Tämä kysymys on ensisijaisesti luterilaisille papeille sekä muille, aitoa, vanhaa, eli nk. klassista kristinuskoa tunnustaville kristityille. Vaikka kysymys koskeekin lähinnä helluntai-uususkonnon oppeja ja harhoja, en halua kysyä heiltä itseltä mitään.
Monissa heikäläisten nk. hengellisissä lauluissa suorastaan läträtään Kristuksen verellä. Aikoinaan heitä kuunnellessa teki oikein pahaa, kun "veri", epäkunnioittavasti, vedettiin joka asiaan. Koin ne jutut suorastaan pakanallisina ja sairaina. Ei kunnioitusta. Huiskivat puheissaan ja lauluissaan "verta", kuin shamaanit ympärilleen.
"Jeesuksen veressä on voima!" "Veren voimaa!"
"Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä!"
Ymmärrän tietenkin opin Kristuksen sovitustyöstä ristillä. Tässä sovitusuhritehtävässä vuosi Hänen pyhä verensä. Ymmärrän, että verellä on kristinuskossa (kuten myös juutalaisuudessa) hengellinen merkityksensä. Meille kristityille Jeesuksen pyhä veri on oleellinen opinkappale. Mutta kaikkein oleellisin on kai Itse Jeesus?
Onko veri itse henkilöä oleellisempi? Opillisesti tässä kohdin... ehkä osin, tavallaan. Esim. muinoin Egyptissä, kuolemanenkelin kulkiessa ohi, verenmerkki ovenpielessään pelasti talon asukkaat, koko perheen, vauvasta vaariin. Verellä on pyhä, salattu merkityksensä ja juuri siksi sitä tulee kunnioittaa. Kunnioitukseen kuuluu maltillinen ja hiljainen käytös asiaa kohtaan. Jeesuksen pyhästä veretä tulisi puhua lähes kuiskaten.
Mutta eräät, muuta uskoa kannattavat, taas pitävät huutoa oman kunnioituksensa osoituksena.
Omasta mielestäni sellainen saarna, joka asiattoman korostetusti kehoittaa tuijottamaan "verta", luo ikäänkuin okkultistisen mystiikan Kristuksen pyhän veren ympärille, ohittaa itse tapahtuman merkityksen: syntiemme sovituksen. Samoin kuin anabaptistien kaste: itse kasteen merkityksen sijasta, heille vesi, kuten veden määrä on oleellisinta, eli että kastettava (uskoo heidän oppiensa mukaisesti sekä) kokonaan upotetaan veteen. Tärkeintä on siis "vesi", ei se, mitä tässä pyhässä kastevedessä, eli kasteessa itseasiassa tapahtuu: heidän mukaansa, ei mitään! Kyseessä on ainoastaan ihmisen oma suoritus- / "Jeesuksen seuraamisteko", ei muuta.
Jeesuksen pyhää verta on kunnioitettava. Helluntailaisuudessa tälle verelle on annettu taianomainen merkitys, joka mielestäni menee ohi Raamatun sanan, kuten esim: "veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä." Haluaisinpa kokea, kaikin mokomin! Mutta käsittääkseni kristinusko kuitenkin opettaa, että kyseessä oli sovitusveri, ei "puhdistusveri", mystinen aine, joka saisi aikaan kaikkea hengellistä hyvettä, kun siihen vain (mieluiten huutamalla) vetoaa. Jonkinlainen, taivaallinen sampo.
🌾
Monissa heikäläisten nk. hengellisissä lauluissa suorastaan läträtään Kristuksen verellä. Aikoinaan heitä kuunnellessa teki oikein pahaa, kun "veri", epäkunnioittavasti, vedettiin joka asiaan. Koin ne jutut suorastaan pakanallisina ja sairaina. Ei kunnioitusta. Huiskivat puheissaan ja lauluissaan "verta", kuin shamaanit ympärilleen.
"Jeesuksen veressä on voima!" "Veren voimaa!"
"Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä!"
Ymmärrän tietenkin opin Kristuksen sovitustyöstä ristillä. Tässä sovitusuhritehtävässä vuosi Hänen pyhä verensä. Ymmärrän, että verellä on kristinuskossa (kuten myös juutalaisuudessa) hengellinen merkityksensä. Meille kristityille Jeesuksen pyhä veri on oleellinen opinkappale. Mutta kaikkein oleellisin on kai Itse Jeesus?
Onko veri itse henkilöä oleellisempi? Opillisesti tässä kohdin... ehkä osin, tavallaan. Esim. muinoin Egyptissä, kuolemanenkelin kulkiessa ohi, verenmerkki ovenpielessään pelasti talon asukkaat, koko perheen, vauvasta vaariin. Verellä on pyhä, salattu merkityksensä ja juuri siksi sitä tulee kunnioittaa. Kunnioitukseen kuuluu maltillinen ja hiljainen käytös asiaa kohtaan. Jeesuksen pyhästä veretä tulisi puhua lähes kuiskaten.
Mutta eräät, muuta uskoa kannattavat, taas pitävät huutoa oman kunnioituksensa osoituksena.
Omasta mielestäni sellainen saarna, joka asiattoman korostetusti kehoittaa tuijottamaan "verta", luo ikäänkuin okkultistisen mystiikan Kristuksen pyhän veren ympärille, ohittaa itse tapahtuman merkityksen: syntiemme sovituksen. Samoin kuin anabaptistien kaste: itse kasteen merkityksen sijasta, heille vesi, kuten veden määrä on oleellisinta, eli että kastettava (uskoo heidän oppiensa mukaisesti sekä) kokonaan upotetaan veteen. Tärkeintä on siis "vesi", ei se, mitä tässä pyhässä kastevedessä, eli kasteessa itseasiassa tapahtuu: heidän mukaansa, ei mitään! Kyseessä on ainoastaan ihmisen oma suoritus- / "Jeesuksen seuraamisteko", ei muuta.
Jeesuksen pyhää verta on kunnioitettava. Helluntailaisuudessa tälle verelle on annettu taianomainen merkitys, joka mielestäni menee ohi Raamatun sanan, kuten esim: "veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä." Haluaisinpa kokea, kaikin mokomin! Mutta käsittääkseni kristinusko kuitenkin opettaa, että kyseessä oli sovitusveri, ei "puhdistusveri", mystinen aine, joka saisi aikaan kaikkea hengellistä hyvettä, kun siihen vain (mieluiten huutamalla) vetoaa. Jonkinlainen, taivaallinen sampo.
🌾
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kumma, ettei tämä kysymys varsin oleellisesta opinkohdasta ole herättänyt minkäänlaista keskustelua, tuottanut vastauksia. Itselleni tämä on tärkeä kysymys, sillä tietyssä, nk. uskonsuuntauksessa tätä asiaa on aina erityisesti korostettu, luterilaisuudessa mainitaan oppi, mutta maltillisesti. Juuri maltillista, asiallista keskustelua odotan.
Ei minulla itsestään selvyydestä ole mitään keskusteltavaa. Ongelma on vain sinulla.
Mikä on tuo sinulle itsestäänselvyys? Kaikille eivät kaikki opinkohdat ole täysin itsestäänselvyyksiä, vaan tulee halu esittää kysymyksiä, mieluiten luotettaville henkilöille.
Sanoisin, että ongelma on erityisesti sinulla, joka toisen kysyessä et osaa vastata kysymykseen, mutta lyödä kasvoille ja syyllistää ihmisen, joka kysyy evankeliumiin liitetystä asiasta.
Taidatkin olla helluntailainen, vastauksesi ilkeä henki osoittaa sen, sekä kaikkitietävyytesi. Kiitos, ettet vastannut enempää. Kysymys on kohdennettu vain kristityille.
Minä poistaisin veren kokonaan kristinuskosta ja Raamatusta. Tämä vamppuyrikultti ei ole Jeesuksen opetuksena ja hyvän rakkauden mukaista vaan läträäminen peräti ällöä ja todella puistattavaa.
Itse pyhää verta ei voi poistaa kristinuskosta, tämä merkitykseltään kuuluu tähän oleellisesti.
Mutta asiaton läträäminen puistattaa, eikä syy ole silloin ikäänkuin harhaopin kuulijassa eli uhrissa, vaan reaktio on luonnollinen. Kristitty, jos monet muutkin ymmärtävät, että hengellisyys, joka asiaa tarkemmin selittämättä, julistaa näitä "veren voimassa" aikaansaatavia erilaisia, hengellisiä ihmeitä, ei ole ehkä aivan tervettä. Onko kristinuskoa ensinkään?
Tässä kohdin opillisesti he siis ovat asettaneet uskon kohdistumaan Kristuksen vereen ja että tässä uskossa tapahtuu sitten erilaisia nk. siunauksia. Tässä siis ulkoistetaan Jeesuksen herruus, ottaen se pois itse Jeesukselta, mutta luoden mystiikka Hänen pyhän verensä ympärille. Ihmeiden tapahtuessa, ihmeen aikaansaaja ei siis ole Jeesus, vaan anabaptisti itse, käyttäen Hänen "vertaan" jonkinlaisena taikasanana.
Siksi pyysinkin, että joku kristitty teologiaa tunteva, - (pappi!) - kuka tahansa, voisi ottaa asiaan kantaa, kristinopin mukaisesti. Mitä kristinusko opettaa tästä veren mystiikasta? En minä vastusta asiaa, jos se vain oikein perustellaan!
Mutta koskaan, koskaan, en ole kuullut helluntailaisten itsensä mitenkään Raamatulla perustelevan tätä oppiaan. Tiedän, että vielä 1800-1900-luvun aluilla vaikutti etenkin "herrasväen" piireissä vahva usko teosofiaan / spiritualismiin (se oli jotain "hyvin älykästä ja hienostunutta laajakatseisuutta, korkeampaa henkisyyttä!" = nykyään new age) ja tähän liittyi myös juuri tällainen, näennäiskristillinen, Kristukseen lihallisesti asennoituva palvonta. Aikoinaan eräässä vapaidensuuntien omistamassa, vanhassa talossa törmäsin kirjahyllyyn, joka oli täynnänsä juuri tällaista, mitä oudointa, vanhaa kirjallisuutta. Se oli kaikin tavoin outo talo.
Eli, jos muutoin kristittynä ymmärränkin Kristuksen sovitustyön ja tässä kohdin verensä merkityksen, en itse ole lähtenyt tuohon muuhun, pikemminkin sairaalta teosofialta haiskahtavaan veren palvontaan, ohi Itse Kristuksen.
Anabaptistien selityksiä en nyt välttämättä välitä kuulla, vaikkakin, jos pystyvät oppinsa hyvin selittämään, niin miksei. Fundamentalisti-anabaptistit itse väittävät opettavansa "kirjaimellista Raamatun oppia", joten sitä kirjaimellisuutta tähän nyt sitten kaivattaisiinkin, suoraan itse "Isosta Kirjasta" (Raamatusta, ei siitä oppilaitoksesta), eikä ylimielistä "sulla on ongelma, kun et tajuu itsestäänselvää asiaa. Piste". Ei mitään vastausta, tyhjää. Vain ongelman siirtäminen rehellisen kuulijan niskoille. Ehkä he itsekin tajuavat, ettei heillä ole antaa vastauksia okkultisminsa tueksi.
Kristittyjen käsityksiä asiasta nyt kuulisin.
Asia on helppo korjata. Otetaan musta tussi ja vedetään yli aina kun Raamatussa mainitaan veri. Verellä läträävä vamppyurioppi ei ole mistään kotoisin.
Veren hillitty mainitseminen ja verellä läträäminen ja sitä okkultistisena voimalähteenä pitäminen ovat kaksi eri asiaa ja oppia.
Kuten jo sanoin niin mikään veri tai vamppyuriteologia ei kristinuskoon kuulu.