Palasin pari viikkoa sitten pitemmältä Kaukoidän matkalta. Matkani viimeisen viikon aikana minulla oli kuukautiset, mutta jatkoin rannalla juoksemista ja muuta sporttailua helteestä ja epämukavasta siteestä huolimatta. Osassa käyttämistäni vessoista ei ollut sen enempää alapään kuin ei myöskään käsienpesumahdollisuutta. Side hiersi ja iho rikkoontui. Vasta kotiin tultuani tein perusteellisen oman tutkimukseni ja totesin emättimen suulla ja peppuvaossa punoittavia näppylöitä, joista osassa oli nesteinen pää. (Samanlaisen nestepään aiheuttivat muuten myös paikalliset itikat). Tuskin olisin edes hakeutunut lääkäriin vaivoineni, mikäli nuoriso ei olisi valistanut minua, eli jumppakaverini kertoilivat kondyloomavaivoistaan. Yleisoireeni olisin olettanut Suomessa riehuvan flunssa-aallon aiheuttamiksi. Hakeuduin ihotautilääkärille, joka pikaisella vilkaisulla diagnosoi herpeksen. Olin pudota lavitsaltani järkytyksestä.
Olen lapseton viiskymppinen nainen. Hämmennyksekseni olen nyttemmin joutunut itselleni myöntämään, että olen ollut varsin tietämätön sukupuolitaudeista, ja tuntuu, että ikäluokkani miehet ovat vielä tietämättömämpiä ja asenteellisia( tuomitsevia ja syyllistäviä).
Vanha sanonta ”Tieto lisää tuskaa” pitää kohdalleni tässä asiassa paikkansa.
Yhtä kaikki minulla on nyt ollut elämäni ensimmäisen kerran oireileva sukupuliherpes, josta alan viimein, kahden viikon potemisen jälkeen, toipua. Olen ollut kuoleman väsynyt ja nukkunut 16 tuntia vuorokaudessa ja syönyt lähes väkisin. Minua on huimannut ja päätäni on särkenyt. Lihakset ovat olleet jäykät ja kipeät, eikä edes venyttelyä ole jaksanut tehdä kunnolla. Ennemminkin nämä yleisoireet ovat olleet invalidisoivat, ei niinkään viruslääkkeellä ja täsmähoidolla parantuneet iho-oireet.
Olen nyt lukenut kaiken herpeksestä netistä löytämäni, käynyt lääkärillä ja soittanut useampiin "palveleviin puhelimiin". Saamani info on ollut taudin toteamismahdollisuuksien osalta ristiriitaista.
Lähinnä minua askarruttaa herpekseen liittyvät parisuhdekysymykset, joihin liittyen esitän seuraavat kysymykset kommentoitaviksenne:
Onko mahdollista, että olen saanut tartunnan olematta sukupuolisessa kanssakäymisessä esim. WC:stä?
Alkumatkalla mukana ollut miesystäväni on järkyttynyt kuultuaan taudistani ja epäilee saaneensa minulta tartunnan. Hänellä ei ole koskaan aiemmin ollut minkäänlaisia herpes-oireita eikä ole ilmaantunut vieläkään. Haluaisin hänelle ”puhtaan paperit” eli onko olemassa mahdollisuus verikokein tai jollain muulla tavoin todentaa, että henkilöllä ei ole herpesvirusta? ( Tähän kysymykseen saamani vastaukset ovat ristiriitaisia)
Tuleeko minun informoida aikaisempia seksikumppaneitani nyt diagnosoidusta taudistani?
Onko minun kerrottava herpeksestäni mahdollisille uusille seksikumppaneilleni?
Olenko täysin moraaliton, mikäli jätän kertomatta ja huolehdin vain siitä, että tutkin itseäni jatkuvasti ja pidättäydyn seksikontakteista herpes-oireita epäillessäni?
Saamani palautteen perusteella olen sitä mieltä, ettei minun olisi kannattanut puhua herpeksestäni yhtään mitään miehilleni!?
Olen lapseton viiskymppinen nainen. Hämmennyksekseni olen nyttemmin joutunut itselleni myöntämään, että olen ollut varsin tietämätön sukupuolitaudeista, ja tuntuu, että ikäluokkani miehet ovat vielä tietämättömämpiä ja asenteellisia( tuomitsevia ja syyllistäviä).
Vanha sanonta ”Tieto lisää tuskaa” pitää kohdalleni tässä asiassa paikkansa.
Yhtä kaikki minulla on nyt ollut elämäni ensimmäisen kerran oireileva sukupuliherpes, josta alan viimein, kahden viikon potemisen jälkeen, toipua. Olen ollut kuoleman väsynyt ja nukkunut 16 tuntia vuorokaudessa ja syönyt lähes väkisin. Minua on huimannut ja päätäni on särkenyt. Lihakset ovat olleet jäykät ja kipeät, eikä edes venyttelyä ole jaksanut tehdä kunnolla. Ennemminkin nämä yleisoireet ovat olleet invalidisoivat, ei niinkään viruslääkkeellä ja täsmähoidolla parantuneet iho-oireet.
Olen nyt lukenut kaiken herpeksestä netistä löytämäni, käynyt lääkärillä ja soittanut useampiin "palveleviin puhelimiin". Saamani info on ollut taudin toteamismahdollisuuksien osalta ristiriitaista.
Lähinnä minua askarruttaa herpekseen liittyvät parisuhdekysymykset, joihin liittyen esitän seuraavat kysymykset kommentoitaviksenne:
Onko mahdollista, että olen saanut tartunnan olematta sukupuolisessa kanssakäymisessä esim. WC:stä?
Alkumatkalla mukana ollut miesystäväni on järkyttynyt kuultuaan taudistani ja epäilee saaneensa minulta tartunnan. Hänellä ei ole koskaan aiemmin ollut minkäänlaisia herpes-oireita eikä ole ilmaantunut vieläkään. Haluaisin hänelle ”puhtaan paperit” eli onko olemassa mahdollisuus verikokein tai jollain muulla tavoin todentaa, että henkilöllä ei ole herpesvirusta? ( Tähän kysymykseen saamani vastaukset ovat ristiriitaisia)
Tuleeko minun informoida aikaisempia seksikumppaneitani nyt diagnosoidusta taudistani?
Onko minun kerrottava herpeksestäni mahdollisille uusille seksikumppaneilleni?
Olenko täysin moraaliton, mikäli jätän kertomatta ja huolehdin vain siitä, että tutkin itseäni jatkuvasti ja pidättäydyn seksikontakteista herpes-oireita epäillessäni?
Saamani palautteen perusteella olen sitä mieltä, ettei minun olisi kannattanut puhua herpeksestäni yhtään mitään miehilleni!?
Vastaukset 4
Vanhimmat
genitaaliherpeksestäsi tuleville kumppaneille!Sairautesihan ei parane milloinkaan, et kai halua saada ketään toista ehdoin taihdoin samaan tilanteeseen kuin itse olet?!
Ja ilmoita ex-kumppaneillesikin, herpeshän saattaa olla pitkiä aikoja ilman että se aktivoituu.
Verikokein voidaan testata herpes,mutta koe kertoo ainoastaan onko herpestä vai ei, se ei kerro sitä minkälajin herpes elimistössä on, eli verikoe ei tuo puhtaita papereita, nimittäin huuliherpeskin antaa positiivisen vastauksen.
Otettiinko sinulta millaisia kokeita?Silmämääräisestikö sairautesi diagnosoitiin herpekseksi vai ottiko lääkäri siitä näytteen?
Mielestäni on moraalitonta olla kertomatta koska joillakin naisilla genitaaliherpes saattaa olla niin kenkku seuralainen että se aktiovituu joka kuukausi, kuukautisien yhteydessä, tai esim. stressi laukaisee sen usein.
Itseäsi tarkailemalla et millään voi tietää onko sinun herpeksesi aktivoitumassa, siihen keinoon et voi luottaa ja kondomikaan ei suojaa täysin herpekseltä.
Eli voit tartuttaa miehen joka sitten tartuttaa taas jatkossa muita naisia.
Asiallinen tieto ei mielestäni lisää tuskaa ja aikuisen, seksiä harrastavan ihmisen pitää ottaa tekemisistään vastuu.
Kiitos tiukan asiallisesta vastauksestasi.
Myönnän, että viestini oli provo; halusin vastaukset kysymyksiin, joita tauti-informaationi tulee muissa ”asianosaisissa” herättämään. Hoidin omaa informointiani lähettämällä linkin tähän keskusteluun. Vastauksesi on varmuudella aiheuttanut keskustelua ja synnyttänyt kysymyksen: ”Mitä toimenpiteitä tämä info edellyttää?”. Pitäydyn edelleenkin nimimerkissäni.
On täysin mahdollista että olet kantanut herpestartuntaa hyvin kauan saamatta oireita. Minulla on genitaaliherpes kans mutta se ei "laukea" kun harvoin, sen sijaan suuherpes aktivoituu jokunen kerta vuodessa. Silloin on meillä pussailukielto selibaatti!
Helpompi niinpäin;-/
Niin, lisäisin vielä sellaisen asian, että ensinnäkin herpestähän voi tartuttaa eteenpäin oireettomana aikanakin. Eihän sukupuolitauteja olisi niin paljon, jos jokainen ihminen pidättäytyisi seksistä silloin, kun toisella on oireita. Eli suurin osa herpes kuin muistakin tartunnoista leviää juuri tietämättään oireettomilta kantajilta. Kortsu ei suojaa täysin herpekseltä, koska sukupuolielinten iho/orastavat rakkultat voivat koskettaa toisiaan niiltä osin, jota kortsu ei suojaa.
Mitä tuohon lähteeseen tulee, niin paljon todennäköisempää on se, että olet saanut herpeksen aiemmin jo, etkä siis esim. vessasta. Kuumuus, menkat, stressi tms on nyt vain laukaissut sen sinulle. Olet voinut saada sen vaikka 20 vuotta sitten joltain kumppaniltasi, ja nyt nuo olosuhteet ovat laukaisseet sen aktiiviseksi.