Siinä missä Suomi on jossain määrin ruotsalainen hallintorakenteensa ja yhteiskunnallisten seikkojen kannalta, on suomalaisuus läpikotaisin venäläistä. Mikään ei ole suomalaisempaa kuin suomalaiset elokuvat, jotka tehtiin sellaisten yhtiöiden toimesta kuin Suomi-filmi, Suomen Filmiteollisuus, Fennada tai Fennica. Kaikki suomalaiset rakastivat vauhdikkaita, romanttia ja elämäntäyteisiä elokuvia. Ansa Ikonen ja Tauno Palo ovat suomalaisista suomalaisimpia. Suomalaiset rakastivat nähdä heitä Valentin Vaalan tai T.J.Särkän ohjaamissa elokuvissa, tai Teuvo Tulion.
Elovena-tytön esikuva, suomalaisista suomalaisin lettipää Ansa Ikonen syntyi tietenkin PIETARISSA. Kun hän päästi klaffitytöstä kameran etupuolelle, joutui hän värjäyttämään hiuksensa vaaleiksi... kuten slaavien maakylien vehnäpeltojen keskellä kasvaneilla pellavapäilläkin oli. Valentin Vaalan sukunimi oli Ivanof ja hänen läheisin ystävänsä Teuvo Tulio oli Teodor Tugai, latvialainen. T.J.Särkkä oli syntyisin Itä-Suomesta (josta olivat tietysti myös Esa Pakarinen ja Spede Pasanen) ja opiskeluaikoinaan hän opiskeli innolla - VENÄJÄÄ -, sillä hänen vaimonsa oli -VENÄLÄINEN.
Ei tietysti sovi unohtaa, että maatamme johti suurissa ja pitkäperinteisissä Venäjän sotavoimissa kokemuksensa hankkinut Mannerheim, joka puhui yhtä sujuvasti venäjää kuin ruotsiakin ja hän piti yllä ja levitti venäläistä alkoholinkäyttökulttuuria ympäristöönsä. Hänen terävin alaisena Vilho Petter Nenonen oli Itä-Suomesta, ja pärjäsi siis erinomaisesti Mannerheimin kanssa.
Suomalaiset rakastivat virolaisen Hella Wuolijoen näytelmiä ja elokuvia, ja hänen paras ystävänsähän oli neuvostoliittolainen Madam Kollontay. He molemmat puhuivat sujuvaa venäjää. Kansa kuunteli kyynelsilmin Uralin pihlajaa, Moskovan valoja ja monia muita iki-ihania venäläisiä sävelmiä, ja sotiemme muistosäveleksi muodostunut Elämää juoksuhaudoissa oli sekin haikea slaavilainen sävelmä, joka on vähintään Puolasta, ellei idempääkin.
Suomalaisuus isänmaallisimmillaan, sellaisena kuin me sen tunnemme, on läpikotaisin slaavilaista ja hyvin venäläistä. Eipä tarvitse kuin katsoa itsenäisyyspäiväämme. Järjestetäänkö Ruotsissa sotilasparaateja itsenäisyyspäivänä, ja viettävätkö he edes sellaista päivää? Meillä ja meistä itään vietetään ja samanlaisin menoin. Voimakas etninen tietoisuus on slaavien ominaispiirre, joka on leimallinen myös kulttuurisesti hyvin slaavilaisille suomalaisille.
Sen ilmentymiä ovat tietenkin Kosovo Polje-katkeruuden mieleentuovat sodanlietsojat ja ryssävihaansa pakahtumassa olevat tämän historia palstan ja Nato-palstan trollit. He ovat slaavilaisista slaavilaisimpia.
Elovena-tytön esikuva, suomalaisista suomalaisin lettipää Ansa Ikonen syntyi tietenkin PIETARISSA. Kun hän päästi klaffitytöstä kameran etupuolelle, joutui hän värjäyttämään hiuksensa vaaleiksi... kuten slaavien maakylien vehnäpeltojen keskellä kasvaneilla pellavapäilläkin oli. Valentin Vaalan sukunimi oli Ivanof ja hänen läheisin ystävänsä Teuvo Tulio oli Teodor Tugai, latvialainen. T.J.Särkkä oli syntyisin Itä-Suomesta (josta olivat tietysti myös Esa Pakarinen ja Spede Pasanen) ja opiskeluaikoinaan hän opiskeli innolla - VENÄJÄÄ -, sillä hänen vaimonsa oli -VENÄLÄINEN.
Ei tietysti sovi unohtaa, että maatamme johti suurissa ja pitkäperinteisissä Venäjän sotavoimissa kokemuksensa hankkinut Mannerheim, joka puhui yhtä sujuvasti venäjää kuin ruotsiakin ja hän piti yllä ja levitti venäläistä alkoholinkäyttökulttuuria ympäristöönsä. Hänen terävin alaisena Vilho Petter Nenonen oli Itä-Suomesta, ja pärjäsi siis erinomaisesti Mannerheimin kanssa.
Suomalaiset rakastivat virolaisen Hella Wuolijoen näytelmiä ja elokuvia, ja hänen paras ystävänsähän oli neuvostoliittolainen Madam Kollontay. He molemmat puhuivat sujuvaa venäjää. Kansa kuunteli kyynelsilmin Uralin pihlajaa, Moskovan valoja ja monia muita iki-ihania venäläisiä sävelmiä, ja sotiemme muistosäveleksi muodostunut Elämää juoksuhaudoissa oli sekin haikea slaavilainen sävelmä, joka on vähintään Puolasta, ellei idempääkin.
Suomalaisuus isänmaallisimmillaan, sellaisena kuin me sen tunnemme, on läpikotaisin slaavilaista ja hyvin venäläistä. Eipä tarvitse kuin katsoa itsenäisyyspäiväämme. Järjestetäänkö Ruotsissa sotilasparaateja itsenäisyyspäivänä, ja viettävätkö he edes sellaista päivää? Meillä ja meistä itään vietetään ja samanlaisin menoin. Voimakas etninen tietoisuus on slaavien ominaispiirre, joka on leimallinen myös kulttuurisesti hyvin slaavilaisille suomalaisille.
Sen ilmentymiä ovat tietenkin Kosovo Polje-katkeruuden mieleentuovat sodanlietsojat ja ryssävihaansa pakahtumassa olevat tämän historia palstan ja Nato-palstan trollit. He ovat slaavilaisista slaavilaisimpia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Unohtamatta kansaivälisesti merkittävintä valtiomiestämme Otto Kuusista.
Ei esiintynyt elokuvissa.
Onneksi suomalaiset eivät oikeasti perusta venäläisistä eikä juuri matkusta sinne!
Venäjän Tilttu saa koko autuuden ja ihanuuden pitää kokonaan ja aivan yksin:-)
Suomalaiset kävivät suurin joukoin katsomassa jalkapallon MM-kisoja Pietarissa ja tulevana kesänä matkustavat taas katsomaan EM-kisoja.
Kyllä se ryssänvihaajia kismittää. Ja niin pitääkin.
Suomalaisten isänmaallisuus on aina parhaimmillaan,kun on voitu iskeä päin inhaa itää ja varjella maatamme sen vaikutukselta.
Vain stallarit ja muut maanpetturit ovat eri mieltä ja lykkivät avauksen kaltaista valetta ja perseennuolentaa.
Suomalaisuus ja isänmaallisuus ovat selkeimpiä slaavilaisuuden ilmentymiä.
Avauksessa on joka ainoa sana totta. Suomalaisuus on lähes venäläisempää kuin venäläisyys nykyisellä Venäjällä.
” Avauksessa on joka ainoa sana totta. Suomalaisuus on lähes venäläisempää kuin venäläisyys nykyisellä Venäjällä.”
Avauksessa on joka ainoa sana valetta! Suomalaisuus on lähes Täysin vapaa venäläisyydestä eikä sitä meillä todellakaan kaivata!