GOLGATALLA TÄYTETTY LAKI ?
KAKSI LIITTOA
Raamattu puhuu vanhasta ja uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1). ”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20). Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi ”totisen valkeuden”. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).
Vanhan ja uuden liiton erilaisuus käy hyvin ilmi profeettojen ennustuksista. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto ), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen liitto), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Mutta minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo vanha kymmenen käskyn laki? Tätä käymme seuraavassa tutkimaan.
Raamattu tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla ? Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi elää molemmissa.
SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI . Se on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…” (Room.7:23). ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:6,7). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Tämä synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä ( uskoon tulleilla ) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Kuoleman ja synnin tila on väistynyt. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:1-2). Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan. On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista ( esim. 8:3,4 ). Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi (2 Kor.5:17). Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).
MOOSEKSEN LAKI oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10). Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee selvän erotuksen kahden eri liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Armon tila tuli meille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on täytetty. ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).
Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9). ”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10). Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” ( jae 7 ) ja ”kadotustuomion virka” ( jae 9 ). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ? Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 – 10 luvut). Ja mitä kymmenen käskyn laille silloin tapahtuu? Jokainen lain piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.
Mooseksen lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan ( eli lain ) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:19-27). ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19). Uusi liitto on lakiliittoa parempi.
”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”, ”KUNINKAALLINEN LAKI” ( Jaakob 1:25 ja 2:8 )
”…joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te hyvin teette…” Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen ( eli lakiliittoon )” (Gal. 5:1). Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15). Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo” ), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole ( vanhan liiton ) lain alla” (Gal. 5:18). Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita.
Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.
Hengessä vaeltava kristitty ei voi toimia Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA. EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ. PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ. EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN. EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhä Henki johdattaa toimimaan niin. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt.
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme psalmista tavoin: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).
Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." ( Room. 7:7 ). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).
Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Siitä on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin, esimerkiksi pitämällä lepopäivän. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt. Niitä ei tarvitse meille opettaa (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27). ”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua ( mistä sen tietää ? ), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta ( mistä sen tietää ? ), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13). Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.
Vanhan liiton täyttymys Jeesuksessa toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä minkäänlaisia kerran vuodessa toistuvia juhlia. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki on tullut täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen elämän.
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi” , tarkoituksensa täyttäneeksi ( Hebr. 8:13). Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Siellä vanhan liiton asiat ja juhlapyhät saivat elävän sisällön:
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan Pääsiäislampaana. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7).
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa.
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).
Emme ota osaa Raamatun vastaisiin pakanajuhliin, kuten joulu, juhannus, sunnuntai jne.. Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. Uskossa oleville on Jeesus jokaisen päivän sisältönä. Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä ”joulu on joka päivä.”
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin levon päiväksi alun perin, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi. Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä. Jumala on luonut viikkojärjestyksen: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3). Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan. Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä. Nämä ovat tosiasioita, eivät ihmismielipiteitä.
Jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä 7. päivänä viikossa on kuitenkin uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepo, sapatin täyttymys.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11). On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista.
Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Meillä riittää eliniäksi tutkimista ja ihmeteltävää Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään. Hänessä ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3). Emme tarvitse lain tutkimista. ”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle ( meille uskoville ), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11). Tahdomme pysyä tässä terveessä opissa (1 Tim. 1:3-5). ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13).
APOSTOLIEN TEKOJEN 21. LUVUN KEHITYSVAIHE
Monilta on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä aihe sivuutetaan, joudumme moniin ristiriitoihin. Ymmärtämisen avuksi tarvitaan hieman Raamatun kronologiaa. Nimittäin, moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-aikana. Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme tietenkään tarkoita samaistumista apostolisen ajan virheisiin. Esim. 1 Kor. 1:10-12 ja 3:3-4. Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa.
Seuraava Apostolien tekojen kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta lopullista muotoa:
"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. ( Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä tässä vaiheessa olemassa. Vanhan liiton kokonainen päättyminen astui voimaan vuonna 70 jKr., jolloin Jerusalemin temppeli hävitettiin. ) Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Mikäli otamme tämän kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien muiden Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti esim. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4). Näin Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittyneen kristinuskon. Me tahdomme pitää esillä lopullista muotoa. Huomioimme myös Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama oppi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te ( pakanat ), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat ( juutalaiset ja pakanat ) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi ( juutalaiset ja pakanat ) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15).
Kristinusko oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan loppuun sanat: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19). Pysymme valmiiksi kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta.
Aamen.
KAKSI LIITTOA
Raamattu puhuu vanhasta ja uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1). ”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20). Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi ”totisen valkeuden”. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).
Vanhan ja uuden liiton erilaisuus käy hyvin ilmi profeettojen ennustuksista. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto ), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen liitto), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Mutta minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo vanha kymmenen käskyn laki? Tätä käymme seuraavassa tutkimaan.
Raamattu tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla ? Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi elää molemmissa.
SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI . Se on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…” (Room.7:23). ”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan” (Room. 8:6,7). ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23). Tämä synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä ( uskoon tulleilla ) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Kuoleman ja synnin tila on väistynyt. ”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista” (Room. 8:1-2). Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan. On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista ( esim. 8:3,4 ). Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi (2 Kor.5:17). Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo. ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).
MOOSEKSEN LAKI oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10). Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee selvän erotuksen kahden eri liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Armon tila tuli meille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on täytetty. ”Kristus on lain loppu” (Room. 10:4).
Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9). ”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10). Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” ( jae 7 ) ja ”kadotustuomion virka” ( jae 9 ). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ? Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 – 10 luvut). Ja mitä kymmenen käskyn laille silloin tapahtuu? Jokainen lain piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.
Mooseksen lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan ( eli lain ) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:19-27). ”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19). Uusi liitto on lakiliittoa parempi.
”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”, ”KUNINKAALLINEN LAKI” ( Jaakob 1:25 ja 2:8 )
”…joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te hyvin teette…” Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen ( eli lakiliittoon )” (Gal. 5:1). Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15). Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo” ), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole ( vanhan liiton ) lain alla” (Gal. 5:18). Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita.
Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.
Hengessä vaeltava kristitty ei voi toimia Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA. EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ. PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ. EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN. EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhä Henki johdattaa toimimaan niin. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt.
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme psalmista tavoin: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).
Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse." ( Room. 7:7 ). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).
Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Siitä on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin, esimerkiksi pitämällä lepopäivän. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt. Niitä ei tarvitse meille opettaa (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27). ”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua ( mistä sen tietää ? ), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta ( mistä sen tietää ? ), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu" (Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13). Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.
Vanhan liiton täyttymys Jeesuksessa toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä minkäänlaisia kerran vuodessa toistuvia juhlia. ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki on tullut täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen elämän.
”Sanoessaan "uuden" hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi” , tarkoituksensa täyttäneeksi ( Hebr. 8:13). Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Siellä vanhan liiton asiat ja juhlapyhät saivat elävän sisällön:
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan Pääsiäislampaana. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” (Joh. 1:29). ”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7).
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä, ei vain kerran vuodessa.
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa.
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).
Emme ota osaa Raamatun vastaisiin pakanajuhliin, kuten joulu, juhannus, sunnuntai jne.. Uskontojen harrastajat tarvitsevat erilaisia elävän Jeesuksen korvikkeita. Uskossa oleville on Jeesus jokaisen päivän sisältönä. Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. Meillä ”joulu on joka päivä.”
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat Raamatulle vieraita sekauskontojen elementtejä.
Tarvitsemme lepoa
Jumala on antanut meille lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty. Emme siis fyysisesti levätessämme joudu lain alle kuten jotkut ovat pelänneet.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin levon päiväksi alun perin, jo ennen lain antamista, luomistyön muistoksi. Lepopäivän pitäminen lauantaina ei siis ole lain alla olemista. Me saamme niin tehdä. Jumala on luonut viikkojärjestyksen: ”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä lepopäiviksi), koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt” (1 Moos. 2:2-3). Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu. Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan. Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä. Nämä ovat tosiasioita, eivät ihmismielipiteitä.
Jatkuva 24 tunnin lepo joka päivä 7. päivänä viikossa on kuitenkin uuden liiton uskovien sapatti. Tämä on sydämissämme oleva lepo, sapatin täyttymys.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11). On selvää, ettei tässä ole kysymys viikkosapatista.
Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Meillä riittää eliniäksi tutkimista ja ihmeteltävää Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään. Hänessä ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3). Emme tarvitse lain tutkimista. ”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle ( meille uskoville ), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11). Tahdomme pysyä tässä terveessä opissa (1 Tim. 1:3-5). ”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13).
APOSTOLIEN TEKOJEN 21. LUVUN KEHITYSVAIHE
Monilta on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä aihe sivuutetaan, joudumme moniin ristiriitoihin. Ymmärtämisen avuksi tarvitaan hieman Raamatun kronologiaa. Nimittäin, moni asia oli keskeneräistä apostolien toiminta-aikana. Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme tietenkään tarkoita samaistumista apostolisen ajan virheisiin. Esim. 1 Kor. 1:10-12 ja 3:3-4. Katsomme esimerkiksemme valmista, virheetöntä kristinuskoa.
Seuraava Apostolien tekojen kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta lopullista muotoa:
"Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita. ( Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä tässä vaiheessa olemassa. Vanhan liiton kokonainen päättyminen astui voimaan vuonna 70 jKr., jolloin Jerusalemin temppeli hävitettiin. ) Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Mikäli otamme tämän kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien muiden Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti esim. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4). Näin Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittyneen kristinuskon. Me tahdomme pitää esillä lopullista muotoa. Huomioimme myös Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama oppi ja elämä kuuluu molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te ( pakanat ), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat ( juutalaiset ja pakanat ) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi ( juutalaiset ja pakanat ) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15).
Kristinusko oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan loppuun sanat: ”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19). Pysymme valmiiksi kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä mitään pois ottamatta.
Aamen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tähän ei osaa mitään lisätä.
(muut,kuin kastemiehet).
Jos Jumalan armo ei riitä,kukaan ei pelastu,se on varma. Ja joka sydämessään pyytää ja huutaa Jeesusta oman elämänsä johdattajaksi,voi luottaa lupaukseen,että heikkoudestaan huolimatta,taivaassa on puolustaja,joka sanoo: Sinusta on maksettu täysi hinta,ole turvallisella mielellä.
Minusta tuntuu,ettemme koskaan osaa kiittää Jeesusta tarpeeksi,siis tuskaan asti olemme siinäkin kyvyttömiä.
Jumalan siunausta sinulle Joku(se alkuperäinen) Sinä rakennat rauhan tietä väsyneille jeesuksen luo.
Minulla on kotona Golgatella täytetty tuubi, vaikka usein ostankin kotimaisia tuotteita, kuten Oxygenolia.
Jeesuskin osti kotimaista!
Jeesus ei eläessään pessyt hampaitaan.
sapattikäskyä lukuunottamatta, toistetaan Apt:n
jälkeen...sapatti kuului juutalaisille...ei kristityille...Pyhä Henki ja apostolit vahvistivat juutalaisten säädöksistä Jerusalemin kokouksessa vain veren ja verisen lihan syönnin ja haureuden ja epäjumalille uhratun karttamisen!
Apt: 15: 28-29
Juutalaiskristyt viettivät sapattia, mutta sitä ei vaadittu ei-juutalaisilta..
Jos sapattikäsky liittyisi kristityille, siitä olisi selvä opetus Apostolien teoissa ja kirjeissä...lauantaisin ei saisi suomessakaan sytyttää tulta...ei lämmittää saunaa, puilla lämpiävää kiuasta...öljypolttimetkin..kynttilät jne..olisivat kielettyjä lauantaisin..olisi ollut varsin ankara käsky Pohjolan talvilauantaille .Kiitos Jeesukselle, että hän täytti sapattikäskyn!
Sinulla on sama virsi aina vain. Älä sitten lepopäivänäsi sytytä tulta, äläkä aja autolla. Palele sunnuntaina viltin alla pimessä.
...olen veisannut vain siksi, että adventistit ja muut sapatistit näkisivät lakihenkisyyden ja juoksisivat armon alle...siis kiitän Jumalaa, että saa saunoa lauantaisin ja sytyttää tulen uuniin sapattina, koska Jeesus on lain loppu!
...kun kirjoitit, että olemme varjeltu lain alle, kunnes usko ilmestyy...olemme kasvattajan...lain alaisina, kunnes tulemme uskoon...tätähän jeesus tarkoittikin kastekäskyssään kun käski tehdä kastamalla opetuslpaisa, joille käskyt opetetaa,,,eikä kastamaan pelkästään jo uskoontulleita...kaste ja lainopetus toimii oikein siellä missä ei ole antinomismi eli lain saarna synnintunnon herättäjänä hyljätty!
....