Isojen lusikoiden talo - Svensson?
Tarina kertoo miehestä, joka poikkesi matkallaan taloon, jossa oli kaksi isoa huonetta, toinen pitkän käytävän oikeassa päässä ja toinen vasemmassa päässä. Mies kääntyi ensin oikealle päin käytävää ja alkoi kuulla voivotuksia ja valituksia. Hän saapui ovelle ja avasi sen.
Sisällä valtavan pöydän ääressä istui paljon ihmisiä. Pöydän keskellä oli niin ihmeellisiä herkkuja kuin vain kuvitella saattaa, ja vaikka kaikilla oli lusikka, jota he ojentelivat herkkuja kohti, he olivat kuolemaisillaan nälkään! Syynä oli se, että lusikat olivat kaksi kertaa heidän käsivarsiaan suurempia ja ne olivat kiinnitetyt heidän käsivarsiinsa. Sillä tavoin kaikki saattoivat ottaa ruokaa, mutta kukaan ei pystynyt viemään ravintoa suuhunsa. Tilanne huoneessa oli niin epätoivoinen, että mies kääntyi ja pakeni huoneesta.
Hän kulki käytävän toisessa päässä olevaan huonetta kohti ja alkoi kuulla iloisia ääniä. Hän saapui ovelle ja avasi sen.
Täälläkin istui paljon ihmisiä samanlaisen pöydän ääressä ja kaikki ihmiset kohottelivat isoa, käteensä sidottua lusikkaa. Täällä kuitenkaan kukaan ei itkenyt eikä valittanut. Kukaan ei kuollut nälkään, sillä kaikki ruokkivat toisiaan!
Jumala loi meidät elämään yhteydessä itsensä ja toinen toistemme kanssa. Tulee itkua ja vaikerrusta, jos yritämme elää tarvitsematta Jumalaa ja muita ihmisiä.
Mistä Jumalan voi löytää seurakseen? Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja pyytävälle annetaan, lupaa Raamattu.
Mistä niitä toisia lusikan käyttäjiä sitten löytää ? Vaikka Svenssonilta, ihan konkreettisesti joka arkipäivä ja keskiviikko-iltaisin on katettuna monipuolista hengen ravintoa pöytään.
"Kristus itse päälle maan, kaiken tuli jakamaan, kuolemallaan antoi Hän, maailmalle elämän.
Yksin emme työtä tee, toinen toistaan tarvitsee, tuomme vaihtopöydälle, lahjamme ja puutteemme." Virrestä 428
Tarina kertoo miehestä, joka poikkesi matkallaan taloon, jossa oli kaksi isoa huonetta, toinen pitkän käytävän oikeassa päässä ja toinen vasemmassa päässä. Mies kääntyi ensin oikealle päin käytävää ja alkoi kuulla voivotuksia ja valituksia. Hän saapui ovelle ja avasi sen.
Sisällä valtavan pöydän ääressä istui paljon ihmisiä. Pöydän keskellä oli niin ihmeellisiä herkkuja kuin vain kuvitella saattaa, ja vaikka kaikilla oli lusikka, jota he ojentelivat herkkuja kohti, he olivat kuolemaisillaan nälkään! Syynä oli se, että lusikat olivat kaksi kertaa heidän käsivarsiaan suurempia ja ne olivat kiinnitetyt heidän käsivarsiinsa. Sillä tavoin kaikki saattoivat ottaa ruokaa, mutta kukaan ei pystynyt viemään ravintoa suuhunsa. Tilanne huoneessa oli niin epätoivoinen, että mies kääntyi ja pakeni huoneesta.
Hän kulki käytävän toisessa päässä olevaan huonetta kohti ja alkoi kuulla iloisia ääniä. Hän saapui ovelle ja avasi sen.
Täälläkin istui paljon ihmisiä samanlaisen pöydän ääressä ja kaikki ihmiset kohottelivat isoa, käteensä sidottua lusikkaa. Täällä kuitenkaan kukaan ei itkenyt eikä valittanut. Kukaan ei kuollut nälkään, sillä kaikki ruokkivat toisiaan!
Jumala loi meidät elämään yhteydessä itsensä ja toinen toistemme kanssa. Tulee itkua ja vaikerrusta, jos yritämme elää tarvitsematta Jumalaa ja muita ihmisiä.
Mistä Jumalan voi löytää seurakseen? Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan ja pyytävälle annetaan, lupaa Raamattu.
Mistä niitä toisia lusikan käyttäjiä sitten löytää ? Vaikka Svenssonilta, ihan konkreettisesti joka arkipäivä ja keskiviikko-iltaisin on katettuna monipuolista hengen ravintoa pöytään.
"Kristus itse päälle maan, kaiken tuli jakamaan, kuolemallaan antoi Hän, maailmalle elämän.
Yksin emme työtä tee, toinen toistaan tarvitsee, tuomme vaihtopöydälle, lahjamme ja puutteemme." Virrestä 428
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olemme saaneet perinnöksi " tuon lusikan " jolla voimme jakaa ravintoa sitä janoaville, nälkäisille, mutta kuinka moni käyttää tuota lusikkaa? Onko se siellä laatikossa käyttämättä? Uskon että täällä nuo lusikat on käytössä ja saamme auttaa toisiamme ravinnon saannissa .. siis sen henkisen. 🍽🍴🥄 .... pöytä on katettu!
Hieno tarina. :)
Amen aloittaja!