Olen mt-syistä työkyvytön. Eläkeläisenä en ole oikeutettu Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan, mutta mahdollisuus saada lääkinnällistä kuntoutusta eli psykoterapiaa on olemassa. Hoitoni on tällä hetkellä ta:lla (oli aiemmin psyk.pkl:lla), jossa hoitona reseptien uusiminen. Lääkäriä en ole siellä tavannut ikinä. Tällä "hoidolla" olen mennyt koko ajan huonompaan kuntoon, kykenen juuri ja juuri selviytymään arjesta neljän seinän sisällä. En poistu kotoa mihinkään ja monet päivät menevät nousematta edes sängystä. Jotain tarttis siis tehdä...
Kiinnostaisi tietää, onko joku teistä hakenut ja ehkä päässytkin vastaavista lähtökohdista psykoterapiaan lääkinnällisenä kuntoutuksena. Luin lääkinnällisen kuntoutushakemuksen lomakkeesta, että hakemukseen vaaditaan JULKISEN puolen kuntoutussuunnitelma, oletteko saaneet sellaista ta:lta? Hieman mietityttää, miten sieltä sellaisen saisi, kun ei pääse edes lääkärin vastaanotolle...
Kiitos etukäteen, jos viitsitte kertoa kokemuksistanne :).
Lääkinnällinen kuntoutus työkyvyttömyyseläkkeellä
50
4435
Vastaukset
- Anonyymi
Odotan päätöstä vaativasta lääkinnällisestä kuntoutuksesta. Sitä voi hakea myös yksityisen psykiatrin lausunnolla, jos julkinen sairaanhoitopiiri hyväksyy sen. Hankin siis ensin tutulta yksityiseltä psykiatrilta lausunnon, ja sitten varasin ajan sen hyväksymistä varten psyk.polilta.
Minun kohdallani julkinen puoli hoiti asian "läpihuutona," yhdellä käynnillä, jolloin jutustelin ylilääkärin kanssa niitä näitä. Yksityinen psykiatri oli laatinut lausunnon (käytännössä nimellä kuntoutussuunnitelma) niin huolellisesti. Nyt sitten odotellaan.
Kannattaa varmasti hakea terapiaa mieluummin kuin vain syödä laillisia huumeita. Ei niillä kukaan parane, tulee vaan pahempaan kuntoon. Yksi mahdollisuus saada terapiaa on sairaanhoitopiirin ostopalveluna. Se ei siis ole Kelan kautta kuten kuntoutus- ja ja vaativa lääkinnällinen kuntoutusterapia. Sairaanhoitopiiri voi joskus maksaa potilaalle suoraankin käyntejä yksityiseltä terapeutilta, jos katsoo tarpeelliseksi. -- Riippuu varmaan paljon sairaanhoitopiiristä ja lääkäreistä, ja kuinka perustelee asiansa, ja paljonko motivaatiota osoittaa. Hakeminen on tylsää ja raskasta mutta kannattaa. Minulla ainakin on aiempi terapiajakso kannattanut, kuntoutusterapia, on vaan sellaiset traumat taustalla että vaaditaan enemmän kuin 2.5 v mitä sitä saa.- Anonyymi
Joo, juuri tuota vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta haluan hakea. Tosi hyvä lukea, miten hakeminen käytännössä menee. Oliko sinulla jo olemassa oleva hoitokontakti psyk. polille?
Toivottavasti saat myönteisen päätöksen. Itsellä sama, että hyödyin paljon kuntouttavasta psykoterapiasta, mutta se loppui vaan liian aikaisin.
Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo, juuri tuota vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta haluan hakea. Tosi hyvä lukea, miten hakeminen käytännössä menee. Oliko sinulla jo olemassa oleva hoitokontakti psyk. polille?
Toivottavasti saat myönteisen päätöksen. Itsellä sama, että hyödyin paljon kuntouttavasta psykoterapiasta, mutta se loppui vaan liian aikaisin.
ApKävin hakemassa julkisen sektorin hyväksynnän yksityisen psykiatrin tekemälle kuntoutussuunnitelmalle toisesta sairaanhoitopiiristä kuin omastani. Olen aiemmin asioinut täällä psyk.polilla, ja en ole ollut tyytyväinen kohteluun. Se on pitempi juttu kuin mitä tähän jaksan/haluan kirjoittaa... Nykyään kuitenkin on hoitopaikan valintamahdollisuus kiireettömissä tapauksissa. Se tarkoittaa, että mietin, mihin haluaisin mennä tämän asian kanssa. Mistä saisi mahdollisimman joustavaa palvelua ja hyvää kohtelua. Otin vähän selvää ja valitsin erään kunnan, joka on aika kaukana sieltä missä asun.
Varasin ajan, ja varmuuden vuoksi soitin ensin ylilääkärille ja kyselin mahdollisuuksia, ottaisivatko he asiani käsiteltäväksi. Hän oli myönteinen, ja kehotti varaamaan ajan. Loppu hoitui sitten edelleen joustavasti. Minua ei stressattu laajoilla "tutkimuksilla", "arvioilla" tms. joita tiedän että yleensä joutuu käymään läpi julkisella sektorilla. Mutta minulla olikin aika kokenut yksityinen psykiatri kuntoutussuunntelmaa tekemässä. - Jonotilanteet vaihtelevat eri puolilla maata aika paljon. Yhdessä isossa kunnassa,mihin ensin soitin, olisi ollut 4 kk jono psyk.polille. Siellä mihin lopulta menin pääsi 2 viikossa. En nyt enempää mainosta, mutta Itä-Suomessa oli.
Aktiviteettia, vaivannäköä, kriittisyyttä ja omista oikeuksista huolenpitämistä. Sitä tämä vaatii, että saa tarpeidensa mukaista hoitoa. Täytyy sanoa myös, että minulla oli kuntoutusterapeuttina sellainen, joka osasi kannustaa tässäkin. Jatkan hänen kanssaan jos saan myönteisen päätöksen. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kävin hakemassa julkisen sektorin hyväksynnän yksityisen psykiatrin tekemälle kuntoutussuunnitelmalle toisesta sairaanhoitopiiristä kuin omastani. Olen aiemmin asioinut täällä psyk.polilla, ja en ole ollut tyytyväinen kohteluun. Se on pitempi juttu kuin mitä tähän jaksan/haluan kirjoittaa... Nykyään kuitenkin on hoitopaikan valintamahdollisuus kiireettömissä tapauksissa. Se tarkoittaa, että mietin, mihin haluaisin mennä tämän asian kanssa. Mistä saisi mahdollisimman joustavaa palvelua ja hyvää kohtelua. Otin vähän selvää ja valitsin erään kunnan, joka on aika kaukana sieltä missä asun.
Varasin ajan, ja varmuuden vuoksi soitin ensin ylilääkärille ja kyselin mahdollisuuksia, ottaisivatko he asiani käsiteltäväksi. Hän oli myönteinen, ja kehotti varaamaan ajan. Loppu hoitui sitten edelleen joustavasti. Minua ei stressattu laajoilla "tutkimuksilla", "arvioilla" tms. joita tiedän että yleensä joutuu käymään läpi julkisella sektorilla. Mutta minulla olikin aika kokenut yksityinen psykiatri kuntoutussuunntelmaa tekemässä. - Jonotilanteet vaihtelevat eri puolilla maata aika paljon. Yhdessä isossa kunnassa,mihin ensin soitin, olisi ollut 4 kk jono psyk.polille. Siellä mihin lopulta menin pääsi 2 viikossa. En nyt enempää mainosta, mutta Itä-Suomessa oli.
Aktiviteettia, vaivannäköä, kriittisyyttä ja omista oikeuksista huolenpitämistä. Sitä tämä vaatii, että saa tarpeidensa mukaista hoitoa. Täytyy sanoa myös, että minulla oli kuntoutusterapeuttina sellainen, joka osasi kannustaa tässäkin. Jatkan hänen kanssaan jos saan myönteisen päätöksen.Vielä se, että käytin siis yksityistä psykiatria. Se on kalliimpaa tietysti. Mutta paras ei ole aina kallein. Olen pitänyt hoitokontaktia häneen usean vuoden. Hän ei toimi missään lääkärikeskuksessa, vaan hänellä on oma terapiavastaanotto. Hänellä on myös vastaanotto lääkäriasemalla, ja siellä on paljon kalliimmat hinnat, koska lääkäriasema ottaa kulut välistä. -- Kuntoutussuunnitelma oli käytännössä vain yksi tiivis b-lausunto, ja en nyt viitsi summia tähän laittaa, mutta sanotaan että samaa luokkaa kuin pari-kolme julkisen sektorin käyntimaksua psyk.polilla. -- Yksityinen ei siis välttämättä tule aina hirveän kalliiksi. Jos löytää sopivan psykiatrin, kannattaa nipistää vaikka perustoimeentulosta ne harvakseltaan käynnit, mitä tarvitaan että hoitokontakti pysyy, ja sitten voi tällaisissa asioissa kuten terapian hakeminen säästää stressiä itseltään. Näin minä ainakin koen, jollain muulla tietysti voi olla toisenlainen tilanne ja hoitokontakti psyk.poliinkin voi olla ihan hyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä se, että käytin siis yksityistä psykiatria. Se on kalliimpaa tietysti. Mutta paras ei ole aina kallein. Olen pitänyt hoitokontaktia häneen usean vuoden. Hän ei toimi missään lääkärikeskuksessa, vaan hänellä on oma terapiavastaanotto. Hänellä on myös vastaanotto lääkäriasemalla, ja siellä on paljon kalliimmat hinnat, koska lääkäriasema ottaa kulut välistä. -- Kuntoutussuunnitelma oli käytännössä vain yksi tiivis b-lausunto, ja en nyt viitsi summia tähän laittaa, mutta sanotaan että samaa luokkaa kuin pari-kolme julkisen sektorin käyntimaksua psyk.polilla. -- Yksityinen ei siis välttämättä tule aina hirveän kalliiksi. Jos löytää sopivan psykiatrin, kannattaa nipistää vaikka perustoimeentulosta ne harvakseltaan käynnit, mitä tarvitaan että hoitokontakti pysyy, ja sitten voi tällaisissa asioissa kuten terapian hakeminen säästää stressiä itseltään. Näin minä ainakin koen, jollain muulla tietysti voi olla toisenlainen tilanne ja hoitokontakti psyk.poliinkin voi olla ihan hyvä.
Oletko siis kuntoutustuella vai toimeentulotuella?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko siis kuntoutustuella vai toimeentulotuella?
Nuo arviot ovat tolkuttoman nöyryyttäviä ja raskaita mihin painostetaan julkisella puolella työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi. Eivät vie kuntoutumista eteenpäin, vaan jopa taaksepäin
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko siis kuntoutustuella vai toimeentulotuella?
Tällä hetkellä sairauslomalla. Jos on työttömänä työnhakijana, ei välttämättä katsota olevan niin huonossa kunnossa että vaativa lääk. kuntoutus myönnettäisiin. Kuntoutustukea hain aikoinaan, mutta jostain syystä en saanut. --- Kelan tavallista kuntoutusterapiaa haettaessa ei ehkä ole niin suurta väliä onko virallisesti työnhakija vai saikulla - eläkkeellä ei kuitenkaan voi silloin olla. -- Tarkoitin tuolla toimeentulokommentilla aiemmin yleisesti sitä , että vaikka olisi pienet tulot, niin niistä kannattaa koettaa vaikka kuinka hankalaa olisi, säästää sen verran että saa hyvän hoitokontaktin, ja että voi valita kenet ottaa psykiatriksi. Minulla on aika huonoja kokemuksia julkisesta sektorista. Myös noista "arvioista", joista eräs toinen jo tähän ketjuun kommentoikin... Mutta varsinainen terapia kuitenkin kannattaa, ja minulle on usea terapeutti sanonut, ettei terapiassa diagnooseilla ole väliä.
Terapeutin valitsemisessa kannattaa kuunnella itseään tarkkaan... Vaihdoin aluksi parikin kertaa. Kela suhtautui onneksi joustavasti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vielä se, että käytin siis yksityistä psykiatria. Se on kalliimpaa tietysti. Mutta paras ei ole aina kallein. Olen pitänyt hoitokontaktia häneen usean vuoden. Hän ei toimi missään lääkärikeskuksessa, vaan hänellä on oma terapiavastaanotto. Hänellä on myös vastaanotto lääkäriasemalla, ja siellä on paljon kalliimmat hinnat, koska lääkäriasema ottaa kulut välistä. -- Kuntoutussuunnitelma oli käytännössä vain yksi tiivis b-lausunto, ja en nyt viitsi summia tähän laittaa, mutta sanotaan että samaa luokkaa kuin pari-kolme julkisen sektorin käyntimaksua psyk.polilla. -- Yksityinen ei siis välttämättä tule aina hirveän kalliiksi. Jos löytää sopivan psykiatrin, kannattaa nipistää vaikka perustoimeentulosta ne harvakseltaan käynnit, mitä tarvitaan että hoitokontakti pysyy, ja sitten voi tällaisissa asioissa kuten terapian hakeminen säästää stressiä itseltään. Näin minä ainakin koen, jollain muulla tietysti voi olla toisenlainen tilanne ja hoitokontakti psyk.poliinkin voi olla ihan hyvä.
Kiitos, kun viitsit kirjoittaa noin perusteellisesti.
Minulla oli alkuun ajatus, että menen yksityiselle psykiatrille ja lähden hoitamaan asiaa sitä kautta. Sitten luin tuosta, että pitää olla julkisen sektorin näkemys asiaan. Pitänee vaan vaatia pääsyä julkiselle puolelle, että saa asian hoidettua. Ei ole täällä helppoa :(
Ap - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko siis kuntoutustuella vai toimeentulotuella?
Oletkos miettinyt että jos on pieni kuntoutustuki niin sen lisäksi tulee toimeentulotuki.
- Anonyymi
Jepu. Olen päässyt lääkinnälliseen kuntoutukseen työkyvyttömyyseläkkeellä, mistä olen saanut eräänlaista terapiamuotoa joka ei ole kyllä ehkä se tyypillisin.
- Anonyymi
Ok, hyvä juttu kun oot päässyt. Antaa toivoa, että itsekin vois päästä. Oliko helppoa löytää sopiva terapeutti?
Ap
- Anonyymi
otan yhtettä nettipoliisiiin jos kirjoitat joitain asioita, minusta mitkä eiävt pidä paikkaansa.
- Anonyymi
ööööö?
- Anonyymi
Juu mene heti ottamaan!
- Anonyymi
ja voit sulkea pois tämän kaverisuhteen pois, jos et osaa pitää asioita omana tietonasi.
- Anonyymi
anteeksi. voitte jatkaa keskustelua, elämässä on ollut vain vastoinkäymisiä ihmisten kanssa sen verran että tuli vähän vainoharhaiseksi, lääkityksestä huolimatta, anteeksi paljon.
- Anonyymi
Ei mitään. Toivottavasti vainoharhat helpottaa ja vointi paranee.
Ap
- Anonyymi
Omaan terveyteen voi olla kaksi erilaista asennetta: Se, että olen sairas ja minut on parannettava lääketieteen toimesta. Tai se, että voin tehdä jotain itse itseni hyväksi. Ensimmäinen asenne harvoin toimii, toinen huomattavasti paremmin. Eli eiköhän kalliit terapiat ole turhia, jollei vaivaudu edes nousemaan sängyn pohjalta.
Ihmisen aivoille tapahtuu sama, kuin käyttämättömälle lihakselle. Käytön puutteessa se heikkenee ja surkastuu. Aivotoiminnan ylläpitoa on, että nousee sängystä, ulkoilee liikkuu, osallistuu, harrastaa. Jokainen voi tehdä jotain omien kykyjensä rajoissa.
Itse olen eläkkeellä ja onnellinen siitä. Pärjään eri tilanteissa monenkirjavasti. Vaikka elämä tuntuu välillä pään seinään lyömiseltä, niin silti mieluummin nousen sängystä ja lähden liikkeelle. Neljän seinän sisällä olisin viikossa seinähullu. Olen impulsiivinen, en ymmärrä monimutkaisia asioita (taloudelliset asiat, tietotekniset sovellukset jne), mutta silti voin tehdä jotain ja kehittyä jossakin. Vaikka ihmisten kanssa tulee konflikteja, niin mieluusti kuitenki poistun kotoani. Opin hitaasti (ehkä 1 - 10 % siitä mitä terveet työssäkäyvät), mutta silti haluan myös kehittyä.
Oli mitä ongelmia vaan, jokainen voi tehdä jotain itsensä hyväksi. Se ei välttämättä ole edes kallista. Ihan arkielämän toiminnot ovat terapeuttisia ja kuntouttavia tai ainakin toimintakykyä ylläpitäviä. On suuri ristiriita vaatia kuntoutusta valtion tai kunnan toimesta, jos ei itse halua edes ylläpitää sitä vähäistä suorituskykyä, mikä itsellä on jäljellä.- Anonyymi
En kyllä ihmettele, että tällä tyypillä tulee ihmisten kanssa konflikteja...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En kyllä ihmettele, että tällä tyypillä tulee ihmisten kanssa konflikteja...
En minäkään. Vaikka luonnollisesti vain Hänen mielipiteellään on väliä. Huokaus taas mitä mustavalkoisuutta...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En minäkään. Vaikka luonnollisesti vain Hänen mielipiteellään on väliä. Huokaus taas mitä mustavalkoisuutta...
Niin hänelle hyvä hänen elämän valinnat jollekin toiselle sopii toinen tapa.
Ei lääkärit välitä ottaa vastaan turhia asiakkaita, moni tietää tarviiko ulkopuolista apua, hyvä merkki että tuntee apua tarvitsevansa, onnee matkaamme terapiaan menevät
- Anonyymi
Avohoito on aina yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto kuin laitoshoito (esim. terapiakäynti maksaa kymppejä, vrk sairaalassa satasia).
Huonokuntoisuudesta johtuva kyvyttömyys toimia ei ole kiinni tahdosta. Jos olisi, silloin kenelläkään ei olisi tarvetta sairaslomiin tai hoitoon: jokainen voisi vain päättää, että kykenee toimimaan kaikilla haluamillaan elämän osa-alueilla. On ristiriitaista ja huvittavaa, että ihminen arvostelee muita, vaikka ei itsekään ole kykenevä toimimaan sen asenteen mukaan, jolla suhtautuu muihin: miksi ei vaan päätä haluta kyetä esim. työhön.- Anonyymi
Psyykenlääkkeet ne yhteiskunnalle vasta kalliiksi tulevatkin. Potilashan maksaa niistä itse vain murto-osan, Kela korvaa loput. Terapia olisi veronmaksajille halvempaa, kun oikein lasketaan. Silti aina vain toitotetaan, miten kalliiksi pitkät terapiat muka tulevat, ja ettei niitä muka voi myöntää niin monille... Kuntoutusterapia on onneksi jo muutettu lakisääteiseksi, mutta jatkon saaminen on tehty todella hankalaksi. -- Tiedän, että jotkut varakkaat käyvät yksityisesti terapeutilla tosi pitkään, eikä kukaan kysele diagnoosia, eikä ihmettele että mitäs siellä juokset ;)
Anonyymi
Eilen 12:15 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psyykenlääkkeet ne yhteiskunnalle vasta kalliiksi tulevatkin. Potilashan maksaa niistä itse vain murto-osan, Kela korvaa loput. Terapia olisi veronmaksajille halvempaa, kun oikein lasketaan. Silti aina vain toitotetaan, miten kalliiksi pitkät terapiat muka tulevat, ja ettei niitä muka voi myöntää niin monille... Kuntoutusterapia on onneksi jo muutettu lakisääteiseksi, mutta jatkon saaminen on tehty todella hankalaksi. -- Tiedän, että jotkut varakkaat käyvät yksityisesti terapeutilla tosi pitkään, eikä kukaan kysele diagnoosia, eikä ihmettele että mitäs siellä juokset ;)
Anonyymi
Eilen 12:15Lääkkeet vielä monesti passivoivat. Harvoin ne ratkaisevat ongelmia, kuten terapia monille tekee. Terapia on nimenomaan omaa työskentelyä kuntoutumisensa suhteen, ei passiivista parantamisen odotusta. Lääkkeiden osalta saatetaankin joskus odottaa "ihmepilleriä" joka ratkaisisi kaikki ongelmat.
Tulis vaan pian se terapiatakuu!
- Anonyymi
Ohiksena laitan "psykoedukaationa" linkin Youtube-videoon, koska edelleen näyttää olevan ihmisiä, jotka luulevat, että ihminen voi tahdonvoimalla "voittaa" psyykkisen sairauden kuten vakavan masennuksen. Videolla kerrotaan näin: "The severely depressed person may not be able to get out of bed despite the fact that there are babies in the house crying for food. Even having people or finances depend on you isn’t enough to get you going. Why? Because it’s not simply a choice. When depression hits that hard, it talks over your will." https://m.youtube.com/watch?feature=youtu.be&v=24Gn84mqX1M
Kukaan tuskin syyllistäisi syöpä/sydän/jne sairaita, etteivät he halua tai vaivaudu toimimaan invalidisoivia oireitaan voittaen? - Anonyymi
Vaikka olisi masentunut, kannattaa kuitenkin parhaansa mukaan yrittää esimerkiksi pitäytyä rytmissä, lähteä ulos ja huolehtia perustarpeista kuten ravitsevasta syömisestä.. Jollekin jotkut harrastukset voi tuntua ihan mahdottomalta ajatukselta ja ehkä niiden aika ei sillä hetkellä ole, mutta silti kannattaa kuitenkin huolehtia tietyistä perusasioista. Helposti sitä välttelee asioita toki jotka voivat tuntua kuormittavilta, mutta jos passivoituu niin sille passivoitumisen kehälle ei näy loppua ja asioiden aloittaminen on entistä hankalampaa. Joskus se todellinen mukavuus tulee vasta pienen epämukavuuden kautta. Osastohoidossakin käytännössä yritetään saada aktivoitua ihmistä (pillerien lisäksi). Kotona voi kokeilla matkia osastohoidon periaatteita, ja mikä siellä tuntuu olevan tärkeää on päivärytmissä pysyminen ja asioiden tekeminen tietyssä järjestyksessä, joka toistuu joka päivä ja jota voi rytmittää säännölliset ruoka-ajat. Tekemistä voi lisätä jaksamisen mukaan eikä itseään kannata soimata jos ei aina jaksa ja aina aloittaa pienestä. Yksi tapa kerrallaan. Ne pienet tavat ja rutiinit voi tuoda elämään merkityksellisyyttä.
Helposti moni valitsee sitä helpointa tekemistä mikä itselle ei ole hyväksi pitkällä tähtäimellä tai asettaa heti tavoitteet liian korkealle vaikka oikeasti joskus voi riittää ihan jo se jonain päivinä että jaksaa olla elossa ja huolehtia että on syönyt.
Hyvinvointi vaatii panostamista. Joskus voi ottaa kauan aikaa päästä eteenpäin, mutta ei siitä kannata itseään soimata.
Uskoisin että muutamia masennukselta suojaava tekijöitä on esim se, että elämässä on rutiineja mistä pitää kiinni (jolloin helposti ei valu täyteen passiivisuteen), ei ajattele liian mustavalkoisesti eli vaikka kokisi ettei saa mitään aikaiseksi niin näkee ne pienetkin asiat mitä on ehkä saanut aikaiseksi... Jos masennus tulee niin todennäköisesti on enemmän ongelmissa, jos elämässä ei ole omaksunut tiettyjä rutiineja tai elämäntapoja. Elämäntavatkin monesti on opittuja taitoja...
Ja jos joku väittää että en ole todennäköisesti kokenut masennusta niin todellakin olen.- Anonyymi
Kaikesta aktiivisuudesta ja rutiineista huolimatta ihminen voi masentua uudelleen. Jos sen masennuksen uusiutumisen voisi pelkästään niillä estää, hyvin harva masentuisi. Itselläni on ollut selkeät arkiset rutiinit (esim. itseni ja kodin hoito päivittäin), olen opiskellut jatkuvasti niin, että olen suorittanut vahingossa tutkinnon verran kursseja yliopistossa, olen treenannut kuntosalilla kehittyvällä ohjelmalla jne. Vaikka olen nauttinut tekemisestäni ei ne ole ratkaissut käsittelemättömiä asioita tai estäneet masennuksen uusiutumista. Itselleni osastohoito ei ole ikinä ollut arjen ja rutiinien opettelua, en ole ollut kuntouttavilla osastoilla.
Mielestäni kommentoidessa olisi hyvä muistaa, ettei täällä voi tietää toisten tilanteista mitään. On turha olettaa tietävänsä, miten muut elävät. Itselläni on yksi tutkinto psykiatriselle alalla (psyk sh), senkään varjolla en asettuisi asemaan, jossa oletan toisista asioita vain diagnoosin perusteella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kaikesta aktiivisuudesta ja rutiineista huolimatta ihminen voi masentua uudelleen. Jos sen masennuksen uusiutumisen voisi pelkästään niillä estää, hyvin harva masentuisi. Itselläni on ollut selkeät arkiset rutiinit (esim. itseni ja kodin hoito päivittäin), olen opiskellut jatkuvasti niin, että olen suorittanut vahingossa tutkinnon verran kursseja yliopistossa, olen treenannut kuntosalilla kehittyvällä ohjelmalla jne. Vaikka olen nauttinut tekemisestäni ei ne ole ratkaissut käsittelemättömiä asioita tai estäneet masennuksen uusiutumista. Itselleni osastohoito ei ole ikinä ollut arjen ja rutiinien opettelua, en ole ollut kuntouttavilla osastoilla.
Mielestäni kommentoidessa olisi hyvä muistaa, ettei täällä voi tietää toisten tilanteista mitään. On turha olettaa tietävänsä, miten muut elävät. Itselläni on yksi tutkinto psykiatriselle alalla (psyk sh), senkään varjolla en asettuisi asemaan, jossa oletan toisista asioita vain diagnoosin perusteella.Lisään vielä tuohon toisten elämäntapojen olettamiseen ja elämäntavoissa ohjestamiseen liittyen: monissa vertaistukiryhmissä on kiellettyä neuvoa muita ryhmään osallistujia. Idea vertaistuessa on se, että kokemuksia jaetaan. Toisten neuvominen on usein tahallisesti tai tahattomasti loukkaavaa, eikä juuri ikinä hedelmällistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lisään vielä tuohon toisten elämäntapojen olettamiseen ja elämäntavoissa ohjestamiseen liittyen: monissa vertaistukiryhmissä on kiellettyä neuvoa muita ryhmään osallistujia. Idea vertaistuessa on se, että kokemuksia jaetaan. Toisten neuvominen on usein tahallisesti tai tahattomasti loukkaavaa, eikä juuri ikinä hedelmällistä.
Tämä meni näköjään masennuskeskusteluksi, vaikka alkuperäinen aihe oli lääkinnällisen kuntoutuksen hakeminen. No, eihän se haittaa, asiaa ovat kommentit kuitenkin... Niihin liittyen laitan tähän linkin erääseen mielestäni hyvään ohjelmaan, Ylen MOT-dokumenttiin, missä kerrotaan mm. masennuslääkkeiden vaikutuksista, ja siitä, että masennuslääkeiden pitkäaikaiskäyttö voi tutkimusten mukaan johtaa masennuksen kroonistumiseen:
YLE MOT - Masentavat lääkkeet
https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA
- Anonyymi
Televisiossa tänään:
A-Talk
YLE TV1 To 13.02.2020 klo 21.05
Mielenterveys kuntoon! Tällä hetkellä avun saaminen on vaikeaa, mikä ratkaisuksi? Keskustelemassa sosiaali- ja terveysvaliokunnan pj Anu Vehviläinen (kesk.) ja vpj Mia Laiho (kok.) sekä Kristian Wahlbeck Mieli ry:stä ja Annarilla Ahtola Psykologiliitosta.
Omasta mielestäni on kummallista, että hekin, jotka hyötyvät selvästi terapiasta eivät sitä saa, vaan sen sijaan tuputetaan lääkkeitä. Olisi mielenkiintoista tietää Kelan tilastoja sen osalta missä suhteessa mt-ongelmaisille haetaan lääkkeiden erityiskorvattavuutta ja terapiaa. - Anonyymi
ei hemmetti, lisää mielenterveyspalveluita tänne pikkupaikkakunnalle!
se vielä puuttuu! - Anonyymi
olen ollut mielenterveypalveluitten asiakas jo riittävän kauan,
ja olen sitä koko loppuelämän ajan, mutta karma on karmaa,
olen varmaan ollut täysi psykopaatti edellisessä elämässäni! - Anonyymi
tekipä hyvää sanoa mitä mieltä on, niin sanotuista mielenterveyspalveluista,
jatkakaa vain keskustelua.
huh, tekipä hyvää. nyt kahville. - Anonyymi
terveisin hyväkuntoinen mielenterveyspotilas, joka on pakotettu käymään näissä palveluissa lopun elämäänsä. )=
- Anonyymi
Miks oot pakotettu?
- Anonyymi
lääkityksen seurannan takia, aika todennäköisesti,
ja sen vuoksi ettei minun vointini yllättäen huonone.
siinä on pakko olla nämä 2 asiaa taustalla. - Anonyymi
mutta vaihdetaan puheenaihetta, mitä mieltä olette magneettistimulaatiosta?
sitä kuulemma annetaan jossain paikoissa suomessa, en tiedä vaatiiko se lääkärin
lähetteen, mutta se voisi olla tehokas hoito masennukseen. - Anonyymi
siis, magneettistimulaatiohoidosta,
- Anonyymi
Olen nähnyt vaan tv:ssä juttua tuosta. Sähköä olen sen sijaan saanut. Ymmärtääkseni magneettistimulaatiolla on vähemmän haittavaikutuksia kuin sähköhoidolla.
- Anonyymi
ja kyllä hoidoista on ollut apua, harmittaa välillä vain elämä, kun ollut niin pitkään niissä, toivoisin jo uusia hoitoja mielelläni.
mutta en viitsi enempää marmattaa niistä koska, tosiaan hoidoista ON selvästi ollut sekä vanhempien että yleensä perheen mielestä kovasti ollut hyötyä.
masentaa välillä vain pikkaisen, mutta tyydyn vain välillä vain marmattamaan sitten vain,
jos tosissaan miettii itse lääkkeet joita otan ovat erittäin kalliita ja jos menen psykoosiin, siis, vahingossakin, siitä tulee sen verran kallis lasku valtiolle että, sanotaan, että se on vain hyvä että käyn jossain piipahtamassa paikan päällä.- Anonyymi
Täällä on hyvä marmattaa!
Hyvä, kun on kuitenkin joku hoitopaikka, missä käydä piipahtamassa, vaikka välillä turhauttaiskin. Jos on ihan oman onnensa nojassa, voi mennä asiat äkkiä huonoon jamaan.
- Anonyymi
käsittääkseni tosiaan siinä on vähemmän sivuvaikuksia, että siinä on tasaista nakutusta pään alueelle toimenpiteen aikana ja tietty määrä käyntikertoja,
yksi heppu vaan kävi sen läpi, mutta ei kuulemma saanut siitä oikein apua, mutta sekin on varmasti tapauskohtaista,
sitten joskus en tiedä milloin tulee aivojen syväaivostimulaatio, mutta en tiedä siitä sitten enempää. - Anonyymi
kannattaa kysellä lääkäriltä magneettistimulaatiohoidosta, jos on vaikea masennus, ei siinä mitään menetä.
- Anonyymi
Sattumalta tuli vastaan juttu ketamiinihoidosta, jota myös voi saada. Jutussa lukee, että:" Noin puoli miljoonaa suomalaista käyttää masennuslääkkeitä. Jopa kolmasosan masennuspotilaista arvioidaan olevan lääkeresistenttejä, eli he eivät saa saa lääkkeistä apua masennukseen." Eikö tuo lääkkeisiin hassattu raha, jos ne ei edes auta, ole tuhlausta?
https://yle.fi/uutiset/3-11201846- Anonyymi
Ongelma on siinä, että psykiatrit eivät usko, kun kertoo, että lääkkeet huonontavat vointia. Alkavat väittää, että on hoitokielteinen ja tauti on pahentunut ja lisäävät lääkkeitä, jolloin vointi huononee edelleen...
...ja potilashan ei itse tietenkään tiedä voinnistaan ja lääkkeiden vaikutuksesta itseensä mitään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelma on siinä, että psykiatrit eivät usko, kun kertoo, että lääkkeet huonontavat vointia. Alkavat väittää, että on hoitokielteinen ja tauti on pahentunut ja lisäävät lääkkeitä, jolloin vointi huononee edelleen...
...ja potilashan ei itse tietenkään tiedä voinnistaan ja lääkkeiden vaikutuksesta itseensä mitään.Sama kokemus. Toisaalta psykiatrikin on todennut, ettei lääkkeillä ole kohdallani tehoa ja sain sitten ECT:ta. Siitä meni muisti puoleksi vuodeksi. Jotenkin onnistuin kuitenkin sen jälkeen kuntoutumaan takas työelämään. Olen vakuuttunut, että sähköhoito muutti pysyvästi aivotoimintaani, en ole ollut sen jälkeen entiseni. Psykologisissa testeissä todettiin oireita, joita on aivovaurioisilla.
Eniten olen hyötynyt omasta ja hoitavankin tahon mielestä psykoterapiasta. Silti sitä on ollut vaikeinta saada. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelma on siinä, että psykiatrit eivät usko, kun kertoo, että lääkkeet huonontavat vointia. Alkavat väittää, että on hoitokielteinen ja tauti on pahentunut ja lisäävät lääkkeitä, jolloin vointi huononee edelleen...
...ja potilashan ei itse tietenkään tiedä voinnistaan ja lääkkeiden vaikutuksesta itseensä mitään.Tämä on vain yksi niistä syistä minkä takia on tärkeää, että psykiatrinen pakottaminen lakkautetaan kokonaisuudessaan.
- Anonyymi
onhan minullekin tyrkytetty hoitohenkilökunnan toimesta paljon lääkkeitä aina välillä.
mutta olen aina kohteliaasti kieltäytynyt niistä.
se että käyttäytyy joka tilanteessa kohteliaasti, artikuloiden, tyynesti kuin viilipytty,
ja miettii kuin shakisssa jokaista sanomaansa, välillä tulee virheitä, mutta ei se haittaa,
niin, ei niitä lääkkeitä tyrkytetä, - Anonyymi
tai tyrkytetään silti mutta kieltäydyn joka kerta niistä, on vain pakko, muuten minulla olisi tolkuton määrä lääkkeitä jokaiselle päivälle.
- Anonyymi
Jossain näin kerran listan psykiatreista ja terapeuteista, jotka "työskentelevät"
KELAlle, onkohan hyötyä mennä sellaiselle vaikka arvattavasti heillä ei ole vapaita aikoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1263269
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi913001- 172278
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa251796"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211678Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151539Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak181504Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu281447Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161407Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????811345