"Neuvostoliiton - Suomen sota 1939-1940
Stalinin tavoitteena oli Suomen miehittäminen. Tehdä Suomelle samoin kuin mitä sitten tehtiin Baltian maille - Latvialle, Liettualle ja Virolle. Jotta ei esiinnyttäisi hyökkääjänä, 26:ntena marraskuuta Neuvostoliiton puolelta suoritettiin muuan operaatio... Kello 3:45 neuvostoliittolaisella alueella laukaistiin 7 ammusta. Seurauksena kaatui 4 sotilasta, 8 haavoittui. Heti muodostettiin sotalautakunta, joka samana päivänä, 27. marraskuuta jo oli paikalla ja alkoi suorittaa kyselyjä laukauksista joukko-osaston sotilailta. Lautakunnan mitä suurimmaksi tyytymättömyydeksi rivisotilaat puhuivat rehellisesti, että ammukset lensivät kotirintamalta. Oli tarpeellista saattaa kaikki sellaiseen tilaan, että voitaisiin ilmoittaa neuvostokansalle suomalaisesta hyökkäyksestä. Henkilö, joka itse asiassa toteutti tykistöiskun tälle sotilasalueelle, oli Ulkoasiain Kansankomissariaatin majuri Akulevits. Hänelle annettiin muutamia ammuksia, osoitettiin koordinaatit ja annettiin soveltuva kanuuna, mutta toimeksiannossa sanottiin, että hänen oli määrä ampua muutamia salaisia tykistön ammuksia. Hän ampui nämä 7 ammusta ajatellen, että tulitti tykistön ampumakenttää. Suomen edustajat yrittivät esittää vetoomuksen yhteisen lautakunnan muodostamisesta asiaa tutkimaan. Moskovalle ei moinen tutkimus ollut tarpeen. Ja 28. marraskuuta Molotov ojensi suomalaiselle lähettiläälle neuvostoliittolaisen ilmoituksen, jossa sanottiin: "Te, kieltäen syyllisyytenne ja tunnustamatta ampumista, ja viemättä joukkojanne rajalta, samanaikaisesti yritätte johtaa harhaan yleistä mielipidettä ja pilkata laukausten uhreja." 30. marraskuuta 1939 Puna-Armeijan osastot ilman sodanjulistusta ylittivät Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan, ja alkoivat ne sotatoimet. jotka saivat nimen Talvisota. Puna-Armeijan johdon operatiivisten suunnitelmien mukaan sodan Suomea vastaan piti kestää enintään kaksi viikkoa. Siinä ajassa neuvostojoukkojen oli määrä vallata 89 % Suomen alueesta. Suomen asukasmäärä oli 50 kertaa pienempi kuin neuvostoliiton asukasmäärä. Jalkaväkidivisioonia Neuvostoliitolla oli 3 kertaa enemmän, hyökkäysvaunuja 80 kertaa enemmän, tykistöä 5-kertaisesti, laivastoa 8 kertaa ja lentokoneita 5 kertaa enemmän. Sellaiset olivat voimasuhteet suunnilleen joidenkin tietojen mukaan. Yleisesti ottaen ryhmittymä oli huomattava, ja se saattoi tosiaan kahdessa viikossa suorittaa tehtävän. Mutta oli olemassa yksi "mutta" nimeltään Mannerheimin linja. 25 tonnin hyökkäysvaunutkaan eivät sitä voittaneet. Toinen este Puna-Armeijalle - hyvin voimakkaat pakkaset, 35 miinusasteeseen yltävät. Kas sellainen oli vahvista vahvin puolustuslinja, johon Puna-Armeija tyrehtyi. Hyökkäyksen kymmenenteen päivään mennessä Puna-Armeija eteni jossain 50-70 kilometriä, suunnitelmissa olleiden 200-250 kilometrin sijasta. Vuoden 1940 maaliskuussa marsalkka Mannerheim kääntyi Suomen Puolustusneuvoston puoleen ehdottaen, että mahdollisimman nopeasti yritettäisiin saada sotatoimet loppumaan. Ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin."
Stalinin tavoitteena oli Suomen miehittäminen. Tehdä Suomelle samoin kuin mitä sitten tehtiin Baltian maille - Latvialle, Liettualle ja Virolle. Jotta ei esiinnyttäisi hyökkääjänä, 26:ntena marraskuuta Neuvostoliiton puolelta suoritettiin muuan operaatio... Kello 3:45 neuvostoliittolaisella alueella laukaistiin 7 ammusta. Seurauksena kaatui 4 sotilasta, 8 haavoittui. Heti muodostettiin sotalautakunta, joka samana päivänä, 27. marraskuuta jo oli paikalla ja alkoi suorittaa kyselyjä laukauksista joukko-osaston sotilailta. Lautakunnan mitä suurimmaksi tyytymättömyydeksi rivisotilaat puhuivat rehellisesti, että ammukset lensivät kotirintamalta. Oli tarpeellista saattaa kaikki sellaiseen tilaan, että voitaisiin ilmoittaa neuvostokansalle suomalaisesta hyökkäyksestä. Henkilö, joka itse asiassa toteutti tykistöiskun tälle sotilasalueelle, oli Ulkoasiain Kansankomissariaatin majuri Akulevits. Hänelle annettiin muutamia ammuksia, osoitettiin koordinaatit ja annettiin soveltuva kanuuna, mutta toimeksiannossa sanottiin, että hänen oli määrä ampua muutamia salaisia tykistön ammuksia. Hän ampui nämä 7 ammusta ajatellen, että tulitti tykistön ampumakenttää. Suomen edustajat yrittivät esittää vetoomuksen yhteisen lautakunnan muodostamisesta asiaa tutkimaan. Moskovalle ei moinen tutkimus ollut tarpeen. Ja 28. marraskuuta Molotov ojensi suomalaiselle lähettiläälle neuvostoliittolaisen ilmoituksen, jossa sanottiin: "Te, kieltäen syyllisyytenne ja tunnustamatta ampumista, ja viemättä joukkojanne rajalta, samanaikaisesti yritätte johtaa harhaan yleistä mielipidettä ja pilkata laukausten uhreja." 30. marraskuuta 1939 Puna-Armeijan osastot ilman sodanjulistusta ylittivät Neuvostoliiton ja Suomen välisen rajan, ja alkoivat ne sotatoimet. jotka saivat nimen Talvisota. Puna-Armeijan johdon operatiivisten suunnitelmien mukaan sodan Suomea vastaan piti kestää enintään kaksi viikkoa. Siinä ajassa neuvostojoukkojen oli määrä vallata 89 % Suomen alueesta. Suomen asukasmäärä oli 50 kertaa pienempi kuin neuvostoliiton asukasmäärä. Jalkaväkidivisioonia Neuvostoliitolla oli 3 kertaa enemmän, hyökkäysvaunuja 80 kertaa enemmän, tykistöä 5-kertaisesti, laivastoa 8 kertaa ja lentokoneita 5 kertaa enemmän. Sellaiset olivat voimasuhteet suunnilleen joidenkin tietojen mukaan. Yleisesti ottaen ryhmittymä oli huomattava, ja se saattoi tosiaan kahdessa viikossa suorittaa tehtävän. Mutta oli olemassa yksi "mutta" nimeltään Mannerheimin linja. 25 tonnin hyökkäysvaunutkaan eivät sitä voittaneet. Toinen este Puna-Armeijalle - hyvin voimakkaat pakkaset, 35 miinusasteeseen yltävät. Kas sellainen oli vahvista vahvin puolustuslinja, johon Puna-Armeija tyrehtyi. Hyökkäyksen kymmenenteen päivään mennessä Puna-Armeija eteni jossain 50-70 kilometriä, suunnitelmissa olleiden 200-250 kilometrin sijasta. Vuoden 1940 maaliskuussa marsalkka Mannerheim kääntyi Suomen Puolustusneuvoston puoleen ehdottaen, että mahdollisimman nopeasti yritettäisiin saada sotatoimet loppumaan. Ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mainilan laukaukset
Marraskuun 26. päivänä kuultiin Mainilassa iltapäivällä kranaatin heittimen laukauksia ja sen jälkeisiä räjähdyksiä. Karjalan kannaksella sijaitseva Mainilan kylä oli Neuvostoliiton puolelta Suomeen pistävä niemeke, ja kyseistä aluetta näkö- ja kuulovartioitiin usealta suunnalta Suomen puolelta. Seuraavana päivänä tehdyssä selvityksessä kertoo rajamies Viljo Pekkanen kuulleensa klo 14:45 kaksi laukausta ja sen jälkeen kaksi räjähdystä noin 1,5 km:n päästä rajasta. Myöhemmin tuli vielä yksi laukaus. Jääkäri Martti Mäkelä kuuli laukauksen suunnassa 24 ja myöhemmin räjähdyksen Mainilan vartion suunnassa. Kolmen minuutin päästä tuli toinen laukaus ja sitten vielä kolmas. Sk-sotamies Onni Savolainen oli tähystämässä ja kertoi kuulleensa ensin laukauksen ja noin 20 sekunnin päästä nähneensä räjähdyksen. Sen jälkeen tuli vielä toinen räjähdys samaan paikkaan. Noin 10 minuutin kuluttua peltoaukealle tuli 5-6 miestä, jotka tutkivat kuoppia, mutta eivät ottaneet mitään mukaansa. Savolaisen mukaan laukaukset oli ammuttu Venäjän puolelta suunnasta 18 tai 19. Huomioiden kaikkien kolmen kertojan sijainnin tapahtumahetkellä, voitiin laukausten lähtöpaikka määrittää Mainilan kylän peltojen takana olevan suon ja tien välimaastoon (KT). Neuvostoliitossa on myöhemmin selvitetty tapahtumien edenneen seuraavasti. Jotta ei esiinnyttäisi hyökkääjänä, oli majuri Akulevitsille annettu tehtävä ampua 7 laukausta tiettyihin koordinaatteihin 26.11 klo 15:45. Akulevits luuli ampuvansa tykistön ampumakentälle joitakin salaisia uusia ammuksia. Ammunnassa kuoli 4 sotilasta ja 8 haavoittui. Muodostetulle paikalliselle tutkintalautakunnalle puhuivat paikalla olleet sotilaat totuudenmukaisesti, että ammukset tulivat heidän omalta puoleltaan. Koska totuus ei sopinut tähän suunnitelmaan, tapahtumien kulku muutettiin ja ammusten selitettiin tulleen suomalaisten puolelta ( VS). Mainilan laukausten takia Neuvostoliitto esitti Suomelle uhkavaatimuksen. Suomen hallitus vastasi siihen ja ilmoitti haluavansa neuvotella. Tätä ei naapurin puolella haluttu hyväksyä, vaan Molotov selitti Suomen vastauksen olevan vihamielinen. Neuvostoliitto irtisanoi hyökkäämättömyyssopimuksen 28. päivänä marraskuuta. Seuraavana päivänä yritti Yhdysvallat toimia välittäjänä. Neuvostoliitto katkaisi kuitenkin diplomaattisuhteensa ennen kuin Suomi ehti illalla 29. päivä esittää vastauksensa hyökkäämättömyyssopimuksen irtisanomisesta.
Tiedoston suomennos linkistä klikkaamalla.
Saksalaisten sotasaaliina 1941 julkaisema Ranskan sotavoimien ylipäällikön kenraali Maurice Gamelinin muistio 10.3.1940 liittoutuneiden suunnitelmasta tulla Suomen avuksi talvisodassa (suomennos).
https://histdoc.net/historia/historia.html#war
ULKOMAISET VALTIOMIEHET TERVEHTIVÄT STALINIA 60-VUOTISPÄIVÄNÄ.
Ystävät muistavat toisiaan.
Herra JOSEF STALIN,
Moskova.
Pyydän Teitä vastaanottamaan vilpittömimmät onnitteluni 60-vuotissyntymäpäivänänne. Tähän liitän parhaat toivotukseni, toivon hyvää terveyttä Teille henkilökohtaisesti ja ystävällismielisen Neuvostoliiton kansoille onnellista tulevaisuutta.
ADOLF HITLER
https://histdoc.net/historia/stalin60.html
HERRA ADOLF HITLER,
Saksan valtionpäämies,
Berliini.
Ottakaa vastaan arvostukseni onnitteluistanne sekä kiitokset onnentoivotuksistanne Neuvostoliiton kansoille.
J. STALIN
Toveri STALIN,
Kreml, Moskova
Suomen Kansanhallitus esittää Suomen työtätekevän kansan puolesta, joka taistelee rinta rinnan sankarillisen Puna-armeijan kanssa vapauttaakseen maansa valkokaartilaisten kansan pyöveleiden ja ulkomaisten imperialististen sotaprovokaattoreiden palkkarenkien ikeestä, itsenäisen Suomen demokraattisen tasavallan voiton puolesta, Josef Vissarionovitsh Stalinin 60-vuotissyntymäpäivän johdosta syvimmän kunnioituksensa Suomen kansan suurelle ystävälle, jonka nimi tulee aina olemaan niin Neuvostoliiton ja Suomen kansojen kuten myös maailman kaikkien kansojen ystävyyden ja veljeyden tunnuskuva.
Suomen Kansanhallituksen puolesta
OTTO KUUSINEN
TOVERI OTTO KUUSINEN,
Suomen Kansanhallituksen päämies,
Terijoki.
Kiitän Teitä onnitteluistanne. Toivon Suomen kansalle ja Suomen Kansanhallitukselle nopeaa ja täydellistä voittoa Mannerheimin-Tannerin koplasta, Suomen kansan sortajista.
J. STALIN
Ribbentrop onnittelee Satlinia. Stalin kiittää onnitteluista.
Herra JOSEF STALIN, Moskova
Muistaen ne historialliset hetket Kremlissä, jotka aloittivat ratkaisevan käänteen kahden suuren kansamme välisissä suhteissa ja siten loivat kestävän ystävyyden välillemme, pyydän Teitä vastaanottamaan mitä lämpimimmät onnitteluni syntymäpäivänänne.
JOACHIM VON RIBBENTROP
Ulkoasiainministeri
HERRA JOACHIM VON RIBBENTROP, Saksan ulkoasiainministeri,
Berliini.
Kiitän teitä, herra ministeri, onnitteluistanne. Saksan ja Neuvostoliiton kansojen verellä sinetöidyllä ystävyydellä on kaikkinainen pohja sen pysyvyydelle ja pitävyydelle.
J.STALIN
Irvokasta.
Artikkelisssa kartta suomalaisten rajavartiopisteistä tehdyidtä havannoista.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/9228828c-c16e-4d83-81e2-486e352c4c3a
Neuvostoliitto ei tunnustanut Rytin hallitusta Suomen lailliseksi hallitukseksi. Terijoella istui ns. Kuusisen hallitus, jonka Stalin oli asettanut tehtäväänsä talvisodan aikana. Sen vuoksi Rytin hallitus ei voinut pyytää rauhaa Suomen ja Neuvostoliiton välille talvisodassa.
Rauhanneuvottelut lähtivät käyntiin Neuvostoliiton aloitteesta joulukuussa 1939, kun suomalainen kommunisti, kirjailija Hella Wuolijoki lähetti ulkoministeri Väinö Tannerille kirjeen, jossa tarjoutui osallistumaan neuvotteluihin Neuvostoliiton Tukholman lähettiläs Aleksandra Kollontain kanssa. Aloite tehtiin Neuvostoliiton hallituksen salaisesta toimeksiannosta, sillä Wuolijoki oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelu NKVD:n asiamies peitenimellä ”runoilija”.
Stalin siis aneli rauhaa Suomelta, mutta rauhantunnustelut piti peitellä salaisella operaatiolla. Stalinin oli saatava puna-armeijan nolo taistelu loppumaan kasvojaan menettämättä.
” Neuvostoliitto ei tunnustanut Rytin hallitusta Suomen lailliseksi hallitukseksi. Terijoella istui ns. Kuusisen hallitus, jonka Stalin oli asettanut tehtäväänsä talvisodan aikana. Sen vuoksi Rytin hallitus ei voinut pyytää rauhaa Suomen ja Neuvostoliiton välille talvisodassa.”
Ja tämä oli vanha neukkulainen kikka, joka toimi täysin päinvastoin kuin oli tarkoitettu! Jokainen suomalainen ymmärsi Kuusisen nukkehallituksen jälkeen, että nyt oli kyse koko maasta ja sovjetisoinnista ja se vain lisäsi puolustuksessa päättäväisyyttä!
Saksalaisten sotasaaliina 1941 julkaisema Ranskan sotavoimien ylipäällikön kenraali Maurice Gamelinin muistio 10.3.1940 liittoutuneiden suunnitelmasta tulla Suomen avuksi talvisodassa (suomennos). Ks. myös edellä Britannian hallituksen sisäinen raportti 23.2.1940.
Täältä löytyy:
https://histdoc.net/historia/historia.html#war