Linna kopioi repliikkejä eduskunnan pöytäkirjoista

Tästä käytiin täälläkin kovaa vääntöä, jota en vieläkään ymmärrä kuin mainoksena tuolla kirjalle. Minulle Linnan kirja on kuvaus erään maaseutupitäjän kohtaloista historiamme myrkyissä, ja sellaisena oikein hyvä kuvaus. Silti tiedän oikein hyvin ihan kouluhistoriasta, että vallankumous tapahtui teollistuneessa Etelä-Suomessa ja sen pesäkkeitä oli muuallakin teollisuuskeskuksissa, vähiten talonpoikaisella Pohjanmaalla. Ehkä sitten joku kansakoulujen sukupolvi sai tapahtumista niin vähän tietoa, että Linnan romaani muodostui maan kattavaksi totuudeksi. Minä olen aina tiennyt, ettei se ole, sillä siellä missä minä synnyin, ei taisteltu lainkaan. Eipä siellä ollut kartanoitakaan eikä niiden herroja. Torppareita kylläkin ja niitä oli varmaan Pohjanmaallakin. Mutta ymmärrän hyvin, että joillakin alueilla tilanne oli toinen.

Erään asian Linna kuvaa erityisen hyvin: kuinka menneisyydestä kumpuava katkeruus lyö yli. Se luultavasti tapahtui juuri samoin niin Pentinkulmalla kuin niissä tehdastyöläisten yhteisöissä, joista punakaartilaiset pääosin tulivat. Koska Linna kuvaa maaseutua, puuttuu kuvauksesta eräs keskeinen tekijä: nälkä. Se radikalisoi ja sai kuuntelemaan kiihottajia ja kiihottajat käyttivät kaikkea mahdollista hyväkseen temmatakseen ihmiset mukaansa. Toki tietysti Linnankin kuvauksessa häädetty perhe nälkää näkee, mutta kaupunkioloissa sillä oli paljon suurempi vaikutus.

Volaselta ja Lehtiseltäkin näyttää unohtuneen jotain pitkästä luettelostaan, nimittäin Saksa. Saksan vaikutus Venäjän vallankumouksen syntyyn ja suomalaisten politiikkaan sisällissodan jälkeen on erittäin suuri. Tästä ei mainita sanaakaan, mikä tietysti sopii aikamme EU-hypeen. Voin kuvitella, että jos Volaselle Linnan romaani edusti jotain todellisuuttakin suurempaa totuutta punaisista 1918, niin saksalaiset ovat hänelle edelleen se suuri auttaja ja vapauttaja, josta tosin ei sovi puhua, etteivät EU-laastarin alla olevat arvet avaudu haavoiksi.

Todellisuudessa koko Lokakuun vallankumous oli enemmän tai vähemmän saksalaisten vaikutusoperaatio ja siten myös sisällissotamme oli seurausta Keisarillisen Saksan toiminnasta ja politiikasta. Toisaalta juuri se mahdollisti itsenäistymisemme, ja kuka tietää, kuinka paljon Saksalla oli Leninin lupauksissa sormensa pelissä. Saksaa ei kiinnostanut, miten punaisia Suomessa kohdellaan, vasta Saksan hävittyä sodan länsivallat alkoivat vaatia toimia tilanteen korjaamiseksi. Pitää muistaa, että Saksassakin sosiaalidemokraatteja kiihotettiin, nimittäin ennen sotaa kansallismielisesti ja ryntäsivät innolla rintamalle. Kotiin jäivät vain nilkuttavat Rosa Luxemburgin kaltaiset yksinäiset toisinajattelijat, jotka vankiloissakin pitivät kiinni aatteensa pasifismista.

Jos suomalaisten sosialistien tarinasta on unohdettu maltilliset ja vallankumouksen vastustajat, puuttuvat tarinasta myös saksalaiset toverit, juuri niin kuin he puuttuivat todellisuudessakin. He eivät auttaneet suomalaisia aateveljiään leireillä, kuten suomalaiset sivuun jääneet ja jopa vallankumousta vastustaneet sosialistit kuitenkin tekivät, ja auttoivat myös brittiläiset ja ranskalaiset sosialistit, jotka ajoivat poliittiista painostamista Suomen hallintoa kohtaan.

Sodan jälkeen vallankumous tapahtui myös Saksassa ja Rosa Luxemburg osoittautui vähemmän pasifistiksi sen myötä. Saksa jakautui kuten Suomi oli tehnyt noin vuotta aiemmin ja veri virtasi, Luxemburg päätyi murhattuna katuojaan, sikäli kuin hänen viimeisestä leposijastaan yleensä mitään tiedetään. Latinalaisen Amerikan kampuksilta tutut kuolemanpartiot ovat perisaksalainen keksintö ja ne syntyivät jo 1919, eivät vasta Hitlerin aikana.

Volanen ja Lehtinen vaikuttavat pyrkivät korvaamaan yhden "valheen" toisella, tähän aikaan paremmin sopivalla. On vaikea erottaa, mikä kirjassa on vain raflaavana myyntivalttina, mikä poliittisen vaikuttamisen tarkoituksessa kirjoitettuna. Kumpaakin tarkoitusta on saattanut toki olla jossain määrin Linnankin kirjassa. Volanen ja Lehtinen peräänkuuluttavat tämän analysointia, mutta eivät taida sitä itse tehdä. Minä kyllä keksin helpostikin muutaman seikan, mutta ne eivät ehkä olisi kovin mieluisia sillekään sosiaalidemokratialle, jota Lehtinen edusti aikoinaan. Vasemmisto halusi voittaa maalta kaupunkiin muuttavan nuoren sukupolven itselleen, ja se teki sen myös Linnan tarinan avulla, joka upposi normaalia paremmin juuri maaltamuuttaneisiin Volasiin. SDP oli siinä asiassa yhteisessä rintamassa kommunistien kanssa porvareita vastaan, kuten oli koko työväenliikekin. Ja miksi eivät olisi olleet?

Saksa on edelleen suomalaisessa geopolitiikassa se perimmäinen pyhä lehmä, jota ei koskaan kävelytetä päivänvaloon pimeästä pilttuustaan. Siihen on kai liian paljon reaalipoliittisia syitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä käytiin täälläkin kovaa vääntöä, jota en vieläkään ymmärrä kuin mainoksena tuolla kirjalle. Minulle Linnan kirja on kuvaus erään maaseutupitäjän kohtaloista historiamme myrkyissä, ja sellaisena oikein hyvä kuvaus. Silti tiedän oikein hyvin ihan kouluhistoriasta, että vallankumous tapahtui teollistuneessa Etelä-Suomessa ja sen pesäkkeitä oli muuallakin teollisuuskeskuksissa, vähiten talonpoikaisella Pohjanmaalla. Ehkä sitten joku kansakoulujen sukupolvi sai tapahtumista niin vähän tietoa, että Linnan romaani muodostui maan kattavaksi totuudeksi. Minä olen aina tiennyt, ettei se ole, sillä siellä missä minä synnyin, ei taisteltu lainkaan. Eipä siellä ollut kartanoitakaan eikä niiden herroja. Torppareita kylläkin ja niitä oli varmaan Pohjanmaallakin. Mutta ymmärrän hyvin, että joillakin alueilla tilanne oli toinen.

Erään asian Linna kuvaa erityisen hyvin: kuinka menneisyydestä kumpuava katkeruus lyö yli. Se luultavasti tapahtui juuri samoin niin Pentinkulmalla kuin niissä tehdastyöläisten yhteisöissä, joista punakaartilaiset pääosin tulivat. Koska Linna kuvaa maaseutua, puuttuu kuvauksesta eräs keskeinen tekijä: nälkä. Se radikalisoi ja sai kuuntelemaan kiihottajia ja kiihottajat käyttivät kaikkea mahdollista hyväkseen temmatakseen ihmiset mukaansa. Toki tietysti Linnankin kuvauksessa häädetty perhe nälkää näkee, mutta kaupunkioloissa sillä oli paljon suurempi vaikutus.

Volaselta ja Lehtiseltäkin näyttää unohtuneen jotain pitkästä luettelostaan, nimittäin Saksa. Saksan vaikutus Venäjän vallankumouksen syntyyn ja suomalaisten politiikkaan sisällissodan jälkeen on erittäin suuri. Tästä ei mainita sanaakaan, mikä tietysti sopii aikamme EU-hypeen. Voin kuvitella, että jos Volaselle Linnan romaani edusti jotain todellisuuttakin suurempaa totuutta punaisista 1918, niin saksalaiset ovat hänelle edelleen se suuri auttaja ja vapauttaja, josta tosin ei sovi puhua, etteivät EU-laastarin alla olevat arvet avaudu haavoiksi.

Todellisuudessa koko Lokakuun vallankumous oli enemmän tai vähemmän saksalaisten vaikutusoperaatio ja siten myös sisällissotamme oli seurausta Keisarillisen Saksan toiminnasta ja politiikasta. Toisaalta juuri se mahdollisti itsenäistymisemme, ja kuka tietää, kuinka paljon Saksalla oli Leninin lupauksissa sormensa pelissä. Saksaa ei kiinnostanut, miten punaisia Suomessa kohdellaan, vasta Saksan hävittyä sodan länsivallat alkoivat vaatia toimia tilanteen korjaamiseksi. Pitää muistaa, että Saksassakin sosiaalidemokraatteja kiihotettiin, nimittäin ennen sotaa kansallismielisesti ja ryntäsivät innolla rintamalle. Kotiin jäivät vain nilkuttavat Rosa Luxemburgin kaltaiset yksinäiset toisinajattelijat, jotka vankiloissakin pitivät kiinni aatteensa pasifismista.

Jos suomalaisten sosialistien tarinasta on unohdettu maltilliset ja vallankumouksen vastustajat, puuttuvat tarinasta myös saksalaiset toverit, juuri niin kuin he puuttuivat todellisuudessakin. He eivät auttaneet suomalaisia aateveljiään leireillä, kuten suomalaiset sivuun jääneet ja jopa vallankumousta vastustaneet sosialistit kuitenkin tekivät, ja auttoivat myös brittiläiset ja ranskalaiset sosialistit, jotka ajoivat poliittiista painostamista Suomen hallintoa kohtaan.

Sodan jälkeen vallankumous tapahtui myös Saksassa ja Rosa Luxemburg osoittautui vähemmän pasifistiksi sen myötä. Saksa jakautui kuten Suomi oli tehnyt noin vuotta aiemmin ja veri virtasi, Luxemburg päätyi murhattuna katuojaan, sikäli kuin hänen viimeisestä leposijastaan yleensä mitään tiedetään. Latinalaisen Amerikan kampuksilta tutut kuolemanpartiot ovat perisaksalainen keksintö ja ne syntyivät jo 1919, eivät vasta Hitlerin aikana.

Volanen ja Lehtinen vaikuttavat pyrkivät korvaamaan yhden "valheen" toisella, tähän aikaan paremmin sopivalla. On vaikea erottaa, mikä kirjassa on vain raflaavana myyntivalttina, mikä poliittisen vaikuttamisen tarkoituksessa kirjoitettuna. Kumpaakin tarkoitusta on saattanut toki olla jossain määrin Linnankin kirjassa. Volanen ja Lehtinen peräänkuuluttavat tämän analysointia, mutta eivät taida sitä itse tehdä. Minä kyllä keksin helpostikin muutaman seikan, mutta ne eivät ehkä olisi kovin mieluisia sillekään sosiaalidemokratialle, jota Lehtinen edusti aikoinaan. Vasemmisto halusi voittaa maalta kaupunkiin muuttavan nuoren sukupolven itselleen, ja se teki sen myös Linnan tarinan avulla, joka upposi normaalia paremmin juuri maaltamuuttaneisiin Volasiin. SDP oli siinä asiassa yhteisessä rintamassa kommunistien kanssa porvareita vastaan, kuten oli koko työväenliikekin. Ja miksi eivät olisi olleet?

Saksa on edelleen suomalaisessa geopolitiikassa se perimmäinen pyhä lehmä, jota ei koskaan kävelytetä päivänvaloon pimeästä pilttuustaan. Siihen on kai liian paljon reaalipoliittisia syitä.

"Saksa on edelleen suomalaisessa geopolitiikassa se perimmäinen pyhä lehmä, jota ei koskaan kävelytetä päivänvaloon pimeästä pilttuustaan. Siihen on kai liian paljon reaalipoliittisia syitä."

Hölynpölyä.

Saksan ja Suomen suhteita on kuvattu lukemattomat kerrat ihan viime aikoinakin.
Perehdy historiaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Saksa on edelleen suomalaisessa geopolitiikassa se perimmäinen pyhä lehmä, jota ei koskaan kävelytetä päivänvaloon pimeästä pilttuustaan. Siihen on kai liian paljon reaalipoliittisia syitä."

Hölynpölyä.

Saksan ja Suomen suhteita on kuvattu lukemattomat kerrat ihan viime aikoinakin.
Perehdy historiaan.

Saksaa käsitellään aina silkkihansikkain ja suurin osa jätetään häveliäästi kertomatta, juuri kuten Volanen ja Lehtinen tekevät.

Sopii tietenkin sinulle, tolvana.

Anonyymi kirjoitti:

Tästä käytiin täälläkin kovaa vääntöä, jota en vieläkään ymmärrä kuin mainoksena tuolla kirjalle. Minulle Linnan kirja on kuvaus erään maaseutupitäjän kohtaloista historiamme myrkyissä, ja sellaisena oikein hyvä kuvaus. Silti tiedän oikein hyvin ihan kouluhistoriasta, että vallankumous tapahtui teollistuneessa Etelä-Suomessa ja sen pesäkkeitä oli muuallakin teollisuuskeskuksissa, vähiten talonpoikaisella Pohjanmaalla. Ehkä sitten joku kansakoulujen sukupolvi sai tapahtumista niin vähän tietoa, että Linnan romaani muodostui maan kattavaksi totuudeksi. Minä olen aina tiennyt, ettei se ole, sillä siellä missä minä synnyin, ei taisteltu lainkaan. Eipä siellä ollut kartanoitakaan eikä niiden herroja. Torppareita kylläkin ja niitä oli varmaan Pohjanmaallakin. Mutta ymmärrän hyvin, että joillakin alueilla tilanne oli toinen.

Erään asian Linna kuvaa erityisen hyvin: kuinka menneisyydestä kumpuava katkeruus lyö yli. Se luultavasti tapahtui juuri samoin niin Pentinkulmalla kuin niissä tehdastyöläisten yhteisöissä, joista punakaartilaiset pääosin tulivat. Koska Linna kuvaa maaseutua, puuttuu kuvauksesta eräs keskeinen tekijä: nälkä. Se radikalisoi ja sai kuuntelemaan kiihottajia ja kiihottajat käyttivät kaikkea mahdollista hyväkseen temmatakseen ihmiset mukaansa. Toki tietysti Linnankin kuvauksessa häädetty perhe nälkää näkee, mutta kaupunkioloissa sillä oli paljon suurempi vaikutus.

Volaselta ja Lehtiseltäkin näyttää unohtuneen jotain pitkästä luettelostaan, nimittäin Saksa. Saksan vaikutus Venäjän vallankumouksen syntyyn ja suomalaisten politiikkaan sisällissodan jälkeen on erittäin suuri. Tästä ei mainita sanaakaan, mikä tietysti sopii aikamme EU-hypeen. Voin kuvitella, että jos Volaselle Linnan romaani edusti jotain todellisuuttakin suurempaa totuutta punaisista 1918, niin saksalaiset ovat hänelle edelleen se suuri auttaja ja vapauttaja, josta tosin ei sovi puhua, etteivät EU-laastarin alla olevat arvet avaudu haavoiksi.

Todellisuudessa koko Lokakuun vallankumous oli enemmän tai vähemmän saksalaisten vaikutusoperaatio ja siten myös sisällissotamme oli seurausta Keisarillisen Saksan toiminnasta ja politiikasta. Toisaalta juuri se mahdollisti itsenäistymisemme, ja kuka tietää, kuinka paljon Saksalla oli Leninin lupauksissa sormensa pelissä. Saksaa ei kiinnostanut, miten punaisia Suomessa kohdellaan, vasta Saksan hävittyä sodan länsivallat alkoivat vaatia toimia tilanteen korjaamiseksi. Pitää muistaa, että Saksassakin sosiaalidemokraatteja kiihotettiin, nimittäin ennen sotaa kansallismielisesti ja ryntäsivät innolla rintamalle. Kotiin jäivät vain nilkuttavat Rosa Luxemburgin kaltaiset yksinäiset toisinajattelijat, jotka vankiloissakin pitivät kiinni aatteensa pasifismista.

Jos suomalaisten sosialistien tarinasta on unohdettu maltilliset ja vallankumouksen vastustajat, puuttuvat tarinasta myös saksalaiset toverit, juuri niin kuin he puuttuivat todellisuudessakin. He eivät auttaneet suomalaisia aateveljiään leireillä, kuten suomalaiset sivuun jääneet ja jopa vallankumousta vastustaneet sosialistit kuitenkin tekivät, ja auttoivat myös brittiläiset ja ranskalaiset sosialistit, jotka ajoivat poliittiista painostamista Suomen hallintoa kohtaan.

Sodan jälkeen vallankumous tapahtui myös Saksassa ja Rosa Luxemburg osoittautui vähemmän pasifistiksi sen myötä. Saksa jakautui kuten Suomi oli tehnyt noin vuotta aiemmin ja veri virtasi, Luxemburg päätyi murhattuna katuojaan, sikäli kuin hänen viimeisestä leposijastaan yleensä mitään tiedetään. Latinalaisen Amerikan kampuksilta tutut kuolemanpartiot ovat perisaksalainen keksintö ja ne syntyivät jo 1919, eivät vasta Hitlerin aikana.

Volanen ja Lehtinen vaikuttavat pyrkivät korvaamaan yhden "valheen" toisella, tähän aikaan paremmin sopivalla. On vaikea erottaa, mikä kirjassa on vain raflaavana myyntivalttina, mikä poliittisen vaikuttamisen tarkoituksessa kirjoitettuna. Kumpaakin tarkoitusta on saattanut toki olla jossain määrin Linnankin kirjassa. Volanen ja Lehtinen peräänkuuluttavat tämän analysointia, mutta eivät taida sitä itse tehdä. Minä kyllä keksin helpostikin muutaman seikan, mutta ne eivät ehkä olisi kovin mieluisia sillekään sosiaalidemokratialle, jota Lehtinen edusti aikoinaan. Vasemmisto halusi voittaa maalta kaupunkiin muuttavan nuoren sukupolven itselleen, ja se teki sen myös Linnan tarinan avulla, joka upposi normaalia paremmin juuri maaltamuuttaneisiin Volasiin. SDP oli siinä asiassa yhteisessä rintamassa kommunistien kanssa porvareita vastaan, kuten oli koko työväenliikekin. Ja miksi eivät olisi olleet?

Saksa on edelleen suomalaisessa geopolitiikassa se perimmäinen pyhä lehmä, jota ei koskaan kävelytetä päivänvaloon pimeästä pilttuustaan. Siihen on kai liian paljon reaalipoliittisia syitä.

》》Koska Linna kuvaa maaseutua, puuttuu kuvauksesta eräs keskeinen tekijä: nälkä.《《

Tämän kirjoittaja on todellinen tollisko. EI maaseudulla nälkää koettu, ei ainakaan ennen punikkien kapinaa.

Suomen maaseudulla on eletty kautta aikojen ihan ihmismäistä elämää.
Ja eletään edelleen.

Joillakin vain on pysyvä kauna sitä kohtaan.