vulgaarikristinuskon perustuksissa.
Predestinaatio eli ehdoton armovalinta kuuluu Raamatun keskeisimpiin oppeihin. Tämä Raamatun oppi on vuosisatojen ajan saanut toisaalta aikaan hirvittävän määrän ahdistusta, sieluntuskaa, pahoinvointia, epätoivoa ja kauhua, ja aivan yhtä paljon pöyhkeyttä, ylpeyttä, halveksuntaa ja piittaamattomuutta.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä predestinaatio tarkoittaa, että Jumala on valinnut jo ennen ihmisen syntymää ne, jotka pelastuvat. Tästä seuraa välittömästi se, että ne, joita ei ole valittu pelastukseen, joutuvat kadotukseen. Eli se, kuka pelastuu ja kuka joutuu Helvettiin, on pohjimmiltaan puhdasta arpapeliä ihmisen itsensä kannalta, sillä ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa kohtaloonsa ja predestinaation syy on opin kannattajien mukaan ihmisiltä salattu. Predestinaatio-opin perustat löytyvät Roomalaiskirjeen 8, 9 ja 10 luvusta.
Useinmiten ateistit tuntevat (yrittäessään todistella Jumalaa julmaksi, sadistiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi) tämän opin paremmin, kuin he, jotka pitävät itseään Kristuksen omina. Predestinaatio-oppi on kalvinistisen kristinuskon kivijalka, ja myös luterilaisuudessa sillä on vankka jalansija, joskin sattuneesta syystä siitä ollaan ihan hiljaa.
Tunnustuskirjoihin kuuluva "Luterilainen Yksimielisyyden Ohje eli eräiden Augsburgin tunnustuksen uskonkohtien perinpohjainen, selkeä, oikea ja lopullinen toisto ja selitys", aloittaa kappaleen 11. (Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta) näillä sanoilla: Tästä opinkohdasta ei Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien keskuudessa ole käyty julkista kiistaa. Oikein opetettuna tämä on lohdullinen opinkohta. Siksi selvitämme sitäkin tässä kirjoituksessa, jottei siitä vastedeskään syntyisi pahennusta herättävää väittelyä. Oleellisimmat kohdat ovat:
4. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. Sillä perustalla meidän autuutemme kestää niin vankasti, etteivät helvetin portit pysty sitä järkyttämään. (Matt. 16:18)
5. Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu.
6. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se "elämän kirja", (Esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: Jumala on ennen maailman perustamista hänessä - Kristuksessa - valinnut meidät. (Ef. 1:4)
Tästä seuraa välittömästi, että
4' Ne, joita Jumala ei ole valinnut edeltäkäsin, on ikuisiksi ajoiksi suljettu pois pelastuksesta. Heidät on valittu kadotukseen.
5' Meitä on kielletty miettimästä predestinaation mielekkyyttä ja kyseenalaistamasta koko juttua.
6' Ne, joiden nimiä ei ole tuolla "elämän kirjassa", on luonnollisestikin valittu iankaikkiseen kidutukseen ja heidän osansa on ikuinen kärsimys - heidän itsensä kannalta täysin mielivaltaisesta syystä. Reformoidun kirkon tunnustuskirjat ovat samoilla linjoilla:
"Valinta on Jumalan muuttumaton tarkoitus, jossa Hän, ennen maailman perustamista, silkasta armosta, oman tahtonsa mielisuosion mukaan, valitsi tietyn määrän henkilöitä koko ihmisrodusta, jotka olivat langenneet omasta syystään alkuperäisestä oikeamielisyydestään syntiin ja tuhoon, pelastukseen Kristuksessa, jonka Hän iankaikkisuudesta määräsi Välimieheksi ja valittujen Pääksi ja pelastuksen perustaksi...
(Dortin kaanon, Opin Ensimmäinen Pääkappale, artikla 7)"
Sama suomeksi: Jumala vihaa luotujaan ja Hän vihaa omia lapsiaan, ja Hän haluaa tuhota kaikki lapsensa, paitsi niitä, jotka jostain käsittämättömästä syystä onkin valittu pelastukseen ikäänkuin museokappaleina, esimerkkeinä siitä, että ihmisiäkin on joskus ollut olemassa.
Englantilaisten baptistien uskontunnustuksesta taas löytyvät(1689) artikla 3d:n alkusanat: "Jumalan päätöksen mukaan, Hänen kunniansa osoitukseksi, jotkut ihmiset ja enkelit on ennalta määrätty ikuiseen elämään Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen armonsa kirkkauden kunniaksi."
Luonnollisesti tästä sitten seuraa, että loput ihmiset on valittu ikuiseen kidutukseen. Valinta vaatii aina sen, että joku otetaan ja toinen jätetään; ei voida valita sulkematta toisia valinnan ulkopuolelle, ja koska kaikkia ei ole valittu vaan vain osa, on selkeää, että loput on hylätty eli heidän valintansa on alkuperäisen valinnan ekskluusiovalinta; heidät on valittu iankaikkiseen kidutukseen ja kadotukseen.
Predestinaatio tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee langenneesta ihmiskunnasta yksilöitä pelastukseen ja, että
1) valinnan perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa (Efes. 1:5-6)
2) valinnan peruste on Jumalassa, eikä ihmisessä missään muodossa (Room. 9:11)
3) valittujen lukumäärä on määrätty (Joh. 6:37)
4) valinta on peruuttamaton (Joh. 10:28)
Tästä seuraa, että
1' Jumala on itseään täynnä oleva egomaani
2' predestinaatio on täysin mielivaltainen tapahtuma ja rinnastettavissa arpajaisiin
3' myös kadotettujen lukumäärä on määrätty
4' Jumala on julma sadisti
Koska Jumala suorittaa tämän valinnan oman päätöksensä mukaan ja ihmisen teot tai tekemättä jättämiset, uskomiset tai uskomattomuudet eivät siihen vaikuta, seuraus on, että Jumala on täysin mielivaltainen, psykopaattinen ja sadistinen olento, joka luo älykkäitä ja tietoisia olentoja aivan omien mielihalujensa kohteiksi, omiksi leikkikaluikseen, joita hän saa kiduttaa ja rääkätä oman mielensä mukaan. Toisin sanoen, ihmisen kohtalo on täysin Jumalan käsissä eli armoilla, ja koska armo on valittu etukäteen, ei Jumalan armo koske niitä, joita ei armoon ole valittu. He voivat rukoilla ja itkeä ja anoa armoa miten haluavat, ja heidän rukouksensa ja palava uskonsa kaikuu kuuroille korville. Jumala ei heitä armahda, vaan tuhoaa heidät.
Tämä on Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukainen yksiselitteinen opetus. Uskovan elämä ei ole koskaan hänen omassa kädessään, ei ennen uskoa, eikä sen jälkeen. Samoin kadotukseen tuomitun ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa ovat täsmälleen nolla.
Jos oletetaan, että tämä ei kuitenkaan tarkoittisia sitä, ettei ihminen olisi Jumalalle vastuussa tekemisistään tai sydämensä aivoituksista, joudutaan tilanteeseen, jossa Jumala rankaisee ihmisiä niistä vioista ja puutteista, jotka hän on ihmisille itse laatinut. Jos minulta kysytään, tämä on lähinnä mielipuolista terroria.
Mitä predestinaatiolla ei tarkoiteta? Monella meistä on jonkinlaisia olettamuksia tästä julmasta opista, useammilla ei ole mitään käsitystä siitä. Mutta mitä predestinaatio ei tarkoita:
1) Valinta tapahtuu silloin kun ihminen uskoo. Tässä sekoittuu valinta ja pelastuminen, jotka eivät ole sama asia. Valinta tapahtuu iankaikkisuudessa ja johtaa uskoon ajassa. Paavali kirjoittaa efesolaisille, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (1:4).
2) Valinta riippuu ihmisen uskosta. Tämän näkemyksen mukaan Jumala katsoo tulevaisuuteen ja valitsee näkemänsä perusteella kaikki ne, jotka myöntyvät evankeliumin sanomaan. Tämä ehdotelma ei kestä minkäänlaista Raamatun koetusta, vaikka onkin kaikkein suosituin. Ensiksi, minkäänlaista valintaa Jumalan puolelta ei todellisuudessa tapahtuisi ollenkaan. Toiseksi, valinnan suorittaja olisi ihminen, eikä Jumala. Johanneksen evankeliumista luemme, Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät... minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa (15:16,19). Nämä sanat ovat apostoleille osoitettuja, mutta niistä tulee ilmi kuka kenetkin valitsee. Sana eklegomai (valita) esiintyy 21 kertaa Uudessa Testamentissa,2 mutta ei kertaakaan niin, että ihminen olisi valitsemassa Jumalaa.
3) Valinta riippuu ihmisen uskosta, jos hän pystyisi uskomaan. Opetus kuuluu näin: Jumala katsoi tulevaisuuteen ja valitsi kaikki ne, jotka evankeliumin kuullessaan olisivat uskoneet, jos olisivat olleet siihen kykeneviä. Tällaiseen logiikkaan päädytään, kun myönnetään ihmisen täydellinen turmelus, mutta kielletään Jumalan ehdoton armovalinta. Tämä on semipelagiolaisuutta.
4) Jumala on valinnut kaikki pelastukseen ja ihmisestä riippuu valinnan kestävyys. Tässä myöskään ei tulkita sanojen merkityksiä ja Raamatun opetuksia kirjaimellisesti. Ensin, valinta itsessään edellyttää, että suoritetaan valikointia, "toinen otetaan, toinen jätetään". Toiseksi, tällainen siirtää meidät armon evankeliumista synergismiin, eli ihminen olisi todellinen valitsija.
Mitkä taas tästä ovat seuraukset?
1' Seuraus on se, että edes usko ei ole pelastuksen peruste, vaan pelastuminen on täysin mielivaltaista. Augustinolaisen opin mukaan ihmisen loppusijoituspaikkaa ei ratkaista hänen tekojensa vaan uskonsa mukaan; protestanttisen opin mukaan edes uskolla ei ole mitään merkitystä, vaan merkitystä on vain sillä, onko ihmisparka sattunut saamaan voittavan vaiko häviävän arvan.
2' Seuraus on se, ettei ihminen kykene mitenkään lähestymään Jumalaa ja ettei ihminen kykene mitenkään vaikuttamaan pelastumiseensa. Mitä ihmeen mieltä silloin on julistaa sanaa ja mitä ihmeen mieltä silloin on ketään kehottaa parannukseen tai kääntymykseen? Koska kaikki on ihmisen itsensä kannalta yhdentekevää ja pelkkää arpapeliä, niin mitä hyötyä koko uskonnosta on pelastuksen kannalta?
3' Jos ihminen itse ei edes pysty aidosti uskomaan, niin seuraus on se, että maailmassa on paljon uskovaisia, jotka kuvittelevat vain olevansa uskossa ja jotka kuvittelevat, että Jumala rakastaa heitä ja joita Jumala vihaa, mutta joita Jumala vihaa ja jotka tulevat pettymään katkerasti tuomiopäivänä. Tästä seuraa, että Jumala on petollinen ja kiero olento, joka eksyttää ja pettää omia lapsiaan ja valehtelee heille.
4' Jos valinnan tarkoitus on, että jotkut on alunperin valittu pelastukseen ja toiset kadotukseen, niin tällöin ihmisen luominen on todella surkuteltava ja valitettava tapahtuma, ja elämän tarkoitus on vain tuottaa polttoainetta Helvettiin. Tällainen Jumala ei kertakaikkiaan voi olla sellainen rakastava Jumala, jota kristinusko julistaa, vaan todella sadistinen. Mihin silloin enää Paholaista tarvitaankaan?
Yleisiä vastaväitteitä predestinaatiolle:
Vastaväitteitä on paljon, sillä ehdoton armovalinta lienee kaikista opeista kaikkein epäloogisin ja vastenmielisin.
1) Jos valinta ei riipu ollenkaan ihmisestä, niin Jumala olisi epäoikeudenmukainen valitessaan toisia pelastukseen, mutta toisia ei. Toiset joutuisivat kadotukseen, koska Jumala ei valinnut heitä.
->1.1) Jumalan armovalinta ei ole se tekijä, joka kadottaa syntisen. Päinvastoin, Jumalan armovalinta pelastaa kadotettuja syntisiä, jotka olivat jo kuolleita syntiensä tähden (Efes. 2:1). Myöskään valitsematta jättäminen ei kadota ketään. Synti on se tekijä, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ja ihminen on syntinen riippumatta valitsemisesta, tai valitsematta jättämisestä. Ehdoton armovalinta ei vahingoita ketään.
1.1' Tästä seuraa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset niin, että he kertakaikkiaan automaattisesti oletusarvoisesti joutuvat Helvettiin ja että Jumala vihaa omia luotujaan, sillä hän haluaa kiduttaa heitä iankaikkisesti. Tällainen Jumala, joka oletusarvoisesti tuomitsee omat lapsensa iankaikkiseen kadotukseen, ei kertakaikkiaan voi olla Rakkaus. Sellainen Jumala on julma psykopaatti. Jos Jumala vihaa syntiä, niin miksi hän luo ihmiset valmiiksi syntisinä? Eikö ole loogisesti tällöin niin, että kaikki synti lähtee Jumalasta ja että Jumala vihaa ihmisiä?
->1.2) Tämän vastaväitteen takana ei ole tervettä käsitystä synnistä, eikä oikeudenmukaisuudesta. Juuri Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että syyllinen tuomitaan ja syytön vanhurskautetaan. Syyllisen vapauttaminen olisi epäoikeudenmukaista. Jumala on absoluuttisen oikeudenmukainen, kun Hän tuomitsee syntisen kadotukseen. Ei yksikään pelastuisi, jos Jumala kohtelisi kaikkia pelkästään oikeudenmukaisesti.
1.2' Iankaikkinen kidutus ajallisista virheistä ei ole oikeudenmukaisuutta, vaan sadismia. Naurisvarkaita ei ole perinteisesti ollut tapana hirttää. Ja jos ihmisessä on valmistusvirhe nimeltä perisynti, niin syy on tällöin valmistajan tai laadunvalvojan, ei ihmisen.
->1.3) Raamattu opettaa, että Jumalalla on täysi oikeus toimia luotujensa kanssa tahtonsa mukaan. Me olemme Hänen omaisuuttaan alusta loppuun, vieläpä mittaamattomassa velassa Hänelle (Room. 9:21-23).
1.3' Tällainen Jumala ei ole rakastava Isä, vaan julma, sadistinen despootti. Tämä käsitys on ristiriidassa sen alkuolettamuksen kanssa, että Jumala on Rakkaus.
->1.4) Tässä vastaväitteessä on myös havaittavissa inhimillinen reiluuden käsite. Ei ole reilua, että toiset pelastuvat, mutta toiset eivät. Tämä on totta, sillä reiluus vaatisi sitä, että jos yksikin joutuu kadotukseen, niin kaikkien muidenkin pitäisi päätyä sinne, sillä olemmehan kaikki syntisiä. Jumala ei ole inhimillisellä mittapuulla reilu; reiluus, toisin kuin oikeudenmukaisuus ja armollisuus, ei kuulu Jumalan ominaisuuksiin. Vilkaisu ympärillemme tai ihmiskunnan historiaan todistaa oivasti tämän asian. Toinen elää yltäkylläisyydessä, toinen puutteessa; toinen rauhassa, toinen vainottuna; toinen ei näe sairautta, toinen ei näe tervettä päivää; jne. Jumala ei kohtele kaikkia luotujansa samanlaisesti, mutta (uskomme mukaisesti) aina kuitenkin oikeudenmukaisesti ja äärettömän viisaasti.
1.4' Sama suomeksi: Jumala on mielivaltainen, irrationaalinen, psykoottinen ja egomaaninen julma despootti, jolla ei ole minkäänlaisia empatian kykyjä eikä haluja, ja joka ei piittaa omista lapsistaan tippaakaan. Koska Hän ei tuon tulkinnan mukaan ole reilu, tällöin Hän on iso mulkku.
->1.5) On muistettava, ettei Jumala ole velvollinen pelastamaan ketään. Ihminen on rikkonut Jumalaansa vastaan ja saattanut itsensä kadotukseen. Jos Jumalalla on oikeus tuomita kadotukseen, niin Hänellä on myös oikeus valita pelastukseen. Helvetissä ei tule olemaan yhtään syytöntä, eikä kukaan tule osoittamaan Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi (Room. 3:3,4).
Vastakysymys: kuinka paljon tämän opin mukaan Helvetissä tulee olemaan syyllisiä mutta syyntakeettomia? Jos Jumala sallii perisynnin olemassaolon ja hyväksyy sen, hän on joko puutteellinen laadunvalvoja tai sitten hän ignoroi perisynnin täysin. Jos Jumala on puutteellinen laadunvalvoja, tällöin ihmiset ovat syyntakeettomia, sillä Hän sallii perisynnin olemassaolon. Jos Jumala taas ignoroi perisynnin, tällöin ihmisiä ei voida rangaista muutoin kuin teoistaan, jotka pääsääntöisesti eivät oikeuta iankaikkiseen kidutukseen vaan lähinnä sakkoihin, ja perisynnin mukaan rankaiseminen on syyntakeettomien rankaisemista.
2) Jos ehdoton armovalinta on totta, niin silloin evankeliumin julistus on turhaa, sillä kaikki valitut pelastuvat kuitenkin.
->2.1) Evankeliumin julistus ei ole turhaa, sillä armovalinta on vain yksi osa pelastuksen ketjussa. Jumala on nähnyt hyväksi saarnauttamansa Sanan kautta herättää valittunsa uskomaan (1Kor.1:21,24). Armovalinta johtaa uskon lisäksi myös pyhitykseen ja lopulta kirkkauteen. Jumala ei ainoastaan ennalta määrää pelastuksen loppua, mutta myös ne keinot millä se saavutetaan (Room. 8:30). Meidän on kuitenkin muistettava, että evankeliumin julistus on pelastuksen keino, eikä syy. Syy pelastukseemme on Jumalan ehdottomassa rakkauden armovalinnassa.
2.1' Tyhjää sanahelinää. Jos Jumala on kaikkivaltias (kuuluu Jumalan määritelmään), niin tällöin tuo ketju täyttyy ilman julistamistakin.
->2.2) Jumalalla on muitakin tarkoituksia evankeliumin julistamisella, kuin valittujensa pelastaminen. Meille, jotka pelastumme, sana rististä on Jumalan voima ja Jumalan viisaus, mutta viisaille ja mahtaville se on häpeäksi ja lisää heidän vastuutaan Jumalan edessä (1Kor. 1:27; 2Kor 2:15). Jumala on nähnyt hyväksi käyttää meitä, koiran raatoja, kuten Daavid sanoisi, evankeliuminsa julistamiseen, jotta Hänen voimansa ja kunniansa tulisi kaikille luoduille ilmeiseksi.
2.2' Tästä voi päätellä, että Jumala on omahyväinen egomaani, ja egomaaneja ei pääsääntöisesti pidetä miellyttävinä olentoina.
-> 2.3) Opin ehdottomasta armovalinnasta pitäisi pikemminkin kannustaa meitä evankeliumin julistukseen, sillä siinä työssä olemme Hänen asiallaan: viemässä Hänen valituilleen ilosanomaa, julistamassa Hänen vanhurskauttaan ja kunniaa kaikille luoduille, sekä lisäämässä suruttomien vastuullisuutta Jumalan edessä.
2.3' Tämäkin on tyhjää sanahelinää. Mitä hyötyä siitä julistamisesta on, sillä ne, jotka ovat pelastettuja, ovat sitä pelastettuja jo ilmankin, ja ne, jotka ovat kadotettuja, vain ahdistuvat siitä ennestäänkin. Eikö tämä ole kauhun eikä suinkaan rakkauden julistamista?
-> 2.4) Tämän vastaväitteen takana näkyy myös meidän pragmatismin hapattama ajattelutapamme. Tulokset eivät saa milloinkaan olla vaikuttiminamme, sillä silloin on ovi avoinna kaikenlaisille kompromisseille. Seurakunnan tulee julistaa evankeliumia siksi, että Jumala on antanut sille tämän tehtävän. Jumala pitää huolen tuloksista (Ap.t. 2:47b).
2.4' Kehäpäätelmä. Jos Jumala pitää huolen tuloksista, niin mitä ihmeen mieltä tällöin ihmisen on julistaa, ja jos julistamisella ei saada mitään tuloksia, niin miksi tehdä turhaa työtä?
3) Oppi ehdottomasta armovalinnasta johtaa moraalittomuuteen. Uskovat voisivat elää miten tahtoisivat, koska he olisivat joka tapauksessa valittuja ja pelastettuja.
-> 3.1) Katsaus protestanttiseen historiaan kumoaa tämän väitteen. Siellä missä Jumalan suvereniteettia pelastuksessa on korostettu ja systemaattisesti opetettu, siellä myös seurakunta on ollut suolana ja valona maailmassa.
3.1' Yksi ainoa vastatodistus: Yhdysvallat. USA:n historia osoittaa, että vastaväite 3) pitää paikkaansa. Sen kaksinaismoralistisempaa ja tekopyhempää kansakuntaa saa etsiä.
-> 3.2) Tässä ei oteta huomioon Jumalan Pyhän Hengen työtä. Uskovia ei ole valittu moraalittomuuteen, vaan uskoon ja parannukseen. Jos näistä ei ole merkkiäkään, niin silloin kääntyminen on kyseenalaistettava. Kuka voisi sanoa olevansa valittu ilman parannusta?
3.2' Tästä suora seuraus on, että Jumala on laatinut robotteja. Samoin tämä väite on ristiriidassa sen premissin kanssa, että ihmisen teot eivät vaikuta hänen pelastukseensa eivätkä kadotukseensa, jos kaikki on edeltäkäsin määrättyä.
-> 3.3) Raamattu opettaa ehdotonta armovalintaa ujostelematta. Enemmänkin, sillä Paavali vetoaa siihen kristillisen vaelluksen perustana. Paavalin kirjeitä tutkiessa huomaa, että tämä on hänellä normina: ensin oppi, sitten siihen perustuva vaellus.
3.3' Mitä tämä liittyy siihen vaatimukseen, että pelastukseen valitun on vanhurskautettava itsensä teoillaan? Tämäkin argumentti on tyhjää sanahelinää.
4) Jos oppi ehdottomasta armovalinnasta on totta, niin Jumala syyllistyisi teeskentelyyn vaatiessaan ei valituilta esim. parannusta, sillä ovathan he siihen kykenemättömiä.
-> 4.1) Jumala ei syyllisty teeskentelyyn vaatiessaan parannusta, sillä Hän loi Aatamin kykeneväksi täydelliseen kuuliaisuuteen. Ihmiseltä on kadonnut kyky kuuliaisuuteen lankeemuksen myötä, mutta Jumalaa syntiinlankeemus ei pysty muuttamaan. Hänen pyhyytensä ei voi ikinä tyytyä mihinkään kompromissiin. Syntisen velvollisuus on parannuksenteko riippumatta kyvystä tai kykenemättömyydestä, sillä Jumala on luonut ihmisen rakastamaan ja kunnioittamaan itseänsä. Miksi Hänen pitäisi luopua siitä, mitä Hänelle itseoikeutetusti kuuluu? Jos meidän synnin turmelema luontomme ja siihen kuuluvat kykymme olisivat sen kriteerinä, mitä Jumala voi oikeutetusti vaatia luodultainsa, niin Hänellä ei olisi oikeuksia ollenkaan.
4.1' Sama suomeksi: Jumala on todella mielivaltainen tyranni ja sadisti, sillä hän vaatii lapsiltaan mahdottomia, rankaisee jälkeläisiä vanhempiensa synneistä ja sukulaisia toisten sukulaisten tekemistä rikoksista, ja hän käyttää taannehtivaa oikeudenkäyttöä. Jumala on tämän argumentin mukaan myös todella pikkumainen, julma ja kostonhimoinen, jos hän ei suostu antamaan anteeksi lapsille heidän vanhempiensa virhevalintoja. Tästä myös seuraa, että perisynti on peräisin Jumalasta ja että kaikki synti lähtee siitä, että Jumala hyväksyy sen olemassaolon.
-> 4.2) Ihminen ei ainoastaan ole kykenemätön parannukseen, vaan hän aktiivisesti vastustaa Jumalan armoa (Joh. 5:40). Tämä lisää hänen vastuutaan Jumalan edessä ja samalla todistaa synnin kauheudesta, kun vielä Jumalan armon sanomaakin näin pilkataan. Kts. kohta 2, b ja c.
4.2' Jokainen olento, jolla on tippaakaan oikeudentajua ja hajua kohtuudesta, ymmärtää tällöin nousta tällaista julmaa psykopaattidiktaattoria vastaan ja protestoida.
Sanotaan, että kaikkia ihmisen kekseliäisyyden konsteja on käytetty tylsistyttämään tämän julman opin terävää kärkeä ja selittämään pois Raamatun sanojen kirjaimellista merkitystä, mutta se on ollut turhaa, sillä pelon kummituksesta on lähes mahdotonta vapautua. Näyttäisi, ettei mikään ikinä kuitenkaan pysty saattamaan sopusointuun tätä tai vastaavia kohtia luonnollisen ihmisen mielessä.
Kuitenkin tässä on valtava ristiriita: predestinaatio-oppi johtaa väistämättä siihen, että Jumala on lähinnä mielipuolinen julma psykopaattidespootti ja kaiken inhimillisen empatian ulkopuolella, kun taas toisaalla sanotaan, että Hän on Rakkaus. Hän ei voi olla molempia samanaikaisesti annihiloimatta itseään, sillä siellä, missä on rakkautta, ei voi olla tällaista vihaa, mitä predestinaatio-oppi huokuu.
Predestinaatio-oppi on kuin tikittävä aikapommi koko kristinopin perustassa. Niin kauan, kun kansansivistys oli harvojen herkkua ja kun ihmiset vain skippasivat opetuksen ja opin tutkinnan ja uskoivat, mitä auktoriteetti heille sanoi, koko jutulla ei ollut merkitystä. Mutta kun ihmiset ovat oppineet ajattelemaan omilla aivoillaan ja törmäävät tähän valtavaan ristiriitaan, siitä voi olla täsmälleen kolme seurausta:
1) toteaminen "Tämä on bullshittiä" ja koko kristinuskosta luopuminen
2) hirvittävä ahdistus ja pelko ja panikointi
3) muuttuminen fanaattiseksi, tunnevammaiseksi robotiksi, joka uskoo omaan autuuteensa
Kaikkein armeliain on tuo ykköskohta, sillä vain sellaisella ihmisellä, joka luopuu Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta, on mahdollisuus säilyttää mielenterveytensä tämän opin varjossa. Kuitenkin, mikäli kuolemanrajakokemuksiin on luottaminen, Jumala on olemassa ja Hän on juuri täsmälleen sellainen Rakkaus, kuin miksi Jeesus kuvaa hänet evankeliumeissa.
Ennustan, että lähivuosikymmenet tulevat tuon predestinaatio-opin ja sen antiloogisuuden, ristiriitaisuuden ja julmuuden takia merkitsemään aikapommin räjähtämistä ja koko vulgaarikristillisyyden romahtamista. Tilalle tulee syntymään uusi kristillispohjainen uskonto, joka hylkää Raamatun auktoriteetin muutoin kuin soveltuvin osin.
Kuolemanrajakokemusten perusteella uskallan väittää, että Paavali puhuu pötyä. Samoin Pelagius oli oikeassa ja Augustinus väärässä: ihmisellä on vapaa tahto ja Jumala on universaali Rakkaus eikä Pyhä Viha. Origenes on samoin oikeassa ja Calvin väärässä; sielut ovat olleet olemassa jo ennen syntymää, eikä kenenkään kohtalo ole ennaltaohjelmoitu.
Predestinaatio eli ehdoton armovalinta kuuluu Raamatun keskeisimpiin oppeihin. Tämä Raamatun oppi on vuosisatojen ajan saanut toisaalta aikaan hirvittävän määrän ahdistusta, sieluntuskaa, pahoinvointia, epätoivoa ja kauhua, ja aivan yhtä paljon pöyhkeyttä, ylpeyttä, halveksuntaa ja piittaamattomuutta.
Pähkinänkuoreen tiivistettynä predestinaatio tarkoittaa, että Jumala on valinnut jo ennen ihmisen syntymää ne, jotka pelastuvat. Tästä seuraa välittömästi se, että ne, joita ei ole valittu pelastukseen, joutuvat kadotukseen. Eli se, kuka pelastuu ja kuka joutuu Helvettiin, on pohjimmiltaan puhdasta arpapeliä ihmisen itsensä kannalta, sillä ihminen ei itse voi mitenkään vaikuttaa kohtaloonsa ja predestinaation syy on opin kannattajien mukaan ihmisiltä salattu. Predestinaatio-opin perustat löytyvät Roomalaiskirjeen 8, 9 ja 10 luvusta.
Useinmiten ateistit tuntevat (yrittäessään todistella Jumalaa julmaksi, sadistiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi) tämän opin paremmin, kuin he, jotka pitävät itseään Kristuksen omina. Predestinaatio-oppi on kalvinistisen kristinuskon kivijalka, ja myös luterilaisuudessa sillä on vankka jalansija, joskin sattuneesta syystä siitä ollaan ihan hiljaa.
Tunnustuskirjoihin kuuluva "Luterilainen Yksimielisyyden Ohje eli eräiden Augsburgin tunnustuksen uskonkohtien perinpohjainen, selkeä, oikea ja lopullinen toisto ja selitys", aloittaa kappaleen 11. (Jumalan iankaikkinen ennaltatietämys ja valinta) näillä sanoilla: Tästä opinkohdasta ei Augsburgin tunnustuksessa pysyvien teologien keskuudessa ole käyty julkista kiistaa. Oikein opetettuna tämä on lohdullinen opinkohta. Siksi selvitämme sitäkin tässä kirjoituksessa, jottei siitä vastedeskään syntyisi pahennusta herättävää väittelyä. Oleellisimmat kohdat ovat:
4. Predestinaatio eli Jumalan iankaikkinen valinta koskee ainoastaan Jumalan hurskaita, rakkaita lapsia. Se on heidän pelastuksensa syy, se toteuttaa pelastumisen ja kaiken mitä tähän kuuluu. Sillä perustalla meidän autuutemme kestää niin vankasti, etteivät helvetin portit pysty sitä järkyttämään. (Matt. 16:18)
5. Tätä valintaa ei pidä tutkia Jumalan salaisen päätöksen kannalta, vaan se on opittava ymmärtämään Jumalan sanasta, jossa se on ilmoitettu.
6. Jumalan sana taas ohjaa meidät Kristuksen luokse. Hän on se "elämän kirja", (Esim. Fil. 4:3) johon kaikkien niiden nimet on kirjoitettu, joiden on määrä tulla iankaikkisesti autuaiksi. Hänessä heidät on myös valittu, niin kuin Raamattu sanoo: Jumala on ennen maailman perustamista hänessä - Kristuksessa - valinnut meidät. (Ef. 1:4)
Tästä seuraa välittömästi, että
4' Ne, joita Jumala ei ole valinnut edeltäkäsin, on ikuisiksi ajoiksi suljettu pois pelastuksesta. Heidät on valittu kadotukseen.
5' Meitä on kielletty miettimästä predestinaation mielekkyyttä ja kyseenalaistamasta koko juttua.
6' Ne, joiden nimiä ei ole tuolla "elämän kirjassa", on luonnollisestikin valittu iankaikkiseen kidutukseen ja heidän osansa on ikuinen kärsimys - heidän itsensä kannalta täysin mielivaltaisesta syystä. Reformoidun kirkon tunnustuskirjat ovat samoilla linjoilla:
"Valinta on Jumalan muuttumaton tarkoitus, jossa Hän, ennen maailman perustamista, silkasta armosta, oman tahtonsa mielisuosion mukaan, valitsi tietyn määrän henkilöitä koko ihmisrodusta, jotka olivat langenneet omasta syystään alkuperäisestä oikeamielisyydestään syntiin ja tuhoon, pelastukseen Kristuksessa, jonka Hän iankaikkisuudesta määräsi Välimieheksi ja valittujen Pääksi ja pelastuksen perustaksi...
(Dortin kaanon, Opin Ensimmäinen Pääkappale, artikla 7)"
Sama suomeksi: Jumala vihaa luotujaan ja Hän vihaa omia lapsiaan, ja Hän haluaa tuhota kaikki lapsensa, paitsi niitä, jotka jostain käsittämättömästä syystä onkin valittu pelastukseen ikäänkuin museokappaleina, esimerkkeinä siitä, että ihmisiäkin on joskus ollut olemassa.
Englantilaisten baptistien uskontunnustuksesta taas löytyvät(1689) artikla 3d:n alkusanat: "Jumalan päätöksen mukaan, Hänen kunniansa osoitukseksi, jotkut ihmiset ja enkelit on ennalta määrätty ikuiseen elämään Jeesuksen Kristuksen kautta, Hänen armonsa kirkkauden kunniaksi."
Luonnollisesti tästä sitten seuraa, että loput ihmiset on valittu ikuiseen kidutukseen. Valinta vaatii aina sen, että joku otetaan ja toinen jätetään; ei voida valita sulkematta toisia valinnan ulkopuolelle, ja koska kaikkia ei ole valittu vaan vain osa, on selkeää, että loput on hylätty eli heidän valintansa on alkuperäisen valinnan ekskluusiovalinta; heidät on valittu iankaikkiseen kidutukseen ja kadotukseen.
Predestinaatio tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee langenneesta ihmiskunnasta yksilöitä pelastukseen ja, että
1) valinnan perimmäinen tarkoitus on kirkastaa Jumalaa (Efes. 1:5-6)
2) valinnan peruste on Jumalassa, eikä ihmisessä missään muodossa (Room. 9:11)
3) valittujen lukumäärä on määrätty (Joh. 6:37)
4) valinta on peruuttamaton (Joh. 10:28)
Tästä seuraa, että
1' Jumala on itseään täynnä oleva egomaani
2' predestinaatio on täysin mielivaltainen tapahtuma ja rinnastettavissa arpajaisiin
3' myös kadotettujen lukumäärä on määrätty
4' Jumala on julma sadisti
Koska Jumala suorittaa tämän valinnan oman päätöksensä mukaan ja ihmisen teot tai tekemättä jättämiset, uskomiset tai uskomattomuudet eivät siihen vaikuta, seuraus on, että Jumala on täysin mielivaltainen, psykopaattinen ja sadistinen olento, joka luo älykkäitä ja tietoisia olentoja aivan omien mielihalujensa kohteiksi, omiksi leikkikaluikseen, joita hän saa kiduttaa ja rääkätä oman mielensä mukaan. Toisin sanoen, ihmisen kohtalo on täysin Jumalan käsissä eli armoilla, ja koska armo on valittu etukäteen, ei Jumalan armo koske niitä, joita ei armoon ole valittu. He voivat rukoilla ja itkeä ja anoa armoa miten haluavat, ja heidän rukouksensa ja palava uskonsa kaikuu kuuroille korville. Jumala ei heitä armahda, vaan tuhoaa heidät.
Tämä on Raamatun kirjaimellisen tulkinnan mukainen yksiselitteinen opetus. Uskovan elämä ei ole koskaan hänen omassa kädessään, ei ennen uskoa, eikä sen jälkeen. Samoin kadotukseen tuomitun ihmisen mahdollisuudet vaikuttaa omaan kohtaloonsa ovat täsmälleen nolla.
Jos oletetaan, että tämä ei kuitenkaan tarkoittisia sitä, ettei ihminen olisi Jumalalle vastuussa tekemisistään tai sydämensä aivoituksista, joudutaan tilanteeseen, jossa Jumala rankaisee ihmisiä niistä vioista ja puutteista, jotka hän on ihmisille itse laatinut. Jos minulta kysytään, tämä on lähinnä mielipuolista terroria.
Mitä predestinaatiolla ei tarkoiteta? Monella meistä on jonkinlaisia olettamuksia tästä julmasta opista, useammilla ei ole mitään käsitystä siitä. Mutta mitä predestinaatio ei tarkoita:
1) Valinta tapahtuu silloin kun ihminen uskoo. Tässä sekoittuu valinta ja pelastuminen, jotka eivät ole sama asia. Valinta tapahtuu iankaikkisuudessa ja johtaa uskoon ajassa. Paavali kirjoittaa efesolaisille, niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (1:4).
2) Valinta riippuu ihmisen uskosta. Tämän näkemyksen mukaan Jumala katsoo tulevaisuuteen ja valitsee näkemänsä perusteella kaikki ne, jotka myöntyvät evankeliumin sanomaan. Tämä ehdotelma ei kestä minkäänlaista Raamatun koetusta, vaikka onkin kaikkein suosituin. Ensiksi, minkäänlaista valintaa Jumalan puolelta ei todellisuudessa tapahtuisi ollenkaan. Toiseksi, valinnan suorittaja olisi ihminen, eikä Jumala. Johanneksen evankeliumista luemme, Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät... minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa (15:16,19). Nämä sanat ovat apostoleille osoitettuja, mutta niistä tulee ilmi kuka kenetkin valitsee. Sana eklegomai (valita) esiintyy 21 kertaa Uudessa Testamentissa,2 mutta ei kertaakaan niin, että ihminen olisi valitsemassa Jumalaa.
3) Valinta riippuu ihmisen uskosta, jos hän pystyisi uskomaan. Opetus kuuluu näin: Jumala katsoi tulevaisuuteen ja valitsi kaikki ne, jotka evankeliumin kuullessaan olisivat uskoneet, jos olisivat olleet siihen kykeneviä. Tällaiseen logiikkaan päädytään, kun myönnetään ihmisen täydellinen turmelus, mutta kielletään Jumalan ehdoton armovalinta. Tämä on semipelagiolaisuutta.
4) Jumala on valinnut kaikki pelastukseen ja ihmisestä riippuu valinnan kestävyys. Tässä myöskään ei tulkita sanojen merkityksiä ja Raamatun opetuksia kirjaimellisesti. Ensin, valinta itsessään edellyttää, että suoritetaan valikointia, "toinen otetaan, toinen jätetään". Toiseksi, tällainen siirtää meidät armon evankeliumista synergismiin, eli ihminen olisi todellinen valitsija.
Mitkä taas tästä ovat seuraukset?
1' Seuraus on se, että edes usko ei ole pelastuksen peruste, vaan pelastuminen on täysin mielivaltaista. Augustinolaisen opin mukaan ihmisen loppusijoituspaikkaa ei ratkaista hänen tekojensa vaan uskonsa mukaan; protestanttisen opin mukaan edes uskolla ei ole mitään merkitystä, vaan merkitystä on vain sillä, onko ihmisparka sattunut saamaan voittavan vaiko häviävän arvan.
2' Seuraus on se, ettei ihminen kykene mitenkään lähestymään Jumalaa ja ettei ihminen kykene mitenkään vaikuttamaan pelastumiseensa. Mitä ihmeen mieltä silloin on julistaa sanaa ja mitä ihmeen mieltä silloin on ketään kehottaa parannukseen tai kääntymykseen? Koska kaikki on ihmisen itsensä kannalta yhdentekevää ja pelkkää arpapeliä, niin mitä hyötyä koko uskonnosta on pelastuksen kannalta?
3' Jos ihminen itse ei edes pysty aidosti uskomaan, niin seuraus on se, että maailmassa on paljon uskovaisia, jotka kuvittelevat vain olevansa uskossa ja jotka kuvittelevat, että Jumala rakastaa heitä ja joita Jumala vihaa, mutta joita Jumala vihaa ja jotka tulevat pettymään katkerasti tuomiopäivänä. Tästä seuraa, että Jumala on petollinen ja kiero olento, joka eksyttää ja pettää omia lapsiaan ja valehtelee heille.
4' Jos valinnan tarkoitus on, että jotkut on alunperin valittu pelastukseen ja toiset kadotukseen, niin tällöin ihmisen luominen on todella surkuteltava ja valitettava tapahtuma, ja elämän tarkoitus on vain tuottaa polttoainetta Helvettiin. Tällainen Jumala ei kertakaikkiaan voi olla sellainen rakastava Jumala, jota kristinusko julistaa, vaan todella sadistinen. Mihin silloin enää Paholaista tarvitaankaan?
Yleisiä vastaväitteitä predestinaatiolle:
Vastaväitteitä on paljon, sillä ehdoton armovalinta lienee kaikista opeista kaikkein epäloogisin ja vastenmielisin.
1) Jos valinta ei riipu ollenkaan ihmisestä, niin Jumala olisi epäoikeudenmukainen valitessaan toisia pelastukseen, mutta toisia ei. Toiset joutuisivat kadotukseen, koska Jumala ei valinnut heitä.
->1.1) Jumalan armovalinta ei ole se tekijä, joka kadottaa syntisen. Päinvastoin, Jumalan armovalinta pelastaa kadotettuja syntisiä, jotka olivat jo kuolleita syntiensä tähden (Efes. 2:1). Myöskään valitsematta jättäminen ei kadota ketään. Synti on se tekijä, joka erottaa ihmisen Jumalasta. Ja ihminen on syntinen riippumatta valitsemisesta, tai valitsematta jättämisestä. Ehdoton armovalinta ei vahingoita ketään.
1.1' Tästä seuraa, että Jumala on luonut kaikki ihmiset niin, että he kertakaikkiaan automaattisesti oletusarvoisesti joutuvat Helvettiin ja että Jumala vihaa omia luotujaan, sillä hän haluaa kiduttaa heitä iankaikkisesti. Tällainen Jumala, joka oletusarvoisesti tuomitsee omat lapsensa iankaikkiseen kadotukseen, ei kertakaikkiaan voi olla Rakkaus. Sellainen Jumala on julma psykopaatti. Jos Jumala vihaa syntiä, niin miksi hän luo ihmiset valmiiksi syntisinä? Eikö ole loogisesti tällöin niin, että kaikki synti lähtee Jumalasta ja että Jumala vihaa ihmisiä?
->1.2) Tämän vastaväitteen takana ei ole tervettä käsitystä synnistä, eikä oikeudenmukaisuudesta. Juuri Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii, että syyllinen tuomitaan ja syytön vanhurskautetaan. Syyllisen vapauttaminen olisi epäoikeudenmukaista. Jumala on absoluuttisen oikeudenmukainen, kun Hän tuomitsee syntisen kadotukseen. Ei yksikään pelastuisi, jos Jumala kohtelisi kaikkia pelkästään oikeudenmukaisesti.
1.2' Iankaikkinen kidutus ajallisista virheistä ei ole oikeudenmukaisuutta, vaan sadismia. Naurisvarkaita ei ole perinteisesti ollut tapana hirttää. Ja jos ihmisessä on valmistusvirhe nimeltä perisynti, niin syy on tällöin valmistajan tai laadunvalvojan, ei ihmisen.
->1.3) Raamattu opettaa, että Jumalalla on täysi oikeus toimia luotujensa kanssa tahtonsa mukaan. Me olemme Hänen omaisuuttaan alusta loppuun, vieläpä mittaamattomassa velassa Hänelle (Room. 9:21-23).
1.3' Tällainen Jumala ei ole rakastava Isä, vaan julma, sadistinen despootti. Tämä käsitys on ristiriidassa sen alkuolettamuksen kanssa, että Jumala on Rakkaus.
->1.4) Tässä vastaväitteessä on myös havaittavissa inhimillinen reiluuden käsite. Ei ole reilua, että toiset pelastuvat, mutta toiset eivät. Tämä on totta, sillä reiluus vaatisi sitä, että jos yksikin joutuu kadotukseen, niin kaikkien muidenkin pitäisi päätyä sinne, sillä olemmehan kaikki syntisiä. Jumala ei ole inhimillisellä mittapuulla reilu; reiluus, toisin kuin oikeudenmukaisuus ja armollisuus, ei kuulu Jumalan ominaisuuksiin. Vilkaisu ympärillemme tai ihmiskunnan historiaan todistaa oivasti tämän asian. Toinen elää yltäkylläisyydessä, toinen puutteessa; toinen rauhassa, toinen vainottuna; toinen ei näe sairautta, toinen ei näe tervettä päivää; jne. Jumala ei kohtele kaikkia luotujansa samanlaisesti, mutta (uskomme mukaisesti) aina kuitenkin oikeudenmukaisesti ja äärettömän viisaasti.
1.4' Sama suomeksi: Jumala on mielivaltainen, irrationaalinen, psykoottinen ja egomaaninen julma despootti, jolla ei ole minkäänlaisia empatian kykyjä eikä haluja, ja joka ei piittaa omista lapsistaan tippaakaan. Koska Hän ei tuon tulkinnan mukaan ole reilu, tällöin Hän on iso mulkku.
->1.5) On muistettava, ettei Jumala ole velvollinen pelastamaan ketään. Ihminen on rikkonut Jumalaansa vastaan ja saattanut itsensä kadotukseen. Jos Jumalalla on oikeus tuomita kadotukseen, niin Hänellä on myös oikeus valita pelastukseen. Helvetissä ei tule olemaan yhtään syytöntä, eikä kukaan tule osoittamaan Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi (Room. 3:3,4).
Vastakysymys: kuinka paljon tämän opin mukaan Helvetissä tulee olemaan syyllisiä mutta syyntakeettomia? Jos Jumala sallii perisynnin olemassaolon ja hyväksyy sen, hän on joko puutteellinen laadunvalvoja tai sitten hän ignoroi perisynnin täysin. Jos Jumala on puutteellinen laadunvalvoja, tällöin ihmiset ovat syyntakeettomia, sillä Hän sallii perisynnin olemassaolon. Jos Jumala taas ignoroi perisynnin, tällöin ihmisiä ei voida rangaista muutoin kuin teoistaan, jotka pääsääntöisesti eivät oikeuta iankaikkiseen kidutukseen vaan lähinnä sakkoihin, ja perisynnin mukaan rankaiseminen on syyntakeettomien rankaisemista.
2) Jos ehdoton armovalinta on totta, niin silloin evankeliumin julistus on turhaa, sillä kaikki valitut pelastuvat kuitenkin.
->2.1) Evankeliumin julistus ei ole turhaa, sillä armovalinta on vain yksi osa pelastuksen ketjussa. Jumala on nähnyt hyväksi saarnauttamansa Sanan kautta herättää valittunsa uskomaan (1Kor.1:21,24). Armovalinta johtaa uskon lisäksi myös pyhitykseen ja lopulta kirkkauteen. Jumala ei ainoastaan ennalta määrää pelastuksen loppua, mutta myös ne keinot millä se saavutetaan (Room. 8:30). Meidän on kuitenkin muistettava, että evankeliumin julistus on pelastuksen keino, eikä syy. Syy pelastukseemme on Jumalan ehdottomassa rakkauden armovalinnassa.
2.1' Tyhjää sanahelinää. Jos Jumala on kaikkivaltias (kuuluu Jumalan määritelmään), niin tällöin tuo ketju täyttyy ilman julistamistakin.
->2.2) Jumalalla on muitakin tarkoituksia evankeliumin julistamisella, kuin valittujensa pelastaminen. Meille, jotka pelastumme, sana rististä on Jumalan voima ja Jumalan viisaus, mutta viisaille ja mahtaville se on häpeäksi ja lisää heidän vastuutaan Jumalan edessä (1Kor. 1:27; 2Kor 2:15). Jumala on nähnyt hyväksi käyttää meitä, koiran raatoja, kuten Daavid sanoisi, evankeliuminsa julistamiseen, jotta Hänen voimansa ja kunniansa tulisi kaikille luoduille ilmeiseksi.
2.2' Tästä voi päätellä, että Jumala on omahyväinen egomaani, ja egomaaneja ei pääsääntöisesti pidetä miellyttävinä olentoina.
-> 2.3) Opin ehdottomasta armovalinnasta pitäisi pikemminkin kannustaa meitä evankeliumin julistukseen, sillä siinä työssä olemme Hänen asiallaan: viemässä Hänen valituilleen ilosanomaa, julistamassa Hänen vanhurskauttaan ja kunniaa kaikille luoduille, sekä lisäämässä suruttomien vastuullisuutta Jumalan edessä.
2.3' Tämäkin on tyhjää sanahelinää. Mitä hyötyä siitä julistamisesta on, sillä ne, jotka ovat pelastettuja, ovat sitä pelastettuja jo ilmankin, ja ne, jotka ovat kadotettuja, vain ahdistuvat siitä ennestäänkin. Eikö tämä ole kauhun eikä suinkaan rakkauden julistamista?
-> 2.4) Tämän vastaväitteen takana näkyy myös meidän pragmatismin hapattama ajattelutapamme. Tulokset eivät saa milloinkaan olla vaikuttiminamme, sillä silloin on ovi avoinna kaikenlaisille kompromisseille. Seurakunnan tulee julistaa evankeliumia siksi, että Jumala on antanut sille tämän tehtävän. Jumala pitää huolen tuloksista (Ap.t. 2:47b).
2.4' Kehäpäätelmä. Jos Jumala pitää huolen tuloksista, niin mitä ihmeen mieltä tällöin ihmisen on julistaa, ja jos julistamisella ei saada mitään tuloksia, niin miksi tehdä turhaa työtä?
3) Oppi ehdottomasta armovalinnasta johtaa moraalittomuuteen. Uskovat voisivat elää miten tahtoisivat, koska he olisivat joka tapauksessa valittuja ja pelastettuja.
-> 3.1) Katsaus protestanttiseen historiaan kumoaa tämän väitteen. Siellä missä Jumalan suvereniteettia pelastuksessa on korostettu ja systemaattisesti opetettu, siellä myös seurakunta on ollut suolana ja valona maailmassa.
3.1' Yksi ainoa vastatodistus: Yhdysvallat. USA:n historia osoittaa, että vastaväite 3) pitää paikkaansa. Sen kaksinaismoralistisempaa ja tekopyhempää kansakuntaa saa etsiä.
-> 3.2) Tässä ei oteta huomioon Jumalan Pyhän Hengen työtä. Uskovia ei ole valittu moraalittomuuteen, vaan uskoon ja parannukseen. Jos näistä ei ole merkkiäkään, niin silloin kääntyminen on kyseenalaistettava. Kuka voisi sanoa olevansa valittu ilman parannusta?
3.2' Tästä suora seuraus on, että Jumala on laatinut robotteja. Samoin tämä väite on ristiriidassa sen premissin kanssa, että ihmisen teot eivät vaikuta hänen pelastukseensa eivätkä kadotukseensa, jos kaikki on edeltäkäsin määrättyä.
-> 3.3) Raamattu opettaa ehdotonta armovalintaa ujostelematta. Enemmänkin, sillä Paavali vetoaa siihen kristillisen vaelluksen perustana. Paavalin kirjeitä tutkiessa huomaa, että tämä on hänellä normina: ensin oppi, sitten siihen perustuva vaellus.
3.3' Mitä tämä liittyy siihen vaatimukseen, että pelastukseen valitun on vanhurskautettava itsensä teoillaan? Tämäkin argumentti on tyhjää sanahelinää.
4) Jos oppi ehdottomasta armovalinnasta on totta, niin Jumala syyllistyisi teeskentelyyn vaatiessaan ei valituilta esim. parannusta, sillä ovathan he siihen kykenemättömiä.
-> 4.1) Jumala ei syyllisty teeskentelyyn vaatiessaan parannusta, sillä Hän loi Aatamin kykeneväksi täydelliseen kuuliaisuuteen. Ihmiseltä on kadonnut kyky kuuliaisuuteen lankeemuksen myötä, mutta Jumalaa syntiinlankeemus ei pysty muuttamaan. Hänen pyhyytensä ei voi ikinä tyytyä mihinkään kompromissiin. Syntisen velvollisuus on parannuksenteko riippumatta kyvystä tai kykenemättömyydestä, sillä Jumala on luonut ihmisen rakastamaan ja kunnioittamaan itseänsä. Miksi Hänen pitäisi luopua siitä, mitä Hänelle itseoikeutetusti kuuluu? Jos meidän synnin turmelema luontomme ja siihen kuuluvat kykymme olisivat sen kriteerinä, mitä Jumala voi oikeutetusti vaatia luodultainsa, niin Hänellä ei olisi oikeuksia ollenkaan.
4.1' Sama suomeksi: Jumala on todella mielivaltainen tyranni ja sadisti, sillä hän vaatii lapsiltaan mahdottomia, rankaisee jälkeläisiä vanhempiensa synneistä ja sukulaisia toisten sukulaisten tekemistä rikoksista, ja hän käyttää taannehtivaa oikeudenkäyttöä. Jumala on tämän argumentin mukaan myös todella pikkumainen, julma ja kostonhimoinen, jos hän ei suostu antamaan anteeksi lapsille heidän vanhempiensa virhevalintoja. Tästä myös seuraa, että perisynti on peräisin Jumalasta ja että kaikki synti lähtee siitä, että Jumala hyväksyy sen olemassaolon.
-> 4.2) Ihminen ei ainoastaan ole kykenemätön parannukseen, vaan hän aktiivisesti vastustaa Jumalan armoa (Joh. 5:40). Tämä lisää hänen vastuutaan Jumalan edessä ja samalla todistaa synnin kauheudesta, kun vielä Jumalan armon sanomaakin näin pilkataan. Kts. kohta 2, b ja c.
4.2' Jokainen olento, jolla on tippaakaan oikeudentajua ja hajua kohtuudesta, ymmärtää tällöin nousta tällaista julmaa psykopaattidiktaattoria vastaan ja protestoida.
Sanotaan, että kaikkia ihmisen kekseliäisyyden konsteja on käytetty tylsistyttämään tämän julman opin terävää kärkeä ja selittämään pois Raamatun sanojen kirjaimellista merkitystä, mutta se on ollut turhaa, sillä pelon kummituksesta on lähes mahdotonta vapautua. Näyttäisi, ettei mikään ikinä kuitenkaan pysty saattamaan sopusointuun tätä tai vastaavia kohtia luonnollisen ihmisen mielessä.
Kuitenkin tässä on valtava ristiriita: predestinaatio-oppi johtaa väistämättä siihen, että Jumala on lähinnä mielipuolinen julma psykopaattidespootti ja kaiken inhimillisen empatian ulkopuolella, kun taas toisaalla sanotaan, että Hän on Rakkaus. Hän ei voi olla molempia samanaikaisesti annihiloimatta itseään, sillä siellä, missä on rakkautta, ei voi olla tällaista vihaa, mitä predestinaatio-oppi huokuu.
Predestinaatio-oppi on kuin tikittävä aikapommi koko kristinopin perustassa. Niin kauan, kun kansansivistys oli harvojen herkkua ja kun ihmiset vain skippasivat opetuksen ja opin tutkinnan ja uskoivat, mitä auktoriteetti heille sanoi, koko jutulla ei ollut merkitystä. Mutta kun ihmiset ovat oppineet ajattelemaan omilla aivoillaan ja törmäävät tähän valtavaan ristiriitaan, siitä voi olla täsmälleen kolme seurausta:
1) toteaminen "Tämä on bullshittiä" ja koko kristinuskosta luopuminen
2) hirvittävä ahdistus ja pelko ja panikointi
3) muuttuminen fanaattiseksi, tunnevammaiseksi robotiksi, joka uskoo omaan autuuteensa
Kaikkein armeliain on tuo ykköskohta, sillä vain sellaisella ihmisellä, joka luopuu Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta, on mahdollisuus säilyttää mielenterveytensä tämän opin varjossa. Kuitenkin, mikäli kuolemanrajakokemuksiin on luottaminen, Jumala on olemassa ja Hän on juuri täsmälleen sellainen Rakkaus, kuin miksi Jeesus kuvaa hänet evankeliumeissa.
Ennustan, että lähivuosikymmenet tulevat tuon predestinaatio-opin ja sen antiloogisuuden, ristiriitaisuuden ja julmuuden takia merkitsemään aikapommin räjähtämistä ja koko vulgaarikristillisyyden romahtamista. Tilalle tulee syntymään uusi kristillispohjainen uskonto, joka hylkää Raamatun auktoriteetin muutoin kuin soveltuvin osin.
Kuolemanrajakokemusten perusteella uskallan väittää, että Paavali puhuu pötyä. Samoin Pelagius oli oikeassa ja Augustinus väärässä: ihmisellä on vapaa tahto ja Jumala on universaali Rakkaus eikä Pyhä Viha. Origenes on samoin oikeassa ja Calvin väärässä; sielut ovat olleet olemassa jo ennen syntymää, eikä kenenkään kohtalo ole ennaltaohjelmoitu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jumalan ollessa kaikkivaltias, Hän tietää kaiken mitä on tapahtuva ja on tapahtunut. Jumala siis tietää tasantarkkaan etukäteen luomiensa ihmisten kaiken toiminnan. Ja Jumala on päättänyt luoda silti nämä ihmiset. Kaikkivaltiudesta seuraa automaattisesti predestinaatio.
Tämän tulkinnan mukaan Jumala puolestaan ei voi olla Rakkaus.
Toinen vitsi on siinä, että "ennaltatietäminen" viittaa aina aikaan - lineaariseen aikaan (kronos), jossa on selkeät menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus. Iäisyydessä (materian ulkopuolella) ei ole kronos-aikaa, eli siellä käsitykset "ennalta" ja "jälkeenpäin" menettävät täysin merkityksensä. Siellä on pistemäinen kairos, jossa menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat kaikki läsnä. Tällöin myös predestinaatio menettää täysin merkintänsä ja siitä tulee mahdottomuus, sillä kairoksessa ei ole käsitteitä "ennen" ja "jälkeen"; päinvastoin, tällöin kaikki tapahtuu omalla painollaan, vapaan tahdon mukaisesti.
Ja tämä on täsmälleen se, mitä kuolemanrajakokemuksista on saatu selville: materian ulkopuolella ei ole aikaa (ei käsitteitä "ennen" ja "jälkeen") sellaisena kuin me sen maan päällä tunnemme, ja niissä on myös tehty selväksi se, että ihmisillä on vapaa tahto ja mikään ei ole ennaltamäärättyä.
Jumala tietää ennalta kaikki mahdolliset ziljoonat valintamme, skenaariot ja kehityskuviot, mutta on meidän valinnassamme, miten ja minkä niistä me toteutamme.
"Jumalan ollessa kaikkivaltias, Hän tietää kaiken mitä on tapahtuva ja on tapahtunut. Jumala siis tietää tasantarkkaan etukäteen luomiensa ihmisten kaiken toiminnan. Ja Jumala on päättänyt luoda silti nämä ihmiset. Kaikkivaltiudesta seuraa automaattisesti predestinaatio. "
Mitä järkeä Jumalan on luoda maailma ja ihmiset mikäli kaikki on ennalta määrättyä? Mitä varten? Huvittaakseen itseään kun ihmiset kävelevät kuin robotit kuka helvettiin kuka taivaaseen? Kuinka kukaan järkevä olento voi nauttia sellaisesta nukke-esityksestä? Puhumattakaan olennosta jolla on Jumalan tietoisuus ja älyllisyys?
Voitko väittää että sinulla ei olisi vapaata tahtoa? Vapaata tahtoa valita senhetkisistä valinnoista parhaimmalta tuntuva? Jos vastaat kyllä niin miten sitten voit sanoa että kaikki on ennalta määrätty?
Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi on eri muunnelmin esiintynyt käsitys, jonka mukaan Jumala on edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen (ns. yksinkertainen predestinaatio) tai osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen (ns. kaksinkertainen predestinaatio). Predestinaatio-opit rajoittavat ihmisen tahdonvapautta, sillä ihminen ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa.
Luterilainen kirkko ei ole omaksunut kaksinkertaista predestinaatio-oppia, mutta suhtautuessaan kriittisesti ihmisen tahdon vapauteen uskonnollisissa kysymyksissä se lähenee yksinkertaista predestinaatiota, jossa korostetaan, että Jumalan pelastussuunnitelma on salainen ja ihmisjärjen tavoittamattomissa. Kuitenkin tiedetään, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki. Ne, jotka pelastuvat, eivät ole ansainneet sitä, vaan pelastuvat armon tähden. Kadotukseen joutuvat taas ovat ansainneet osansa, mutta sinne joutuminen tai joutumattomuus eivät ole ihmisen tiedossa.
Luterilaisissa tunnustuskirjoissa kehotetaan tutkimaan Jumalan pelastustahtoa hänen Kristuksessa ilmoitetusta tahdostaan eikä arvailemaan sitä hänen salatusta tahdostaan. Predestinaation pohtiminen voi johtaa epätoivoon tai itsevarmuuteen, kun taas lupaukset armosta Kristuksessa vapauttavat uskoon.
Jumala on myös rakkaus, josta pääsemme tuohon meitä kaikkia eilisestä asti viihdyttäneeseen aloittamaani keskusteluun.
Olisiko sellainen Jumala, joka ei tietäisi, mitä ihmiset tekevät, kaikkivaltias? Jumala voi ihan hyvin olla antanut minulle vapaan tahdon. Silti hän tietää etukäteen minun koko loppuelämäni. Ja silti hän on minut tahtonut tähän maailmaan.
Jos kaksiulotteiseen maailmaan laitetaan kuutio keskelle, niin näkyykö siitä kuusi vai kenties neljä kulmaa? Jos valo tulee yhdestä suunnasta näkyy kuusi taakaa tullessa näkyy neljä. Nyt nämä idiootit paperilappu tyypit tutkivat näitä varjoja ja eivät mitenkään pääse yksimielisyyteen siitä mitä tämä tarkoittaa. Kummatkin on oikeassa?
Joku "fiksu" tulee ja sanoo, että: "Hei sovitaan että siinä onkin viisi kulmaa" kuka onkaan eniten väärässä? Entäs atomin sisällä olevat hiukkaset? Onko ne ainetta vai energiaa, ei voi olla kumpaakin, ne ovat kumpaakin, vaikkei meidän Kuningas nykytiedolla sitä pystytäkkään tajuamaan. Mikä siinä on niin vaikeata ymmärtää että jos Jumala olisi yhtä viisas ja mahtava kun meidän aivot, niin ei kovin kummoista maailmaa tässäkään olisi. Aika myös muuttuu kun mennään tarpeeksi kauas avaruuteen.. Kyllähän viisaat ihmiset tietävät tämäm, että ei ylijärjellinen ole sama kuin järjetön.
Tiina_m
"Olisiko sellainen Jumala, joka ei tietäisi, mitä ihmiset tekevät, kaikkivaltias?"
Ei, olen sitä mieltä että tässä mielessä Jumala ei ole kaikkivaltias. Koska kaikilla on vapaa tahto hän ei voi tietää miten kukin valitsee. Hän kyllä voi tietää kaikki vaihtoehdot josta valitaan.
"Ja silti hän on minut tahtonut tähän maailmaan."
Osaatko arvata miksi Hän on tahtonut sinut tähän maailmaan? Tekemään Hänen tahtonsako? Jos näin, niin miksei siihen tarkoitukseen kävisi aivoton ja tunteeton robotti?
Olento, joka määrää etukäteen (mielivaltaisesti) toiset lapsensa pelastukseen ja toiset kadotukseen, ei kertakaikkiaan määritelmän mukaisesti voi olla universaali rakkaus.
Mutta totesin jo, että käsitteet "ennen" ja "jälkeen" liittyvät lineaariseen aikaan, joka vaatii olemassaoloedellytyksekseen entropian, joka vaatii puolestaan aineen. Siksi predestinaatio on käsitteenä mieletön, sillä se vaatisi materiaalisen Jumalan (joka olisi jo ajat sitten entropian kasvun myötä tuhoutunut).
Kirjoitat: "Predestinaatio- eli ennaltamääräämisoppi on eri muunnelmin esiintynyt käsitys, jonka mukaan Jumala on edeltäkäsin määrännyt osan ihmisistä pelastukseen (ns. yksinkertainen predestinaatio) tai osan ihmisistä pelastukseen ja osan kadotukseen (ns. kaksinkertainen predestinaatio)."
Yksinkertainen predestinaatio on pelkästään jo ekskluusioperiaatteen pohjalta mahdoton. Ei voi määrätä osaa ihmisistä pelastukseen ja samaan aikaan olla määräämättä loppuja kadotukseen.
Muta totesin jo, että predestinaatio on jo pelkästään filosofiselta kannalta täysin mahdoton käsite. Sanat "edeltäkäsin" ja "jälkeenpäin" liittyvät lineaariseen aikaan, kronokseen, jossa menneisyyttä seuraa nykyhetki, jota seuraa tulevaisuus. Kronos on entropian gradientti, ja jotta aikaa ylipäänsä voi olla, tarvitaan entropiaa. Ja jotta entropiaa voi olla, tarvitaan ainetta. Kronos on siis aineeseen liittyvä suure.
Jokainen tähtitiedettä tunteva tietää, miten ajalle käy voimakkaassa gravitaatiokentässä. Se hidastuu. Selkeimmin tämä käy selväksi lähellä singulariteettia (paikkaa, jossa on valtava määrä massaa pistemäisessä tilassa, kuten mustan aukon keskustassa). Mustan aukon lähellä aika pysähtyy täysin ja muutuu pistemäiseksi, kairokseksi; siinä niin menneisyys, nykyisyys kuin tulevaisuuskin ovat kaikki samanaikaisesti läsnä. Ja juuri tämä kairos on ajankäsite sellaisessa tilassa, jossa ei ole ainetta eikä entropiaa; siellä ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, ainoastaan nykyhetki.
Tällaisessa pistemäisessä ajassa koko predestinaation käsite - edeltäkäsin ja jälkeenpäin - menettää mielekkyytensä.
Predestinaatio on mahdollinen ainoastaan sellaisessa maailmassa, jossa Jumala on aineellinen olento. Tällöinkin se vaatisi absoluuttista determinismiä, joka puolestaan on ristiriidassa Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen sekä kaaosteorian kanssa. Aineettomalle Jumalalle, jonka aika on kairos, koko predestinaation käsite on mieletön.
"Predestinaatio-opit rajoittavat ihmisen tahdonvapautta, sillä ihminen ei voi omilla valinnoillaan vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonsa."
Onko tällainen Jumala rakastava vaiko kyykyttävä? Tällainen Jumala ei ole Rakkaus vaan Pyhä Viha.
Katsoppas, Jumalan ei ole pakko tuomita ketään kadotukseen. Hän voi ottaa kaikki taivaaseen.
Oli aika lineaarista tai ei, oli se mutkalla tai kääntynyt väärinpäin, Kaikkivaltias tietää silti. Hän ei voi olla tietämättä.
kaikkivaltias tietää, että syyttömät kärsii,ja antaa kidutuksen jatkua.
Meillä kaikilla on mahdollisuus ottaa Jeesus Kristus vastaan omana Pelastajana ja Vapahtajana. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Valinta on ihmisellä itsellään.
Kaikkitietävänä Jumala kyllä tietää jo ennalta kuinkan kukin valitsee mutta ihminen itse ei sitä voi tietää, onneksi. Jumala kyllä kutsuu jokaista kaksi jopa kolmekin kertaa niin kuin Sanassa todetaankin. Kyllä se siis ihmisen itsensä päätösvallassa on ottaako Jeesuksen vastaan vai ei.
täten "pyhän" raamatun predestinaatio-opin?