Miksi vahditaan?

Onnittelen sinua päätöksestäsi erota moisesta kultista. Nyt voit keskittyä oikeaan elämään ja antaa noiden hörhöjen hörhöillä keskenään. Kaikkea hyvää sinulle! Toivottavasti et ole yksi niistä jotka joutuvat kärsimään väliensä katkeamisesta läheisiisi, jotka edelleen hörhöilevät.

Miksi siellä ei saa olla omassa rauhassa, ja tehdä asioita tai olla tekemättä? Osaahan sitä tehdä niitä asioita ilman muiden painostustakin. Ja jos ei tee, niin ei sitä syystä tai toisesta halua tai voi tehdä. Tuollainen vain luo kovia paineita, kun toisten odotusten mukaan pitäisi tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi siellä ei saa olla omassa rauhassa, ja tehdä asioita tai olla tekemättä? Osaahan sitä tehdä niitä asioita ilman muiden painostustakin. Ja jos ei tee, niin ei sitä syystä tai toisesta halua tai voi tehdä. Tuollainen vain luo kovia paineita, kun toisten odotusten mukaan pitäisi tehdä.

Tyypillistä kulteille.

Minulla on sama syy kuin sinulla, miksi en siellä konouksissa enää vuosiin ole käynyt. Juuri tuo sama. Ja kokouksissa en ole koskaan vastannut, enkäå tule myöskään vastaamaan. Pelkkää pakkosuoritusta, ja toiset on päällysmiehinä vahtimassa ja painostamassa pakonomaisiin toimintoihin. Ja toinen yhtä paha on tuo mainitsemasi kaikkien painostaminen samaan muottiin ulkonäöstä alkaen. Kumma kun ei ole avattu jehovan todistajien omaa vaatekauppaa, jossa myydäön jt vaatteita. Kyllä nuo vaatteet on niin suuressa roolissa jehovan todistajilla, että ei ihme, että se aiheuttaa erilaisia voimakkaita reaktioita. Mikä ei tarkoita tietenkään sitä, että pitäisi epäsiisteys ja äärityylit hyväksyä.

On niin mukavaa saada oma kenkä toisen niskan päälle!
Oma ego kasvaa, kun tuntee olevansa niin paaaljon parempi toista!
Omaa elämää ei kykene hallitsemaan, niin hallitaan toisen tekemiset!

Mukavaa että siellä suljetulla osastolla on jätetty vanhoja vempaimia asukkaiden iloksi. Voi sitten leikkiä valokopiokoneen kanssa ja olla tulostavinaan. Yksi kerrallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mukavaa että siellä suljetulla osastolla on jätetty vanhoja vempaimia asukkaiden iloksi. Voi sitten leikkiä valokopiokoneen kanssa ja olla tulostavinaan. Yksi kerrallaan.

Lahkolainen ei erota postiluukkua valokopiokoneesta!!

Anonyymi kirjoitti:

Lahkolainen ei erota postiluukkua valokopiokoneesta!!

Sinä et sitten taida olla parhaimmillasi tekstin ymmärtämisen saralla.

Jehovan todistajien keskuudessa selän takana puhuminen ja arvosteleminen on yleistä, olen joutunut kokemaan sen.

Anonyymi kirjoitti:

Jehovan todistajien keskuudessa selän takana puhuminen ja arvosteleminen on yleistä, olen joutunut kokemaan sen.

Siihen liittyy vielä se ettei kiitosta ja kehumista ole puhumisen aiheena vaan moittiminen.

Anonyymi kirjoitti:

Jehovan todistajien keskuudessa selän takana puhuminen ja arvosteleminen on yleistä, olen joutunut kokemaan sen.

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Ja ainahan voi tehdä myös niin että ystävien kesken katsellaan yhdessä järjestön mokailuja.
Siitä tulee rattoisaa ja voi sitten yhdessä laittaa eropaperit. Tai eihän sitä tarvitse erota. Hiipuu vain hiljaa pois.
Sitten kun vanhimmat alkaa kysellä perään, ei vastaa puhelimeen, ei avaa ovea ja jos tulee vastaan on:" kiire bussille". Kyllä ne viimeistään vuoden päästä jättää rauhaan.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

" täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. "
-Sinun olisi tullut käyttää sanakirjaa tuohon lahkoslangiin. "totuus" on siis "vartiotornikaupustelu".

" On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä"

-Mitä tarkoittanetkaan, on johto antanut määräyksensä että vartiotornikaupustelua tekemättömät tulisi kuulustella, ja - erottaa.
Kaikki eivät ole niin paatuneita, että vihellellen soittelisivat ovikelloja, kun avaajat usein osaavat esittää kysymyksiä näistä asioista mitä tälläkin foorumilla tulee esiin.
-Raamatun väärentäminen, miksi
-Pedofiilien uhrien kohtalo, pedofiilithan on kiellettyä ilmoittaa viranomaisille, miksi
-Miksi tuotatte uskontojen uhrien tuki ry:n suurimman asiakasryhmän ?

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Minä kyllä menin kasteelle hetken mielijohteesta. Tutkistelu pitäjä oli mennyt sanomaan ystäväni äidille, että miksi en mene jo kasteelle, kun minun kanssani on tutkittu niin kauan. Niin, ystäväni äidille, ei minulle. Ystäväni sitten kertoi, että hän oli näin sanonut. Ajattelin, että mennään sitten, että paha puhuminen lakkaa. Olin kyllä todella loukkaantunut. Olin niihin aikoihin vakavasti sairas, enkä kyennyt keskittymään tutkimiseen. En kunnolla edes tajunnut, mitä tutkittiin. Lisäksi minulla oli toinen jalka edelleenkin maailmassa. Ja vuoden 1975 Harmagedon painoi päälle.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kyllä menin kasteelle hetken mielijohteesta. Tutkistelu pitäjä oli mennyt sanomaan ystäväni äidille, että miksi en mene jo kasteelle, kun minun kanssani on tutkittu niin kauan. Niin, ystäväni äidille, ei minulle. Ystäväni sitten kertoi, että hän oli näin sanonut. Ajattelin, että mennään sitten, että paha puhuminen lakkaa. Olin kyllä todella loukkaantunut. Olin niihin aikoihin vakavasti sairas, enkä kyennyt keskittymään tutkimiseen. En kunnolla edes tajunnut, mitä tutkittiin. Lisäksi minulla oli toinen jalka edelleenkin maailmassa. Ja vuoden 1975 Harmagedon painoi päälle.

Niin minäkin menin vuoden 1975 vuoksi kasteelle.
Olin pelokas ja arka 13 vuotias.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Jehovan todistajuus ja heidän oppinsa ei ole mikään totuus.
Se on valehtelua ja petosta.
On vain yksi totuus ja se on Jeesus.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Olen halunnut kyllä aina olla enemmäkseen omissa oloissani, olipa yhteisö mikä hyvänsä. Oli se sitten työyhteisö, naapurusto, koulut tai vaikka Jehovan todistajat. Mutta en ihan täysin erakkona. Mutta tietynlaista välimatkaa olen aina halunnut pitää. Vuosia sitten olin paljonkin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa,jotka olivat aivan erilaisia kuin itse olin. Olivathan he ystävällisiä ihmisiä, mutta koko ajan tuntui, että olen väärä laisten kanssa. En enää helposti lähdekään nykyisin liian läheisesti kenen tahansa kanssa yhteyttä pitämään. Ei siksi, että he olisivat huonoja, vaan liian erilaisia. Ei se pelkkä totuus yhdistä.

Anonyymi kirjoitti:

Olen halunnut kyllä aina olla enemmäkseen omissa oloissani, olipa yhteisö mikä hyvänsä. Oli se sitten työyhteisö, naapurusto, koulut tai vaikka Jehovan todistajat. Mutta en ihan täysin erakkona. Mutta tietynlaista välimatkaa olen aina halunnut pitää. Vuosia sitten olin paljonkin tekemisissä Jehovan todistajien kanssa,jotka olivat aivan erilaisia kuin itse olin. Olivathan he ystävällisiä ihmisiä, mutta koko ajan tuntui, että olen väärä laisten kanssa. En enää helposti lähdekään nykyisin liian läheisesti kenen tahansa kanssa yhteyttä pitämään. Ei siksi, että he olisivat huonoja, vaan liian erilaisia. Ei se pelkkä totuus yhdistä.

Ja yksi syy omiin oloihin vetäytymiselle on se, että en pidä pinnallisista ja persoonattomista räpättäjistä. Sellaisia monet ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kyllä menin kasteelle hetken mielijohteesta. Tutkistelu pitäjä oli mennyt sanomaan ystäväni äidille, että miksi en mene jo kasteelle, kun minun kanssani on tutkittu niin kauan. Niin, ystäväni äidille, ei minulle. Ystäväni sitten kertoi, että hän oli näin sanonut. Ajattelin, että mennään sitten, että paha puhuminen lakkaa. Olin kyllä todella loukkaantunut. Olin niihin aikoihin vakavasti sairas, enkä kyennyt keskittymään tutkimiseen. En kunnolla edes tajunnut, mitä tutkittiin. Lisäksi minulla oli toinen jalka edelleenkin maailmassa. Ja vuoden 1975 Harmagedon painoi päälle.

Yleensäkin+kun+siellä+kokouksissa+alkaa+käymään,+niin+heti+on+joku+tarjoamassa+tutkistelua.+Vähän+liian+innokkaasti+niitä+tyrkytetään.+Ihan+mainiosti+ne+asiat+ymmärtää+itsekin+lukemalla.+Suostuin+sitten+sellaiseen,+vaikka+ei+minulla+mitään+aikomusta+ollut+mennä+pikaisesti+kasteelle.+Uskoin+kyllä,+että+Jehovan+todistajilla+on+totuus,+mutta+on++asioita,+joiden+takia+on+ollut+jatkuva+ristiriita.+Jehovan+todistajien+100+%+konservatiivisuus+on+mättänyt+aina.+Itse+olen+kyllä+konservatiivinen+monin+tavoin,+mutta+on+minussa+boheemikin+puoli.+Toisissa+sitä+ei+ole+ollenkaan.+Ja+siksi+vierastankin++heitä.+Siksi+paratiisi+ei+ole+ollut+minulle+aivan+sitä,+miten+Jehovan+todistajat+sen+näkevät.+Se+ei+ihan+täysin+vastaa+omia+toiveitani.+Siksi+on+vaikea+"edistyä"+heidän+toivomallaan+tavalla,+varsinkin+kun+kasteellekin+menin+ihan+liian+aikaisin,+ja+sellaisista+syistä,+joista+ei+pitäisi+mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Minä kyllä menin kasteelle hetken mielijohteesta. Tutkistelu pitäjä oli mennyt sanomaan ystäväni äidille, että miksi en mene jo kasteelle, kun minun kanssani on tutkittu niin kauan. Niin, ystäväni äidille, ei minulle. Ystäväni sitten kertoi, että hän oli näin sanonut. Ajattelin, että mennään sitten, että paha puhuminen lakkaa. Olin kyllä todella loukkaantunut. Olin niihin aikoihin vakavasti sairas, enkä kyennyt keskittymään tutkimiseen. En kunnolla edes tajunnut, mitä tutkittiin. Lisäksi minulla oli toinen jalka edelleenkin maailmassa. Ja vuoden 1975 Harmagedon painoi päälle.

Yleensäkin+kun+siellä+kokouksissa+alkaa+käymään,+niin+heti+on+joku+tarjoamassa+tutkistelua.+Vähän+liian+innokkaasti+niitä+tyrkytetään.+Ihan+mainiosti+ne+asiat+ymmärtää+itsekin+lukemalla.+Suostuin+sitten+sellaiseen,+vaikka+ei+minulla+mitään+aikomusta+ollut+mennä+pikaisesti+kasteelle.+Uskoin+kyllä,+että+Jehovan+todistajilla+on+totuus,+mutta+on++asioita,+joiden+takia+on+ollut+jatkuva+ristiriita.+Jehovan+todistajien+100+%+konservatiivisuus+on+mättänyt+aina.+Itse+olen+kyllä+konservatiivinen+monin+tavoin,+mutta+on+minussa+boheemikin+puoli.+Toisissa+sitä+ei+ole+ollenkaan.+Ja+siksi+vierastankin++heitä.+Siksi+paratiisi+ei+ole+ollut+minulle+aivan+sitä,+miten+Jehovan+todistajat+sen+näkevät.+Se+ei+ihan+täysin+vastaa+omia+toiveitani.+Siksi+on+vaikea+"edistyä"+heidän+toivomallaan+tavalla,+varsinkin+kun+kasteellekin+menin+ihan+liian+aikaisin,+ja+sellaisista+syistä,+joista+ei+pitäisi+mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin minäkin menin vuoden 1975 vuoksi kasteelle.
Olin pelokas ja arka 13 vuotias.

Kyllähän sitä on arka varsinkin nuorena, kun koko ajan pelotellaan. Sama se oli minullakin. Olin ihan säikky. Mutta todella ikävien tapahtumien seurauksena jouduin raatelevien susien repimäksi, ylisuojeltu kun olin. Elämänkokemukseni jättivät elinikäiset arvet. Jehovan todistajat ylisuojelevat ja pelottelevat kaikesta. Se koitui sitten kohtalokseni. Jos olisin saanut kasvaa normaalisti niin kuin muut, en sellaisia virheitä olisi tehnyt, kuin tein.

Anonyymi kirjoitti:

Jehovan todistajien keskuudessa selän takana puhuminen ja arvosteleminen on yleistä, olen joutunut kokemaan sen.

Pitää paikkansa.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä tuntuu olevan vakaa käsitys, että Jehovan todistajien pääasiallinen tarkoitus on houkutella ihmisiä järjestöön valheilla ja kehumisella, pitää järjestössä valheilla ja pakolla ja lopulta heittää pihalle, että saa puhua heistä pahaa. Jepjep. Näinhän se tietysti menee.

Jokaisen todistajan eteen on nähty valtava työmäärä. Ketään ei yleensäkään päästetä todistajaksi ellei hän itse halua sitä. Kyse ei ole hetken mielijohteesta, vaan ihmistä valmennetaan vähintään vuosi, ennenkuin hänen katsotaan olevan tarpeeksi vakuuttunut ja tietoinen tekemästään ratkaisusta.

Jokaista uutta seurakunnan jäsentä rakastetaan aidosti, koska jokainen tietää, millainen arvo hänellä on Jumalan silmissä. Samalla tiedetään millaisia uhrauksia uuden todistajan mukaan saamiseksi on tehty, koska kyseessä on paljon aikaa, voimia, tunteita ja myös taloudellista uhrautumista opetuksen antamiseksi.

Onneksi on harvinaista, että joku haluaa nähdä saamansa toivon arvottomana. Sellaista kuitenkin sattuu ja sellaisia tilanteita on sekä todistajaperheissä kasvaneissa että muuten mukaan tulleissa. Se ei toisaalta ole yllättävää, koska jehovantodistajuus ei ole pelkkä tunnustuksellinen asia vaan se vaatii myös toiminnallisuutta. Kaikki eivät ole valmiita osoittamaan uskoaan käytännössä vaan haluaisivat olla omissa oloissaan.

Sekin olisi periaatteessa ihan hyväksyttävää mutta se antaa joka tapauksessa viestin siitä, että pitää omaa toimintaansa parempana kuin sitä, mikä on yhteisön kanta yleisesti. Pelkästään tämä ristiriita on yleensä liikaa sille, joka vetäytyy pois muiden seurasta. Hän alkaa luulla, että hänestä puhutaan pahaa. Kyse on kuitenkin siitä, että aletaan huolestua ja se ilmenee eri tavalla riippuen persoonasta. Joku voi kysyä suoraankin että mikä on syynä siihen, ettei seura kiinnosta.

Jokainen vastaa omien ratkaisujensa seurauksista eikä kukaan jaksa vetää perässään ketään pitkiä aikoja. Jos kokee Jehovan todistajana olon raskaana, silloin täytyy katsoa peiliin koska kukaan todistaja ei takuulla halua kenenkään toisen todistajan jättävän totuutta. On epäreilua syyttää omien ratkaisujen teosta muita seurakunnan jäseniä.

Jos kuitenkin omalla toiminnallaan osoittaa vastenmielisyyttä järjestön toimintaa kohtaan ollessaan vielä todistaja, on tietysti mahdollista, että ystävien kesken toimintaa katsellaan vähän varuillaan ja jopa otetaan vähän etäisyyttä. Sellainen käytös aiheuttaa huolestuneisuutta niissä, jotka haluavat toimia oikein. Siinä pätee sananlasku "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Oma toiminta aiheuttaa siis tiettyjä käytösmalleja seurakunnan sisällä. Edelleen jokainen toivoo sitä, että tilanne rauhoittuisi eikä sitä haluta kärjistää ettei seurakunnan rauha häiriintyisi. Seurakunnan ulkopuolelle jääminen on jokaiselle stressin paikka, myös sisäpuolelle jääville. Se on valtava pettymys.

Minä en ymmärrä tuollaista pakonomaista käymistä kokouksissa ja pakkoseurustelua. Maailmallisissa tilaisuuksissa saa vapaasti käydä silloin, kun tekee mieli, tai ei tarvitse mennä ollenkaan, jos ei halua. Eikä kukaan painosta tulemaan, eikä kuulustella, miksi ei käy. Pidän siitä vapaudesta. Yhteisön enemmistö saattaa pitää kokouksissa käymisestä, mutta minä ja moni muu ei pidä. Minä opin parhaiten itse lukemalla. En voi koko ajan tehdä kaikkea yhteisön mieliksi. Oma hyvinvointi on tärkeintä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllähän sitä on arka varsinkin nuorena, kun koko ajan pelotellaan. Sama se oli minullakin. Olin ihan säikky. Mutta todella ikävien tapahtumien seurauksena jouduin raatelevien susien repimäksi, ylisuojeltu kun olin. Elämänkokemukseni jättivät elinikäiset arvet. Jehovan todistajat ylisuojelevat ja pelottelevat kaikesta. Se koitui sitten kohtalokseni. Jos olisin saanut kasvaa normaalisti niin kuin muut, en sellaisia virheitä olisi tehnyt, kuin tein.

Outo tapaus. Suojellaan ja varoitellaan ("pelotellaan?") mutta se on huono asia koska muussa tapauksessa olisit osannut varoa? Miten sinua estettiin kasvamaan normaalisti vieläpä siinä määrin että teit virheitä joita muuten et olisi tehnyt? Käänteisesti sinulle siis opetettiin jotain sellaista vahingollista, mitä muille "normaalisti kasvaneille" ei opeteta ja sen takia teit virheitä (monikossa).

Kuulostaa siltä, että yrität selitellä elämäntilannettasi itsellesi syyllistämällä muita tekemistäsi valinnoista. Kommenttisi perusteella ei voi välttyä ajatukselta että nykyinen tilanteesi voisi olla monta pykälää huonompi ilman aiemmin saamaasi opetusta koska se on varannut sinulle edes jonkinlaista moraalista selkärankaa.

Kuten sanoit, kontrasti seurakunnan ja "maailman" välillä on suuri koska moraalinormit poikkeavat toisistaan suuresti. En tiedä, miksi olet kokenut saamasi opetuksen "pelotteluna" koska itse en ole sitä lapsenakaan sellaisena kokenut eikä omat lapsetkaan ainakaan myönnä sellaista kokeneensa (ovat jo aikuisia). Opetuksen perusta on osoittaa se, miten Raamatun esittämä Jumalan tahto poikkeaa siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään "normaalina". Tottakai samalla halutaan varoittaa erilaisista houkutuksista jotka voivat vaikuttaa omiin valintoihin. Miten sen voi pelotteluna kokea, voi tietysti olla että perheen sisäinen tilanne aiheuttaa jännitteitä siihen suuntaan. Mutta edelleenkin on väärin syyllistää omista valinnoistaan Jehovan todistajia.

Anonyymi kirjoitti:

Outo tapaus. Suojellaan ja varoitellaan ("pelotellaan?") mutta se on huono asia koska muussa tapauksessa olisit osannut varoa? Miten sinua estettiin kasvamaan normaalisti vieläpä siinä määrin että teit virheitä joita muuten et olisi tehnyt? Käänteisesti sinulle siis opetettiin jotain sellaista vahingollista, mitä muille "normaalisti kasvaneille" ei opeteta ja sen takia teit virheitä (monikossa).

Kuulostaa siltä, että yrität selitellä elämäntilannettasi itsellesi syyllistämällä muita tekemistäsi valinnoista. Kommenttisi perusteella ei voi välttyä ajatukselta että nykyinen tilanteesi voisi olla monta pykälää huonompi ilman aiemmin saamaasi opetusta koska se on varannut sinulle edes jonkinlaista moraalista selkärankaa.

Kuten sanoit, kontrasti seurakunnan ja "maailman" välillä on suuri koska moraalinormit poikkeavat toisistaan suuresti. En tiedä, miksi olet kokenut saamasi opetuksen "pelotteluna" koska itse en ole sitä lapsenakaan sellaisena kokenut eikä omat lapsetkaan ainakaan myönnä sellaista kokeneensa (ovat jo aikuisia). Opetuksen perusta on osoittaa se, miten Raamatun esittämä Jumalan tahto poikkeaa siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään "normaalina". Tottakai samalla halutaan varoittaa erilaisista houkutuksista jotka voivat vaikuttaa omiin valintoihin. Miten sen voi pelotteluna kokea, voi tietysti olla että perheen sisäinen tilanne aiheuttaa jännitteitä siihen suuntaan. Mutta edelleenkin on väärin syyllistää omista valinnoistaan Jehovan todistajia.

Vain pohjamutien kautta monet tulevat elävään, oikeaan uskoon.
Päähän pänttäämällä vartiotornimääräyksiä tullaan vartiotorniuskoon ja se ei vie ikuuseen elämään.
Ottamalla ristinsä ja kantamalla sitä antaudutaan ilman ehtoja Jeesukselle.
Ei meidän pidä antautua järjestölle.
Minulle ei olluf mitään hyötyä noudattamalla joitain raamatun säädöksiä joita vartiotorni määräsi.
Vasta sitten kun huomasin että minä tarvitsen kokonaan Jeesusta löysin totuuden joka on Jeesuksessa.

Onhan se varmaan normaalia kysyä, että mitä kuuluu, jos ei ole näkynyt. Mutta kun aletaan sanoa, että alathan viitata ja vastata ja esiintyä, ja milloin mennään kentälle jne., niin se on kylläkin painostusta. Minä en ole siellä koskaan halunnut muuta tehdä kuin kuunnella.

Anonyymi kirjoitti:

Outo tapaus. Suojellaan ja varoitellaan ("pelotellaan?") mutta se on huono asia koska muussa tapauksessa olisit osannut varoa? Miten sinua estettiin kasvamaan normaalisti vieläpä siinä määrin että teit virheitä joita muuten et olisi tehnyt? Käänteisesti sinulle siis opetettiin jotain sellaista vahingollista, mitä muille "normaalisti kasvaneille" ei opeteta ja sen takia teit virheitä (monikossa).

Kuulostaa siltä, että yrität selitellä elämäntilannettasi itsellesi syyllistämällä muita tekemistäsi valinnoista. Kommenttisi perusteella ei voi välttyä ajatukselta että nykyinen tilanteesi voisi olla monta pykälää huonompi ilman aiemmin saamaasi opetusta koska se on varannut sinulle edes jonkinlaista moraalista selkärankaa.

Kuten sanoit, kontrasti seurakunnan ja "maailman" välillä on suuri koska moraalinormit poikkeavat toisistaan suuresti. En tiedä, miksi olet kokenut saamasi opetuksen "pelotteluna" koska itse en ole sitä lapsenakaan sellaisena kokenut eikä omat lapsetkaan ainakaan myönnä sellaista kokeneensa (ovat jo aikuisia). Opetuksen perusta on osoittaa se, miten Raamatun esittämä Jumalan tahto poikkeaa siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään "normaalina". Tottakai samalla halutaan varoittaa erilaisista houkutuksista jotka voivat vaikuttaa omiin valintoihin. Miten sen voi pelotteluna kokea, voi tietysti olla että perheen sisäinen tilanne aiheuttaa jännitteitä siihen suuntaan. Mutta edelleenkin on väärin syyllistää omista valinnoistaan Jehovan todistajia.

Se miksi jouduin sellaiseen tilanteeseen, on niin pitkä tarina, että en sitä tässä voi alkaa kertomaan. Elämäntarinani on poikkeuksellinen. Olenkin sanonut muutamalle ystävälleni, että siitä voisi jopa kirjoittaa kirjan tai tehdä elokuvan. Ihan liioittelematta tai suuruudenhulluutta. Ennen kaikkea lähtökohta oli se, että aivan liian nuorena jouduin uskonnon kanssa tekemisiin. Olin vasta 10 vuotias. Ja en ole Jehovan todistaja perheestä. Se oli todella haitallista. Mutta niin kuin sanoin, että elämäntarinani kertomiseen ei riitä lyhyt kertomus. Sen takia en edes lähde sitä kertomaan. Sen sanon vielä, että ei Jehovan todistajien uskonto ole ainoa syy, miksi jouduin siihen tilanteeseen ja käymään läpi sellaisen elämän. Mutta lähtökohta oli se, että liian nuorena jouduin uskonnon kanssa tekemisiin. Minun tapauksessa olisi ollut parempi, että vasta aikuisena olisin kuullut.

Esirukoilija? Taitaa olla aika vieras tämä aihe "Jehovan todistajat"?

Anonyymi kirjoitti:

Esirukoilija? Taitaa olla aika vieras tämä aihe "Jehovan todistajat"?

Ei se ettei aiheesta mitään tiedä, ole aiemminkaan estänyt jaskan tuottamista tällä palstalla.

Anonyymi kirjoitti:

Esirukoilija? Taitaa olla aika vieras tämä aihe "Jehovan todistajat"?

Jopossakin on sen takia lokasuojat, ettei omat lahkeet kuraannu.

Lukisivat Jehovan todistajat tuon.

Lukisivat Jehovan todistajat tuon.

Ihmisoikeussäännöksiä ei ole laadittu luulojen varalle. Tässäkin ketjussa on toistakymmentä kommenttia joissa ihminen olettaa jotain tapahtuvaksi jos hän tekee jotain (ei siis ole tehnyt koska luulee, että silloin...), on kuullut jollekin käyneen jotain tai ilmoittaa ettei ymmärrä jotain asiaa joka liittyy todistajana olemiseen.

Luuleva ihminen ajattelee että muut ihmiset ajattelevat häntä jatkuvasti, aivan kuin muilla ei muuta tekemistä olisi. Usein luulot liittyvät siihen että hänestä puhutaan pahaa kun ei ole näkyvissä. Todellisuudessa poissaolevaa harvoin muistetaan, koska paikallaolevissa on aivan tarpeeksi huomioitavaa.

Asia hieman muuttuu, jos ihminen itse tietää tehneensä jotain sellaista, jota muiden silmissä ei katsota hyvällä. Silloin ihminen syyllistyy itsensä puukottamiseen vaikka saattaa syyllistää muut tilanteesta. Silloinkaan muut eivät välttämättä edes tiedä, että poissaoleva syyllistää itsensä ja pysyy siksi poissa näkyvistä.

Jehovan todistajuus ei perustu toisten (varsinkaan seurakuntaan kuuluvien) vihaamiseen vaikka täällä kommentoivien kirjoituksista voisi niin päätellä. Täällä kun kirjoittelevat sellaiset joilla todistajuudesta ei ole omakohtaista kokemusta tai jos kokemusta onkin, on pelannut itsensä omasta syystään "boxin ulkopuolelle" eikä pysty myöntämään itselleen sitä, että kaikki tilanteeseen liittyvät syyt voi löytää peilistä. Sitten kun aikansa keittyy omissa liemissään, alkaa kuvitella kaikenlaista "selkään puukotusta" "pelottelua", "kyttäämistä" ja muuta mielikuvituksellista.

Jehovan todistajat rakastavat kaikenlaisia ihmisiä koska jokaisella on mahdollisuus osoittaa rakkautensa Jumalaan. Rakkaus muihin ihmisiin kannustaa heitä etsimään "arvollisia" vapaa-aikanaan monin erilaisin keinoin. Kun sellaisen "arvollisen" löytää, mitä järkeä olisi alkaa vihata häntä? Päinvastoin rakkaus kasvaa sitä mukaan kun häneen tutustuu paremmin ja mitä paremmin tutustuu, sitä suurempi luottamus syntyy. Se ei muutu miksikään, koska jos Jumala näkee ystävän arvokkaana, hän on seurakunnallekin arvokas ja rakas.

Vaikka kukaan ei halua kenenkään seurakunnan sisällä osoittavan epäuskoa, sitäkin tapahtuu. Monien epäusko ilmenee vetäytymisenä eli osallistuu yhä vähemmän seurakunnan toimintaan. Se aiheuttaa muissa tietysti huolestumista. Joskus ystävien kanssa keskusteleminen auttaa saamaan takaisin palvelusilon muiden kanssa, mutta joskus niin ei käy. Joskus yhteydenottoihin suhtaudutaan jopa vihamielisesti joka tietysti aiheuttaa hämmennystä, varsinkin jos syytä ei tiedetä. Vaarana on tietysti myös se, että menettää toimillaan Jumalan suosion jos tahallaan rikkoo suhteensa Häneen. Silloin tällainen henkilö on menettämässä myös seurakunnan luottamuksen.

Usein epäuskoon liukuva ajautuu joko vahingossa tai tiedostaen toisten "rajatapausten" seuraan ja saa sitä kautta rohkeutta siirtyä yhä kauemmaksi seurakunnasta. Samalla hän voi alkaa luulla "rajatapauksien" edustavan "normaaleja" seurakunnan jäseniä ja voi omaksua yhä enemmän tapoja, jotka todellisuudessa ajaa häntä pois Jumalan moraalinormeista. Tässä tilanteessa yhteyttä yritetään ylläpitää seurakunnan vanhimpien kautta koska on epävarmaa, miten vakavasta tilanteesta on kysymys ja seurakunnan jäsenien mainetta halutaan suojella. Tämän jälkeen tilanteen eteneminen on täysin ihmisen omissa käsissä. Joko hän haluaa olla osa seurakuntaa tai ei halua. Tosin hän on voinut osoittaa kantansa jo aiemmin tekemällä jotain tahallista, Jumalaa häpäisevää, katumatta tekoaan.

Vaikka ihminen irtautuu seurakunnasta, rakkaus ei häviä. Hänen odotetaan lopulta toimivan oppimansa tiedon mukaisesti ja silloin hänet otetaan iloiten vastaan. Siihen asti hän kuitenkin pysyy seurakunnan ulkopuolella, koska on itse halunnut tietoisesti tehdä Jumalan tahdon vastaisia tekoja katumatta niitä eikä seurakunnalla ole valtaa antaa Jumalaa vastaan tehtyjä tekoja anteeksi. Ihminen itse voi kuitenkin niin tehdä ja hän voi saada anteeksi jos katuu.

Seurakunnassa ketään ei kytätä tai vahdita, mutta poikkeavaa käytöstä on vaikeaa pitää piilossa joten sen vaikutukset tulevat ajastaan esille. Hengellisyyttä ei pysty pitämään kauaa korkealla tasolla jos mieli alkaa harhailla asioissa, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisoikeussäännöksiä ei ole laadittu luulojen varalle. Tässäkin ketjussa on toistakymmentä kommenttia joissa ihminen olettaa jotain tapahtuvaksi jos hän tekee jotain (ei siis ole tehnyt koska luulee, että silloin...), on kuullut jollekin käyneen jotain tai ilmoittaa ettei ymmärrä jotain asiaa joka liittyy todistajana olemiseen.

Luuleva ihminen ajattelee että muut ihmiset ajattelevat häntä jatkuvasti, aivan kuin muilla ei muuta tekemistä olisi. Usein luulot liittyvät siihen että hänestä puhutaan pahaa kun ei ole näkyvissä. Todellisuudessa poissaolevaa harvoin muistetaan, koska paikallaolevissa on aivan tarpeeksi huomioitavaa.

Asia hieman muuttuu, jos ihminen itse tietää tehneensä jotain sellaista, jota muiden silmissä ei katsota hyvällä. Silloin ihminen syyllistyy itsensä puukottamiseen vaikka saattaa syyllistää muut tilanteesta. Silloinkaan muut eivät välttämättä edes tiedä, että poissaoleva syyllistää itsensä ja pysyy siksi poissa näkyvistä.

Jehovan todistajuus ei perustu toisten (varsinkaan seurakuntaan kuuluvien) vihaamiseen vaikka täällä kommentoivien kirjoituksista voisi niin päätellä. Täällä kun kirjoittelevat sellaiset joilla todistajuudesta ei ole omakohtaista kokemusta tai jos kokemusta onkin, on pelannut itsensä omasta syystään "boxin ulkopuolelle" eikä pysty myöntämään itselleen sitä, että kaikki tilanteeseen liittyvät syyt voi löytää peilistä. Sitten kun aikansa keittyy omissa liemissään, alkaa kuvitella kaikenlaista "selkään puukotusta" "pelottelua", "kyttäämistä" ja muuta mielikuvituksellista.

Jehovan todistajat rakastavat kaikenlaisia ihmisiä koska jokaisella on mahdollisuus osoittaa rakkautensa Jumalaan. Rakkaus muihin ihmisiin kannustaa heitä etsimään "arvollisia" vapaa-aikanaan monin erilaisin keinoin. Kun sellaisen "arvollisen" löytää, mitä järkeä olisi alkaa vihata häntä? Päinvastoin rakkaus kasvaa sitä mukaan kun häneen tutustuu paremmin ja mitä paremmin tutustuu, sitä suurempi luottamus syntyy. Se ei muutu miksikään, koska jos Jumala näkee ystävän arvokkaana, hän on seurakunnallekin arvokas ja rakas.

Vaikka kukaan ei halua kenenkään seurakunnan sisällä osoittavan epäuskoa, sitäkin tapahtuu. Monien epäusko ilmenee vetäytymisenä eli osallistuu yhä vähemmän seurakunnan toimintaan. Se aiheuttaa muissa tietysti huolestumista. Joskus ystävien kanssa keskusteleminen auttaa saamaan takaisin palvelusilon muiden kanssa, mutta joskus niin ei käy. Joskus yhteydenottoihin suhtaudutaan jopa vihamielisesti joka tietysti aiheuttaa hämmennystä, varsinkin jos syytä ei tiedetä. Vaarana on tietysti myös se, että menettää toimillaan Jumalan suosion jos tahallaan rikkoo suhteensa Häneen. Silloin tällainen henkilö on menettämässä myös seurakunnan luottamuksen.

Usein epäuskoon liukuva ajautuu joko vahingossa tai tiedostaen toisten "rajatapausten" seuraan ja saa sitä kautta rohkeutta siirtyä yhä kauemmaksi seurakunnasta. Samalla hän voi alkaa luulla "rajatapauksien" edustavan "normaaleja" seurakunnan jäseniä ja voi omaksua yhä enemmän tapoja, jotka todellisuudessa ajaa häntä pois Jumalan moraalinormeista. Tässä tilanteessa yhteyttä yritetään ylläpitää seurakunnan vanhimpien kautta koska on epävarmaa, miten vakavasta tilanteesta on kysymys ja seurakunnan jäsenien mainetta halutaan suojella. Tämän jälkeen tilanteen eteneminen on täysin ihmisen omissa käsissä. Joko hän haluaa olla osa seurakuntaa tai ei halua. Tosin hän on voinut osoittaa kantansa jo aiemmin tekemällä jotain tahallista, Jumalaa häpäisevää, katumatta tekoaan.

Vaikka ihminen irtautuu seurakunnasta, rakkaus ei häviä. Hänen odotetaan lopulta toimivan oppimansa tiedon mukaisesti ja silloin hänet otetaan iloiten vastaan. Siihen asti hän kuitenkin pysyy seurakunnan ulkopuolella, koska on itse halunnut tietoisesti tehdä Jumalan tahdon vastaisia tekoja katumatta niitä eikä seurakunnalla ole valtaa antaa Jumalaa vastaan tehtyjä tekoja anteeksi. Ihminen itse voi kuitenkin niin tehdä ja hän voi saada anteeksi jos katuu.

Seurakunnassa ketään ei kytätä tai vahdita, mutta poikkeavaa käytöstä on vaikeaa pitää piilossa joten sen vaikutukset tulevat ajastaan esille. Hengellisyyttä ei pysty pitämään kauaa korkealla tasolla jos mieli alkaa harhailla asioissa, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia.

"Jehovan todistajat rakastavat kaikenlaisia ihmisiä . ."
Älä kirjoittele . askaa!
Mitä se teidän rakastaminen on käytännössä?
Kerro.
Se on täysin erilaista mitä Jeesus opetti.
Te että tiedä rakkaudesta yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

"Jehovan todistajat rakastavat kaikenlaisia ihmisiä . ."
Älä kirjoittele . askaa!
Mitä se teidän rakastaminen on käytännössä?
Kerro.
Se on täysin erilaista mitä Jeesus opetti.
Te että tiedä rakkaudesta yhtään mitään.

Mitä Jeesus mielestäsi opetti? Tee mitä tahansa, kyllä Jumala ymmärtää?

Lahkon värväyssysteemit on tyypillistä toimintaa kulteille.
Raamatussa tultiin uskoon yhden puheen kautta. Ei siinä vuotta tarvittu.
Pyhä Henki toimii toisin, kun Jehovan todistajien ihmisen hengen tuotos.

Jaa. . . .miksi me vahdimme?
Koska olemme mulkeroita.

Mahtaakohan jeesus pelastaa muuta kuin lahjalaatikon, vai viekö jahve senkin?

Otapa tosiaan esille se Vartiotorni vai pitääkö minun hakea se kirjastosta? Taitaa sinusta imeä mehut veljesseura.orgin jutut jossa itsesääliin hukkuvat keksivät tekosyitä oman saamattomuutensa tueksi. Kannattaisi tosiaan silmät avata kun valheiden suoltaminen näkyy onnistuvan silmät kiinni.

Mikä juttu tuo ulkopuolisten stalkkaaminen on? Taidatte olla todella sekaisin. Sen sijaan jos jotkut viettävät yönsä yhdessä, se on vastoin moraalisia normeja ja sen perusteella on syytä epäillä, että kyseessä on tahallinen syyllistyminen väärintekoon. Kenenkään aika ei riitä muitten vakoiluun vaikka olisi aihetta epäilläkin. Kyllä asiat ajastaan tulevat esiin tavalla tai toisella. Useinmiten erotettuja yhdistää se, ettei kynän teroitus ole oikein onnistunut ja siitä huolimatta he luulevat olevansa salaisia agentteja joilta kaksoiselämä onnistuu vasemmalla kädellä. Joissain kulttuureissa vasenta kättä kuitenkin käytetään tiettyyn tehtävään ja sen huomaa alhaisen prosentin onnistumisissa kaksoiselämän saralla.

Silloin kun ihminen ei ymmärrä pyyteettömän hyvän tekemisen argumenttia niin sitä on turha yrittää väkisin syöttää. Ihmiseltä puuttuu silloin joku tärkeä palikka. Todistajat käyttävät paljon aikaa, taloudellisia resursseja ja kirjaimellisia voimia ihmisten hyväksi joita he eivät tunne ja tulevat jopa heidän luokseen, jotta he kiinnittäisivät huomiota hengellisiin asioihin. Jumala käskee rakastamaan lähimmäistä ja sen osoitukseksi lähimmäiselle on kerrottava Jumalan rakkaudesta. Se on samaa työtä, jota Jeesus teki ja hän käski seuraajiensa jatkaa sanoman levittämistä jokaiselle kuuntelijalle.

Jos joku on jo ottanut annetun sanoman vastaan mutta myöhemmin luopuu siitä, niin mitä pitäisi tehdä? Raamattu osoittaa, että sellainen henkilö pitää Jumalaa pilkkanaan eikä häneen haluta pitää yhteyttä henkilökohtaisella tasolla ellei hän kadu toimintaansa. Ei häntä vihata vaan hän on kuin ilmaa, koska hän ei arvosta Jumalaa tietonsa mukaisesti. Ei hänestä levitetä juoruja tai puukoteta selkään koska toive tilanteen palautumisesta on ennallaan. Ei häntä vihata.

Vihaaminen liittyy luopioiden toimintaan, niiden jotka alkavat aktiivisesti toimia julkeasti entisiä palvojatoveritaan vastaan, pilkata heidän uskonsa perusteita ja levittää perusteettomia tietoja järjestön toiminnasta. Siihen on olemassa moniakin kanavia joista veljesseura.org, , Uskontojen uhrit ry. ja Johanneksenpojan henkilökohtainen vihakanava ovat tunnetuimpia. Tällaisten aktiivisten disinformaation jakajien vastuu on heidän toimintansa vuoksi muihin järjestöstä erottautuneisiin verrattuna paljon vakavampaa. He paitsi toimivat henkilökohtaisella tasolla väärin, he nostavat julkeuden uudelle tasolle koska he pilkkaavat entisen uskonsa perusteita eivätkä pelkästään jätä uskonsa perusteita taakseen.

En ymmärrä, miten säälin kerjääminen liittyy asiaan. Toisaalta sekavan kommentin tulkitseminen on muutenkin haastavaa enkä luota siihen että tilanne vastaisuudessakaan paranee.

Anonyymi kirjoitti:

Otapa tosiaan esille se Vartiotorni vai pitääkö minun hakea se kirjastosta? Taitaa sinusta imeä mehut veljesseura.orgin jutut jossa itsesääliin hukkuvat keksivät tekosyitä oman saamattomuutensa tueksi. Kannattaisi tosiaan silmät avata kun valheiden suoltaminen näkyy onnistuvan silmät kiinni.

Mikä juttu tuo ulkopuolisten stalkkaaminen on? Taidatte olla todella sekaisin. Sen sijaan jos jotkut viettävät yönsä yhdessä, se on vastoin moraalisia normeja ja sen perusteella on syytä epäillä, että kyseessä on tahallinen syyllistyminen väärintekoon. Kenenkään aika ei riitä muitten vakoiluun vaikka olisi aihetta epäilläkin. Kyllä asiat ajastaan tulevat esiin tavalla tai toisella. Useinmiten erotettuja yhdistää se, ettei kynän teroitus ole oikein onnistunut ja siitä huolimatta he luulevat olevansa salaisia agentteja joilta kaksoiselämä onnistuu vasemmalla kädellä. Joissain kulttuureissa vasenta kättä kuitenkin käytetään tiettyyn tehtävään ja sen huomaa alhaisen prosentin onnistumisissa kaksoiselämän saralla.

Silloin kun ihminen ei ymmärrä pyyteettömän hyvän tekemisen argumenttia niin sitä on turha yrittää väkisin syöttää. Ihmiseltä puuttuu silloin joku tärkeä palikka. Todistajat käyttävät paljon aikaa, taloudellisia resursseja ja kirjaimellisia voimia ihmisten hyväksi joita he eivät tunne ja tulevat jopa heidän luokseen, jotta he kiinnittäisivät huomiota hengellisiin asioihin. Jumala käskee rakastamaan lähimmäistä ja sen osoitukseksi lähimmäiselle on kerrottava Jumalan rakkaudesta. Se on samaa työtä, jota Jeesus teki ja hän käski seuraajiensa jatkaa sanoman levittämistä jokaiselle kuuntelijalle.

Jos joku on jo ottanut annetun sanoman vastaan mutta myöhemmin luopuu siitä, niin mitä pitäisi tehdä? Raamattu osoittaa, että sellainen henkilö pitää Jumalaa pilkkanaan eikä häneen haluta pitää yhteyttä henkilökohtaisella tasolla ellei hän kadu toimintaansa. Ei häntä vihata vaan hän on kuin ilmaa, koska hän ei arvosta Jumalaa tietonsa mukaisesti. Ei hänestä levitetä juoruja tai puukoteta selkään koska toive tilanteen palautumisesta on ennallaan. Ei häntä vihata.

Vihaaminen liittyy luopioiden toimintaan, niiden jotka alkavat aktiivisesti toimia julkeasti entisiä palvojatoveritaan vastaan, pilkata heidän uskonsa perusteita ja levittää perusteettomia tietoja järjestön toiminnasta. Siihen on olemassa moniakin kanavia joista veljesseura.org, , Uskontojen uhrit ry. ja Johanneksenpojan henkilökohtainen vihakanava ovat tunnetuimpia. Tällaisten aktiivisten disinformaation jakajien vastuu on heidän toimintansa vuoksi muihin järjestöstä erottautuneisiin verrattuna paljon vakavampaa. He paitsi toimivat henkilökohtaisella tasolla väärin, he nostavat julkeuden uudelle tasolle koska he pilkkaavat entisen uskonsa perusteita eivätkä pelkästään jätä uskonsa perusteita taakseen.

En ymmärrä, miten säälin kerjääminen liittyy asiaan. Toisaalta sekavan kommentin tulkitseminen on muutenkin haastavaa enkä luota siihen että tilanne vastaisuudessakaan paranee.

Voi sua raukkaa. Itkettääkö?

Anonyymi kirjoitti:

Otapa tosiaan esille se Vartiotorni vai pitääkö minun hakea se kirjastosta? Taitaa sinusta imeä mehut veljesseura.orgin jutut jossa itsesääliin hukkuvat keksivät tekosyitä oman saamattomuutensa tueksi. Kannattaisi tosiaan silmät avata kun valheiden suoltaminen näkyy onnistuvan silmät kiinni.

Mikä juttu tuo ulkopuolisten stalkkaaminen on? Taidatte olla todella sekaisin. Sen sijaan jos jotkut viettävät yönsä yhdessä, se on vastoin moraalisia normeja ja sen perusteella on syytä epäillä, että kyseessä on tahallinen syyllistyminen väärintekoon. Kenenkään aika ei riitä muitten vakoiluun vaikka olisi aihetta epäilläkin. Kyllä asiat ajastaan tulevat esiin tavalla tai toisella. Useinmiten erotettuja yhdistää se, ettei kynän teroitus ole oikein onnistunut ja siitä huolimatta he luulevat olevansa salaisia agentteja joilta kaksoiselämä onnistuu vasemmalla kädellä. Joissain kulttuureissa vasenta kättä kuitenkin käytetään tiettyyn tehtävään ja sen huomaa alhaisen prosentin onnistumisissa kaksoiselämän saralla.

Silloin kun ihminen ei ymmärrä pyyteettömän hyvän tekemisen argumenttia niin sitä on turha yrittää väkisin syöttää. Ihmiseltä puuttuu silloin joku tärkeä palikka. Todistajat käyttävät paljon aikaa, taloudellisia resursseja ja kirjaimellisia voimia ihmisten hyväksi joita he eivät tunne ja tulevat jopa heidän luokseen, jotta he kiinnittäisivät huomiota hengellisiin asioihin. Jumala käskee rakastamaan lähimmäistä ja sen osoitukseksi lähimmäiselle on kerrottava Jumalan rakkaudesta. Se on samaa työtä, jota Jeesus teki ja hän käski seuraajiensa jatkaa sanoman levittämistä jokaiselle kuuntelijalle.

Jos joku on jo ottanut annetun sanoman vastaan mutta myöhemmin luopuu siitä, niin mitä pitäisi tehdä? Raamattu osoittaa, että sellainen henkilö pitää Jumalaa pilkkanaan eikä häneen haluta pitää yhteyttä henkilökohtaisella tasolla ellei hän kadu toimintaansa. Ei häntä vihata vaan hän on kuin ilmaa, koska hän ei arvosta Jumalaa tietonsa mukaisesti. Ei hänestä levitetä juoruja tai puukoteta selkään koska toive tilanteen palautumisesta on ennallaan. Ei häntä vihata.

Vihaaminen liittyy luopioiden toimintaan, niiden jotka alkavat aktiivisesti toimia julkeasti entisiä palvojatoveritaan vastaan, pilkata heidän uskonsa perusteita ja levittää perusteettomia tietoja järjestön toiminnasta. Siihen on olemassa moniakin kanavia joista veljesseura.org, , Uskontojen uhrit ry. ja Johanneksenpojan henkilökohtainen vihakanava ovat tunnetuimpia. Tällaisten aktiivisten disinformaation jakajien vastuu on heidän toimintansa vuoksi muihin järjestöstä erottautuneisiin verrattuna paljon vakavampaa. He paitsi toimivat henkilökohtaisella tasolla väärin, he nostavat julkeuden uudelle tasolle koska he pilkkaavat entisen uskonsa perusteita eivätkä pelkästään jätä uskonsa perusteita taakseen.

En ymmärrä, miten säälin kerjääminen liittyy asiaan. Toisaalta sekavan kommentin tulkitseminen on muutenkin haastavaa enkä luota siihen että tilanne vastaisuudessakaan paranee.

Kun en jaksanut käydä kokouksissa sairauden takia niin sitä puukkoa kyllä tuli selkään ja reilusti eestäkin päin.
Ja lopulta kaikki yhteydenpito päättyi vaikka en ole syyllistynyt mihinkään väärintekoon.

On todella ikävää että ne jotka seurakunnassa tarvitsisivat rohkaisua eivät sitä saa koska kaikki voimat käytetään maailmallisten ihmisten auttamiseen kentällä.