisilla huomioonottamispyhimystä?

Jos on, niin rukoilisin, että auttaisi ihmisiä joskus jättämään vaikka hiukan vähemmällekin huomiolle - eihän luterilaisessa maassa kasvaneen sydän kestä kokoaikaista huomioonottamista, sitä tuntee itsensä vain sillä tavalla kiusaantuneeksi.

Älä huoli, luunottamatta keskenmenoon päätyneitä tsygootteja (noin 200 miljardia) taivaaseenne ei päätyne kuin jokunen 0,01-0,05 miljardia ihmistä.

Uskomaasi helvettiin taas päätyy laillani noin 100 miljardia sielua, joista kaikki,laillani, eivät olisi koskaan edes halunneet syntyä tähän viheliäiseen maailmaan.

Jos Jumalasi olisi olemassa, niin kiroaisin tuon sadistisen pervertikon alimpaan helvettiin.

qwertyilija kirjoitti:

Älä huoli, luunottamatta keskenmenoon päätyneitä tsygootteja (noin 200 miljardia) taivaaseenne ei päätyne kuin jokunen 0,01-0,05 miljardia ihmistä.

Uskomaasi helvettiin taas päätyy laillani noin 100 miljardia sielua, joista kaikki,laillani, eivät olisi koskaan edes halunneet syntyä tähän viheliäiseen maailmaan.

Jos Jumalasi olisi olemassa, niin kiroaisin tuon sadistisen pervertikon alimpaan helvettiin.

Lue lisää

Ehkä se Jumala sinullekkin asioita ilmoittaa..et vaan tajua sitä vielä.
Jumala antaa auringon paistaa niin hyville kuin pahoille ja Hänen omansa kuulee Hänen äänensä .
Ilman uskoa ja uutta Henkeä ei voi olla otollinen ja asiota tietää sillä se on täysin mahdotonta ,mutta voithan sinäkin rehellisellä sydämmellä kysyä ja vain rehellisellä....... Jos Jumala olet oikeasti olemassa tule asumaan minuun ja ole minun Jumalani...jos oikeasti olet niin annan sinulle minusta täydet valtuudet ja ohjaa ja opeta minua ,että ymmärrän taivaan asiat.

Tuomionluku kuuluu vain luterilaisille, koska kaikki katoliset ja heidän seurassaan olevat ovat jo eläessään pyhimyksiä! Voi, ihan säälin teitä.

Uskovainen sanoi Aasin takapuolesta syntyneitä viha puheeksi, minä en koskaan käytä Aasi sanaa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskovainen sanoi Aasin takapuolesta syntyneitä viha puheeksi, minä en koskaan käytä Aasi sanaa.

Jeesus halusi vihjeeksi ratsastaa aasilla ristinpuulle, koska hänellä oli ennustajan kykyjä (Raamattu todistaa niistä) - hän tiesi, että tulevaisuudessa aasit tulevat ratsastamaan hänellä.

”Lain tekee ongelmalliseksi se, että jumalaa ei oikeastaan voi pilkata, mutta ihmisten käsityksiä jumalasta (tai jumalista) tietenkin voi. ”

Tästä lienee loppu viimeksi kyse.

”Käsityksiä jumalista on taas niin paljon, että se, mikä yhdelle on "totuus" on toiselle "rienausta".”

Kun miettii, kuka milloinkin määrittelee sitä, onko sitä Jumalaa pilkattu, paikalla pitäisi olla monen kristillisen kirkkokunnan ja yhteisön edustajaa ja sitten kaikkien muidenkin uskontojen edustajia. Ei olisi ehkä aina yhteneväinen näkemys?

Lisäys, sillä ei ole merkitystä minkä uskonnon jumala on kysymyksessä.

Anonyymi kirjoitti:

Lisäys, sillä ei ole merkitystä minkä uskonnon jumala on kysymyksessä.

Toiselle kristinuskon Jumala on pyhä, toiselle joku perinteisempi taikausko eli vaikkapa astrologia.

qwertyilija kirjoitti:

Toiselle kristinuskon Jumala on pyhä, toiselle joku perinteisempi taikausko eli vaikkapa astrologia.

Tuokin on totta ja raamatussa on uskoville kerrottu juuri tästä lahkojen ilmiöstä ja varoitettu.On nimittäin kristinuskon nimellä kulkevia lahkoja ,joilla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen kanssa ,mutta käyttävät brändäämiseen Jeesusta ,koska Häneen kansat turvaavat ja luottavat ja näin monet tulee petetyksi kun hiippakunnan johtajalla sarvet kasvaakin päässä.
No Jeesus varoitti tästä ilmiöstä ....se aika on nyt .

qwertyilija kirjoitti:

Toiselle kristinuskon Jumala on pyhä, toiselle joku perinteisempi taikausko eli vaikkapa astrologia.

Astrologiassa ei ole Jumalaa. Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu ja sen löytäessään se vaikuttaa kaikkeen hänen ihmisenä olemiseensa.
Jumalaa itseään ei voi pilkata. Hän on kaikkien häväisysten ja pilkkausten yläpuolella.
Lait ovat ihmistä varten. Jumala ei ole meidän laeistamme riippuvainen.

Uskonnot eivätkä uskovaiset elä irrallaan yhteiskunnasta ja kun uskonnollisia käsityksiä tuodaan keskusteluun ja "mainostetaan" oman yhteisön ulkopuolella, ne tulevat alttiiksi kritiikille ja pilkallekkin. Eihän voi olla niin, että voin kieltää mielipiteitteni kritisoinnin vain väittämällä, että en minä tätä mieltä ole vaan Jumala.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa juuri "pyhät asiat" ovat ei-uskovaiselle argumentteina täysin arvottomat. "Raamatussakin/Koraanissa lukee" voi olla mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen anekdootti, mutta argumentiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa siitä ei ole. Maailmassa on kaikenlaisia kirjoja ja niissä lukee kaikenlaista. Jollekkin Raamattu on "pyhä" toiselle Koraani. Joku on sitä mieltä että Tractatus Logico-Philosophicus kertoo oleellisen ihmisenä olemisesta. Jollekkin syvällistä viisautta edustaa Kahlil Gibranin kirjoitelmat.

Kun Suomessa on uskonnonvapaus (ja siitä kannattaa pitää kiinni) niin vaatimus että Suomessa pitäisi kuitenkin elää jonkun uskonnon pyhiksi väittämien lausumien mukaan on ristiriitainen. Mitä enemmän uskovaiset (tai äänekäs osajoukko heistä) tyrkyttää omia uskonnollisia käsityksiään sitä enemmän luonnollisesti niitä myös kritisoidaan. Uskonnon sisäiseen keskusteluun kunkin uskonnon "pyhät" kirjoitukset ja niiden tulkinnat voivat olla relevantteja, mutta yhteiskunnalliset päätökset pitäisi perustua faktoihin ja toisaalta arvoihin ja niiden keskinäiseen priorisointiin.

Anonyymi kirjoitti:

Astrologiassa ei ole Jumalaa. Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu ja sen löytäessään se vaikuttaa kaikkeen hänen ihmisenä olemiseensa.
Jumalaa itseään ei voi pilkata. Hän on kaikkien häväisysten ja pilkkausten yläpuolella.
Lait ovat ihmistä varten. Jumala ei ole meidän laeistamme riippuvainen.

Lue lisää

>> Astrologiassa ei ole Jumalaa. <<
Ei niin, mutta se voi olla jollakin Pyhää.

>> Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu <<
Minä taas ajattelen niin, että sinä olet tuon asian suhteen väärässä.

Kilgore.Trout kirjoitti:

Uskonnot eivätkä uskovaiset elä irrallaan yhteiskunnasta ja kun uskonnollisia käsityksiä tuodaan keskusteluun ja "mainostetaan" oman yhteisön ulkopuolella, ne tulevat alttiiksi kritiikille ja pilkallekkin. Eihän voi olla niin, että voin kieltää mielipiteitteni kritisoinnin vain väittämällä, että en minä tätä mieltä ole vaan Jumala.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa juuri "pyhät asiat" ovat ei-uskovaiselle argumentteina täysin arvottomat. "Raamatussakin/Koraanissa lukee" voi olla mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen anekdootti, mutta argumentiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa siitä ei ole. Maailmassa on kaikenlaisia kirjoja ja niissä lukee kaikenlaista. Jollekkin Raamattu on "pyhä" toiselle Koraani. Joku on sitä mieltä että Tractatus Logico-Philosophicus kertoo oleellisen ihmisenä olemisesta. Jollekkin syvällistä viisautta edustaa Kahlil Gibranin kirjoitelmat.

Kun Suomessa on uskonnonvapaus (ja siitä kannattaa pitää kiinni) niin vaatimus että Suomessa pitäisi kuitenkin elää jonkun uskonnon pyhiksi väittämien lausumien mukaan on ristiriitainen. Mitä enemmän uskovaiset (tai äänekäs osajoukko heistä) tyrkyttää omia uskonnollisia käsityksiään sitä enemmän luonnollisesti niitä myös kritisoidaan. Uskonnon sisäiseen keskusteluun kunkin uskonnon "pyhät" kirjoitukset ja niiden tulkinnat voivat olla relevantteja, mutta yhteiskunnalliset päätökset pitäisi perustua faktoihin ja toisaalta arvoihin ja niiden keskinäiseen priorisointiin.

Lue lisää

>> yhteiskunnalliset päätökset pitäisi perustua faktoihin ja toisaalta arvoihin ja niiden keskinäiseen priorisointiin. <<

Totta. Jos päätökset perustuisivat vaikkapa Raamatun tulkintoihin, niin se antaisi niille tulkitsijoille käytännössä vapaat kädet päättää mitä haluavat, kuten historiassa on nähty.
Jalkapuut, rovio vai jotain vielä tylympää, vaihtoehtoja on keksitty erinäinen määrä.

Niitä aktiivisia uskonnon tuputtajia ei taida suurta joukkoa olla, muutamia tuhansia täällä Suomessa.

Anonyymi kirjoitti:

Astrologiassa ei ole Jumalaa. Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu ja sen löytäessään se vaikuttaa kaikkeen hänen ihmisenä olemiseensa.
Jumalaa itseään ei voi pilkata. Hän on kaikkien häväisysten ja pilkkausten yläpuolella.
Lait ovat ihmistä varten. Jumala ei ole meidän laeistamme riippuvainen.

Lue lisää

" Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu ja sen löytäessään se vaikuttaa kaikkeen hänen ihmisenä olemiseensa."

Ajattelet väärin. Minut on kastettuna ja olen marinoitu aikanaan selvästi tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja sen päälle/ohella rippikoulussa indoktrinoitu, joten ulkoiset edellytykset "jumalkaipuun" syntymiselle olivat varmasti kohdallaan. Aikuistumisen myötä uskonto alkoi tuntua yhä vieraammalta. Nyt en ole vuosikymmeniin tunnistanut itsessäni minkäänlaista kaipuuta uskonnollisuuteen saati johonkin jumalista. Sitä ei ole nostanut pintaan läheisten vakavat sairaudet tai äitini kuolema. Uskonnollinen ajattelu (tai pitäisi ehkä pysyä tuntemuksista) on minulle vierasta ja outoa.

Sinä voit kokea "jumalakaipuuta", mutta älä kuvittele, että kaikki ovat kuin sinä.

Kilgore.Trout kirjoitti:

Uskonnot eivätkä uskovaiset elä irrallaan yhteiskunnasta ja kun uskonnollisia käsityksiä tuodaan keskusteluun ja "mainostetaan" oman yhteisön ulkopuolella, ne tulevat alttiiksi kritiikille ja pilkallekkin. Eihän voi olla niin, että voin kieltää mielipiteitteni kritisoinnin vain väittämällä, että en minä tätä mieltä ole vaan Jumala.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa juuri "pyhät asiat" ovat ei-uskovaiselle argumentteina täysin arvottomat. "Raamatussakin/Koraanissa lukee" voi olla mielenkiintoinen kulttuurihistoriallinen anekdootti, mutta argumentiksi yhteiskunnallisessa keskustelussa siitä ei ole. Maailmassa on kaikenlaisia kirjoja ja niissä lukee kaikenlaista. Jollekkin Raamattu on "pyhä" toiselle Koraani. Joku on sitä mieltä että Tractatus Logico-Philosophicus kertoo oleellisen ihmisenä olemisesta. Jollekkin syvällistä viisautta edustaa Kahlil Gibranin kirjoitelmat.

Kun Suomessa on uskonnonvapaus (ja siitä kannattaa pitää kiinni) niin vaatimus että Suomessa pitäisi kuitenkin elää jonkun uskonnon pyhiksi väittämien lausumien mukaan on ristiriitainen. Mitä enemmän uskovaiset (tai äänekäs osajoukko heistä) tyrkyttää omia uskonnollisia käsityksiään sitä enemmän luonnollisesti niitä myös kritisoidaan. Uskonnon sisäiseen keskusteluun kunkin uskonnon "pyhät" kirjoitukset ja niiden tulkinnat voivat olla relevantteja, mutta yhteiskunnalliset päätökset pitäisi perustua faktoihin ja toisaalta arvoihin ja niiden keskinäiseen priorisointiin.

Lue lisää

>> Kun Suomessa on uskonnonvapaus (ja siitä kannattaa pitää kiinni) <<

Totta, vaikka jo mielipiteen- ja sananvapaus koskee uskontoakin.

qwertyilija kirjoitti:

>> yhteiskunnalliset päätökset pitäisi perustua faktoihin ja toisaalta arvoihin ja niiden keskinäiseen priorisointiin. <<

Totta. Jos päätökset perustuisivat vaikkapa Raamatun tulkintoihin, niin se antaisi niille tulkitsijoille käytännössä vapaat kädet päättää mitä haluavat, kuten historiassa on nähty.
Jalkapuut, rovio vai jotain vielä tylympää, vaihtoehtoja on keksitty erinäinen määrä.

Niitä aktiivisia uskonnon tuputtajia ei taida suurta joukkoa olla, muutamia tuhansia täällä Suomessa.

Lue lisää

Ja suurin (perustelematon) tulkinta on se, että Raamattu ylipäätään kertoo jostain keskusteltavasta asiasta (tai mistään asiasta) yhtään mitään relevanttia.

Tämän lisäksi Raamattu on niin monipolvinen kirjoituituskokoelma että sitä pittää tulkita ja tuo tulkinta tehdään aina oman arvomaailman, elämänkokemuksen yms perusteella.

"Raamatun mukaan" on argumenttina täysin samanlainen kuin "minä nyt vain satun olemaan tätä mieltä".

Kilgore.Trout kirjoitti:

Ja suurin (perustelematon) tulkinta on se, että Raamattu ylipäätään kertoo jostain keskusteltavasta asiasta (tai mistään asiasta) yhtään mitään relevanttia.

Tämän lisäksi Raamattu on niin monipolvinen kirjoituituskokoelma että sitä pittää tulkita ja tuo tulkinta tehdään aina oman arvomaailman, elämänkokemuksen yms perusteella.

"Raamatun mukaan" on argumenttina täysin samanlainen kuin "minä nyt vain satun olemaan tätä mieltä".

Lue lisää

Raamattu on kuin seisova pöytä, josta jokainen siihen uskova voi valita haluamansa totuudet omalle totuuslautaselleen.

qwertyilija kirjoitti:

>> Kun Suomessa on uskonnonvapaus (ja siitä kannattaa pitää kiinni) <<

Totta, vaikka jo mielipiteen- ja sananvapaus koskee uskontoakin.

Mielipiteen vapaus on kaikilla. Keskustelua syntyy kuitenkin vain argumentoimalla. Omiin uskonnollisiin käsityksiinsä vetoaminen ei ole argumentointia vaan pelkkää inttämistä.

Kilgore.Trout kirjoitti:

Mielipiteen vapaus on kaikilla. Keskustelua syntyy kuitenkin vain argumentoimalla. Omiin uskonnollisiin käsityksiinsä vetoaminen ei ole argumentointia vaan pelkkää inttämistä.

Lue lisää

Näin on. Tai ylipäätään jos uskoo ja väittää mitä tahansa perustelemattomia mielipiteitään faktoiksi. Eikä asiaa auta vaikka toistaisi, että "jokainenhan nyt tämän käsittää", joka on aika suosittu niiden keskuudessa, jotka ei erota väitettä perustelusta.

qwertyilija kirjoitti:

Raamattu on kuin seisova pöytä, josta jokainen siihen uskova voi valita haluamansa totuudet omalle totuuslautaselleen.

Ja näin tekemällä välttää omien mielipiteidensä aidon perustelun.

Kilgore.Trout kirjoitti:

" Minä ajattelen niin, että jokaisella ihmisellä on jumalakaipuu ja sen löytäessään se vaikuttaa kaikkeen hänen ihmisenä olemiseensa."

Ajattelet väärin. Minut on kastettuna ja olen marinoitu aikanaan selvästi tunnustuksellisessa uskonnonopetuksessa ja sen päälle/ohella rippikoulussa indoktrinoitu, joten ulkoiset edellytykset "jumalkaipuun" syntymiselle olivat varmasti kohdallaan. Aikuistumisen myötä uskonto alkoi tuntua yhä vieraammalta. Nyt en ole vuosikymmeniin tunnistanut itsessäni minkäänlaista kaipuuta uskonnollisuuteen saati johonkin jumalista. Sitä ei ole nostanut pintaan läheisten vakavat sairaudet tai äitini kuolema. Uskonnollinen ajattelu (tai pitäisi ehkä pysyä tuntemuksista) on minulle vierasta ja outoa.

Sinä voit kokea "jumalakaipuuta", mutta älä kuvittele, että kaikki ovat kuin sinä.

Lue lisää

Minusta heillä on. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. He hukuttavat jumalakaipuunsa kuka mitenkin. Jotkut haalimalla omaisuutta, kuka turvautumalla ihmisiin, kuka harrastuksiin jne. Mikä kellekin on se epäjumalansa. Jumalakaipuu ei ole jostakin tietystä uskonnosta riippuvainen. Tai jota on päntätty kouluissa.
Pakanakansoilla on omat pakanajumalansa jne..

Anonyymi kirjoitti:

Minusta heillä on. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. He hukuttavat jumalakaipuunsa kuka mitenkin. Jotkut haalimalla omaisuutta, kuka turvautumalla ihmisiin, kuka harrastuksiin jne. Mikä kellekin on se epäjumalansa. Jumalakaipuu ei ole jostakin tietystä uskonnosta riippuvainen. Tai jota on päntätty kouluissa.
Pakanakansoilla on omat pakanajumalansa jne..

Lue lisää

Tuo on tuollainen, "minusta minä vain olen oikeassa, vaikka en osaa perustella" -töräytys.

Yhtä lailla voisi omasta päästä ladella minkä kaikkien halujen ja viettien sublimointia uskonto on, ja väittää, että te uskovaiset ette vain tiedosta alitajuntanne toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta heillä on. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. He hukuttavat jumalakaipuunsa kuka mitenkin. Jotkut haalimalla omaisuutta, kuka turvautumalla ihmisiin, kuka harrastuksiin jne. Mikä kellekin on se epäjumalansa. Jumalakaipuu ei ole jostakin tietystä uskonnosta riippuvainen. Tai jota on päntätty kouluissa.
Pakanakansoilla on omat pakanajumalansa jne..

Lue lisää

>> Minusta heillä on [jumalkaipuu]. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. <<

Itse en ole koskaan kyennyt uskomaan yhtään mihinkään yliluonnolliseen. En siis myöskään Raamatun Jumalaan.

Olen skeptinen rationalisti ja asiat joita en ymmärrä tai ymmärtänyt, jätin kategoriaan selittämättömät jutut. En siis kaivannut selitystä asioille, joita en ymmärtänyt, ainakaan silloin.

Itseäni kiinnosti nuorempana vaikkapa se, että olisiko ihmisellä vapaa tahto. Päädyin yhä uudelleen ja uudelleen siihen, ettei olisi ja olin koko lailla varma, että olisin väärässä.
Kysyi asiaa jopa useammalta lääkäriltä, kun kuvittelin, että asia olisi kyllä ja trivialiteetti lukeneille. Mutta ei ollutkaan.

Jumalan tai vastaavien entiteettien olemassaoloa ajattelin vakavammin vasta viisikymppisenä ja silloinkin lähinnä siitä näkökulmasta, että miten se vaikuttaa yhteiskuntaan. Tämä tapahtui ollessani ateismi-palstalla.

Luin silloin parisenkymmentä kirjaa asian ympäriltä Richard Dawkinsista Alister McGrath'iin asti ja mielipiteeni ei muuttunut käytännössä yhtään.

Tai korkeintaan epäuskoni yliluonnollisiin vahvistui, vaikka en kaikkia lukemaani allekirjoittanutkaan.

Lyhyesti, me kaikki emme usko, emmekä ole koskaan uskoneet mihinkään yliluonnolliseen ja piste.

qwertyilija kirjoitti:

>> Minusta heillä on [jumalkaipuu]. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. <<

Itse en ole koskaan kyennyt uskomaan yhtään mihinkään yliluonnolliseen. En siis myöskään Raamatun Jumalaan.

Olen skeptinen rationalisti ja asiat joita en ymmärrä tai ymmärtänyt, jätin kategoriaan selittämättömät jutut. En siis kaivannut selitystä asioille, joita en ymmärtänyt, ainakaan silloin.

Itseäni kiinnosti nuorempana vaikkapa se, että olisiko ihmisellä vapaa tahto. Päädyin yhä uudelleen ja uudelleen siihen, ettei olisi ja olin koko lailla varma, että olisin väärässä.
Kysyi asiaa jopa useammalta lääkäriltä, kun kuvittelin, että asia olisi kyllä ja trivialiteetti lukeneille. Mutta ei ollutkaan.

Jumalan tai vastaavien entiteettien olemassaoloa ajattelin vakavammin vasta viisikymppisenä ja silloinkin lähinnä siitä näkökulmasta, että miten se vaikuttaa yhteiskuntaan. Tämä tapahtui ollessani ateismi-palstalla.

Luin silloin parisenkymmentä kirjaa asian ympäriltä Richard Dawkinsista Alister McGrath'iin asti ja mielipiteeni ei muuttunut käytännössä yhtään.

Tai korkeintaan epäuskoni yliluonnollisiin vahvistui, vaikka en kaikkia lukemaani allekirjoittanutkaan.

Lyhyesti, me kaikki emme usko, emmekä ole koskaan uskoneet mihinkään yliluonnolliseen ja piste.

Lue lisää

Minä tarkoitan ihminen edes tiedostaa mitä etsii. Ettei ole edes mitään jumalakuvaa tai uskontoa, jonka pohjalta etsii Jumalaa, vaan jumalakaipuu on ihmisessä itsessään, vaikkei hän sitä tiedostakaan.
"Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa.” Augustinus (354-430): Tunnustukset
Tämän kaipuun hän sitten yrittää täyttää jollain muulla, ellei hän löydä jumalaa sisimpäänsä.

qwertyilija kirjoitti:

>> Minusta heillä on [jumalkaipuu]. He vain eivät tiedosta sitä jumalakaipuuksi. <<

Itse en ole koskaan kyennyt uskomaan yhtään mihinkään yliluonnolliseen. En siis myöskään Raamatun Jumalaan.

Olen skeptinen rationalisti ja asiat joita en ymmärrä tai ymmärtänyt, jätin kategoriaan selittämättömät jutut. En siis kaivannut selitystä asioille, joita en ymmärtänyt, ainakaan silloin.

Itseäni kiinnosti nuorempana vaikkapa se, että olisiko ihmisellä vapaa tahto. Päädyin yhä uudelleen ja uudelleen siihen, ettei olisi ja olin koko lailla varma, että olisin väärässä.
Kysyi asiaa jopa useammalta lääkäriltä, kun kuvittelin, että asia olisi kyllä ja trivialiteetti lukeneille. Mutta ei ollutkaan.

Jumalan tai vastaavien entiteettien olemassaoloa ajattelin vakavammin vasta viisikymppisenä ja silloinkin lähinnä siitä näkökulmasta, että miten se vaikuttaa yhteiskuntaan. Tämä tapahtui ollessani ateismi-palstalla.

Luin silloin parisenkymmentä kirjaa asian ympäriltä Richard Dawkinsista Alister McGrath'iin asti ja mielipiteeni ei muuttunut käytännössä yhtään.

Tai korkeintaan epäuskoni yliluonnollisiin vahvistui, vaikka en kaikkia lukemaani allekirjoittanutkaan.

Lyhyesti, me kaikki emme usko, emmekä ole koskaan uskoneet mihinkään yliluonnolliseen ja piste.

Lue lisää

Minä tarkoitan ihminen edes tiedostaa mitä etsii. Ettei ole edes mitään jumalakuvaa tai uskontoa, jonka pohjalta etsii Jumalaa, vaan jumalakaipuu on ihmisessä itsessään, vaikkei hän sitä tiedostakaan.
"Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa.” Augustinus (354-430): Tunnustukset
Tämän kaipuun hän sitten yrittää täyttää jollain muulla, ellei hän löydä jumalaa sisimpäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä tarkoitan ihminen edes tiedostaa mitä etsii. Ettei ole edes mitään jumalakuvaa tai uskontoa, jonka pohjalta etsii Jumalaa, vaan jumalakaipuu on ihmisessä itsessään, vaikkei hän sitä tiedostakaan.
"Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa.” Augustinus (354-430): Tunnustukset
Tämän kaipuun hän sitten yrittää täyttää jollain muulla, ellei hän löydä jumalaa sisimpäänsä.

Lue lisää

Korjaus, ettei ihminen edes tiedosta mitä etsiä

Anonyymi kirjoitti:

Minä tarkoitan ihminen edes tiedostaa mitä etsii. Ettei ole edes mitään jumalakuvaa tai uskontoa, jonka pohjalta etsii Jumalaa, vaan jumalakaipuu on ihmisessä itsessään, vaikkei hän sitä tiedostakaan.
"Sinä olet luonut meidät itseäsi varten ja sydämemme on levoton, kunnes se löytää levon Sinussa.” Augustinus (354-430): Tunnustukset
Tämän kaipuun hän sitten yrittää täyttää jollain muulla, ellei hän löydä jumalaa sisimpäänsä.

Lue lisää

Kannattaa varmaan mennä terapiaan jos koko ajan jotain etsii eikä itsekkään tiedä mitä. Olisiko isä- tai äitisuhteesta jäänyt jotain puuttumaan? On paljon ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella eksyksissä elämänsä kanssa, mutta ei pidä kuvitella, että kaikki olisivat.

Uteliaisuus kuuluu ihmisluontoon mutta ei se tarkoita että se pitäisi kohdistaa johonkin metafyysiseen. Ihan tämä reaalimaailma on äärettömän kaunis, rikas ja kiehtova, että siinäkin riittää ihmettelemistä ja oppimista yhdeksi ihmisiäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa varmaan mennä terapiaan jos koko ajan jotain etsii eikä itsekkään tiedä mitä. Olisiko isä- tai äitisuhteesta jäänyt jotain puuttumaan? On paljon ihmisiä jotka ovat tavalla tai toisella eksyksissä elämänsä kanssa, mutta ei pidä kuvitella, että kaikki olisivat.

Uteliaisuus kuuluu ihmisluontoon mutta ei se tarkoita että se pitäisi kohdistaa johonkin metafyysiseen. Ihan tämä reaalimaailma on äärettömän kaunis, rikas ja kiehtova, että siinäkin riittää ihmettelemistä ja oppimista yhdeksi ihmisiäksi.

Lue lisää

Täällä näyttää olevan henkilöitä, jotka ajattelevat terapian olevan vastaus kaikkeen mitä ihminen tarvitsee.

Tästä olen samaa mieltä kanssasi "Otetaan tyynesti ja luotetaan Jumalaan Itseensä."