Olen kironnut psykiatrit ja ennenkaikkea sen ylilääkärit enemmän kuin kymmenillä sairauksilla, ärsyttää tollanen niiden hullujen todella hölmöjen puupäiden mänttien vehkeily
Ärsyttää tollanen
Anonyymi
49185
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Ei ne sairsukset ole ainoita, vaan myös eisairaudet ovat osa
Ilmeisesti et aivan turhaan ole psykiatrian asiakas.
Oletko Repse sitä mieltä, että yhteiskuntaa pitää suojella sairauksilla kiroavilta?
Ei se ainakaan kivaa ole, jos joku vaikka kupalla kiroaa. 🙁
No sehän se minullekin ensimmäisenä mieleen tuli.
Jumala muuttaa suunnitelmansa ja kiroaa uskovan pyynnöstä jonkun
Sairauden kieltäminen kuuluu mielenterveyden ongelmien taudinkuvaan.
Kuin myös hoitohenkilökunnan epäily salaliitosta ja syyllistäminen keksityillä syillä.
Valitettavasti se on vaan toimielin, joka toteuttaa emäpahuuden joka on jossain muualla käskyjä.
Antti Heikkilähän sanoi, että psykiatriassa on nykyään satoja diagnooseja, siitä löytää jokainen itselleen jotakin. Kymmeniä vuosia sitten diagnooseja oli alle kymmenen.
Heikkilähän se on psykiatriankin asiantuntija. Ainakin omasta mielestään.
"Psykiatrialla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa eikä yhtäkään tieteellistä testiä."
"Vuonna 1992 asiantuntijapaneeli totesi USA:ssa psyykkisistä sairauksista: Tutkimus ei ole tähän mennessä osoittanut millekään näistä sairauksista spesifisiä biologisia syitä – – Psyykkisiä sairauksia luokitellaan oireiden perusteella, koska niille ei ole biologisia osoittimia eikä laboratoriotestejä."
"Psykiatrian professori Jack M. Gorman sanoo kirjassaan The Essential Guide to Psychiatric Drugs, s. 316:
Emme todellakaan tiedä yhdenkään psyykkisen sairauden syytä.
Psykiatrian professori J.S. Maxmen sanoo: Yleisesti ei tiedetä, että psykiatrit ovat ainoita lääketieteen spesialisteja, jotka hoitavat sairauksia, joilla ei ole mitään täsmälleen tiedettyjä syitä tai hoitoja "
"Neurologi Fred Baughman sanoo Insight-lehdessä 28.6.1999: Kaikki ne 5-6 miljoonaa lasta, jotka saavat lääkkeitä ylivilkkauteen, ovat normaaleja. Kansa on saatu uskomaan, että kaikki kipeät tunteet ovat jokin psyykkinen sairaus, ja Amerikan psykiatriyhdistyksen (APA) johto tietää varsin hyvin, että he esittävät ne sairautena, vaikka mikään tieteellinen tieto ei anna vahvistusta yhdellekään psyykkiselle sairaudelle,
ja toisaalla: Psykiatriassa ei ole mitään testiä tai aivokartoitusta, joka osoittaisi, että ”psyykkinen häiriö” olisi fyysinen sairaus – – ”Depressiossa”, ”bipolaarisessa häiriössä” tai muussa ”psyykkisessä sairaudessa” ei ole havaittavissa mitään fyysistä tai kemiallista poikkeavuutta elinaikana tai ruumiinavauksessa."
https://www.youtube.com/watch?v=zQegsqYhuZE
"Tämä Szaszin video https://www.youtube.com/watch?v=zQegsqYhuZE täydentää yllä sanottua. Psykiatria ei ole millään tavalla lääketiedettä eikä mitään tiedettä. Se on puhdasta puoskarointia, mielivaltaa. Diagnooseja keksitään äänestämällä psykiatrien kokouksissa, ja tällainen ei ole tiedettä. Psykiatriassa ei ole ainuttakaan tieteellistä testiä.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sahinpe/177689-masennuslaakkeet-ovat-huijausta/
Masennuslääkkeet eivät ole huijausta. Jos fyysisiä oireita, kuten päänkiristystä yms. alkaa ilmetä, vain lääkehoito auttaa. Levität vaarallista roskaa.
Vähennä kannabista ja päihteitä, niin tulee halvemmaksi kuin vetää taas yhtä soopaa naamaansa!
Ortopedi Heikkilä on joka alan asiantuntija. Mutta en henkilökohtaisesti hakisi apua mielenterveysongelmiin ortopedilta.
"Yleisesti ei tiedetä, että psykiatrit ovat ainoita lääketieteen spesialisteja, jotka hoitavat sairauksia, joilla ei ole mitään täsmälleen tiedettyjä syitä tai hoitoja "
Voi hyvät hyssykät! Suuri osa fyysisten sairauksien aiheuttajista jää myös täysin tuntemattomiksi. Eikä niihin ole mitään parantavaa hoitoa. Hoito keskittyy näin ollen vain oireisiin.
Eivät todellakaan. Lähipiirissä on henkilöitä, jotka ovat hengissä masennuslääkkeiden vuoksi. Puhumattakaan niistä, jotka ovat työkykyisiä lääkkeiden ansiosta. Masennus on Suomessa kansantauti, joka vie työkyvyttömyys- ja varhaiseläkkeelle. Lääkkeet toki vaikuttavat eri tavoin eri ihmisiin. On myös vaikeasti hoidettavaa masennusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.
Miten he ovat vehkeilleet?
Mitä olen jutellut mielenterveysongelmista kärsivien kanssa niin osa on ollut tosi tyytyväisiä hoitoon ja osa ei.
Ihan yleisesti minulle on tullut se kuva, että lääkitys on keskeisessä asemassa. He keille lääkitys on tuonut selvää helpotusta ja apua, ovat tyytyväisempiä
Ja ne jotka eivät niistä ole hyötyneet, ovat tuytumättömämpiä.
Olen toisinaan miettinyt, että psykiatrian hoitopuoli varmaankin keskittyy suurelta osin lääkitykseen ja lääkkeiden kokeiluihin. Joskus on kuulostanut mitä tuttujen kanssa olen keskustellut, että lääkärit ja psykiatrit ovat melko avuttomia ilman lääkkeitä
Joskus on kuulostanut mitä tuttujen kanssa olen keskustellut, että lääkärit ja psykiatrit ovat melko avuttomia ilman lääkkeitä"
Oisko kuitenkin niin, että potilaat ovat avuttomia ilman lääkkeitä. Ei ole kiva olla psykoosissa sekaisin kuin seinäkello, ehkä kauhua aiheuttavien harhojen vallassa. Tai sängyssä katatonisessa tilassa makaavaa masennuspotilas. Terapiasta on apua vasta sitten, kun sairauden oireet ovat vähän lieventyneet. Siihen auttavat vain lääkkeet. Terapiakin auttaa vain, jos potilaalla itsellään on kykyä ja motivaatiota työstää ongelmiaan.
Lääkkeiden ongelma on aina se, että ihmiset reagoivat niihin yksilöllisesti. Oli kyseessä fyysinen tai psyykkinen sairaus. Ei fyysisesti sairaskaan ole tyytyväinen, jos lääkkeistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Varmaan noinkin. En tiedä kuinka paljon potilaat hyötyisi terapiasta ilman lääkkeitä. En ole niin perehtynyt asiaan.
Juu, psykoosin, skitsofreniat ovat varmasti sellaisia sairauksia, joissa lääkitys on avainasemassa.
Mutta mielellään soisin potilaille intensiivisen pää terapiamuotoa. Mitä olen kuullut niin useat kaipaavat tuollaista tukea enemmän.
Mitä muita hoitomuotoja lääkäreillä ja psykiatreilla on tarjottavana? Kyselen vielä, kun tosiaan vain toisenkäden tietoa asioista.
Terapia ja lääkitys ovat toisiaan täydentäviä hoitoja. On väitetty, että Suomen itsemurhatilastojen jyrkkä lasku aiheutuisi ainakin osittain parempien psyyken täsmälääkkeiden saannista.
Miten väärin diagnosointi? Onko sinulla kokemusta tuosta?
Tiedän pari ihmistä, joilta löytyi lopulta ihan muu sairaus kuin mielenterveydellinen. He ovat sitä mieltä, että väärin annettu mielenterveys diagnoosi vaarantaa jopa potilaan terveyden. Kuinkahan yleistä tuollainen on?
Luin kerran, että 1930-luvulla konversio häiriö diagnoosin saaneista yli puolet kuoli 2 vuoden sisällä, koska esim MS tauti ja moni muu neurologinen sairaus väärin diagnosoitiin konversiohäiriöksi.
Kuinka yleistä on nykyään, että eläimellinen sairaus saa psykiatrian diagnoosin?
Tai sitten se aiheutuu homotuksesta. Naiset yleensä vain yrittävät itsemurhia, miehet tekevät niitä. Mitä enemmän miehet naisistuvat, sen enemmän hekin tyytyvät ottamaan niitä määrättyjä pillereitä vain sen verran, etteivät kuole niihin.
Lobotomiaa, sähkö- ja insuliinishokkeja, kylmiä kääreitä. Kyllä siinä hulluimmaltakin karisee halut olla hullu, kun oikein aletaan hoitamaan.
😆😆😆
Täällä kylläkin tosikristityt päinvastoin väittävät, että psyyken ongelmia hoidetaan aivan liikaa fyysisinä. Esimerkiksi kaikki transihmiset ovat todellisuudessa vain päästään vialla ja heitä pitäisi hoitaa sieltä. Parasta on Jeesuksen avulla helluntaiseurakunnassa annettu uskovaisterapia, mutta psykiatriakin on parempi kuin minkäänlainen Jeesuksen lahjoittaman sukupuolen korjaaminen ikinä.
>Kuinka yleistä on nykyään, että eläimellinen sairaus saa psykiatrian diagnoosin?
Tarkoittanet elimellinen. 😄 Eiköhän se ole yhtä yleistä tai harvinaista kuin väärät diagnoosit muutenkin. Eli vähenevät koko ajan, kun tieto sairauksista lisääntyy.
Jos lobotomialla aloitetaan, kaikki karisee.
Joo, tarkoitin elimellinen. 🤣
Öööö vai tarkoitinkinko 🐧
Tää kännykkä tykkää kirjoittaa omiaan.
"Kuinka yleistä on nykyään, että eläimellinen sairaus saa psykiatrian diagnoosin?"
Tuskin yleistä. Mutta kyllä niin voi tapahtua. Tietyt fyysiset sairaudet saattavat muistuttaa oireiltaan myös psyykkisiä ongelmia. Erityisesti, jos potilaalla on samanaikaisesti aggressiivisuutta ja käytöshäiriöitä.
Sairauksien oireet ovat niin moninaisia, että diagnoosin tekeminen saattaa olla erityisesti alkuvaiheessa vaikeaa. Ihmiset kuvittelevat, että lääkärillä on joka sairauteen tarkka testi, mutta eihän se niin mene. Labrakokeiden viitearvot ovat vain sovittu juttu. Ja ne saattavat aluksi näyttää, että ongelmaa ei ole, vaikka oireita olisi paljonkin.
Joo - 50 vuotta sitten.
Niin totta. Nyt tuo sama tehdään lääkkeellisesti.
Lobotomian jälkeen ei ole huolta huomisesta. Viimeinen lobotomialeikkaus tehtiin Suomessa niinkin myöhään kuin 1975. Ahdistuksen se kuulemma vei, mutta apatian toi. Sitä käytettiin vain todella ahdistuneisiin potilaisiin, jotka eivät saaneet lääkkeistä apua.
Näillä palstoilla ainakin terapiatta jääneet terapeutit ahdistelevat seksuaalisesti uusia uhreja. Heillä on tälläisiä joukkoraiskaus palveluita.
Ka siinähän kiroilet. Se on sun asiasi.
Ota vain kiltisti pami huuleesi, jotta rauhotut, niin siitä se yksi päivä taas siilautuu kondikseen. Iltasella syöt iltapalakai suolalahnaa ja sianpotkoo iliman votkoo ja kallistut sitten pötkölleen ja siirryt untenmaille riemukkaille.
Mihin hemmettiin siinä pameja tarvitaan, jos on noin hyvä iltapala tiedossa.
Saattaa kylläkin aiheuttaa närästystä, janotusta ja yöllä vessassa käymisen tarvetta, joka haittaa unta aiheuttaen väsymystä, joka taas altistaa psykoottiselle ajattelulle.
Ka unliäkkeeksihän ne pamit on.
Vuan jos jättää tosiaanni iltapalan jäläkeen nuo pamit ottamata ja ottaa sianpotkoo syyessään lasillisen ruakoo votkoo, nii jo vain se suattaa alakaa ramasemmaa..
Helsingin Sanomat.
Mielenterveyspotilaat ovat jääneet heitteille, kirjoittaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavan nuoren äiti Helsingin Sanomien mielipideosastolla.
Nimimerkki Kertakaikkisen pettynyt kertoo, että hänen lapsensa sairastui lukioikäisenä ja päätyi monen mutkan kautta sairaalaan ja pakkohoitoon, kun mania, päihteet ja valvominen tekivät tilanteesta kriittisen. Yksityinen psykiatri oli hoitopäätöksestä eri mieltä, mutta ei voinut vaikuttaa.
Äidin mukaan osastolla tehtiin monta hoitovirhettä. Vanhempien toiveita ei kuultu, vaikka he olivat tilanteesta parhaiten perillä. Sairaalassa nuorta hoidettiin manian sammuttavilla neurolepteillä ja ruokaa tarjottiin ylenpalttisesti, minkä seurauksena nuori kotiutui 20 kiloa painavampana.
– Hänen lääkitystään ei tarkistettu seitsemään vuoteen, sillä psykiatrian poliklinikan lääkäri tapasi häntä harvoin, ja ylilääkittynä potilas on helppo kuin lammas, josta ei ole yleistä haittaa. Yksityinen psykiatri puolestaan jutteli mieluummin mukavia ja nosti isot palkkiot kuin ryhtyi lääkevaihdokseen, joka oli hänen mukaansa psykiatrian poliklinikan asia, äiti kirjoittaa.
”Saammeko hänet takaisin elävänä vai kuolleena?”
Viimeisin kriisin paikka oli se, kun nuori lopetti lääkityksen omin päin. Mania uusiutui ja nuori kuljetettiin ambulanssilla sairaalaan. Päivystävä psykiatri päästi potilaan takaisin kadulle, kun tämä pystyi harhoista huolimatta järkevään keskusteluun.
– Nuoremme täytyy tehdä jotain todella vakavaa itselleen tai muille ja sotkea asiansa perin pohjin, ennen kuin hän saa sairaudentunnottomana hoitoa ja pääsee edes tarkkailuun, äiti kirjoittaa.
Äiti kertoo olevansa kiitollinen erilaisista hoidoista ja terapioista. Hoitojen laadusta ei ole kuitenkaan ollut takeita, olivat ne julkisella tai yksityisellä puolella.
– Osta sika säkissä -periaate tulee kalliiksi. Voi vain kysyä, kuinka aktiivisia ja jaksavia omaisia vailla olevat löytäisivät hyvän hoidon äärelle? Tätä kirjoittaessa en tiedä, missä nuoremme on. Saammeko hänet takaisin elävänä vai kuolleena?
Äiti kertoo olleensa koko ikänsä julkisten palvelujen kannattaja, mutta kelkka on oman lapsen sairastumisen jälkeen kääntynyt.
– Väitän, että jos sairaala olisi ollut yksityinen, he eivät olisi luopuneet maksavasta asiakkaasta yhtä pikaisella arviolla, ja silti toimineet lain sallimissa puitteissa.
Lähiomaiset ovat joskus hoidon suurin este. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoito on todella haastavaa. Maniasta johtuva holtittomuus ja ylikiihotustila on myös rasitus koko elimistölle. Sitä seuraa totaalinen romahdus ja syvä masennus, jota pitää hoitaa masennuslääkkeillä.
Sairaus on aivokemiallinen häiriötila, joka ei parane. Jos lääkitys toimii, niin siinä voi toki olla parempia ja huonompia jaksoja.
Kaikille ei löydy sopivaa lääkitystä. Raskas sairaus lähipiirille. Sillä maniavaiheessa sairas voi myös vaarantaa itsensä. Esim. normaalisti hillitty ihminen voi shoppailla pankkitilin tyhjäksi ja harrastaa seksiä jokaisen halukkaan kanssa. Tai lähteä maailmanmatkalle ilman rahaa.
Nuorten mielenterveyspalvelujen tarve on viime vuosina kasvanut räjähdysmäisesti. Yhä useampi hakee apua, mutta terveydenhuolto ei ole ehtinyt muutokseen mukaan, vaan hoitoon pääsy on ruuhkautunut, toteaa Itä-Suomen yliopiston nuorisopsykiatrian vasta nimetty professori Tommi Tolmunen.
Mielenterveyden häiriöt ovat jo nuorten merkittävin terveysongelma Suomessa. Masennus, ahdistuneisuus ja syömishäiriöt yleistyvät murrosiässä erityisesti tytöillä. Esimerkiksi masennusoireilua on jopa 15 prosentilla nuorista, ahdistuneisuutta jopa 10 prosentilla, samoin käytöshäiriöoireita. 10–15 prosentilla on toistuvia itsetuhoisia ajatuksia.
– Valtaosa psyykkisistä sairauksista puhkeaa nuoruudessa, mutta toisaalta nuorilla on valtava parantumispotentiaali – varsinkin jos apua on saatavilla oikeaan aikaan. Hoitamalla lapset ja nuoret hyvin voidaan vaikuttaa tulevaisuuteen, Tolmunen sanoo tiedotteessa.
Tolmusen mukaan nuorille löytyy hoitopolkuja, mutta resurssit ovat nyt liian pienet.
–Hoitoon pitäisi päästä nopeammin sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Terapiaa tarvitseville tulisi turvata ainakin alkuun viikoittaiset käynnit, sitä vähemmällä ei saada parantavia prosesseja käyntiin. Erityisesti tarvitaan lisää työntekijöitä perustasolle. 1–5 keskustelukertaa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on monelle nuorelle jo riittävä apu.
Onko nuorilla todella entistä enemmän mielenterveysongelmia vai onko kyse siitä, että oireilevat tunnistetaan ja ohjataan hoitoon entistä tehokkaammin? –Varmaa tietoa tästä ei ole. Joka tapauksessa on hyvä, että mielenterveysongelmiin liittyvä stigma on vähentynyt ja niistä voi puhua ääneen, Tolmunen sanoo.
Toisaalta hoitoon tulee yhä sairaampia, moniongelmaisia nuoria.
–Voi miettiä, heijastaako ongelmien kasautuminen myös yhteiskunnan kovenemista. Heikosti pärjäävien on entistä vaikeampi työllistyä. Koulujen resurssien puutteen ja perheiden rakenteiden rikkoutumisen vuoksi moni nuori jää tukea vaille.
Tolmusen mukaan koulussa pysyminen vaikka huonollakin menestyksellä olisi oireilevalle nuorelle usein tärkeää ja kuntouttavaa.
–Koulut suhtautuvat tähän vaihtelevasti. On kouluja, joissa opettajat ovat hankkineet psykiatrian osaamista ollakseen tukena, kun taas toisissa kouluissa oireilevia kehotetaan herkästi sairauslomalle. Koulujen tehtävä on tietysti ensisijaisesti tuottaa tutkintoja. Välillä on kuitenkin vaikea löytää paikkaa oireilevalle nuorelle, ja kotiin jääminen vain pahentaa tilannetta.
Tolmunen uskoo, että tulevaisuudessa erikoissairaanhoidon roolina on entistä enemmän tutkia ja suodattaa tietoa muille nuorten mielenterveystyön toimijoille. Kys:in nuorisopsykiatrian klinikka on linjajohtaja Tarja Koskisen johdolla jo alkanut jalkauttaa pienillä resursseilla ja lyhyellä koulutuksella toteutettavia hoitomenetelmiä kouluille ja perustason ammattilaisille.
"Onko nuorilla todella entistä enemmän mielenterveysongelmia vai onko kyse siitä, että oireilevat tunnistetaan ja ohjataan hoitoon entistä tehokkaammin? –"
Todennäköisesti jälkimmäinen. Vietin lapsuuteni paikkakunnalla, jossa oli kaksi valtavaa psykiatrista sairaalaa. Niissä oli erikseen nuorten osastot. Psyykkiset ongelmat - esim. masennus ja itsemurhat - ovat aina olleet murrosiässä ja nuoruudessa yleisiä. Vakavampiin psyyken sairauksiin - kuten skitsofreniaan - sairastutaan yleensä nuorena aikuisena.
Haluatko avautua tilanteestasi enemmän? Mitä pahaa on tapahtunut?
Uskonto on tie mielisairauksiin.
Ennemminkin päihteiden liiallinen käyttö plus huumausaineiden.
Tuo on yleinen oire äärikristityillä.
Kun ateistit kiusaa.
"Oisko kuitenkin niin, että potilaat ovat avuttomia ilman lääkkeitä. Ei ole kiva olla psykoosissa sekaisin kuin seinäkello, ehkä kauhua aiheuttavien harhojen vallassa. Tai sängyssä katatonisessa tilassa makaavaa masennuspotilas. Terapiasta on apua vasta sitten, kun sairauden oireet ovat vähän lieventyneet. Siihen auttavat vain lääkkeet"
Mutta, voisiko olla niin, että pitkäaikaisessa käytössä mt-lääkkeet aiheuttaa näitä, psykkoseja ja katatonisia tiloja ja harhoja? Jotkut näistä aiheuttaa riippuvuuttakin.
Potilaat eivät ole aina niin tietoisia, eikä edes kiinnostuneita käyttämiensä
mt-lääkkeiden kaikista vaikutuksista.
Pitävät pääasiana vain, että ahdistava olo ym.mielentilat saadaan lääkkeitä napsimalla edes hetkittäin jotenkin huumattua ja puudutettua pois.
Kirous psykiatrille, eli uskottomalle, joka on mahdoton pelastua on siunaus, koska siten hänen synnintekonsa loppuu nopeammin, koska hän kuolee nopeammin