Rasismin ruoskaa heiluttavat haukkasivat pskaa!

Kyllä näin voidaan sanoa.

Sain muutamia päiviä sitten sitten intuition ottaa yhteyttä entiseen yhtiökumppaniini ja ystävääni Iljaan, ja sovittiin että menen käymään hänen luonaan maanantaina. Äsken sain kuulla että tätä kohtaamista ei tapahdukaan sillä Ilja on jatkanut matkaansa tästä todellisuudesta eteenpäin.

Tiedän että monilla ihmisillä on hyvin voimakkaita mielipiteitä Iljasta, niin puolesta kuin vastaan, eikä hänen kaikki näkemyksensä tai toimitatapansa olleet linjassa omieni kanssa jonka takia polkumme johtivat meitä viime vuosina hieman eri suuntiin, mutta aivan kuten meissä ihan jokaisessa, myös Iljassa oli sisällä molemmat elämän polariteetit, pimeys ja valo, eli pelko ja rakkaus.

Me ihmiset olemme usein hieman mustavalkoisia ja näemme ihmisistä vain jommankumman, ja jos emme ole vielä uskaltaneet kohdata itsessämme sitä vastakkainasettelua ja vihaa synnyttävää pelkoa, näemme sen kaikkein selvimmin heissä joiden uskomukset, näkemykset ja maailmankuva ovat kanssamme eniten poikeavat. Ilja oli tässä mielessä hyvin kirkas peili monelle jonka takia häntä oli monen helppo vihata, ymmärtämättä että se aivan sama viha jota monet Iljassa havaitsi ja tuomitsi, on myös heissä itsessään. Kohde on vain eri.

Kaikki ääripäät todellisuudessa edustaa aina aivan samaa pelon energiaa, eikä se vihan ja sodan kierre mitä yhteiskunnassamme näemme voi ikinä loppua vihaamalla, sotimalla tai tuomitsemalla, koska se sytyttää aina vain lisää vihaa ja sotaa. Se voi loppua ainoastaa anteeksiannolla sekä pyrkimyksellä ymmärykseen ja yhteiseen hyvään, eli rakkaudella.

Halua omalta osaltani kertoa että oli Iljasta mitä mieltä tahansa, hänessä oli myös valtavan suuri sydän ja rakkaus, sekä halu ja pyrkimys oikeudenmukaisuuteen sillä tavoin kun hän tämän maailman näki ja koki. Kun itse koin hyvin dramaattisia, vaikeita ja kivuliaasti kasvattavia vaiheita elämässäni tämän vuosituhannen alkupuolella, jonka seurauksena henkeäni ja terveyttäni uhattiin useasti eri tahojen toimesta ja jolloin iso osa "ystävistäni" kaikkosivat kuin tuhka tuuleen, seisoi Ilja rinnallani tukevana kuin tammi, valmiina tukemaan ja puolustamaan minua viimeiseen asti, ja se on jotain joka on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja jota en ikinä ole unohtanut eriävistä näkemyksistämme huolimatta, enkä sitä unohda koskaan.

Voimaa, rakkautta ja ymmärrystä Iljan perheelle ja omaisille.

Elämän vastakohta ei ole kuolema, kuolema on vain syntymän vastakohta. Elämällä ei ole vastakohtaa koska elämä on ikuista

Jussi Ahde

Ajatuksella kirjoitettua piti sanomani...