Ajatelkaapa miten ihmeellisiä olentoja me ihmiset olemme. Ehkä sitä on miettinyt jo "muinaiset babylonialaiset".... aloin miettimään aivoja, että jollain olennolla voi olla sellaiset aivot, jotka varastoivat tietoa, osaavat jäsentää asioita niin... että olentoina ovat asettuneet maapallolle "hallitsemaan" sen ääriä ja lähes jokaista kolkkaa. Ne aivot keksivät ajatuksia, jotka tuhoavat kokonaisen planeetan!!! niiden aivojen kautta ihmiset miettivät debaateissaan, "että joo, tuhoamme planeettaa, mutta se hetkellinen nautinto, jonka se suo juuri "omalle minälle", raha ja tuotto ja valta", on paljon tärkeämpää...
Nämä aivot voivat sisältää myös tunteita, kärsimyksen ja kuvitellun rakkauden tunteita, ne kaikki lähtevät aivoista, kokemusmaailmamme tuottavat informaatiota, johon aivomme ovat tottuneet vastaamaan ja se tuottaa koko kehoomme signaaleja, aivomme saavat tuntemaan surua koko kehossa ja iloa jne.
Ajatelkaa, vaikka ihmiset haluavatkin toimia ryhmissä tuottaen, mitä lie tuottavatkaan loppuviimein tai mikä merkitys sille jää, niin kuitenkin ihminen aivojen kautta kokee olevansa yksilö ja yksilöllinen ja hän kokee omaavansa yksilölliset ajatukset. En tiedä paljonko toisen maailmansodan aikaiset suurmiehet loppuviimein ajattelivat niillä aivoillaan? Aivot voivat tuottaa myös ajatuksia siitä, että jokin on valetta, aivommehan voi jatkuvasti tuottaa meille disinformaatiota, vaikka näkisimme aistien avulla asioita, aivomme pelittää niin, että jos haluamme ajatella jonkin asian olevan jotenkin, me haluamme mennä sitä kohden.
Niin, että vuonna 2020 raapustan tällaisia tänne, minulla on muistoja lapsuudesta, aikuisuudesta jne. Aivoni ovat oppineet vuosien varrella asioita, en tosin tiedä onko sillä suuremmassa mittakaavassa mitään hyötyä kellekään tai millekään ja vaikka valjastaisin aivoni tämän yhteiskunnan käyttöön, sille ei jää mitään hyötyarvoa loppuviimein. Aloin miettimään sitä, että ihmiset haluavat luoda muistoja joistain suurmiehistä, täysin hyödyttömiä maailmankaikkeuden mukaan ajateltuina, tietenkin voimme arvostaa tietoa... mutta kelle sitä arvostamme, kun kuitenkin päällemme heitetään iso multakasa... ja tulemme maaksi, josta olemme tulleetkin....
Että siis tässäkin on kasa lihaa ja luuta ja läskiä... sitä ihmiset kutsuvat kehoksi... ja kaiken huippuna, tuolla on ne aivot... arvostamme niitä aika pitkälle, mutta saarnaajan kirjan sanoin päätän, että turhuutta kaikki. Ja jaksoiko joku tämän lukeakin :D ne aivot ne tämänkin turhuuden tuottivat.
Nämä aivot voivat sisältää myös tunteita, kärsimyksen ja kuvitellun rakkauden tunteita, ne kaikki lähtevät aivoista, kokemusmaailmamme tuottavat informaatiota, johon aivomme ovat tottuneet vastaamaan ja se tuottaa koko kehoomme signaaleja, aivomme saavat tuntemaan surua koko kehossa ja iloa jne.
Ajatelkaa, vaikka ihmiset haluavatkin toimia ryhmissä tuottaen, mitä lie tuottavatkaan loppuviimein tai mikä merkitys sille jää, niin kuitenkin ihminen aivojen kautta kokee olevansa yksilö ja yksilöllinen ja hän kokee omaavansa yksilölliset ajatukset. En tiedä paljonko toisen maailmansodan aikaiset suurmiehet loppuviimein ajattelivat niillä aivoillaan? Aivot voivat tuottaa myös ajatuksia siitä, että jokin on valetta, aivommehan voi jatkuvasti tuottaa meille disinformaatiota, vaikka näkisimme aistien avulla asioita, aivomme pelittää niin, että jos haluamme ajatella jonkin asian olevan jotenkin, me haluamme mennä sitä kohden.
Niin, että vuonna 2020 raapustan tällaisia tänne, minulla on muistoja lapsuudesta, aikuisuudesta jne. Aivoni ovat oppineet vuosien varrella asioita, en tosin tiedä onko sillä suuremmassa mittakaavassa mitään hyötyä kellekään tai millekään ja vaikka valjastaisin aivoni tämän yhteiskunnan käyttöön, sille ei jää mitään hyötyarvoa loppuviimein. Aloin miettimään sitä, että ihmiset haluavat luoda muistoja joistain suurmiehistä, täysin hyödyttömiä maailmankaikkeuden mukaan ajateltuina, tietenkin voimme arvostaa tietoa... mutta kelle sitä arvostamme, kun kuitenkin päällemme heitetään iso multakasa... ja tulemme maaksi, josta olemme tulleetkin....
Että siis tässäkin on kasa lihaa ja luuta ja läskiä... sitä ihmiset kutsuvat kehoksi... ja kaiken huippuna, tuolla on ne aivot... arvostamme niitä aika pitkälle, mutta saarnaajan kirjan sanoin päätän, että turhuutta kaikki. Ja jaksoiko joku tämän lukeakin :D ne aivot ne tämänkin turhuuden tuottivat.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ihan kaikkea tosiaan jaksanut lukea 😄 mutta minä uskon että ihmisen sielu ja henki osaa paljon muutakin kuin pelkästään sen mitä aivot tuottaa.
Esim uskon että vasta syntynyt lapsi ymmärtää puhetta vaikka hänen aivot eli suu ei osaa sitä heti tuottaa. Siis uskon että Jumala luo sillä tavalla "valmiin" ihmisen eli sielun.
Pystyihän Jumala alussa luomaan valmiin miehenkin. Ja kuoleman jälkeen ihminen kokee ja ajattelee vaikka hänellä ei enää ole aivoja.
Tässä maailmassa keho ja aivot ovat toimintaväline mutta ihminen on enemmän kuin mitä päälle näkyy.
Vasta syntyneellä lapsella on jo aivot paljon kehittyneet... ehkä se ei vielä ymmärrä puhetta, muta sillä on valmiuksia alkaa opettelemaan puheen ymmärrystä. Muutoinhan jos ihminen syntyisi valmiina pakettina, syntyisi "pikkuaikuisia", pikkuhiljaa, ihminen jäsentelee ja opettelee asioita... havaintojensa, näkemänsä ja kuulemansa kautta... onhan se aika ihmeellinen asia tuo ihminen, että sillä on jo syntyessään mahdollisuuksia, lähteä kehittymään... kilpailuyhteiskunta luo aikamoiset vaatimukset jo lapsille kun ne syntyvät, jo lapsista lähtien ihmistä ohjataan tuottamaan yhteiskunnalle, eli muurahaispesälle jotain... jotain mikä säilyttäisi lauman koossapidon... hmmm... kiva kun jaksoit melkein lukea... liekö aamuyö... että tekstiä tulee... ;) pitäisi koettaa mennä vielä vähäksi aikaa nukkumaan, mutta tuskin enää unta riittänee.
Sitten sekin, että emme nykyään tässä kilpaile laumassa paremmuudesta niinkään fyysisellä vahvuudella, toki sitä vieläkin tehdään, sodissa, mutta ihminen haluaa kilpailla laumassa aivojen avulla ja teemme sitä muiden laumojen kesken, kuka saa "hallita" tätä koko maapalloa globaalisti, osa laumojen jäsenistä (jos valtiot katsottaisiin laumoiksi) ajattelee aika individuaalisesti ja haluaa rakentaa yhteyksiä ja olla yhtenäinen kaikkien laumojen kanssa, mutta kuitenkin haluamme ihmisinä pitää usein jonkinlaista omaa laumaa, jossa haluamme kilpailla muiden laumojen kanssa, kellä on parhaimmat "vehkeet" ja kuka tuottaa eniten, tietenkin se on elinehto lauman hengissä säilymiseksi... mutta, teemme sitä aika monimutkaisin rakentein... enää siis fyysinen voima ei sanele voittajia, toki pidämme niistä huvituksista esimerkiksi television äärellä, kun fysiikkansa parhaasen hioneet urheilijat säntäilevät joko juoksukentillä tai hiihtoladuilla mitellen ja näyttäen voimiaan, se muuten on sitä laumakilpailua, toki siinäkin yksilö kokee tekevänsä sitä juuri itselleen... sekin on ihan hassua, että olemme luoneet suuria tehtaita, valjastaneet sinne tuhansia työntekijöitä ja olemme elottomasta materiaalista saaneet "elollisia" ja sieltä hihnan päästä tulee esimerkiksi se televisio, ja sitten huvitamme sen avulla itseämme ja ajattelemme tyytyväisyyden koostuvan siitä, kun joku aivojen avulla toimiva ihminen esittää sen television välitykselle meille jotain sketsiä... tai no sekin on jollain välineellä kuvattu ja vielä saatu tuotettua binäärit sun muut sillä tavoin, että se kaikki näkyy kuvana... ihan hillittömän huvittavaa mielestäni... ja siis laumat pysyvät tyytyväisinä, kun niillä on huvituksia... sitten mennään johonkin työhön... jotka olemme päättäneet niin, että ihminen osoittaa kykynsä johonkin... enää siis ei lauman henkilöt ota matsia tai periaatteessa vieläkihän sitä matsia otetaan, mutta ei fyysisesti laumassa kilpailla asemista, että siis kenestä tulee opettaja tai jätteiden kuljettaja tai siivooja tai lääkäri, vaan aivot valjastetaan tuottamaan tietoa, joku individuaalisesti ajattelee, että "joo, mää haluan olla isona sitä ja tätä"... mutta harhaahan tämä on kaikkineen, koska lopulta kaikki kuolemme joskus ja mitä siitä jää jäljelle? Ehkä yhä korkeammiksi kasvavat rautaiset pilvenpiirtäjät huippuineen... en tiedä millaiset tekoälyt ihminen on luonut sadan vuoden kuluttua, vai onkohan koko ihmiskuntaa enää olemassa... nimittäin niillä huippuunsa hiotuilla aivoilla, luultavasti posautamme ahneudessamme, tämän maapallon tuusan nuuskaksi. Joten siinä on sitten pesueille maailma, minkä se lauma jättää.
Kyllä teräviä aivoja tarvitaan. Mutta millä tavalla kirjoitus liittyy helluntaiherätyksen olemukseen? Olet aivan väärällä foorumilla.
Ehkä jotenkin tai sitten ei. :) Kyllä siihen sivujuonteen saa mahtumaan, jos haluat löytää jonkin yhteneväisyyden, esimerkiksi sana lauma voi viitata myös uskonnollisiin seurakuntiin, ihmiset muodostavat isompia ja pienempiä laumoja, koska harva ihminen haluaa olla ihan yksin tai välittää vain omasta seurastaan, tietenkin ihmiset ovat aika monimuotoisia ja jotkut mieluummin ehkä viihtyvät yksin kuin muiden kanssa.
Aloitus kuuluu lääketieteeseen. Otsikon alla rupeaa olemaan politiikkaa ja lääketiedettä. Ei näin. Miksi?
Puolivillaiset pohdiskelut eivät kuulu lääketieteeseen. Ihmisen aivot ovat saaneet aikaan valtavasti myös hyvää.
Niin no en minä pidäkään minään lääketieteellisinä pohdiskeluina nuita, aina välillä tekee mieli höpöttää kaikenlaista palstalle, ihan muuten vaan.