Tuli sitten se HO:n päätös laintulkinnasta löytäjien oikeudesta Vrouw Mariasta nostettaviin esineisiin. Jäävät miehet tyhjin käsin kaiken näkemänsä vaivan jälkeen...
Ei kyllä voi kuin ihmetellä tätä Suomen lainkäyttöä tässäkin asiassa. Mikä viesti tällä päätöksellä lähetetään kaikenmaailman aarteenetsijöille?: Etsikää vaan rauhassa vanhoja hylkyjä omalla kustannuksella, ilmoittakaa löydettyänne valtiolle hylyn sijainti, ja tämän jälkeen teillä ei olekaan löytämällenne hylylle mitään asiaa ja arvoesineet kuuluvat valtiolle. Te ette saa mitään korvausta vaivastanne. Johtopäätös: tästä lähtien kannattaa etsiä aarrelaivoja hissukseen eikä ilmoittaa löydöistä kellekään. Kulttuurihistorialliset höpötykset voi unohtaa, sen kun vaan kerää 234 vuotta vanhat kamat itselleen ja myy vaikka Ebay:ssä eniten tarjoavalle!
Luulenpa että olisi huomattavasti kaukonäköisempää muuttaa lakia niin, että löytäjät saisivat vaivastaa kelvollisen korvauksen, ja löydetyt esineet huolehdittaisiin sitten konservointiin ja museoihin joihin ne kuuluvat. Nykyinen systeemi takaa historiallisten esineiden tuhoutumisen amatöörien käsissä.
Olenko mielipiteineni yksin?
Ei kyllä voi kuin ihmetellä tätä Suomen lainkäyttöä tässäkin asiassa. Mikä viesti tällä päätöksellä lähetetään kaikenmaailman aarteenetsijöille?: Etsikää vaan rauhassa vanhoja hylkyjä omalla kustannuksella, ilmoittakaa löydettyänne valtiolle hylyn sijainti, ja tämän jälkeen teillä ei olekaan löytämällenne hylylle mitään asiaa ja arvoesineet kuuluvat valtiolle. Te ette saa mitään korvausta vaivastanne. Johtopäätös: tästä lähtien kannattaa etsiä aarrelaivoja hissukseen eikä ilmoittaa löydöistä kellekään. Kulttuurihistorialliset höpötykset voi unohtaa, sen kun vaan kerää 234 vuotta vanhat kamat itselleen ja myy vaikka Ebay:ssä eniten tarjoavalle!
Luulenpa että olisi huomattavasti kaukonäköisempää muuttaa lakia niin, että löytäjät saisivat vaivastaa kelvollisen korvauksen, ja löydetyt esineet huolehdittaisiin sitten konservointiin ja museoihin joihin ne kuuluvat. Nykyinen systeemi takaa historiallisten esineiden tuhoutumisen amatöörien käsissä.
Olenko mielipiteineni yksin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt meitä on jo kaksi!
ja nyt jo kolme. Harmittaa Korpisaaren puolesta !
Niinpä niin, Koivusaaresta (ei Korpi-) tehtiin Rosvo-Rauno kaiken sen työn jälkeen mitä hän ja hänen meirarkeologiaa harrastavat kollegansa tekivät vuosia tutkimalla arkistoja jne. jne.
Motiivi viedä asia oikeuteen ei ymmärtääkseni kumminkaan ollut pelkkä palkkiontavoittelu vaan se, että jos he olisivat saaneet oikeuden löytöönsä, rahoittajia hylyn asialliseen tutkimiseen, jopa nostoon ja museoimiseen esim. Tukholman Wasa-laivan tyyliin olisi löytynyt. Nyt kun Museovirastolla on "kaikki oikeudet", rouva saa levätä meren pohjassa vain harvojen ja valittujen nähtävänä. Museolla (=valtiolla) ei ole varaa suureen projektiin hylyn kanssa, ei riittävästi sukeltavia tutkijoita jne. Tähän asti museolla on ollut työrukkasena nimenomaan näitä Vrouw Mariankin löytäneitä sukeltajia... vieläkös ne lähtevät museon hommiin oltuaan oikeudessa syytettyinä - löytämisestä ja ilmoittamisesta....
näinhän se on. Tällainen "löytöpalkkio" motivoisi kyllä etsimään näitä kulttuurihistoriallisia muistomerkkejä.
No kyllä minusta ne aarteenetsijät olivat harvinaisen tyhmiä jos eivät etukäteen tarkistaneet mitä suomen lainsäädäntö sanoo laivalöydöistä. On mielestäni nimittäin siinä kohdin muinaismuistolaki aika selvää tekstiä.
Muinaismuistolaki 20.3 §:
"Esineet, jotka tavataan 1 momentissa tarkoitetusta hylystä (tällä tarkoitetaan hylkyä jonka uppoamisesta voidaan olettaa kuluneen vähintään 100 vuotta) tai ovat ilmeisesti sellaisesta peräisin, kuuluvat lunastuksetta valtiolle, ja on niistä muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä irtaimista muinaisesineistä on säädetty."
Laki on ollut voimassa vuodesta 1963 lähtien joten lain uutuuteenkaan ei voi vedota.
Tässäkin nähdään mitä taphtuu kun ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan (lakia tässä tapauksessa)
Homma on mielestäni ihan sukeltajien omaa syytä kun sen näin munasivat. Olis tuo pitänyt etukäteen tietää eikä tuo edellä mainittu pykälä paljon HO:lle anna laintulkintavaraa vaan löytö kuuluu kiistatta ilman korvausta valtiolle.
Ja taasen kun sanoit että aarrelöydöistä kannattaa nyt olla valtiolle mitään ilmoittamatta niin siihen totean että se on laitonta ko. lain 20.4 § perusteella ("Joka löytää edellä tässä pykälässä tarkoitetun hylyn tai esineen, ilmoittakoon siitä viipymättä [muinaistieteelliselle toimikunnalle] (eli nykyiselle museovirastolle)" ja kyllähän aina lakia rikkomalla saa itselleen suurempaa hyötyä kuin verrattuna sellaiseen joka noudattaa lakia. Jos vaikka varastaa kaupasta niin rikkoo lakia mutta myös saa taloudellista etua verrattuna siihen henkilöön joka ei varasta vaan ostaa samat tavarat kaupasta.
Monet varmaankin tietävät tuon sata vuotta vanhempien hylystä pelastettujen tavaroiden kuulumisesta valtiolle, luulisi sukeltajienkin tienneen...
Mietin vain sitä, etä olettivatko sukeltajat ko. tapauksessa tulkittavan (oliko se nyt) merilakia, joka olisi jotenkin ollut sukeltajien vaatimuksille myötämielisempi eikä ankarampaa muinaismuistolakia. Siitä kai tässä viimeisimmässä väännössä oli pääasiassa kysymys...
Tämän keskustelun aihe oli kuitenkin kyseisen hylyn tapaus suhteessa oikeustajuun. Eräs lakien säätämisen periaatteista on myös lakien tekeminen oikeustajua vastaaviksi. Sanoisin, että nykyinen muinaismuistolaki ei sitä vastaa. 1960-luvulla laadittu hylkyjä koskeva laki haiskahtaa sitä paitsi vähän vanhalle kun vertaa mahdollisuuksia sukeltaa hylyn luokse silloin ja nyt.
Kun joitakin ihmisiä nyt sattuu kiinnostamaan "aarrelaivojen" etsiskely, olisi reilumman tuntuista palkita heitä tuloksista eikä rangaista. Hylkyjen salaaminen merten syvyyksiin ei palvele kovin hyvin historiallisiakaan tarkoitusperiä.
Jos joku tässä hiippakunnassa saa euron tai kaksi ylimääräistä niin se kyllä sosialisoidaan.
1918 oli mahdollisuus tuo kitkeä maasta pois, mutta jäi sekin työ tekemättä silloin.