Helluntailainen saarnaa Reinhard Bonnke ilmaisi sen näin: Usko on teko, ei tunne. Luterilainen uskonoppi käsittää uskon päinvastoin luottamukseksi, siis tunteeksi. Eikä se ole ihmisen teko vaan Jumalalta saatu lahja jonka evankeliumi herättää. Myös Uusi testamentti puhuu uskosta luottamuksena siihen mitä toivotaan.
Usko on ihmisen oma päätös uskoa
Anonyymi
54<50
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Miksi joku ihminen paäättää uskoa todistamattomiin asioihin kuten Jumalaan?
Helluntailaisuus perustuu pelagiolaiseen harhaoppiin, suomeksi "vapaa ratkaisuvalta". Luther kirjoitti tätä harhaoppia vastaan tunnetun teoksensa 'Sidottu ratkaisuvalta'.
Tuo Bonnken lause on juuri niin jumalaton, Raamatun opin vastainen ja Kristuksen herruutta väheksyvä, kuin helluntailaisuus olla voi.
Jos ihmisellä olisi "vapaa ratkaisuvalta" esim. halutessaan uskoa Jumalaan, olisi Kristus täysin turha. Todellisuudessa tuo, USA:n vapaamuurareiden luoma oppi, onkin pohjimmiltaan satanistinen. Ihmistä ja ihmisen järkeiskykyä "pelastaa itsensä" koroittava.
Raamattu sanoo: "Usko, jonka Jeesus vaikuttaa..." Tämä on kristityn usko. Tätä uskoa ei helluntailaisilla ole. Heissä ei vaikuta Jeesuksen usko, vaan, kuten j:todistajissakin: vain omien ihmistekojensa ja "vapaiden valintojensa" järkeisusko.
Ortodoksien mukaan usko on oma asia. Näin lausui ortodoksinen pappi.
Aika harvoin puhun teologiasta, tulee väärin ymmärryksiä ym. Joillekkin olen maininnut että opiskelen ort.teologiaa yksityisesti.En sen enempää.
Tietysti tekisi mieli puhua teologiasta,papin kanssa voi puhua. Omia sanojaan ja tekojaan tulee katua, etsikkoaika on sitten itsensä etsimistä tässä maailmassa.
Helluntailaisuus onkin eräänlainen katolilaisuuden rinnakkaisusko. Eli siinä on samat elementit kuin etenkin room.katolilaisuudessa, mutta toisin esitettynä.
Uskohan on jokaisen henkilökohtainen sieluntila ja on paljon sellaista uskoa, jonka voimmekin myös itse jossain määrin valita, kuten uskonko jotain ihmistä, vai en. Vaikkakin, tämäkään uskominen ei ole vain oman tahdon asia, vaan uskomiseen vaikuttavat monet sisäiset, alitajuiset syyt.
Luther kirjoitti, että vielä Eedenissä Adamilla ja Eevalla oli vapaa tahto, mutta he käyttivät sitä, suostuen Saatanan tahtoon, tunnetuin seurauksin. Tästä, syntiinlankeemuksesta eteenpäin, heitä ja meitä jälkeläisiään ei enää ole hallinnut vapaa tahto, vaan valintamme, etenkin suhteessa Jumalaan, ovat aina syntiset. Synti ohjailee lihallista ihmistä. Kun ihminen "saa valita", ihminen valitsee aina lihan mukaan. "Hurskaimmissakin", omissa teoissamme, on aina jokin itsekäs vaikutin. Niin kiero, ettemme useinkaan sitä edes itse tajua. Vain Kristuksen, meissä vaikuttamat teot ovat puhtaat. Hän, Pyhän Hengen kautta, toimii uudestisyntyneessä kristityssä.
Siksi, syntiinlankeemuksesta alkaen, meidän pelastuksemme ei voi koskaan olla meistä itsestämme, teoistamme ja valinnoistamme lähtöistä, "vapaata ratkaisuvaltaa", vaan yksin Isän kutsuun, Kristukseen sidottua (ratkaisuvaltaa).
Kun Jumala toimii, ainoa aktiivinen "pelastustekomme" on passiivisuus: se, ettemme kieltäydy, estä Häntä, Jeesusta pelastamasta meitä!
Joh. 6:44 Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Joh. 15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi.
Matt. 9:9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
*
Myös luterilaisessa kirkossa on pelagiolaista harhaoppia mikä on saanut paljon ihmetystä aikaan. Esimerkiksi Kansan Raamattuseura (viidesläisyys) edustaa selvimmin pelagiolaista ratkaisuoppia jossa ihmisen oma ratkaisu on kaiken mitta. Myös KRS:n papit ovat luvanneet sitoutua pappisvakuutuksessa luterilaiseen tunnustukseen, mutta käytännössä kieltävät sen.
Miksi jauhat skeidaa.
Ihminen päättää itse ottaako Jeesuksen Sydämeensä/ elämäänsä vai eikö.
Ei hän väkisin tunkeudu ihmiseen. Ryöväri ristillä sanoi Jeesukselle "muista minua, kun tulet valtakuntaasi ja pääsi paratiisiin.
Jeesus lupasi vierellään kuolevalle ryövärille, joka kääntyi hänen puoleensa: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa." (Lk. 23:43.)
Miten toisen ryövärin kävi? Hän ei päässyt paratiisiin, kun ei ottanut Jeesusta vastaan.
Minä olen ollut lapsesta saakka uskossa, mutta Kansan Raamattuseuran ihmisten mielestä minä en ole uskossa, koska en ole koskaan tehnyt mitään ratkaisua uskoa. Tyypillistä helluntailaisuutta, mutta toimitaan mukamas luterilaisina luterilaisessa kirkossa.
Minäkään en ole koskaan ymmärtänyt tuota "ratkaisua". Kun ihminen on jo uskossa Jumalaan ja sitten vielä pitäisi tehdä jokin ratkaisu uskoa Jumalaan. MIELETÖNTÄ!
Luterilaisuus on minusta hieno usko koska se antaa kaiken kunnian Jumalalle. Esimerkiksi helluntailaiset ja kräsäläiset kehuvat aina vain itseään ja omia ratkaisujaan. Se on itse tehtyä vanhurskautta alusta loppuun. Ei kiitos!
Minun on hieman vaikea samastua tuohon tapahtumaan. Jeesuskaan ei ole elävänä keskuudessamme. En ole nähnyt häntä edes uskonnollisissa tilaisuuksissa vaikka niissä yritetään kovasti häntä näytellä. Syntinen toki myönnän olevani ja tarvitsen armoa ja rakkautta joka päivä.
Tämä ei liity ratkaisukristillisyyden muihin oppeihin millään tavalla, vaan on myös ihan luterilaisuutta:
Kun Paavo Ruotsalainen koki syvää, sisäistä tyhjyyttä ja ahdistusta, hän matkasi ystävänsä, seppä Högmanin luo, joka sanoi hänelle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen ohessa kaikki muu: Kristuksen sisäinen tunteminen."
Jeesus on elossa, Isän luona Taivaassa, mutta myös uskoviensa vierellä ja sydämissä. Läsnä kirkossa. Hänen pyhän vaikutuksensa voi havaita, vaikkakaan uskomme ei perustukaan "kokemuksiin", Jumalan läheisyyden voi silti myös kokea: rauhana, turvallisuutena, ohjaajana. Eli: Herrana. Tämän Jeesuksen Herruuden saa sisäisesti itseensä uudestisyntymällä Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Jumala kutsuu meitä ja me voimme rukoilla Isää sekä omin sanoin, että Raamatun rukousten ja siunausten kautta, esim. Isä Meidän-rukous että myös VT:n Psalmit ovat myös hyvin syvällisiä rukouksia. Myös Herran Siunaus:
https://youtu.be/81LLcUu_kuQ
✨
Johanneksen evankeliumi:
6:35 Jeesus sanoi heille: "Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.
7:38 Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.
Herännäisyyden alku oli Pohjois-Savossa Lapinlahdella Savonjärven kylän Telppäsniityllä vuonna 1796, kun kahden talon väki oli työssä heinäniityllä ja Pyhä Henki lankesi heidän päällensä yhtenä päivänä niin voimallisesti, että he kaatuivat maahan niin kuin kuolleet; ja he näkivät siinä taivaallisia, erinomaisia näkyjä, ja puhuivat eri kielillä, joita Henki heille opetti.
Paavo Ruotsalaisen aikoihin herätys oli vielä oikeilla raiteilla, ainakin päätellen siitä vastustuksesta, jota se koki niin ”maailman” kuin valtiokirkonkin taholta.
Se lähti kuitenkin kehittymään huonoon suuntaan ja on tänä päivänä täydellisesti degeneroitunut. Miksi?
Koska se ei edusta ratkaisukristillisyyttä, vaan nimensä mukaisesti (herännäisyys) ihmiset jäävät herätyksen tilaan. Jumalan tahdon mukaista kuitenkin on että heidn lapsillaan on pelastusvarmuus, niin kuin Raamattu opettaa.
Pelastusvarmuus saavutetaan uudestisyntymisessä.
”Te alotitte Hengessä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal 3:3).
”Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?” (Gal 5:7).
”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 8:38-39).
Siitä syystä minä myös näitä kärsin, enkä sitä häpeä; sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon, ja olen varma siitä, että hän on voimallinen siihen päivään asti säilyttämään sen, mikä minulle on uskottu. (2 Tim 1:12).
varmasti luottaen siihen, että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka. (Fil 1:6).
pitää olla: ... että Hänen lapsillaan on pelastusvarmuus ...
Raamattu ei opeta pelastusvarmuutta vaan pikemminkin pelastusepävarmuutta. Kuinka moni uudestisyntynyt luopui uskostaan UT:ssakin tai alkoi seurata "harhaoppeja". Viimeisen tuomion kuvaus Matt 25 puhuu siitä että yllätyksiä on tuloss kumpaankin leiriin ja Paavalikin puhuu uskonelämästään kilpajuoksuna jossa ei olla vielä maalissa.
Mikäli olen ymmärtänyt Lutherin oikein, hänen mukaansa ihmisen ainoa, mahdollinen myönteinen teko (valinta / ratkaisu) Jumalan puoleen on, ettei hän kieltäydy pelastuksesta, vaan suostuu siihen: Jumalan tahdon alle, hyväksymään Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen.
Mielestäni kristityn tuleekin olla aina herätyksen tilassa eli valvoa, mutta uskoaan ei saa kieltää! Sellainen herätyksen nöyryys on väärää nöyryyttä, jossa ihmisen tulee esittää: "olen niin syntinen, en minä mitään usko, vaikka tahtoisinkin..." Ainoa kokemukseni herännäisyydestä on kauan sitten Myyrmäen kirkossa. En tajunnut, että olisi pitänyt pukeutua mustiin ja istuin penkissä kuin keltainen kanarialintu, valuen hiljaa alemmas ja alemmas. Pappi saarnasi. Hän heristi päätään ja sormeaan ja hoki, koskien uskoa: "Luulot pois! Luulot pois!" Ajattelin alas valuessani: "Emminä mitään luule..." Sanoma lienee ollut, että uskonsa tunnustaminen on ylpeyttä ja väärää luuloa. "Et sinä uskollasi kerskailija mitään usko!" Tähän samankaltaiseen, "nöyrään" uskonsakieltämiseen törmäsin sittemmin myös ortodokseissa.
Usko tulee ottaa vastaan, eikä sitä saa hävetä, kuin olisi rikokseen syyllinen, jos sanoo uskovansa. Uskon määrä ja vahvuus ei ole oleellinen vaan se, uskooko vai ei. Sillä pelastus tulee yksin uskon kautta.
Jeesus Itse sanoo:
Mark. 16:16 Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ilman uskoa kastekaan ei auta. Tätä varten (alunperin) kirkko onkin järjestänyt rippikoulut ja konfirmaatiot. Rippikoulun tulisi olla sanan opettaja ja herättäjä ja konfirmaation uskonsa tunnustamista.
Joka ei synny uudesti ylhäältä, ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.
Tämän Jeesuksen uskon omistaminen takaa meille varmuuden pelastuksesta.
Toisin kuin aloitus väittää, usko ei siis ole ihmisen oma päätös ja valinta / ratkaisu, vaan tulee yksin Jeesuksen vaikuttamana. Jos Jeesus ei tätä vaikuta, kukaan meistä ei usko sinapinsiemenenkään vertaa.
Ainoa "ratkaisun" tapainen on Jeesuksen kutsuessa, vastaanottaa, hyväksyä kutsu ja suostua siihen, toimia tämä vähä:
Matt. 9:9 Ja sieltä kulkiessaan ohi Jeesus näki miehen, jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.
Uskoiko Matteus vielä, vai ei, mutta sen verran uskoa hänellä kuitenkin jo oli, että hän suostui Jeesuksen kutsuun ja teki tässä aktiivisen teon: nousi ja seurasi häntä. Jeesusta seuraten Matteuksenkin usko kasvoi ja vahvistui, Jeesuksen puhe, sana ja henki vaikuttivat tätä hänessä, sillä hän suostui sen vaikutukseen, eikä torjunut tätä (kuten ihmisliha luonnostaan torjuu Jumalaa). Tässä passiivisuus oli aktiivinen suostumus.
Sanaa "ratkaisu" ei uskalla käyttää, sillä tuo sana muutoin johdattaa harhaoppeihin (pelagiolaisuus ja sitä seuraavat muut helluntailaisuusharhaopit) ihmisen mahdollisuuksista myönteisiin ratkaisuihin Jumalan puoleen. Ihminen kun lihansa puolesta aina on ja pysyy Jumalan vastaisena, syntisenä. Vain passiivinen, jo uuden, sisäisen hengen suostumus: "pelasta minut", saattaa olla ihmisen ainoa aktiivinen suostumus hyvään, halu ja toive hylätä sisällään vaikuttava synti ja kaikki pahuus, puhdistua, tulla, jos mahdollista "luntakin valkeammaksi!". Mutta tässäkin "pelastaja" on siis toinen, Jumala, en minä itse! Jakeessa 14 muuten mainitaan "verenviat", eli perisynti.
Psalmi 51:1-19
Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi, kun profeetta Naatan tuli hänen luokseen, sen jälkeen kuin hän oli yhtynyt Batsebaan.
1 Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
2 Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni.
3 Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni.
4 Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi.
5 Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
6 Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden.
7 Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.
8 Anna minun kuulla iloa ja riemua, että ihastuisivat ne luut, jotka särkenyt olet.
9 Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni.
10 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
11 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
12 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.
13 Minä tahdon opettaa väärille sinun tiesi, että syntiset sinun tykösi palajaisivat.
14 Päästä minut verenvioista, Jumala, minun autuuteni Jumala, että minun kieleni riemuitsisi sinun vanhurskaudestasi.
15 Herra, avaa minun huuleni, että minun suuni julistaisi sinun kiitostasi.
16 Sillä ei sinulle kelpaa teurasuhri, sen minä kyllä antaisin; polttouhri ei ole sinulle mieleen.
17 Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää.
18 Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit.
19 Silloin sinulle kelpaavat oikeat teurasuhrit, polttouhrit ja kokonaisuhrit; silloin uhrataan härkiä sinun alttarillasi.
😢🙏🏿
Jeesus edelleen sanoo meille kaikille: "Tule ja seuraa minua."
Mitä minä / sinä vastaat, juuri nyt? ✨
Joh.6:28-29 Niin he sanoivat hänelle: Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme? Jeesus vastasi ja sanoi heille: Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt. 1Joh.3:23. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toisiamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut. 3Moos.19:18.
Hebr.1:11 Biblia (1776) Mutta usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, ja ei näkymättömistä epäile.
Tuo "vahva uskallus" on juurikin sitä "uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa". Jokainen, jossa tämä yliluonnollinen usko (edes joskus) vaikuttaa, ymmärtää tuon sanan "vahva uskallus".
En tiedä teistä muista, etenkään itsevalitussa ratkaisu-uskossa olevista, mutta hädän hetkellä, jos pitäisi vahvasti ratkaista uskoa, meikä kyllä jänistää, jopa panikoi, kiljuu Jumalaa apuun, itkee ja tärisee, haukkuu Jumalan lyttyyn, katuu, pyytää anteeksi, yrittää uskoa... Tällä, lihan ratkaisu-uskolla, ei ole mitään virkaa, kun pitäisi kävellä pitkin järven pintaa.
Pietari uskoineen on tästä hyvä esimerkki. Kun hän katsoi Jeesusta, hän ei muuta nähnyt ja kuullut kuin Jeesuksen sanat. Se oli "uskoa, jonka Jeesus vaikuttaa". Mutta kun Pietu vilkaisi jalkoihinsa, ei auttanut pelagiolaisuus, vaan hän humpsahti veteen.
Tätä uskoahan ei siis itse valita. En voi "tehdä ratkaisua, että uskon Jeesuksen vaikuttamaa uskoa". Se kun ei ole minun ratkaisuni. Sen verran omaa aikomusta voi olla, että jos havaitsen Jumalan tarjoaman uskon, niin olen valmis sen hyväksymään. Kuin jos Jeesus ojentaisi leipäpalaa umpihakatulle kulkukoiralle. Uskallanko hyväksyä Jumalan lahjan? Entäs jos se pettää? Jos kuolen, kaikki menee, tämäkin pettää? Mutta Jeesus vaan sanoo: "Usko". No... syteen tai saveen... olkoon... uskon Jeesukseen, "luotan", niinku sanotaan. Ja hyvänen aika! Minähän kävelen ilmassa, pitkin näkymätöntä siltaa! (Kuvakieltä, kuinka Jeesus vaikuttaa ihmeitä ja ongelmien ratkaisuja elämässä.)
Joissain asioissa ja jo Jeesuksen tuntien, saattaa usko olla vahvempi, mutta etenkin vaaran hetkellä ihmisen itsesuojeluvaisto herää ja sillon mielellään turvautuu vain omiin ratkaisuihinsa. Mutta kun etenkin hengenvaara on hyvin suuri ja vain epätoivo omaan ymmärrykseen, silloin ei ole muuta kuin Jeesus. Silloin saattaa uskaltaa uskoa, vastaanottaa uskon. Tässä on tietenkin useimmiten vähemmän hurskas lihan vaikutin: ihan silkka itsekäs itsesuojelu. Mitäpä ei ihminen hädän hetkellä tekisi!
On hyvä aina tajuta olevansa langenneen ihmiskunnan jäsen ja että kunnia kaikesta aidosta uskosta ja ajoittain häilyvistä pyhyyden hetkistä on annettava yksin Isälle Jumalalle, Jeesukselle, Herralle ja Pyhälle Hengelle. ✨
Jos ei ole uskoa sinapinsiemenenkään vertaa, se kelpasi Jeesukselle miksei myös meille?
Minä olen luterilainen kristitty, mutta en voi uskollani kerskata. Olen myös syntinen, mutta uskon että Jumala rakastaa minua ja se tieto riittää minulle.
Nuo ratkaisuillaan kerskuvat saavat olla minun puolestani omissa karsinoissaan.
Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal 6:14)
Tuo lainaus on Paavalilta, ei Jeesukselta itseltään.
Amen. Se on hyvää.
Luterilaisuudessa usko on aina Jumalan teko, ei ihmisen. Se on mysteeri, mutta ajattelen että rakkauden kokemus voi edesauttaa uskon Jumalaankin syntyvän. Helluntailaisuudessa ja kräsäläisyydessä usko on ihmisen päätös, teko ja suoritus. Siinä ihminen panee allekirjoituksen Jumalan anomukseen pelastaa hänet. Tämä on tärkein ja suurin ero näiden uskontojen välillä.
Minä en ole koskaan päättänyt uskoa mitään. Uskon jos asia on uskottava ja sittenkin vielä epäilen. Kaikkein vähiten uskon joitain lipeväkielisiä saarnamiehiä kuten Leo Melleriä helluntailaisia tai muita hihhuleita. Ne puhuvat vain omaan pussiinsa ja velehtelevat aina.
Miksi sinä aikuinen ihminen kuuntelet jotain lipeviä saarnamiehiä?
Etkö osaa itse lukea Apostolien tekoja ja laittaa itsesi niiden ihmisten paikalle, onko vaikeaa?
toimi sitten kuten oppi siellä ohjaa, silloin eyt ole kenenkään lipevän hillulin hihnassa.
nyt et näköjään osaa muta kuin haukkua hihhuleita ja maksaa toki kirkkoverosi vaikak et edes ymmärrä miksi maksat.
eikö olekkin viisasta.
No mitenkäs se usko on siellä Raamatussa, kerro meille siitäkin hieman?
Mitä Jeesus huutaa juhlan viimeisenä suurena päivänä julistaessaan evankeliumia, muistatko?
vihjeenä kräsäläsisitä puhuvalle, että tässä pallon päällä ei ole vielä ainuttakaan uskovaista joka olisi sitä vahingossa!
Niinkuin päätöskin, ansaita ja suorittaa ei voi.
https://yle.fi/cgi-bin/tekstitv/ttv.cgi/txt?PAGE=894
Muistan nuorempana kun tutustuin helluntailaisiin ja kävin myös Kansan Raamattuseuran opiskelijailloissa errä he eivät pitäneet minua uskovaisena koska en ollut tehnyt mitään ratkaisua aikuisena. Olen edelleen siinä lapsenuskossa jota nämä piirit eivät pitäneet oikeana uskona. Aikuisena olen toki tullut myös kriittiseksi näihin ryhmiin nähden, mutta silloin olin aika hämmentynyt. Kerran eräs saarnamies hoki minulle "Ota jeesus vastaan, ota jeesus vastaan..." Kun kysyin mitä se ihan käytännössä konkreettisesti merkitsee, en saanut mitään selitystä. Nykyisen käsitykseni mukaan se oli vain yhdenlaista sielullista psyyken manipulointia, eikä sillä ollut mitään Jumalan kanssa tekemistä .
Eli ikää on tullut mutta ymmärrystä ei.
Ja kuinka yksinkertaist aon kunhan avaa kirjan ja katsoo sieltä.
Jos luet vaikkapa Pietarin saarnan jossa 3000 sielua tuli uskovaksi, niin etkö osaa tehdä mitään johtopäätöksiä!?
metafooravaroitus; valtiomme on rakentanut pikitien vaklmiiksi kotisi lähelle.
mitä meinaat tehdä jos haluat käyttää sitä hyväksesi?
Jäi pois sanoa, että alatko ujnelmoida pääsystä johonkin, vai alatko toimia asian hyväksi, vai odotatko että se valtio tulee hakemaan kotoa?
No, tuollainen lauseiden toisto on eräänlaista ratkaisukristillisyyden magiaa: ikäänkuin sanoja hokemalla yritetään vaikuttaa ihmismieleen, vaikka Jeesus itse, Isä Meidän rukousta opettaessaan, juurikin tyrmäsi tuollaiset "monisanaiset" hokemat.
Ilman mitään hokemia ja kummempaa mystikkaa, kun Jeesus kutsuu ja sanoo: "Tule ja seuraa minua", mitä vastaat?
On samantekevää, uskotko paljon vai vähän tai et ollenkaan, oletko hurskas tai suuri syntinen. Älä katso itseäsi: "mutku olen tällainen..." Jeesus tietää sinuakin paremmin, millainen olet / kukin meistä on. Hän ei kutsu seuraamaan omaa uskoamme, tai oletettua pyhyyttämme, vaan Itseään.
Kuulin kauan sitten tällaisen radion aamuhartauden: Muuan mummu juoksi papin luo ja pyysi, että pappi rukoilisi hänelle enemmän uskoa. "Kun ei ole uskoa! Ei ole uskoa!" Pappi siunasi ja rukoili. Meni jonkin aikaa ja sama toistui. Parikin kertaa. Kun mummu taas tuli papin luo ja pyysi, että tämä rukoilisi hänelle uskoa, pappi otti hattuhyllyltä kaksi hattua ja sanoi: "Tämä hattu on sinun uskosi ja tämä hattu on Jeesus. Kumman valitset, kumpaan haluat uskoa?" Mummu hihkaisi heti: "No, tietysti Jeesukseen!" Pappi sanoi: "Koska osoitit Jeesusta, on sinulla myös usko." Mummu kiitteli ja lähti onnellisena kotiinsa.
Saarnan sanoma oli pääasiassa se, ettemme tekisi epäjumalaksemme esim. omaa uskoamme, mittaisi pelastustamme ja sielun autuuttamme minkään muun kautta, vaan aina katsoisimme Jeesusta. "Epäuskosta" viis, kun katsomme Jeesusta, kuuntelemme Häntä, on ihan sama mitä me itse itsenämme olemme. Jeesus pelastaa meidät, jos vain sallimme Hänen lahjavanhurskautuksensa ja sovitustyönsä meissä. Näin me sitten myös hengellisesti muutumme, olemme jo Kristuksen kuva.
Luther kirjoitti, että jos joku arvostelee uskovaa kristittyä, syyttää sinua, että olet tuollainen ja tuollainen, - et ole oikea kristitty! - tulee arvostelijaa kehoittaa esittämään valituksensa suoraan tuon kurjan kristityn Herralle, "savenvalajalleen": "Miksi hänestä tuollaisen teit!?"
Eli tuollaisenko Jeesus sinusta on tehnyt että jos joku tarjoaa Raamatyun oppia, lyttäät sen heti saman tien ja tarjoat omaa lutetriasi tilalle ja mainostat heikkoa uskoasi muillekkin?
miksi et ole vahva uskoinen jolla toimii armolahjat ja Jeesu voi sinua lähettää johonkin pieneen työhön?
Eli papilla ei ollut mitään todellsita annettavaa sille mummlle vaan nukutti hänet suurempaan unenhorteeseen!
miksi sellaista ihailet?
Kirjoituksesi osoittavat selkeästi sen, jo "Lutterinkin" aikoinaan ilmaiseman tosiasian, että meissä - eri ratkaisuvaltoja tunnustavissa - on eri henki.
”Kun kysyin mitä se ihan käytännössä konkreettisesti merkitsee, en saanut mitään selitystä. ”
Olen ollut vähän vastaavanlaisessa tilanteessa. En ihan noin fiksusti osannut kysyä, mutta aika samanlaisia mietteitä oli. Kun sanoin, että juu olen ottanut Jeesuksen rakkauden vastaan, niin se ei muuten riittänyt. Olisi kuulemma pitänyt näyttää juuri siinä paikassa ja tietyllä tavalla.
”Nykyisen käsitykseni mukaan se oli vain yhdenlaista sielullista psyyken manipulointia, eikä sillä ollut mitään Jumalan kanssa tekemistä .”
Tästä olen samaa mieltä. Muutaman kerran olen seurannut läheltä ja sitten katsellut taltiointeja noista tilanteista. Aina tuota ennen on kiihkeää ja tunnevaltaista puhetta. Sitten sitä kiihdytetään, musiikkia käytetään tämän vahvistamiseen toisinaan. Jatketaan aina siihen saakka, kunnes useimmat ovat affektiivisessa tilassa.
Tätä aivan samaa menetelmää käytetään monissa aatteellisissa tai ideologissa tilanteissa, joissa kansaa halutaan kiihottaa.
Pidän tätä hyvin ihmislähtöisenä, joten en kovin paljon hengellisyydelle tässä sijaa näe.
Uskovaiset opetetaan uskovaiseksi.
Jotkut tosin valitsevat, etteivät enään usko.
Vasta silloin on kyse vapaasta valinnasta!
Siksipä he just lakkaavatkin uskomasta kun mitään todellista ei ollutkaan.
mutta JOS Jumalan Henki synnyttää uudesti, se on täysin eri asia. siinä paketissa tulee kaikki mukana mitä uskomiseen tarvitaan. se on kuin äitiyspakkaus kapeasti ajatellen.
Jeesuskin huusi ristillä Jumalani Jumalani miksi minut hylkäsit. Se oli epäuskon ja tuskan huuto. Miksi, miksi, miksi??? Tämä on monen uskovaisen kokemus lopulta ja sydäntäsärkevää katsoa.
Jeesus kantoi syntimme Kuolemaan.
Siksi hän sillä hetkellä, "synnin taakoittamana" oli "Jumalan hylkäämä".
Ristillä siis tapahtui muutakin, kuin mikä ulkopuolisille näkyi. Itse sovitustyö.
Jeesus ei tiennyt miksi Jumala hylkäsi hänet ristille. Hän uskoi jotain aivan muuta.
Juutalaisten mukaan, Jeesus nasaretilainen hirtettiin!
Luukkaan evankeliumin 4. luvussa Jeesus kertoo mitä varten hän on maailmaan tullut. Hän ei mainitse tulleensa kuolemaan ristillä ihmisten syntien sovittamiseksi. Kyseinen ajatus on lähinnä Paavalilta peräisin.
Kuolemaa ihmisten syntien sovittamiseksi Jeesus ei mainitse. Ei ihme että hän huutaa ristillä nuo kuuluisat sanat: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Luuk. 4:
16 Ja hän saapui Nasaretiin, jossa hänet oli kasvatettu, ja meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagoogaan ja nousi lukemaan.
17 Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna:
18 "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
19 saarnaamaan Herran otollista vuotta".
20 Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt.
21 Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen".
Suurin osa kirkon jäsenistä on kristittyjä saamansa opetuksen ja kasvatuksen seurauksena. Eivät he ole mitään ratkaisuja tehneet mutta uskovat koska heidät on siihen opetettu. Nuo "ratkaisut" ovat yleensä lahkojen ominaisuuksia ja viittaavat lahkoon liittymiseen.
> Usko on ihmisen oma päätös uskoa
Olen sitä mieltä, että uskominen on aina ihmisen oma päätös. Ihminen itse päättää uskooko esim. evoluutioteoriaan (=Äitimaajumalkultti), vai uskooko Raamattuun. Mutta, uskolla on toinen merkitys myös, uskollisuus, tai lojaalius. Ihminen myös päättää onko uskollinen Jumalalle vai ei ja se on merkittävämpää, koska ikuinen elämä on vanhurskaille ja vanhurskaat elävät, kun ovat uskollisia.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
" Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23
"mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen"."
Kirje heprealaisille 10:38
Minä en ole päättänyt uskoa evoluutioteoriaan, mutta pidän sitä samanlaisena tosiasiana kuin senkin että Maa kiertää Aurinkoa. Todistusaineisto evoluutiosta on vastaansanomaton, eikä ole muuta teoriaa eliölajien synnystä kuin se. Raamatun alkukertomukset taas ovat pelkkää mytologiaa.
Minä joudun nuorempana hyvin voimakkaan hengellisen väkivallan kohteeksi koska minä olin usein hyvin masentunut. Uskonliikkeessäni masennus ja muut henkiset ongelmat katsottiin aiheutuvan riivaajista ja siitä etten ollut heidän mielestään tunnustanut kaikkia syntejäni enkä ollut oikeassa uskossa. Siellä nimittäin uskottiin että Jeesus parantaa eikä lääkäreitä tarvita. Uskovaisten jatkuva syyllistäminen johti minut lopulta psykiatrian klinikalle ja pitkään psykoterapiaan. Kerron tämän siksi että muut vastaavassa tilanteessa olevat osaisivat varoa uskonnollisia liikkeitä ja hakisivat ajoissa apua. Kannattaa ottaa yhteyttä Uskontojen uhrien tuki ry:n auttavaan puhelimeen. Siellä osataan neuvoa ja saa vertaistukea muilta uskonnollisen väkivallan kokeneilta.
Uskonlahkot ovat vaarallisia psyyken ongelmista kärsiville eikä niistä voi varoittaa koskaan liikaa.